|
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 14.10.25 19:45:14
Voi tuhannen tulimmaista ja kymmenen salaman paukahdusta päälle! Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin, että savu nousi korvista ja kahvi meinasi mennä väärään kurkkuun!
Olen nimittäin aina välillä vuokrannut tallikaverin koppia, kun vien oman hevoseni klinikalle. No, sanoin hänelle jo hyvissä ajoin, että kontrolliaika olisi syksyllä ja kysyin, olisiko vuokraus taas mahdollista. Siinäpä tämä neitonen sitten hymyili ja ehdotti, että mennäänpä kimpassa, kun hänen hevosensa ei kuulemma suostu matkustamaan yksin. Ajattelin, että no mikä ettei – yhdessäpähän mennään, hyvässä hengessä ja toisiamme tukien.
Mutta kuinkas kävikään! Klinikalla vierähti aikaa niin, että päivänvalokin ehti vaihtua iltahämärään. Kaiken kukkuraksi mentiin hänen autollaan, joten minähän sitten hyväntahtoisesti tarjosin pizzat – ajattelin, että kiitokseksi ja kohteliaisuudesta, kuten ihmiset ennen vanhaan tekivät.
Ja mitä tekee tämä tallikaveri? Todellinen talounero.. No, lähettää jälkikäteen viidenkymmenen euron laskun! Siis laskun, ihan virallisesti, paperilla ja summalla!! En tiennyt, olisiko pitänyt nauraa, itkeä vai lyödä päätäni lähimpään karsinanoveen.
Minä olin varma, että se oli vitsi. Mutta ei – ihan tosissaan oli.
Kyllä on röyhkeydellä nyt oikein kultainen kehys ympärillä! Ensin tarvitsee apuani, seuraa ja tukea, ja sitten vielä kehtaa laskuttaa siitä kuin olisin ollut jonkin sortin maksullinen siipimies! Voi että kun kiehuu! Tekisi mieleni sanoa pari valittua sanaa – ja usko pois, ne eivät olisi mitään kauniita runonsäkeitä.
|