Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.10.25 10:23:19

Onko hyviä vinkkejä antaa kun hevonen ei suostu lähtemään yksin maastoon? Muutama kymmenen metriä pihasta ja sitten on stoppi. Jos yrittää komentaa jatkamaan niin meinaa hyppiä pystyyn. Aikaisemmin meni yksin jonkin matkaa, mutta viime talvena (kun oltiin muutama sata metri tallista peltoradalla) se säikähti jotakin, en tiedä mitä koska en nähnyt ja kuullut mitään, ja vei ratsastajaa kuin litran mittaa jonkin matkaa hienossa kolmitahtilaukassa ennen kuin pysähtyi. Kyseessä lv exravuri.
Nyt on kaverin kanssa menty kohta 10 kertaa maastolenkki eri suuntaan kun se talvinen säikähdys, ja menny tosi hyvin. Mut yksin kieltäytyy.
Pitääkö tyytyä kohtaloon vai onko jotain konsteja vielä kokeilematta?

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   17.10.25 10:25:30

Pidennä lenkkiä metri kerrallaan ja palaa kotiin silloin, kun menee vielä hyvin eikäö vasta sitten kun hevonen jo hermostuu.

Jos tänään menee sujuvasti 10 metriä pois pihasta, niin se riittää. Käännä itse takaisin.
Mene huomenna 11 metriä poispäin. Se riittää. Käännä itse takaisin.
Ylihuomenna 12 metriä.

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   17.10.25 10:30:24

Hevosilla voi olla maastossa joku hankala kohta, jota ne aina jännittää ja muu lenkki menee hyvin.

Jos hevonen pysyy taluttaen käsissä, lämppäri todennäköisesti pysyy, voit kokeilla lähteä maastoon taluttaen ja nousta selkään kun hankalan kohdan ohi on päästy.

Osa menee hankalan kohdan ohi peruuttaen mutta enpä tiedä peruuttelisinko pystyyn hyppijää erityisen mielellään.

Osa menee hankalan kohdan ohi pienillä ympyröillä tai kaarilla mutkitellen, ympyrät myös hankaloittaa pystyyn hyppimistä.

Lähettäjä: Pia 
Päivämäärä:   17.10.25 10:33:04

Yks vaihtoehto on koittaa peruuttaa hevonen hankalan kohdan yli.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.10.25 10:43:36

Warwick Schillerillä oli tähän hyvä metodi jota olen toimivasti käyttänyt. Mennään sen verran, että ehditään itse kääntää kotiinpäin, oli se sitten 5 metriä tai 50. Ja sitten uudestaan maastoon ja taas kotiin. Tuota voi tehdä vaikka 20 kertaa perätysten, sittenhän tavallaan olet jo "maastossa". Seuraavana päivänä matka voi olla jo pidempi, ja viikon päästä voi päästä jo pitkällekin. Mutta tärkeää on se, että ehtii kääntää itse ennen kuin hevonen pysähtyy tai pyörähtää

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.10.25 10:56:48

M, meillä tuota metodia kutsutaan ihan maalaisjärkeksi.

Jos hevosta alkaa peruuttelemaan tai muuten pakottamaan/huijaamaan jännän kohdan yli, niin harmillisen usein se jännitys vaan eskaloituu kun jo ennestään maastoon lähtemistä jännittävä ja epämieluisana pitävä hevonen tietää saavansa rangaistuksen. Joo, yleensä tämä toimii, mutta se ei poista hevoselta negatiivista mielleyhtymää tontilta poistumisesta vaan pikemminkin pahentaa sitä.

Kun maastoilun aloittaa tuolla muutaman metrin reissujen metodilla, niin hevonen ei ehdi jännittyä tai edes suunnitella jumittamista itse ja se oppii että sieltä reissulta palataan aina kotiin kavereiden luo ja kokemus on positiivinen.
Pitkälle maastolenkille ei varmasti pääse ensimmäisellä yrittämällä tai edes viikon jälkeen, mutta hoitamalla homman tällä tavalla varmistat että sinun ei enää ikinä tarvi keskustella hevosen kanssa siitä että lähdetäänkö vai ei. Mukavuusalueen rajoja venytetään pikkuhiljaa eikä hevosta pakoteta sen ulkopuolelle kylmiltään.

Joskus hevosten kanssa pitää osata antaa periksi pakottamisen sijaan.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   17.10.25 11:00:29

Maastakäsin siedättämään. Tälläi sain oman maastossa hörhön rauhoittumaan, kyllä se edelleen kattelee uusia juttuja vähän mutta kaikki turha lähtöjen otto loppunut, kun tottunut että maastossa asiat voi muuttua radikaalimmin mitä kentällä.

Lähettäjä: Joops 
Päivämäärä:   17.10.25 11:02:15

Onko hyviä vinkkejä antaa kun hevonen ei suostu lähtemään yksin maastoon?

Pyydä maastoilemaan hevosella joitakin kertoja sellainen ratsastaja, joka uskaltaa pyytää hevosen etenemään jumikohdasta huolimatta. Mulla oli mun eka poni tällainen, että oli kauhean säpsynä ja ei suostunut yksin maastoon. Alkoi vain peruttamaan ja pukittamaan kun pyysin, aina noin 100 m tallilta. Pääsi niin monta kertaa pälkähästä tässä tilanteessa, että käytös vain vahvistui. Eräs todella taitava ja rohkea ratsastaja sitten maastoili tämän kanssa pari kk useamman kerran viikossa. Alkuun yritti tätä stoppailua hänellekin, mutta kun ei vain saanut kertaakaan periksi, niin johan alkoi maastoilut kulkea. Nykyisin on oikein rento ja mukava maastokaveri eikä koskaan vikuroi maastoon lähdettäessä yksinkään.

Lähettäjä: peruuttaja 
Päivämäärä:   17.10.25 12:08:48

Mulla on semmonen joka peruuttaa, jos ei halua mennä. Tätä on enää tosi harvoin, mutta sillonkun se tapahtuu niin kaikki paine pois, ohjat pois, jalat irti. Sitten törötetään hetki vaan paikallaan jonka jälkeen kyselen äänellä mennäänkö jo. Yleensä sitten lähtee eteempäin taas normaalisti. Jos yhtään paineistaa pohkeella tms niin peruuttaa vaikka kotiin (tai ojaan) asti.
Mutta tommosessa tilanteessa lähtisin ensin maastakäsin useita kertoja, eikä se oo koulutuksellisesti haittaavaa tulla alaskaan vaikeassa kohtaa, jos ei mee ratsain.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   17.10.25 12:23:22

Näissäkin tilanteissa hevosia on erilaisia. Toisia voi komentaa ja se on siinä, toisten kanssa peruutetaan ja takutaan hetki ja taas luonnistuu ja joittenkin kanssa ei voi tapella asiasta.. Niitten kohdalla on hyvä nollata tilanne välillä ja viedä vaikka taluttaen.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   17.10.25 13:35:51

Pyydä joku kaveri mukaan kävelemään jalan. Monesti kulkevat paremmin, jos ihminen menee edellä. Tai ihan vaan taluttaen käytte aluksi lenkit läpi. Suitset ja liina ehdottomasti mukaan.

Ratsastan ex-ravuria, joka joskus testaa esim. peruuttamalla ojaan. Ei keulii, mutta saattaa tehdä u-käännöksen. Auttaa, kun on kunnon pitkä raippa itsellä mukana ja kärsivällisyyttä. Joskus käyn ratsastamassa ensin ns. pöllövirrat pois kentällä ja sitten vasta lähden maastoon.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.10.25 10:46:24

Siis sillä ei ole mitään hankalaa kohtaa tällä maastolenkillä, vaan se ei yksinkertaisesti suostu liikkumaan vaikka teen mitä. Se toinen suunta missä säikähti talvella ei tule kuuloonkaan, ei lähde edes pihasta vaikka kuinka raippa soi pohkeen taakse. Kerran kokeilin ja totesin että ei kannata hevosta väkipakolla selästä käsin siihen pelkosuuntaan yrittää. Ei edes kaverin kanssa.

Kävin eilen taluttamassa hevosta ratsastaja selässä tätä normilenkkiä muutaman sadan metrin ja käännyin takaisin tallia kohden paljon ennen kuin hevonen ehti edes huolestua, kehuin ja silittelin ja ratsastaja kehui. Tätä pitää nyt jatkaa,joka kerta vähän pidemmälle, uskon että tämä on ainut keino saada hevonen joskus yksin maastolenkille ilman taluttajaa. Mutta hyvä alku oli eilen ja siitä on hyvä jatkaa.
Silmälappuja on ehdotettu mutta en usko että auttaa sen epävarmuuteen. Korvatulpat on aina että on rauhallisempi.