|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 1.9.25 16:14:05
Lähden oletuksesta, että hevonen on ratsastuskunnossa eikä sillä ole fyysistä syytä käytökselle, ja annan vinkit siltä pohjalta.
Alkuverryttely maastossa. Veikkaan, että jos on ollut jo ridakoulussa uran tehnyt hevonen, niin on läkkäämpi, silloin on eduksi liikkua ensin suorana ja vertyä, sitten verrytellä notkeutta vasta kaarteissa. Kaarteet kuluttavat aina niveliä enemmän, ja voisi sanoa että lähes jokaisella hevosella tulee ennemmin tai myöhemmin niveliin jäykkyyttä, kulumaa ja/tai nivelrikkoa. Liikunta saa nesteet liikkeelle myös nivelen sisällä. Jos maastossa on reitit ja pohjat sellaisia, että siellä voi käydä ottamassa alkuverryttely kaikissa askellajeissa, tee niin. Mutta jo reipastuvalla tahdilla käyntimaasto saa nivelnesteet liikkeelle.
Aluksi anna kävellä rauhallisempaa tahtia ja pyydä hiljalleen reippaampaa käyntiä, loppua kohden pyydä pätkiä keskikäyntiä. Tee pyynnöt aina koko ratsastuksen ajan selvästi, milloin pyydät, vie pyyntö loppuun ja tee selvä pyyntö ja päätä, kauanko haluat, että hevonen tekee pyytämääsi asiaa. Sitten selkeä pyyntö vaikka esim siitä keskikäynnistä (kiitos) takaisin (kiitos), voit muutaman askeleen pyytää kootumpaa käyntiä, kiitos ja vapaa ohja. Kaikki on selkeää, mitä pyydät ja milloin tehtävä loppuu. Etenkin ratsastuskouluhevosilla on helposti tapa, että saattavat vastata pyyntöön, mutta hiipuvat ja alkavat säästellä itseään ja jättäytyä apujen taakse.
Sitten kentällä, kun työskentelet, tee itsellesi pisteitä, joissa tehtävä alkaa, tehtävä loppuu, ja seuraava alkaa jne. Mieluummin työstä lyhyitä pätkiä niin että pyydät peräjälkeen koko ajan jotain, esim pitkällä sivuilla sik sak väistöjä, kulman läpi avotaivutusta, pääty-ympyrälle arvossa, vaihda ympyrällä sulkuun, kulman läpi sulkutaivutuksessa, lähde diagonaalille suluissa, vaihda avoon, tee takaosakäännös, jatka samassa taivutuksessa ja vaihda sulkuun, oikaise vähän kulmassa säilyttäen sulkutaivutus kulman kaarteen läpi, suorista lyhyellä sivulla, lyhyen sivun keskelle pysähdys peruutus, suoraan peruutuksesta raviin ja niin edelleen. Eli nopeassa tempossa teet tehtäviä, jotta hevonen joutuu kuuntelemaan, ja tee homma mielenkiintoiseksi ja sillä lailla yllättävästi, ettei hevonen arvaile, mitä seuraavaksi tulee. Toki muokkaa oman ja hevosen osaamistason mukaan, mutta idea sama, tehtävät vaihtuu nopeasti, työskentely on tehokasta ja mielenkiintoista ja kun lyhytkin pätkä sujuu, tai hevonen yrittää ja tiedät, että se joku asia oli sille haastavaa, niin voit hyvin palkita hevosen lyhyellä välikäynnillä (vaikkapa jos työskentelypätkä oli kierroksen verran kentällä, anna kävellä puoli kierrosta vapain ohjin). Jos hevosen on vaikea motivoitua välikäyntien jälkeen, tee se hevoselle kannattavaksi, ja pyydä vaikka vaan yksi kaksi hyvää askelta ja taas kiitos ja hetkeksi pitkä ohja. Kerro hevoselle, että sen kannattaa kuunnella nopeasti, et vie sitä tylsiin tehtäviin pitkäksi aikaa vaan pitdät homman hetken mielekkäänä ja sitten se saa taas kiitokset ja vapaan ohjan. Ota vaikka haasteena itsellesi, ettet koko ratsastuksen aikana mene yhtäkään kokonaista kierrosta uralla, vaan käytä koko kenttää tehokkaasti ja mielikuvituksella. On ok yhdistellä reittejä ja tehtäviä, on ok pyytää vain pari hyvää hetkeä ja jos tiedät että teille on asia X vaikea, pyydä sitä, ja hyvästä yrityksestä voitte vaikka lähteä maastoon palkinnoksi tai itse joskus hyppään alas selästä heti, otan satulan pois ja lähden maastoon taluttamaan loppukäynnit. Näin omalla hevosella ainakin saan sen oikein odottamaan ja tarjoamaan niitä vaikeitakin juttuja, kun tietää että niistä tulee iso palkinto. Tehtävien kestoa ja haastavuutta lisätään ihan pikkuhiljaa, mutta aina kaikki on selkeää, mitä pyydetään ja kuinka kauan. Selkeät avut ja palautteet hevoselle
. On ihan ok olla kentällä vain hetki, ja jos sen hetken aikana sujuu ja hevonen on motivoitunut, ei kannata hinkata kunnes hevonen väsyy ja sen mielenkiinto lopahtaa. On hyvä olla joku ajatus, mitä sillä ratsastuskerralla lähtee tekemään, mutta on erittäin ok vaihtaa suunnitelmaa lennosta, joko jos suunniteltu homma sujuu heti, lähtee maastoon. Ajattele siis ratsastuksen kulku hyvin erilaiseksi, mihin hevonen on ratsastuskoulussa tottunut. Siellä usein tehdään kierroksen aikana tyyliin yksi tehtävä jossain pisteessä ja loppuaika juostaan puoliteholla. Puoliteholla etupainoisena ja kunnolla astumatta alleen on hevoselle toki hetkellisesti helpompaa, mutta rasittaa sitä väärin ja kipeyttää. Vähän kuin itselle on helpompaa hetkellisesti nostaa lattialta esine suorin jaloin ja köyryselällä, mutta se kipeyttää kyllä selän, kun ergonomisesti parempi on pitää selkä suorana, kuorma lähellä omaa kroppaa ja nosto tehdä kyykistymällä ja voima tulee jaloista. Raskaampaa hetken, mutta pitkällä tähtäimellä pysyy selkä kipeytymättä ja kroppa vahvistuu oikeista paikoista.
Toivottavasti näistä vinkeistä saat apua treeniin, ja olisi kyllä erittäin hyvä, jos saisit opettajan pitämään teille tunteja. Tsemppiä treeneihin! :)
|