|
Lähettäjä: annabelll
Päivämäärä: 3.9.25 00:55:36
https://www.ratsastus.fi/tiedotteet/tukes-uusi-ohje-ratsastuspalvelujen-
turvallisuudesta-julkaistu/
Onko tämä sama meininki mäkihypyssä, jääkiekossa, tenniksessä, laskettelussa, purjehduksessa, jalkapallossa jne? vai onko SRL syönyt itsensä ulos urheiluvalmennuksesta ja urheilusta jonnekin tämän tekstin mukaan todella sairaaseen vapaa-ajan palveluntarjoajien joukkoon?
ja miksi:
"Ravitallien toiminta ei kuulu kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain piiriin, jos siellä ainoastaan hoidetaan ja valmennetaan asiakkaiden omistamia hevosia"
"Kulutuspalvelulakia sovelletaan osin myös täysihoitotalleihin. Täyshoitotallin ylläpitäjän pitää esim. huolehtia tilojen ja olosuhteiden kunnosta sekä asiakkaiden ohjeistamisesta."
Ravitallit ei sitten ilmeisesti ole täysihoitotalleja, vaikka nimenomaan tarjoavat täysihoitoa hoitamisine liikutuksineen ja ratsuja pitävät tallit taas eivät yleensä tarjoa täysihoitoa, koska eivät hoida ja liikuta hevosia vaan ruokkivat, tarhaavat ja siivoavat eli käytännössä puolihoitavat. Molemmissa tapauksissa "palvelu" kuitenkin kohdistuu hevosiin, ei ihmisiin ja kahdenvälisiin sopimuksiin.
Tämä on jotenkin ihan sairasta. Mielestäni karsinaa vuokraavan ja hevosten hoitopalveluja tarjoavan ei edes tarvitse vähäisesti kiinnostua kuinka turvallisesti tai vaarallisesti näitä tilojen asukkeja käytetään kunhan ei vaaranneta tilojen turvallisuutta eli ei vahingoiteta seiniä.
Ja tämä:
"Kulutuspalvelulain ja tämän ohjeen piiriin kuuluvia toimintamuotoja ovat mm. ratsastuskoulut, harrastetallit, täysihoitotallit, ravikoulut, ratsastuskilpailut, ravitapahtumat, hevosnäyttelyt, hevostapahtumat, hevosavusteinen toiminta, ponisynttärit, talutusratsastus, kiertävä valmentaja. Palvelu voi olla esim. ratsastustunti, maneesin vuokraus, ratsastusleiri tai hevostapahtuma."
Täysihoitotalli, kiertävä valmentaja ja maneesin vuokraus vaikka ihan noin ensin.
Täysihoidossa omistaja ei käytännössä käy paikalla eli kuka on tämä suojeltava kuluttaja? Ja jos kävisikin, hoitosopimus on aina kahdenvälinen sopimuspohjainen ja se sisältää vain ja ainoastaan vain hevosen hoitoon liittyviä elementtejä eikä ota kantaa ihmisiin mitenkään. Valmennussopimukset ovat erikseen. Mikään laki, asetus tai määräys ei ohjaa hevosenhoidosta sopimista eikä siksi mikään toinen laki voi lisätä siihen mielivaltaisesti sisältöä. Tallipaikkasopimus voi sisältää pelkkiä tiloja, pelkkiä tarvikkeita tai pelkkää työtä ja on joka kerta täysin vain sitä mistä sovitaan eikä yhtään mitään muuta ja vaikka joka päivä eri sisältöinen ja jokaisen hevosen kohdalla eri sisältöinen eikä tallin pitäjän tarvitse olla missään vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa eikä tarvitse olla edes mitään sääntöjä.
Hevosen omistaja vastaa hevosestaan eikä se, joka myy ruokintakertoja, karsinansiivousta tai tarhaamista.
Ja kun hevosenomistaja ratsastaa tai ajaa tai taluttaa, se saa ratsastaa vaikka itsarihakuisesti, huonosti tai vaarallisesti epäsopivilla varusteilla tai ilman ja kipeällä hevosella liian kauan tai ei koskaan eikä se kuulu ainakaan kiinteistönomistajalle tai hoitopalvelujen tarjoajalle, joka myy jotain tiettyjä palveluita kahdenkeskisen sopimuksen puitteissa eli laajuudessa.
Kiertävä valmentaja lähtökohtaisesti tulee ja menee, harvoin laittaa edes valoja päälle eikä todellakaan vastaa jostain yleisestä turvallisuudesta tai joidenkin mielenterveydestä vaan tekee asioita, joista on sovittu. Vaikka laulaa ukkonoaa ja senkin vain sille, joka maksaa muista välittämättä.
Ratsastusalueiden vuokraaminen - ainoa asia, josta kiinteistönomistaja käytännössä vastaa on se, että alue ei sellaisenaan ole vaarallinen. Toki kentällä oleva vesihautakin voi olla joillekin vaarallinen tai aita tai portti tai trippeli. Se ratkotaan sitten käräjillä hyökkäsikö trippeli ohitseen ratsastaneen kimppuun vai ratsastaja trippelin kimppuun. Valoja ei mikään laki määrää, että pitää olla ja kun katsoo arvokisojenkin pohjia, ei taida olla mitään todellista vahvaa määräystä pohjienkaan suhteen. Käytännössä saa olla pettävä, epätasainen, rullaava, upottava, kova tai pehmeä tai kaikkia niitä.
Mikä tai minkä urheilun olympialaji on ponisynttärit tai talutusratsastus?
"Seuraavassa on kuvattu vaarojen tunnistamisen nelivaiheinen prosessi:"
Anteeksi, mutta miksi pitäisi tunnistaa vaaroja? Ja tuo tukesin teksti on kuin alakoululaisen kirjoittamaa lässytystä. Todella lapsellista kieltä.
Jokainen vastaa hevosestaan ja tekemisistään eikä sitä vastuuta voi siirtää Tukeskaan. Edelleekin hoitosopimus tai karsinan vuokraus on kahdenkeskinen lainsäädännöllisesti täysin vapaamuotoinen sopimus ja sisältää vain sovitut elementit eikä mitään oheiskivaa. Jos maksaa kilosta juustoa, saa kilon juustoa eikä juustokeittoa pöytiin tarjoiltuna gourmet-ravintolassa kera kuuden lajin illallisen viineineen ja henkivartioineen ja psykiatreineen.
Tallinpitäjää tai hallinpitäjääkään ei siten voi teoriassakaan velvoittaa huolehtimaan asiakkaiden fyysisestä tai psyykkisestä tai sosiaalisesta turvallisuudesta, ohjeistamaan, opastamaan, neuvomaan, olemaan läsnä tms. Itse asiassa ei sellaiseen oikein ole oikeuttakaan ellei siitä nimenomaisesti erikseen sovita.
"Hevonen voi pelästyä ja talloa tai litistää asiakkaan. Hevonen voi astua asiakkaan varpaille. Hevonen voi tönäistä asiakasta niin, että asiakas osuu juomakuppiin."
Kaikenlaista sattuu, mutta ei todellakaan kuulu sen enempää tallinpitäjälle kuin naapuri K-kaupan pitäjälle. Normaalit yhteiskunnan ja lainsäädännön velvoittamat auttamisvastuut, jos sattuu huomaamaan, mutta kuka sitä nyt tallilla yhtä aikaa asiakkaiden kanssa olisi ja jotain huomaisi.
Tämä olympiaurheilu on kyllä eksynyt todella kummalliselle polulle. Ravipelleily, joka ei ole urheilua, on rajattu ulos. Mutta olympialajit ovat jonkinlaisen hyvin kummallisen kuluttajapalvelulainsäädännön alla ja mitä ilmeisimmin eätasa-arvoisesti yhdenvertaisuutta loukaten ratsastusta syrjien muihin olympialajeihin verrattuna. Mutta lain tärkein sanoma onkin, että lainsäätäjä kannustaa ennen kaikkea syrjimään ja olemaan epätasa-arvoinen.
|