Lähettäjä: Hujo 
Päivämäärä:   21.10.25 20:28:18

Virosta tuotu 6 v hevonen, joka ollut nuoruutensa ilman kenkiä. Alettu kengittämään keväällä kun tuotu Suomeen eli kengityskertoja nyt 6 takana. Vielä kengitetty demolla, koska ei jaksa takajalkojen kanssa olla.
Luulen että etujalkojen kengitys menisi ilmankin ( koska irtokengät ollut ok) mutta takajalkoja ei jaksa pitää kauaa. Onko jotain miten kannattaisi harjoitella kengityksien välissä? Putsata antaa hyvin ja välillä kopauttelen takajalkoja vasaralla. Toisen takajalan ylhäällä pitäminen on hankalampaa koska on aina astumassa sillä taaksepäin. Hiffaa jossain välissä että ei pidä astua ja sit sujuu, mutta aina joutuu aloittamaan päivittäin siitä

Lähettäjä: Ulla 
Päivämäärä:   21.10.25 21:55:03

Takajalkojen kengityshaasteet voivat johtua suolistokivuista. IBD hevoset monasti hankalia takakavioista. Rauhoitus tällöin paras vaihtoehto.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.10.25 22:02:48

Ensinnäkin etupää ja takapää eri aikaan ja vaikkapa alkuun myös takajalka kerrallaan. Jos ei täysin eri päivinä voi, niin sitten niin, että pääsee karsinaan lepäämään ja toinen hevonen välissä.

Onko kengittäjällä se kengitystuki käytössä, sen avulla on helppoa hevosen pitää jalkaa

Lähettäjä: On 
Päivämäärä:   21.10.25 22:14:17

Onko hevosen selkä kunnossa? Entä onko mitään shviringiin viittaavaa? Joskus syy voi olla kipu.

Harjoittele pitämään jalkaa ylempänä, ns kengitysasennossa.
Jos lyöt vasaralla, miten reagoi?

Onko joku tietty vaihe kengityksestä, mikä on vaikeaa?

Lähettäjä: Nii i 
Päivämäärä:   21.10.25 22:29:54

Jossei ole kipeä(jonka toivottavasti olet tutkinut) niin ihan vaan rutiinia. Otat päivittäin kengitysasentoon, teet selväksi että ihminen nostaa ja laskee jalan, ei niinkään se että kauanko sitä jalkaa pitää ylhäällä, mutta että oppii seisomaan hiljaa. Hyvän pidon jälkeen palkkaus. Ja siitä pikkuhiljaa palkkauksen vähentäminen jne jne. Ei ole ydinfysiikkaa, rutiinia vain. Kengityksen ei pidä olla hevoselle mikään spesiaali juttu eikä siitä sellaista saa tehdäkään, vaan ihan yhtä rutiinihomma kuin mikä tahansa muu hoitotoimenpide.

Lähettäjä: Hujo 
Päivämäärä:   22.10.25 00:29:45

Ostotarkki on tehty keväällä, taivutukset nollaa ja kintereet sekä alanivelet kuvattu. Liikkuu hyvin, tosin vähän lihasköyhä. Vatsa ollut ok koko ajan, toki onhan takana muutto eli ympäristö vaihtunut.

Hankala sanoa onko joku tietty vaihe kun säätää niin paljon, domoa laitettu vain vähän. Ehkä se ylhäällä pito vaan. Ei ole palkittu kun muutenkin ahneen puoleinen ja vähän ylipainoa.

Jatkan harjoituksia ja jos ei lähde sujumaan, niin sitten tutkitaan lisää. Voisiko olla sitten takapolvet tai si, laukka kuitenkin vähän voimatonta mutta laittanut sen lihasköyhyyden piikkiin enemmin. Juuri sitä mietin että kuinka pitkään menee esim nuorilla hevosilla että antavat nätisti kengittää. Missä vaiheessa pitää tutkia

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.10.25 00:33:25

Kokeile nyt ennen seuraavaa kengitystä että harjoittelette joka päivä kaikkea kengitykseen liittyvää, ja jos ei ala helpottamaan niin lähtisin miettimään onko jotain syytä taustalla

Lähettäjä: kengittäjä 
Päivämäärä:   22.10.25 02:45:46

Hyvin tyypillinen haaste näiden tuontien kanssa. Harvoin niillä on asian kanssa muuta ongelmaa, kuin osaamattomuus. Näillä eväillä itse toimin ja pääsen eteenpäin:

- Etu- ja takapään kengitys erikseen
- Palkkaus (joillain toimii heinä, joillekin likit on jumalan lahja, jotkut tarvii vaihtuvia nameja, joillain riittää huomion siirtäminen pelkästään kriittisissä vaiheissa, toiset pysyvät parhaiten rauhassa kun saavat pupeltaa koko kengityksen ajan, osa nauttii eniten rapsutuksista jne.)
- Apuri, joka osaa auttaa hevosta korjaamaan tasapainoaan jos hevonen hiiaa ees taas ja joka osaa ennakoiden lukea tilannetta (esim. milloin palkkaus, milloin paine, milloin myötäys)
- Kengityspaikan teko tutuksi niin, ettei ympäristö itsessään lisää stressiä hevoselle
- Ripeä ja käsittelytaitoinen kengittäjä, joka osaa tarvittaessa antaa taukoja, ei kiihdy tilanteesta aiheuttaen lisää ongelmia ja toimii hevosen vaatimalla tavalla (luonne ratkaisee sen, onko parempi esim. säilyttää paine, lisätä painetta vai hellittää, lisäksi kengittäjän olisi hyvä kuunnella hevosta ja koittaa löytää hevoselle helpottavia tekijöitä omalla toiminnallaan)
- Systemaattiset toimintatavat, jos toisena päivänä saa porkkanan ja toisena päivänä samassa tilanteessa luudasta, ei voida olettaa hevosen oppivan
- Omistajan täytyy arjessa ottaa haasteelliset asiat harjoitteluun (hevoset hyvin harvoin arastelevat itsessään naulausta, vaan haaste on useimmiten jalan ylhäällä pitäminen ja paineen sietäminen, kun kengittäjän täytyy tottakai pystyä pitämään jalasta vastaan, jotta kengän irroitus, vuolu ja naulaaminen on mahdollista)
- Yleensäkin hevosen peruskäsittely kuntoon, jotta hevosen on selkeä ja turvallinen olla ihmisen kanssa, kuin myös ihmisen hevosen kanssa
- Joillain auttaa liikutus ennen kengitystä
- Tarvittaessa se domo
- Vaikuttaako kaverihevoset tai talliarjen aikataulu jotenkin hevosen mielentilaan?
- Vaikuttaako omistajan läsnäolo tai toimintatavat hevoseen ja jos, niin hyvällä vai huonolla tavalla?
- Joskus kengittäjän vaihto on se avainsana, ilman mitään draamaa; toiset vaan tulee paremmin toimeen toisten kanssa

Toki aina hevonen voi olla myös kipeä, mutta en nyt kovin hätäisesti lähtisi tekemään diagnoosia pelkästään tämän perusteella tuolla historialla…

Kengittäjältä itseltään voisi ehkä kysyä, mitä ja miten asiaa kannattaisi harjoitella. Hän kuitenkin oletettavasti tuntee tehdessään, onko hevosella vain vaikeuksia osata ja jaksaa olla vaaditussa tilanteessa vai tuntuuko se arkailevan tilannetta kokonaisuudessaan vai tuntuuko ongelmakohdat kipureaktiolta. Ainakin pidempään tehnyt kengittäjä oletettavasti osaa yhdistää käytöksen ja näppituntuman sen verran, että ilmeneekö jotain tyyppivikoja tiettyihin kipuoireisiin viitaten vai onko kyseessä vain koulutuksellinen ongelma.