Lähettäjä: wilma 
Päivämäärä:   19.10.25 00:48:04

Onneksi olen tallilla jossa monia muitakin, mutta en ymmärrä miten esim kotitallilla uskallatte ratsastaa yksin? Mulla on mielessä esim se yks ammattiratsastaja joka joku vuosi sitten putosi, halvaantui ja makasi tuntikausia kentällä kun tallilla ei ollut muita. Meillä onneksi lähes aina on joku muukin kentällä ridaamassa, ja kun on kaupunkialuetta niin ohikulkijoita liikkuu myös. Tai miten uskallatte maastoilla yksin? Siellä kun sattuu jotain... Vai onko teillä niin pomminvarmat hevoset että ne ei tee mitään vaikka mikä olisi.
Mä putosin maastossa, mutta ihan lähellä tallia pari vuotta sitten, iskin pääni ja menin tajuttomaksi (vaikka hyvä kypärä) Ihan satunnainen ohikulkija soitti ambulanssin ja heräsin vasta sairaalassa. Jollain syrjäisellä pikkutallilla olisin varmaan jäänyt maastoon.
Nykyään pyrin katsomaan että joku muukin kentällä samaan aikaan , ja maastoon en ikinä mene yksin.
Ihan kenelle vaan voi sattua, ja mikä hevonen vaan voi yllättää.

Lähettäjä: O 
Päivämäärä:   19.10.25 00:51:33

Ok.

Lähettäjä: älkmgklmägr 
Päivämäärä:   19.10.25 01:04:10

En suorastaan pelkää, mutta mieluusti ratsastan niin että paikalla, edes tallissa on joku. Joka sitten soittaa ambulanssin jos tarttee.
En haluis ratsastaa tallilla jossa joutuis olemaan ihan yksin vailla ketään mailla halmeilla.

Lähettäjä: joppi 
Päivämäärä:   19.10.25 01:15:58

Ratsastan aina yksin, myös maastoillessa pitkät reissut. Kyseessä oma talli ja hevosetkaan ei niin pomminvarmoja, mutta silti ei koskaan ole vielä pelottanut.

Lähettäjä: . . 
Päivämäärä:   19.10.25 01:40:54

On pelkästään järkevää että ei ratsasta yksin.

Lähettäjä: Rohki 
Päivämäärä:   19.10.25 01:48:17

Ratsastan mieluiten yksin maastossa ja sekin on juhlan paikka, jos saa olla kokonaan yksin tallilla. En edes muista milloin olen viimeksi maastoillut seurassa ja maastoilen useita tuhansia kilometrejä vuodessa. Pomminvarmaa hevostakaan ei ole ikinä ollut lähtökohtaisesti, mutta kyllä niistä sellaisia tulee ajan kanssa.

Ja en pelkää, en ole ikinä pelännyt. Maastossa on pelottanut ainoastaan seurassa, kun ihmisillä ei ole hevoset hallinnassa, niitä ei ole koulutettu maastoiluun eikä niitä osata edes käsitellä jos tulee joku tilanne. Joskus on tullut ikäviä tilanteita ja niistä on selvitty ehjänä ainoastaan siksi että oma hevoseni pysyy hallinnassa. Se on aika raskas rooli! Paljon turvallisempaa ja mukavampaa on maastoilla yksin.

Muutenkin tiedostan rajani sekä taitoni enkä lähde lähtökohtaisesti tekemään sellaista johon minä tai hevoseni ei pysty. Toisekseen kotiinkin voi kuolla ja mieluiten kuolen rakkaan harrastuksen parissa kuin siellä kotona. Jää elämä elämättä ja kivat asiat tekemättä, jos keskittyy pelkäämiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.25 02:04:28

En ajattele asiaa, harvoin laitan edes viestiä kun lähden maastoon. On siellä tullut tiputtuakin, eikä muuten ole sellaisia polkuja missä kulkee jatkuvasti väkeä, mutta pidän about yhtä riskialttiina kun yksin juoksulenkille lähtemistä, voihan sielläkin vaikka susi pistää poskeensa

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.10.25 07:31:36

Vaikka ratsastan yksin, joku aina tietää että olen ratsastamassa. Joten jos ei X ajan jälkeen ala kuulumaan voi huolestua. Pyöräilen myös yksin, siinä enemmän on sattunut kaikkea kuin ratsain.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.10.25 07:56:27

Ensinnäkin hevoseni on paljon järkevämpi yksin maastossa kuin porukassa. Enkä ole siltä koskaan tippunut maastossa. Kaikki viimeiset tippumiset on tapahtuneet niin, että hevonen on vetänyt kentällä laukasta nurin. En kyllä esim. maastoesteitä hyppää ikinä yksin.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   19.10.25 08:31:14

En koskaan. Puhelin aina mukana ja reitit menee niin että löytävät kyllä. Talvella toki hankalampaa kun ei pääse kuin heviselka/kelkalla osaan. Tallin omistaja perheineen pitää kyllä silmällä että palaanko suurinpiirtein ajallaan. Oikein huonon kelin yllättäessä tai lenkin venyessä soittavat ja lähtevät kahteleen (pari kertaa näin käynyt).

Lähettäjä: () 
Päivämäärä:   19.10.25 09:33:59

Ratsastan aina yksin tai kaksin, mutta ihan aina paikalla on joku muu.
Maastoon en ole mennyt koskaan yksin tai siis ilman, että minulla on jonkinlainen varjoz
En kaipaa kaveria, seuraa enkä apua, mutta back up on kiva.

Lähettäjä: Odelma 
Päivämäärä:   19.10.25 09:44:12

Ratsastan mielelläni yksin, mutta nykyään olen tarkka, että puhelin on mukana selässä eikä esim. päällystakin taskussa maneesin toisessa päädyssä. Putosin viimeksi viime talvena, ja vaikken satuttanut itseäni, tajusin kyllä hyvin miten pitkä matka olisi ollut raahautua vaikka murtuneella jalalla maneesin toiseen päätyyn.

Maastoon mennessä pyrin jakamaan sijaintini jollekin lenkin ajaksi. Jos tallilla ei ole muita, vaikka puolisolle, vaikka hän olisi kotona. Osaapa ohjata avun oikeaan paikkaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.10.25 10:00:01

Käyn tallilla aina sellaiseen aikaan että siellä on joku muukin, vaikka olisin maneesissa/maastossa yksin. Tietääpä ainakin joku, minne olen mennyt ja osaa odotella takaisin.
Kotitallilla kenttä on kameravalvonnan ulottuvissa, ja jos olin yksin kotona niin vinkkasin kumppanille että olen menossa ratsastamaan ja hän pystyi seurailemaan kameran kautta että pysyn ehjänä tai että palaan maastosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.25 11:08:45

Ainakin AppleWatchissa ja varmaan monessa muussakin älykellossa on kaatumisen/putoamisen tunnistus, joka hälyttää apua ja lähettää viestin erikseen nimetyille hätäyhteyshenkilöille. Tämä ellet itse kuittaa ilmalennon jälkeen olevasi ok. Jotain tuollaista miettisin, jos pelottaa ratsastaa yksin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.10.25 11:12:17

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 19.10.25 11:08:45

Ainakin AppleWatchissa ja varmaan monessa muussakin älykellossa on kaatumisen/putoamisen tunnistus, joka hälyttää apua ja lähettää viestin erikseen nimetyille hätäyhteyshenkilöille. Tämä ellet itse kuittaa ilmalennon jälkeen olevasi ok. Jotain tuollaista miettisin, jos pelottaa ratsastaa yksin.

--

Tämä, ja nykyään on myös kypäriin erikseen ostettavia hälyttimiä joista menee tieto x ja y henkilöille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.10.25 11:14:19

En pelkää, mutta jaan aina sijainnin whatsappissa, kun lähden yksin maastoon.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   19.10.25 12:48:10

Yksin paljon aikoinaan maastoillut ja siellä sitten onnettomuus kävi. Ei tietoa, kauan olin tajuttomana, kypärä halkesi päähän. Omalla käyn yksinäni tallin tiluksilla, mies pystyy seuraamaan mun sijaintia ja monesti huikkaan että lähden radalle, jos en hetkeen liiku niin soita tallinpitäjälle. Ei ole vielä käynyt mitään, monesti jos tuntuu ettei hevonen kykene mitenkään päin selästä käsin toimimaan, jalkaudun ja talutan loput. Mutta liiallisesta pelosta kannattaa koittaa päästä irti, alkaa hallita itseä lopulta liikaa.