Lähettäjä: Tikkuri 
Päivämäärä:   4.9.25 22:43:17

Olen aloittanut hetki sitten rats.ohjaajana uudella tallilla. Ongelma on kuitenkin se, että lasten/kokemattomien tunneista ei meinaa tulla mitään jumittavien hevosten vuoksi. Ja tällaisia jumittelijoita on useampia. Voitte kuvitella kun 8hlö tunnilla puolet hevosista jumittaa ja toinen puolisko on pian samassa kasassa... Kokeneempien tunneilla nämä hevoset liikkuvat kuitenkin aivan mielellään eikä tällaista ongelmaa silloin ole.
Miten olette ratkaisseet tällaisia tilanteita? Koen näiden tuntien pidon todella kuormittavana kun suurin osa ajasta menee jumitilanteiden purkamiseen eli siis taluttaen siirtää jumihevoset yksi kerrallaan toisaalle ja pian ollaan taas samassa tilanteessa... Olen yrittänyt ohjeistaa apujen käytössä, kiinnittänyt huomiota istuntaan ja hyödyntänyt erilaisia mielikuvia - ei vaikutusta. Hevosetkin tutkittuja ja terveeksi todettuja, luultavasti siis vain kyllästyneitä työhönsä..?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.9.25 23:02:09

onko sulla mahdollista ratsastaa hevosia itse? Tulisi tuntumaa siihen, mitä mikäkin hevonen tarvitsee

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   4.9.25 23:04:12

Kauhean iso ryhmä kokemattomille ja lapsille. Opettajalle ja asiakkaille olisi parempi kun ryhmät olisivat pienempiä silloin olisi enemmän aikaa myös tuon ongelman hoitoon.

Lähettäjä: 8/7 
Päivämäärä:   4.9.25 23:12:36

1. Pitkä raippa ratsastajille, jos hevoset eivät kuuntele pohjetta. Luultavasti ei tarvitse edes käyttää, mutta jos tarvitsee, niin opeta ranneliike, eli että eivät irrota kättä ohjista (tasapaino + nykäisevät hevosta suusta, kun ottavat ohjat takaisin)
2. Pysähdystreeni heti alkuun, kummasti loppuu jumitus, kun on pakko seistä silloin kun ratsastaja käskee. Jos karkaavat reitiltä, niin käske pysäyttää ja siitä suoraan kääntämään takaisin reitille. Toista, kunnes pääsevät reitille.
3. Helpommat tehtävät, jos mahdollista. Laita vaikka keskiympyrälle/-soikiolle, jos kenttä kapea, ja ainoa mitä pitää tehdä on säilyttää välimatka edellä menevää.
4. Pidä välimatkat edellä menevään lyhyenä ja koita järjestää ratsastajat niin, että reippain on ekana. Käske ratsastajat ratsastamaan edellä menevä kiinni ("hippaa").
5. Sanot ratsastajille, että nyt pitää ihan oikeasti olla jääräpäisempi kuin hevonen / tomerampi / napakampi / vaikka suuttua itselle. Ei auta kerrasta, mutta pitkällä aikajanalla.
6. Apujen käytössä sano, että "et voi käskeä Pollea noin kovaa, se lähtisi lentoon, mutta huomaat, että Pulla ei edes reagoi. Käytä siis avut aina hevosen mukaan niin, että se reagoi".
7. Vauhdin säätely tehtävät, ihan vaan askellajin sisälläkin.
8. Apuohjat, jos on sellaisia, että kiskovat lapsia, puskevat kentän keskelle ja sitten jumahtavat sinne samalla, kun ratsastaja roikkuu kaulalla.
9. Harkitse vetohevosta, jos ovat ihan alkeis/alkeisjatko. Eli joku enemmän ratsastanut tunnille ylimääräisenä vetämään poneja jonossa kohti tehtäviä.
10. Opeta vaihtamaan paikkaa ei-jumittavilla. "Mene radan poikki, jos näet edessä ruuhkaa", "ei tarvitse jäädä hitaamman perään", "huomaatko Pirkko, kun menit sinne muiden sekaan, niin nyt olet itsekin jumissa", "ei kannata mennä toiseen päätyyn, jos näette, että ette mahdu tekemään omaa juttua"
11. Unohda pehmeät mielikuvat ja apujenkäyttö, anna rautalankaohjeita, vaikka niistä ei ihan välittyisi ratsastuksen ydin. Hienosäätöä ja ns. kaunista ratsastusta voidaan alkaa tehdä, kun hevoset menevät sinne minne pitää. Valitettavasti (läheskään) kaikki lapset eivät opi sen kauniin ja korrektin tavan kautta, varsinkaan jos kotona ei ole ollut eläimiä (ei tiedä miten toimia maasta/selästä, ehkä pelottaa vähän) tai ei olla harrastettu mitään urheilua (tasapaino ja raajojen koordinaatio)
12. Oma apujen käyttö maasta. Maiskuta, napsuta sormia, paukuta vaikka reisiä käsillä hevosen takaosan vieressä samalla, kun ratsastaja pyytää hevosta itse eteen (turvaväli ja järki mukana). Älä korjaa tilannetta heidän puolestaan, taluttamalla eivät opi korjaamaan jumitusta.
13. Hyväksy se, että nämä lapset ovat hitaita oppimaan eivätkä (välttämättä) ole riittävän tomeria ja että se ärsyttää hevosia, jonka takia alkavat jumittaa. Välillä alkeiskurssille tulee sellaista porukkaa, että joutuvat mennä alkeiskurssin kaksi tai kolmekin kertaa, ennen kuin saavat ratsastuksen ajatuksesta mitään kiinni.
14. Pidä extravälikäyntejä sekä pitkät alku- ja loppukäynnit, ihan oman itsesi vuoksi. Myös lapsille voi olla tehokkaampaa treenta 30min tunnista pätkissä, kuin tapella normaalin tuntisuunnitelman ajan.

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   4.9.25 23:15:06

Vanhemmat taluttajaksi tai kävelemään rinnalla, jos muita ei saa.

Lähettäjä: äwpejf 
Päivämäärä:   5.9.25 00:24:11

Eikö sun pitäis olla koulutettu ammattilainen just tohon hommaan ja osata ratkaista noi ongelmat? Vai mitä siellä koulussa opetettiin??

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   5.9.25 01:10:02

Riippuen tilanteesta, hyödynnän näitä:

Apujen käyttöön keskittyminen vaikka kädestä pitäen. Jumittavien kanssa täytyy painottaa monesti ensin malttia ja keveyttä ennen, kuin voi vaatia nopeutta ja napakkuutta. Esimerkkinä puristava, tuuppaava ja jalalla junttaava ratsastaja - ei auta lisätä apuja jos perus apujen käyttö turruttaa hevosta. Lapsillekin pystyy opettamaan yksittäistä, selkeää apujen käyttöä sekä oikea-aikaista vaikuttamista, vaatii toki paljon panostusta yksilöittäin mikä isossa ryhmässä voi olla vaativaa riippuen ryhmän tasosta. Näin saadaan kuitenkin oppimisen tuntua siitäkin huolimatta, että osalla ponit seisovat jonkin aikaa tunnista paikoillaan eikä varsinaista tehtävää välttämättä päästä montaa kierrosta tekemään.

Raipan käyttö oikein. Tyypillistä ratsastajille on joko löysästi hipsutella tai vaihtoehtoisesti lätkiä raipalla. Tähän kun yhdistetään vielä hitaus ja taakse katsominen raippaa käyttäessä, niin voidaan taas todeta ettei käytetyllä avulla ole mitään vaikutusta. On ohjeistettava mistä kohtaa raippaa pidetään kiinni, jotta sitä on helppo hallita. Raippaa käytetään ranteella, ei koko kädellä. Voima ei ole yhtä kuin tehokkuus, hevonen sulkeutuu liian koville avuille. Kuitenkin vain niistä avuista on hyötyä, jotka hevonen noteeraa eli liian pehmeäkään ei saa olla. Helppo opettaa myös lapsille ihan vaan asettamalla raippa käteen, ottamalla nyrkistä kiinni ja naputtamalla vaikka ponin lavalle muutamia kertoja, jotta lapsi huomaa miltä raipan käyttämisen kuuluu tuntua. Usein hepat reagoivatkin tähän välittömästi eli ratsastajat oppivat nopeasti.

Edellisiin yhdistän useimmiten avustusta maasta. Annan itse oikea-aikaisesti painetta takaa, jotta ratsastaja saa oikean tunteen seurauksena hyvästä apujen käytöstä. Eli otan vastuuta hevosen liikkumisesta, mutta en tee kaikkea ratsastajan puolesta. Hevoset pysyvät monesti näin edes auttavasti sen verran liikkeessä, että päästään tekemään päivän tehtävät.

Osaamattomien ratsastajien kanssa, joilla jumittavat aiheuttavat vaaratilanteita ajautumalla liian lähelle toisiaan tms., pyrin saamaan taluttajat. Jos se ei ole mahdollista, teetän tehtävää joko yksitellen niin, että avustan ratsukoita itse tai sitten pyrin järjestelemään jonoa siten, että jumittavat ottaisivat edellämenevästä imua.

Demonstraatio voi olla myös suuri apu. Riippumatta ratsastajien iästä ja tasosta, toisille havainnollistaminen lisää ymmärrystä, luo uskoa ja saa keskittymään paremmin. Jumittavia hevosia ratsastavat helposti asennoituvat hevosiin niin, etteivät missään kohtaa oikeasti edes yritä ennen kuin luovuttavat. Kun ottaa sen muutaman minuutin demon, jossa Polle lähteekin kentän keskeltä kevyesti vaikka laukalle ilman tappelua, saavat oppilaat ainakin muuta ajateltavaa kuin tuskaisen ”Polle ei ikinä tottele”. Itse pyrin näissä tilanteissa korostamaan sitä, miksi ja miten se Polle nyt yhtäkkiä lähteekin liikkeelle ja yritän luoda niitä hankalia tilanteita, jotta oppilaat näkevät kuinka siitäkin aina päästään eteenpäin. Kyse ei ole siis siitä, että opettaja laittaa Pollen kulkemaan, vaan nimenomaan siitä mitkä asiat vaikuttavat eniten siihen miksi se Polle ei liiku ja sitten yhtäkkiä liikkuukin.

Huomioin nämä jumittajat myös tuntisuunnitelmissa. Mitkä aiheet edistäisivät tilannetta parempaan? Pyrin puhumaan useampia viikkoja vähän samasta aiheesta, jotta ratsastajille jäisi selkeä kuva ja tuntuma siitä, mitä pyrin heille opettamaan. Näin ollen sitkeästä, hitaasta kauden aloituksesta monesti päästään jo loppukaudella sujumaan ilman kädestä pitäen avustusta. Tärkeimpinä aiheina tilanteessasi voisin itse pitää apujen käytön laatua eli tehokkuutta sekä ratsujen reaktiota apuihin.

Kehuminen ja pientenkin hyvien hetkien korostaminen on tärkeää etenkin näiden kanssa, joilla turhautuminen saattaa olla sekä ratsastajalla että opettajalla läsnä. Asenteella ja mielialalla on niin suuri merkitys siihen, kuinka ratsastaja pystyy vastaanottamaan neuvoja sekä toimimaan niiden mukaisesti! Loppupalautteessa pyrin aina erityisesti nostamaan pinnalle asenteen tärkeyttä ja hyvällä asenteella suorittaneille annankin yleensä ”kunniamainintaa” riippumatta ongelman laadusta. Vahvemmin turhautuneita saakin sitten tsempata ja oikein huonolla asenteella olevia joutuu toisinaan jopa ripittämään asiasta, jos tiedän ratsastajan pystyvän ratsastamaan paremmin mutta näen jo alusta asti ettei tämä anna itselleen eikä ratsulleen edes mahdollisuutta. Eli myös palautteiden jaossa pyrin helpottamaan seuraavan kerran työtä edes sen asenteen verran, negatiivinen ilmapiiri kuormittaa kuitenkin aina enemmän.

Muut ratsastajat sujuvilla ratsuillaan joutavat opetella tilanteiden ennakoimista ja tilan ottamista/hallitsemista.

Loppuun vielä, että näiden hankalempien ryhmien kanssa kannattaa opetella laskemaan omaa vaatimustasoaan myös. Itselle tämä on ollut vaikeaa, mutta opettajanakaan et voi tehdä määrääsi enempää. Jos ne ponit seisoo, eikä ratsastajat saa niitä liikkeelle, niin sitten ne seisoo. Opetat ja ratkaiset tilanteita parhaaksi näkemälläsi tavalla sitä mukaa kun turvallisesti siinä tunnin sisään ehdit ja se riittää. Kukaan ei oleta, että pystyt liikuttamaan 8 hlö ryhmää hallitusti haluamallasi tavalla tilanteessa, jossa ratsastajat eivät vielä pysty täysin ottamaan vastuuta oman ratsunsa hallinnasta. Oppiminen tapahtuu siinä rytmissä, missä oppilaat kulkevat.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   5.9.25 01:36:46

Minulla on hevonen ollut yli 10 vuotta, eikä mikään automaatti tätikuljetin olekaan. Eli joo pidän itseäni perus tuntiratsastajaa pätevämpänä hevosenkäsittelijänä. Menin paikalliseen ratsastuskouluun estetunnille, koska ei ollut mahdollisuutta hypätä omalla hevosella tuolloin. Sain ihan kivan tamman joka suoritti tehtävät hyvin, mutta jumankauta kun se jumahti just ennen omaa vuoroa kentän keskelle eikä liikkunut kertakaikkiaan mihinkään. Ei pohkeella, raipalla, kääntämisellä, kevyesti pyytämällä. Vasta kun opettaja tuli viereen pelottelemaan niin lähti liikkeelle ja suoritti. Ilmeisesti oli ihan tapana tuolla hevosella kun opettaja sanoi että taasko se alkaa. Niin en kyllä yhtään ihmettele jos aloittelijat ei saa hevosia liikkeelle vaikka yrittäisi opettaa mitä keinoja, kun tuollainen sattuu kohdalle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.25 07:45:14

Opetushevoset tutkittuja ja terveeksi todettuja? Epäilen. Vai kuinka monta on tähystetty vatsahaavan varalta ja käykö hieroja, satulansovittaja?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.25 08:12:03

Hevoset possujunaan uralle.
Käynti-seis-käynti harjoituksia
Hevosten nenät ohjataan seinään päin jos meinaavat karata muualle.
Tehtävä tehdään yksi kerrallaan, esim eka ravaa vikan kiinni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.25 08:16:14

Ja tosiaan jos ratsastajat on niin kokemattomia, että eivät saa pidettyä poneja edes possujunassa niin heille taluttajat.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   5.9.25 08:24:57

"Eikö sun pitäis olla koulutettu ammattilainen just tohon hommaan ja osata ratkaista noi ongelmat? Vai mitä siellä koulussa opetettiin??"

Koulussa opetellaan ratsastuksen ohjaamista / opettamista, ei kipeiden/huonosti koulutettujen/avuille turtuneiden hevosten kanssa selviytymistä. En yhtään ihmettele, jos aloitteleva ope on pulassa alkeistuntien kanssa, etenkin kun oppilasmateriaali on mitä on ja ryhmäkoko valtava.

Pahimmat jumittavat hevoset pois alkeistunneilta tai sellaiselle ratsastajalle, joka menee taluttajan kanssa. Katso myös, että ne kiemurtelijat ei mene peräkkäin, silloin riittää että kun yhdelle tulee stoppi, niin kaikki takana tulevat jämähtää siihen kaveriksi saman tien. Parhaiten tehtävät sujuu silloin, kun toinen pitkä sivu ravataan ja toisella puolella harjoitellaan käynnissä kääntämistä esim. ympyrällä tai neliöllä tai kiemuralla, ja päätyihin tehdään tarvittaessa ympyröitä, joilla saadaan paikkoja vaihdettua.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   5.9.25 08:32:07

Karkasi. Tuolla tehtäväpohjalla sitten autan tarvittaessa kädestä pitäen käännöksissä ja ohjaan liikennettä niin, että reippaasti ravaavat vetävät perässään niitä hitaampia sinne ravipätkälle lähtiessä. Ja tehtävä pysyy lähes samana koko tunnin, niin hevoset oppivat sen ja alkavat pikkuhiljaa toimia, toki tehdään yhteisiä suunnanvaihtoja ja alkuun tai loppuun istuntaharjoituksia. Yleensä lopuksi, kun hevoset jo liikkuu paremmin ja ratsastaja ehtii keskittyä itseensä.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   5.9.25 08:33:17

Ketjussa olikin jo toinen ope, en siis ole sama :D

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   5.9.25 09:07:02

En ole itse opettaja, mutta koululla, jossa minä ja lapseni käymme, opettaja hyvin herkästi ottaa taluttajan tai vieressä kävelijän avuksi. Kaikki lapset ovat silti aikanaan oppineet ratsastamaan ponit haluamaansa suuntaan toivomassaan askellajissa. Kyse lienee siis poneilla vaikeus ymmärtää aloittelevien lasten ristiriitaisia apuja.

Tämä on mielestäni reilu tapa opetusponeille. Lapset turhautuvat, jos eivät saa ponia toimimaan ja joko passivoituvat tai alkavat koventaa otteita ja ratsastus menee tappeluksi. Vieressä kävelijä/taluttaja antaa lapselle aikaa oppia tasapainoa ja apujen selkeää, mutta asiallista käyttöä.

Tämä tietysti voi olla vaikeaa toteuttaa, jos taluttajia ei ole riittävästi (ja ehkä myös jos ratsastajat ovat jo jonkin aikaa ratsastaneet ilman taluttajia ja kokevat taluttajan mukaan otin nöyryyttävänä). Uudet aloittelijat voi lähteä totuttamaan ajatukseen, ettei taluttaja ole mikään ihmeellinen juttu, ja samalla ratsastajalla voi välillä olla ratsastuskertoja ilman taluttajia ja välillä taas joku kävelee vieressä, jos tilanne niin vaatii.

Lähettäjä: Hupu 
Päivämäärä:   5.9.25 09:52:08

Itse seuraan välillä alkeistunteja ja voi jessus miten surkeita ne lapset on. Ponien annetaan oikoa, vaikka on tötteröt merkkinä. Ei mitään hajua minkä muotoinen on ympyrä (vaikka tötterö), kun mennään mihin sattuu ja loput päättää poni. Laiskoja hevosia ei saada liikkeelle raviin koko kierroksen aikana, tai juurikin jumittavat paikoilleen (kuitenkin kokeneilla menevät aivan hyvin). Apujen käyttö on surkeaa! Näkee jo siitä, ettei lapsi edes kuvittele pääsevänsä mihinkään. Pohkeita paukutellaan tehottomasti ja raipalla läpytellään, pahimmat kiskoo samalla ohjista, maiskuttaa ei osata. Itsen tekisi mieli karjua näille perkelettä, kun ovat niin hiton veteliä tossukoita.... joo, en ole opettaja mutta kuvittelisin, että myös pieni ärjäisy silloin tällöin voisi olla paikallaan eikä aina vaan sellaista hymistelyä, että käytäpä pohkeita.

Mutta I feel you aloittaja, itselläni menisi käpy heti tuollaisten kanssa :D

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   5.9.25 09:58:24

^Nykyään ratsastuksenopettaja on 'asiakaspalvelija' ja lapsille ei saa ärjyä tai tulee paha mieli

Lähettäjä: Hupu 
Päivämäärä:   5.9.25 10:27:30

.. no just tää nykyajan pelleily. En jaksais. Mutta ihmettelen kyllä tuleeko tuollaisista edes perusharrastelijan tasoista ikinä, kun poni päättää mitä tehdään ja minne mennään.

Lähettäjä: ++ 
Päivämäärä:   5.9.25 11:05:57

Hupu ei selkeästi muista, millaista on olla aloittelija.

On mullekin opettaja karjunut, että ratsasta se poni kulmaan, mutta hittoako se sitä ratsastuskoulun tuntiponia kiinnosti jos 25kg paukuttaa sisäpohjetta tehottomasti kun 400kg haluaa päästä helpommalla elämässä.

Lähettäjä: horror 
Päivämäärä:   5.9.25 12:28:09

Lapsiryhmät oli yksi syy miksi lopetin... Kyse oli jo vähän ratsastaneista, mutta suurin osa ajasta meni siihen, että sai kaikki menemään haluttuun suuntaan oikeaa askellajia... Jos ravattiin, niin aina vähintään puolet käveli ja välillä väärään suuntaan tai jumittelivat milloin missäkin. Sitten valitetaan, että tunneilla on niin tylsää, kun aina tehdään vaan samoja juttuja. Joo voidaan alkaa tehdä jotain muuta kuin perusratsastusta siinä kohtaa, kun hevoset hallinnassa edes sen verran, että olisi jokseenkin turvallista ilman jatkuvaa törmäilyjen ja joukkojumitusten vaaraa. Ja palkka ei todellakaan korreloi sitä, että on vastuussa 6-8 lapsen hengestä...

Jos minulla olisi omia ratsastusta aloittavia lapsia (varsinkin jos yhtään pehmeitä, herkkiä, pieniä ja vähemmän tomeria) veisin heidät aloittamaan johonkin yksityistunneille tai erittäin pieneen ryhmään, jossa opettaja ehtii paremmin keskittymään muuhunkin kuin kaaoksen hallitsemiseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.9.25 12:30:19

"Lähettäjä: Hupu
Päivämäärä: 5.9.25 09:52:08

Itse seuraan välillä alkeistunteja ja voi jessus miten surkeita ne lapset on. Ponien annetaan oikoa, vaikka on tötteröt merkkinä. Ei mitään hajua minkä muotoinen on ympyrä (vaikka tötterö), kun mennään mihin sattuu ja loput päättää poni. Laiskoja hevosia ei saada liikkeelle raviin koko kierroksen aikana, tai juurikin jumittavat paikoilleen (kuitenkin kokeneilla menevät aivan hyvin). Apujen käyttö on surkeaa! Näkee jo siitä, ettei lapsi edes kuvittele pääsevänsä mihinkään. Pohkeita paukutellaan tehottomasti ja raipalla läpytellään, pahimmat kiskoo samalla ohjista, maiskuttaa ei osata. Itsen tekisi mieli karjua näille perkelettä, kun ovat niin hiton veteliä tossukoita.... joo, en ole opettaja mutta kuvittelisin, että myös pieni ärjäisy silloin tällöin voisi olla paikallaan eikä aina vaan sellaista hymistelyä, että käytäpä pohkeita.

Mutta I feel you aloittaja, itselläni menisi käpy heti tuollaisten kanssa :D

"

Mitä varten se opettaja siellä tunnilla on, jos hänen tehtävänsä ei ole opettaa lapsille sitä ratsun ohjaamista, apujen käyttöä. jämeryyttä?
Jos haluaa työskennellä liikenteenohjaajana, niin ratsastustunti on siihen aivan väärä paikka. Kannattaa mennä vaikka tietyömaalle, siellä saa istua puhelin kädessä ja vain vaihtaa liikennevalon väriä tai kääntää stop-merkkiä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.9.25 12:43:02

Ja aloittajalle:
"Ongelma on kuitenkin se, että lasten/kokemattomien tunneista ei meinaa tulla mitään jumittavien hevosten vuoksi. "

Tässä olet väärässä. Ongelma ei ole jumittavat hevoset, eikä edes osaamattomat lapset, vaan se että sinä teetät tunnilla tehtäviä, jotka ovat selvästi yli tunnin osaamistason. Helpota tunnin vaatimustasoa ja pidät tehtäväty sellaisena, että lapset voi suoriutua niistä, eikä jumituksista pääse syntymään sumaa. Puutu tilanteisiin ajoissa - se tietysti edellyttää sitä, että oma aivokapasiteettisi on varattu siihen tilanteeseen puuttumiseen etkä yritä samalla teettää jotain muuta tehtävää.

Eli tunneilla pitää nyt palata ihan alkeisiin ja siihen, miten hevonen pystähtyy ja saadaan liikkeelle ja miten osastossa ratsastetaan.
Kun näet, että tunnilla on syntymässä jumitilanne, niin puhalla tilanne poikki, pyydä kaikkia pysähtymään, ja katsomaan hetki ympärilleen. Lapset on tosi huonoja ennakoimaan, koska heidän otsalohko ei ole kehittynyt eikä he oikein osaa ajatella, että jos tekee tavalla x, niin looginen seuraus on asia y. Lapsille pitää opetta ennakoimista. Pysäytä ratsukot, pyydä katsomaan ympärilleen, ja miettimään että miten jokainen ratsastaja voisi nyt itse välttää sen ryysikseen joutumisen - minne voisi kääntyä, voisiko katkaista kulman tai tehdä ympyrän jne.

Erityisesti alkeistuntien ohjaajilta vaaditaan tosi paljon pelisilmää ryhmän tason ja "päivän vireen" aistimisessa eikä alkeistunneilla pääsääntöisesti voi teettää jääräpäisesti juuri niitä tehtäviä mitä on ajatellut teettävänsä tai mitä haluaa tehdä. Ryhmä, joka menee yhdellä kerralla sujuvasti voikin olla seuraavalla kerralla ihan täysi katastrofi väärän hevosjaon vuoksi. Ohjaajan tulee OHJATA niitä ratsukoita, ja joskus päivän epistolasta pitää joustaa ja keskittyä sen sijaan siihen että lapsille opetetaan niitä liikenteessä selviytymisen taitoja.

Älä siis aseta tunnin tavoitteeksi sitä, että jokainen ratsastaa kuusi pääty-ympyrää ravissa, vaan sen että ryhmä etenee 80% tunnista sujuvasti edes uralla ja että he saavat ratkaistua jumitilanteet puoli-itsenäisesti ohjattuna.

Olen huomannut, että alkeiskursseilla paahdetaan kauheaa vauhtia askellajit läpi ja harjoitellaan ratsastusradan teitä ja temppujen alkeita, mutta niitä ratsastusradan liikennesääntöjä, liikenteen sujuvuutta, tai erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisua ei opeteta lapsille. Opettaja huutaa kentän keskellä väärästä kevennyksestä ja soikeasta voltista, mutta lapsille ei osata opettaa sen vertaa itsevarmuutta ja ennakointia, että he saisi alkeelliset kyvyt ennakoida tilanteita ja välttää jumit.
Useimmiten on yksinkertaisesti liikaa vaadittu, että alkeiskurssitasoinen lapsi pysyy hevosen selässä, ratsastaa oikeaa askellajia, keventää, valmistautuu seuraavaa ntehtävään ja seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Ja vika ei ole islloin niissä lapsissa, vaan siinä, että ohjaaja on asettanut vaatimustason liian korkeaksi ryhmän tasolle, ja se on sen OHJAAJAN vika. Ei lasten tai hevosten.

Lähettäjä: Ex-tallinpitäjä 
Päivämäärä:   5.9.25 12:48:49

Itse keskelle kenttää, kävelee hieman niiden jumittavien vanavedessä, kun näkee, että meinaavat alkaa hidastaa. Opettaa lapsille ennakointia, potkukelkkailmiö -> annetaan vauhtia, odotetaan ja annetaan lisää vauhtia ennen kun edelliset loppuu. Opeta lapset kääntämään ponia sivulle, jos ehtii pysähtyä, näin on pakko siirtää jalkaa ja lähtee helpommin liikkeelle.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.9.25 12:51:12

Ja ihan aikuisille/kokeneillekin kannattaisi pitää tunnin teemana joskus ihan vain se muiden ratsukoiden ja tilanteen seuraaminen ja haastaa esim. pysymään koko tunnin ajan sujuvasti samassa osastossa, tai pitämään edellä menevään ratsukkoon koko ajan 3 hevosenmitan välin.
Lapsille ympäristön seuraamista voi opettaa esimerkiksi katrillin keinoin - jokaiselle määrätään pari, ja parin kanssa pitää tehdä voltti yhtä aikaa eri pitkille sivuille tms. "Vetoketjun" ratsastaminen lävistäjällä jne.

Mutta tämäkin on asia, joka lapsille ja muillekin aloittelijoille pitää opettaa, eikä tunninpitäjä saa olettaa että se osataan jo.

Ja olen erittäin huolissani, että ratsastuksenohjaajaksi itseään väittävä henkilö syyttää tilanteesta hevosia tai edes niitä aloittelijoita. Eihän alakoulussa matematiikan tunnillakaan syytetä oppimateriaalia tai lapsia siitä, että lapset ei osaa kertotaulua, jos opettaja on itse skipannut sen opettamisen.

Lähettäjä: Hupu 
Päivämäärä:   5.9.25 13:24:49

Kyllä mä muistan millaista oli olla aloittelija. Muistan senkin, että ope sanoi, että nyt vähän kiukustut ITSELLESI, että saat ponin menemään. Eli kun kyydissä pysyy ja vähän osaa, niin sitten sitä napakkuutta. Ei tietysti aita, jos on vielä niin aloittelija ettei ymmärrä tirin tari mistään. Mutta en kyllä muista, että aloittelijanakaan olisi oiottu tötteröistä välittämättä, kyllä ne tiet piti olla kunnossa. Tietysti joskus joo mutta ei niin, että snnetaan vaan sen ponin lompsia puolesta välistä ympyrää johonkin ihan muualle :D Ehkä jonkinlainen opettajan auktoriteetti pitäisi saada takaisin... eikä tarkoita pelkäämistä tai huutamista.

Osa kakaroistahan katselee kentän ULKOPUOLELLE mennessään. Kääntäisivät edes naamansa sinne mihin ovat menossa niin olisi toiveita havainnoida muita ja itse päästä sinne tehtävään/oikeaan askellajiin. Miksei tuostakin voi sanoa, että nyt fokus tänne.

Lähettäjä: äwpejf 
Päivämäärä:   5.9.25 13:30:09

No ihan normaaleja ongelmia ratsastuskoulussa, että kyllä on ihme jos tämmöistä ei ole koulutuksessa käsitelty!
Jos opetuksessa harjoitellaan vaan pitämään tunteja täydellisesti koulutetuilla hevosilla ja taitavilla ratsastajilla, niin kyllä putoaa korkeelta kun joutuu ratsastuskoulun arkeen!
En ole paljoa arvostanut ohjaajia kun niiden tunneilla olen ollut, ja nyt vielä vähemmän.

Lähettäjä: Nii 
Päivämäärä:   5.9.25 14:45:13

Katso sopivat tehtävät (älä yritä liikaa ja liian vaikeaa) ja jumittavat sellaisen taakse joka toimii 'vetoapuna'. Pikkuhiljaa tunnet hevoset ja ratsastajat paremmin niin saat osan aloittelijoilla jumittavista sellaisille joiden kanssa liikkuvatkin. Alkuun voi kysyä kokeneempia ratsastajia tulemaan auttamaan aloittelevia. Mutta tosiaan sieltä purat jumittajien ratsastajilta jarruttavat avut pois, löydät sopivat parit, kiinnität huomiota mikä harjoitus sopii yms.

Lähettäjä: hih 
Päivämäärä:   5.9.25 14:56:32

"Lähettäjä: äwpejf
Päivämäärä: 5.9.25 13:30:09

No ihan normaaleja ongelmia ratsastuskoulussa, että kyllä on ihme jos tämmöistä ei ole koulutuksessa käsitelty!
Jos opetuksessa harjoitellaan vaan pitämään tunteja täydellisesti koulutetuilla hevosilla ja taitavilla ratsastajilla, niin kyllä putoaa korkeelta kun joutuu ratsastuskoulun arkeen!
En ole paljoa arvostanut ohjaajia kun niiden tunneilla olen ollut, ja nyt vielä vähemmän."

Sen verran sanon, että kun ypäjällä opiskelin ja tunteja pidettiin ~2015, niin ne alkeisryhmät oli niin pieniä (max 5 hlö kenelle itse pidin) ja hevoset kilttejä, että ei ihan oikeasti tullut eteen tuollaista tilannetta ennen kuin työelämässä. Eikä niitä erikseen missään teoriassa kyllä käsitelty. Johtui varmaan siitä, että samat hevoset meni opiskelijoilla tunneilla ja siellä kyllä laitettiin toimimattomat tosi pienellä kynnyksellä pois.
Pudotus todellisuuteen oli korkea ja vähän omien arvojen vastaisesti joutuu sanomaan, että nyt annat sille raipasta tai potkaiset kunnolla, kun sattuu jääräpäiset hevoset samalle tunnille. Vähän epäreilua sanoa, että et arvosta ohjaajia, kun ongelma on oikeastaan sama kuin mitä tämä ketju käsittelee, eli se, että koulussa opettajat/hevoset ei opettaneet riittävästi miten näissä tilanteissa toimitaan ja sitten joudutaan se työn ohessa oppia omatoimisesti tai apua pyytäen.

Lähettäjä: billie 
Päivämäärä:   5.9.25 15:43:37

No tästä voi vain päätellä että Ypäjän opetuis on ala-arvoista, jos se ei valmista oppilaita työelämän todellisuuteen. Kaikissa ridakouluissa on jumittavia hevosia/poneja.

Lähettäjä: Tikkuri 
Päivämäärä:   5.9.25 16:45:00

Kiitoksia vastauksista. Tosiaan tiedostan ja tunnistan itsestäni sen, että en ole ehkä ihan nappivalinta aloittelijoiden/lasten tuntien pitäjäksi. Kaikissa paikoissa ei vaan voi valita mitä tunteja pitää ja siksi ajattelin kysyä neuvoja/vertaistukea täältä ja kiitos kaikille niitä antaneille. Hyvä hoksautus, että ehkä nyt olisi syytä laskea vaatimustasoa ja ottaa askel taaske päin. Nykyajassa harmittaa se, että täytyy olla niin varovainen sanomisistaan ettei vahingossakaan korota ääntä opettaessa tms. Muistan kun itse olin alkeiskurssilla ysärin lopulla ja siellä ei kyllä opettaja antanut hevosten eikä ratsastajienkaan haahuilla. Monet kerrat sieltä itkien poistuin, mutta niin vain harrastus jatkui. Ei silloin oltu niin herkkiä eikä opettajatkaan kai samalla tavalla "pelänneet" mahdollisia seurauksia.

Lähettäjä: Opetus 
Päivämäärä:   5.9.25 21:09:13

Kyllä on aikoihin eletty, kun koulun käyneen ihmisen pitää hötönestistä kysellä ohjeita thöhönsä

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.9.25 21:24:24

Tiedän kolme tallia jossa on alkeistunteja. Yhdellä tallilla alotteleöijoita ei taluteta ikinä ja tunnit sujuu ihan hyvin. Aikuiset ja lapset oppii nopeasti ratsastamaan ja hevoset toimii hyvin. Toisella tallilla talutetaan jonku kerran alussa, moni kokenut rauhallinen hevonen ei tarvi taluttajaa, toimii hyvin eikä jumita, oio tai tee typeryyksiä. Sitten tämä kolmas talli. Shettikset jumittaa, kiemurtelee, vetää pään alas ja pikkutyttö perässä. Isommat hevoset halvaantuu tai liikkuu matelemalla. Taluttajia tarvitaan pitkän aikaa. Poneilla pitäs olla ruoho ohjat, ponit vetää pään alas kun ei pienillä tytöillä riitä voimat pitää ponin päätä ylhäällä. Varsinkin ravista nämä riiviöt tekee yllättäen näitä pysähdys pää alas yhdistelmiä, toiveena että ratsastaja tippuu. Isot hevoset taas ei liiku, tai liikkuu miten haluaa. Eka tallilla alkeistunteja on muutamia viikossa, kolmannella tallilla suurin osa on alkeis - D.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.25 21:31:12

En nyt lukenut kaikkia, eli en tiedä onko joku jo sanonut samat.

Mutta yksi on se, että yleensä ajan myötä helpottaa, kun oppii tuntemaan ratsut ja ne oppii tuntemaan sut. Muistan kun itse sijaistin omalla ratsastuskoululla ponitunteja, ponit meni ihan kiltisti kun ne tunsi mut tallin teosta ja vuosien ajalta. Sitten tuli koulutettu sijainen välillä ja ne samat ponit vedätti sijaista ihan 6-0, kun sijaisella ei ollut niihin mitään auktoriteettia. Koskaan ne ei niitä temppuja tarjonnut mun tunneilla.

Toinen on sitten, että omalla sijoittumisella tekee paljon. Jos ponit jumahtaa aina samaan kohtaan, seisot siinä. Jos ne jumahtaa mihin tahansa, otat vaikka ympyrälle sun ympärille koko porukan. Silloin sulla on lyhyempi kontakti kaikkiin ratsuihin, koska alkeistunnilla se on lopulta opettaja, joka niitä ratsuja hallitsee kuitenkin. Jos pitää pitkällä sivulla mennä ravia, seisot siinä mistä lähtevät ravaamaan. Jos tuntuu, ettei oma sijoittuminen riitä, otat pari avustajaa mukaan ja joka nurkkaan yksi seisomaan. Ei tartte välttämättä tehdä mitään muuta kuin olla paikalla ja ponit menee kiltisti.

Ja kolmantena, tämän joku jo sanoikin. Samaa perustehtävää riittävän pitkään. Eli esim toisella pitkällä sivulla ravia ja toisella pysähdyksiä. Ponit oppii mitä tehdään ja ratsastajille voi vaihtaa tehtävää välillä. Esim ravissa keventäen tai alas istuen jne. Lisäksi tämmöinen, että esim ravia mennään vaan lyhyissä pätkissä pitää homman hallittavampana eikä yhden jumitus heti aja kaikkia samaan kasaan.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   5.9.25 23:46:07

Tuosta ohjaajien koulutuksen mollaamisesta vielä.

Kokemuksesta voin sanoa, että ne toimimattomat hevoset on usein jostain kipeitä. Joskus taas alkeistunteja on lukujärjestyksessä niin paljon, että hevoset on pilalla sen takia, eivätkä ne tahdo toimia sitten niillä muutamilla kokeneillakaan. Ei ammatillisessa oppilaitoksessa opettaja voi sanoa opiskelijalle, että sitten kun menet töihin, niin sinun täytyy selviytyä ratsastustunneilla eettisin konstein kipeiden tai muuten täysin yhteistyöhaluttomien hevosten kanssa. Sellaista oppituntia, missä kerrotaan, miten aloittelija saa ilman kokemusta sen korjauskoulutusta vaativan ja kroppaansa arkovan ponin liikkeelle ei ole olemassakaan, koska sellaista tilannetta ei vain pitäisi tulla vastaan. Totuus on kuitenkin, että niitä vain tulee, ja vasta työssä oppii, miten niissä pitää toimia.

Juuri kuten tuolla ylempänä kuvailtiin, niin koululla opetusharjoitukset tehtiin pienissä ryhmissä hyvin läpiratsastetuilla hevosilla. Lastenkin kanssa hevoset toimivat todella kiltisti, niin pääsi oikeasti opettamaan sitä ratsastusta. En ole missään ratsastuskoulussa nähnyt vastaavaa hevoskalustoa sen koommin.

Eka talli, millä olin urani alussa töissä, oli juuri sellainen lasten paikka, missä mikään ei sujunut kuten piti. Hevoset jumittelivat ja potkivat toisiaan, ja sitten kun ne sai liikkeelle, ei ollutkaan enää lainkaan rattia tai jarruja ja parhaassa tapauksessa hevoset sitten vielä pukittivat mennessään tai säikkyivät ja ottivat sen takia lähtöjä. Osa lapsista itki jo tallissa ennen tuntia ja hyvin monella oli laukkapelko. Meinasin lopettaa homman heti alkuunsa, kun huomasin, millaiseen paikkaan olin tullut, ja etten tiennyt alkuunkaan, miten minun olisi kuulunut tunnit rakentaa, jotta niistä selvitään. Jostain syystä jatkoin kuitenkin, ja kun sitten lopulta opin jokaisen hevosen kummallisuudet ja tutustuin ratsastajiin paremmin, niin meno tunneilla muuttui kyllä ihan siedettäväksi ja tunneistani pidettiin (ohjaajia oli useampia, ja vaihtuvuus suurta).

Nykyään kun olen asiallisemmassa paikassa opena, niin homma on paljon helpompaa, vaikka edelleen niitä haastavia hetkiä tuleekin eteen. Meno ei ole kuitenkaan koskaan vaarallista, päinvastoin ratsastusharrastuksesta ei enää turvallisempaa saa, enkä ole vuosikausiin törmännyt vaikka siihen perustavanlaatuiseen laukkapelkoon. Olen jopa ihan tyytyväinen, että olen joskus joutunut selviämään niissä hankalissa olosuhteissa, sillä nyt osaan ennaltaehkäistä todella monia asioita. Aika yksinäistä se kuitenkin oli yrittää itse keksiä, miten päästä alkuun takamatkalta. Etenkin kun kyseessä on lasten henki ja terveys.

Tsemppiä siis jokaiselle aloittelevalle ohjaajalle! Muistakaa, että se riittää, kun teette parhaanne siinä hetkessä, ja vaikka suunnitelma tulee olla, siitä saa aina poiketa kun tarve on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.25 11:27:05

Monet kerrat sieltä itkien poistuin, mutta niin vain harrastus jatkui. Ei silloin oltu niin herkkiä eikä opettajatkaan kai samalla tavalla "pelänneet" mahdollisia seurauksia.

Joo, mulla samoja kokemuksia. Mutta mulla on jäänyt niistä vanhoista tilanteista sellaista ongelmaa, että edelleenkin laukannosto ja hevosen laukassa pitäminen saattaa ahdistaa.

Singahdan hetkessä menneisyyteen, jolloin olin aloittelija ja ope huusi pilli suorana. Eikä kukaan muu päässyt laukkaamaan, ennen kuin sain laukan nousemaan. Kierros toisensa perään yritin aina kulmassa nostaa laukkaa hevosella, joka selkä ylhäällä juosta hölkötti pomputtavaa ravia.

Toinen mitä tapahtuu helposti on jännittyminen - kun huomaan open hermostuvan - alan huomaamatta jännittää hartioita, lantiota, menen tavallaan vähän kyyryyn kun yritän suojautua siltä epäreilulta tuntuvalta ”hyökkäykseltä”.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.25 16:48:07

Ensinnäkin tervetuloa kerhoon. Alkeisopetus on kuormittavaa ja vaativinta, mitä taitavampia ratsastajia niin sen enemmän se opetus on sitä ns. oikeaa opetusta eli liikkeiden oikein ratsastusta yms.

Alkeistunneilla nimenomaan riittävän helpot tehtävät. Ja taluttajia/avustajia jos vaan mahdollista. Kiinnitä huomiota, että ratsastajien ohjat pysyy yhtä pitkinä. On nimittäin todella yleistä, että kaula menee linkkuun ja heppa toiseen suuntaan. Ja ennen kaikkea, opeta apujen käyttö nopeasti, ettei tilanteet pitkity. Esim pohje-raippa tarvittaessa nopsaa. Ja noita harjoituksia, jossa esim nopeita siirtymisiä.

Lähettäjä: Bb 
Päivämäärä:   6.9.25 17:15:36

"No tästä voi vain päätellä että Ypäjän opetuis on ala-arvoista, jos se ei valmista oppilaita työelämän todellisuuteen. "

Taitaa olla aika yleinen ongelma tuo, että koulutus ei valmista työelämän todellisuuteen. Esim. perusopetuspuolella on hyvin tiedossa, että Norssit ja muut koulut ovat ihan omat maailmansa.

"Kyllä on aikoihin eletty, kun koulun käyneen ihmisen pitää hötönestistä kysellä ohjeita thöhönsä"

Kertokaa aloittajalle, mistä olisi parempi kysyä. Onko hevosalan ammattilaisille esim. Fb-ryhmiä, joista saisi apua? Onhan täälläkin tullut useita asiantuntevia vastauksia. Ei koulun käyminen tarkoita, että on heti kaiken osaava.

Lähettäjä: No niin no 
Päivämäärä:   6.9.25 18:55:57

"Lähettäjä..

Päivämäärä5.9.25 09:58:24

^Nykyään ratsastuksenopettaja on 'asiakaspalvelija' ja lapsille ei saa ärjyä tai tulee paha mieli"

Semmoista tilannetta ei olekaan, että lapselle pitäisi "ärjyä". Jos opettaja ei osaa muuta kuin huutaa, niin sitten on peiliin katsomisen paikka. Ja jos ne lapset ei keskity, ymmärrä tai homma ei muuten toimi, on opettajan tehtävä miettiä miten tehtävät pitäisi tehdä. Ratsastuksen opettajan pitäisi olla pedagogi niin kuin muidenkin opettajien.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.25 19:53:01

Onko sun mahdollista käsitellä poneja maasta ilman ratsastajia? Opettaja nimittäin on se moottori, joka pistää tuntiponit toimimaan. Ne oppilaat antaa niin ristiriitaisia ohjeita, että yleensä hevoset seuraa opettajaa ja tekee sen mukaan. Tässä on tullut hyviä ohjeita, että laskee vaatimustasoa ja käyttää ovelasti vetohevosta ja teettää samoja tehtäviä, niin ponit oppii ne. Lisäksi olisi tosi hyvä, jos saatte ponien kanssa välit sikäli selväksi, että ne tietää mitä sä niiltä tahdot.
Ponilauma on kuin yläkoulun luokka ja uusi opettaja on kuin se sijainen, joka vähän arkana tulee aamun ekalla tunnille. Eli ponit tajuaa heti, että ne voi tehdä mitä huvittaa. Kun sä olet käynyt niiden kanssa maasta liikkeellelähdön ja pysähtymisen, voit kävellä kohti jumittavaa ja pyytää sitä etenemään. Kohta ne onkin jo sun luottoponeja, kun toimii niin kivasti.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   6.9.25 21:04:00

Yllä oleva . puhuu niin asiaa. Hyvä opettaja on sellainen jota ratsut, erityisesti ponit kuuntelevat ja kunnioittavat.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   6.9.25 22:13:57

8/7 aivan ihanat ohjeet, just näin.
Ponit ja hevoset on hyviä oppimaan ne mullittaa ilman että niillä on välttämättä terveydellistä huolta. Jos olet uusi tutustu rauhassa ja hyödynnä 8/7 oppeja. Hyvä tulee ja pian hoksaat miten se sun tunnin poppoo toimii. Rautalanka ohjeet on hyvät alkuun