Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.25 11:39:33

Olin nuorena/lapsena ihan perusrohkea harrastaja. En mikään rohkein enkä varmaan vihaisten/ongelmahevosten kanssa olisi pärjännyt, mutta esim. arkojen ja jännittyneiden hevosten kanssa tulin hyvin juttuun. Joidenkin rajumpien tippumisten jälkeen saattoi vähän jännittää.

Nykyisin ikä, pitkä harrastustauko, lapset + jotkin omat kuolevaisuudesta muistuttaneet tapahtumat ovat näköjään tehneet minusta aran tädin. Aloitin harrastuksen siis uudestaan, ja huomaan jännittäväni reaktiivisia hevosia, mitä en ennen tehnyt. Ylipäätään jännitän hevosia, varsinkin isompia. Jännitys on onneksi helpottanut ihan hieman, mutta kuitenkin olen aivan eri ihminen kuin nuorena. :(

Onko mitään tehtävissä? Vai olenko tuomittu olemaan se arka täti, joka epäjohdonmukaisella toiminnallaan saa hevoset vihaisiksi ja arvaamattomiksi? (Viittaus erääseen toiseen ketjuun ;) )

Lähettäjä: **** 
Päivämäärä:   29.9.25 11:44:21

Harrasta ratsastuskouluhevosten kanssa niin kaikki on hyvin. Älä hanki nuorta reaktiivista hevosta itsellesi, silloin voit olla ongelmissa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   29.9.25 11:47:51

Olin nuorena tosi rohkea eikä minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, mitä ”hullumpi” hevonen sen parempi. Mulla ei oo missään vaiheessa edes ollut mitään taukoa hevosista mutta silti aikuistuessa olen pikkuhiljaa muuttunut tosi nössöksi ratsastajaksi :’D en oo vielä keksinyt miten tästä nössöydestä pääsee eroon.

Lähettäjä: Maisa 
Päivämäärä:   29.9.25 12:17:02

Jos se arkuus ei mene liiallisuuksiin, niin miksi pitäisi nauttia reaktiivisista hevosista ja tykätä mennä millä vaan? En minä ainakaan tykkää/halua eli olen "arka", en kuitenkaan esim.pelästy ja hyppää heti alas selästä, jos heppa ottaa askelen sivulle. Mielestäni oikeasti arkojen tätien ongelma on se, että mikään hevonen ei lopulta oöe riittävän kiltti ja helppo, kun kaikki yksinkertaisetkin asiat on liikaa ja lopetetaan koko homma heti. Kuulostat mun korvaani ihan tavalliselta aikuiselta harrasyelijalta, joka ymmärtää realiteetit ja pystyy toimimaan, vaikka vähän jännittäisikin välillä :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.9.25 12:29:38

Mä olen arka täti, mutta jostain syystä moni pitää minua rohkeana. Uskallan yrittää ja epäonnistua ja lähtökohtaisesti luotan siihen, että ratsastuskoulun henkilökunta on tarpeeksi ammattitaitoista, etteivät laita minua tilanteeseen, josta en pystyisi selviämään henkisesti tai taitojen puolesta.

Kannattaa miettiä, mitä jännittää ja mitkä asiat vähentävät jännitystä ja puhua asiasta esim. opettajalle. Minä saan itseluottamusta siitä, että minulle jaetaan hevosia, joita jännitän, mutta sen jälkeen saan taas mennä jollain luottohevosella eikä jännitys jää päälle.

Lähettäjä: riu 
Päivämäärä:   29.9.25 12:41:24

Kai itsesuojeluvaiston vahvistuminen iän myötä on ihan normaali ilmiö? Tässä harrastuksessa saa vain siitäkin ilkkumista ja tädittelyä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.9.25 12:44:03

No omituista olisi jos ei noin kävisi. Katsoisin kummaksuen sellaista perheenäitiä joka menee yhtä rämäpäänä kuin teini kaikkien sekopäisten hevosten selässä ilman että jännittäisi yhtään oma kuolevaisuus, kun on kuitenkin pienistä ihmisistä vastuussa. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.25 13:03:16

"Ihanaa" etten ole sentään ainoa. Joo en sentään ole onneksi sellainen, että jostain sivuhypystä löisin hanskat tiskiin. :D

Ja tarkennuksena, en ole koskaan siis edes ollut mikään rämäpää, joka menisi sekojen hevosten selkään. Mutta kumminkin ollut esim. tallityttönä ravitallilla ja esim. pystyynhyppiviä tapauksia käsitellyt ja talutellut ilman mitään suojavälineitä. Enää ei tulisi kuulonkaan! Jännitän jo erästä isoa ruunaa, joka pelkää kulkea karsinan ovesta ja meinaa joka kerta tulla päälle kun kuljetaan siitä...