|
Lähettäjä: hmm
Päivämäärä: 26.10.25 01:57:51
Samalla tavalla ratsastan, kuin ”ratsun mallistakin”. Eli pyrkien kehittämään hevosen suoruutta ja tasapainoa. Tietenkin ne näyttävät parhaimmillaankin hyvin erilaisilta, mutta itse ratsastan lähtökohtaisesti kohti tuntumaa hevosesta riippumatta.
Kun puhutaan perusratsastuksesta, joita tällaisilla hevosilla harrastetaan, ei niillä varsinaisesti tehdä mitään muodon hienosäätelyä. Takajalkoja aktivoidaan tilanteeseen nähden niin hyvin, kuin pystytään. Samoin suoristus, asetus ja taivutus ratsastetaan niin hyvin läpi, kuin onnistuu. Hevosta työstetään tuntumalle ja tuntuman toivotaan olevan tasainen ja pehmeä eli juu, väkisin ei pitäisi vääntää (vaikka sitäkin näkee, ihan niillä ratsun mallisillakin). Siinä kohtaa, kun rakenneviat estävät kehittymisen kouluratsastusskaalan mukaan, niin kehitys ”loppuu” siihen mutta jumppaaminen jatkuu. Tällaisista hevosista harvoin tulee kouluhevosia, ellei sitten joku onnistu kehittämään liikkumista niin hyvälle perustasolle, että ihme käy ja tasaisuudella selviää radoilla. Kyllähän kaiken maailman kummallisia mäyräkoiria näkyy aika-ajoin kisoissa ja jotkut suorittavatkin tasaisen varmasti, vaikkei hevosen kapasiteetti olekaan päätä huimaava. Ja jotkut pärjäävätkin melkoisilla rakennekukkasilla, kunhan ratsastaja osaa esittää hevosen vahvuudet.
Useimmiten asettumisen ongelmat ovat hevosen vinouden ja ratsastajan osaamattomuuden summa. Myös hevosen heikko kunto vaikuttaa siihen, onko mikäkin mahdollista. Itse en ole nähnyt vielä yhtäkään hevosta, joka ei fyysisesti pystyisi asettumaan. Sen sijaan olen nähnyt monia ratsastajia, jotka eivät tunnista onko asetus läpi vai pää vaan kallellaan. Ja vielä useita, jotka eivät hahmota mitä tuntuma tarkoittaa ja näin ollen estävät parempirakenteisenkin hevosen rehellistä liikkumista.
|