Lähettäjä: Huolestunut
Päivämäärä: 19.10.25 08:28:42
Halpa luksustalli – hevosharrastuksen unelma vai koko alan hiljainen ongelma?
Moni ilahtuu, kun löytää tallin, jossa on maneesi, iso kenttä, lämmitetyt satula- ja loimitilat, laadukas heinä 5–6 kertaa päivässä, kokopäivä tarhaus ja työntekijä paikalla joka päivä – ja silti tallipaikan hinta on vain noin 600–650 €/kk. Se näyttää unelmalta, mutta harva pysähtyy miettimään, miten se on taloudellisesti mahdollista.
Usein tällaiset tallit eivät toimi varsinaisena liiketoimintana, vaan harrastuksena omalla tilalla. Tallinpitäjän ajatus voi olla: “Minulla olisi joka tapauksessa rakennukset, sähkö, traktori ja tiet, joten asiakkaiden rahat kattavat vain lisäheinät, kuivikkeet ja työntekijän – ja omien hevosten kulut tulevat siinä sivussa ilmaiseksi.” Näin tulos voi näyttää paperilla +-0, mutta todellisuus on muuta siksi, että tärkeitä asioita jätetään laskematta. Asiakashevoset eivät vain tuo tuloa, vaan myös kuluttavat tiloja, lisäävät huollon tarvetta ja nostavat kiinteistön sähkö-, vesi-, lämmitys- , kone- ja korjauskuluja merkittävästi verrattuna siihen, että tallissa olisi vain omia hevosia.
Usein ei huomioida tallinpitäjän omaa työaikaa, tulevien remonttien varautumista, kiinteistön kulumista tai lainanlyhennyksiä. Ei makseta itselle palkkaa, eikä lasketa tilalle pääoman arvoa. Asiakkaat siis saavat todellisuudessa paljon enemmän kuin mitä maksavat: hevosensa täyden hoidon, hyvät olosuhteet ja maneesin lähes “sponsorihintaan”.
Lyhyellä aikavälillä se tuntuu mahtavalta, mutta pitkällä aikavälillä se on ongelma koko alalle. Realistisesti hinnoitellut tallit (esimerkiksi 700–900 €/kk) näyttävät kalliilta ja menettävät asiakkaita, vaikka ne ovat ainoita taloudellisesti kestäviä. Seurauksena rehellisesti hinnoitellut tallit uupuvat tai lopettavat, ja markkinalle jää vain ne tallit, joita tuetaan muulla yritystoiminnalla tai omalla työllä.
Tällainen “halpa luksustalli” voi siis vahingossa polkea koko alan arvoa. Asiakkaat kyllä hyötyvät, mutta tallinpitäjä kantaa riskin ja kuorman – ja kun hän väsyy tai lopettaa, koko alueen tallitarjonta kärsii.
Siksi on tärkeää kysyä:
Onko terve hevostaloudelle, että laadukas täyshoito tarjotaan lähes omakustannushintaan, vain koska joku jaksaa subventoida sitä omalla työllään ja omaisuudellaan?
Vai pitäisikö hevostyön ja talliyrittäjyyden arvon näkyä myös hinnassa, jotta ala pysyy elossa tulevaisuudessakin?
|