Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   16.8.25 13:22:00

Saan nyt varmaan pskaa niskaan, mut kumminkin...

Jouduin lapsen allergian takia luopumaan koirista ja sen myötä koirapiireistä. Aina ollut henkeen ja vereen koiraihminen, ja tullut monenlaisten koirien kanssa toimeen ja koirat ovat pitäneet minusta. Oli kova kolaus siis koirista. No, moni tuntemani koiraihminen harrasti myös hevosia joten päätin itsekin kokeilla.

Suurena pettymyksenä tuli, että toisin kuin koirien kohdalla, niin hevosilla ei tunnu olevan minkään sortin kiinnostusta tehdä yhteistyötä kanssani. Oikein kaipaan sitä ihmisen parhaan ystävän intoa toimia ihmisen kanssa!! Nyt ratsastuskoulussa joudun kuitenkin pyydystämään sen luimivan ja persettä kääntävän konin sieltä karsinasta, ja ratsastaessa antamaan raippaa jotta edes lähtisi liikkeelle. Ja ne kiltitkin hevoset vaikuttavat siltä, että korkeintaan sietävät läsnäoloa. Joo, tiedän, ratsastuskouluhevosen elämä vaihtuvine ihmisineen on varmasti rankkaa. Silti tuli jotenkin pettymyksenä, odotin ehkä hevosen laumaeläimenä olevan jollain lailla enemmän koiran kaltainen - utelias, ystävällinen, ihmisistä ja heidän kanssaan toimimisesta kiinnostunut. Näin ei kuitenkaan taida olla, ja harrastus tuntuukin vastenmieliseltä kun saan vaan kaviosta ja hammasta kun aiemmin on hännänheilutuksiin tottunut..

Joo, varmaan typerä aloitus hevospalstalla, varmaan pitäisi lopettaa harrastus kokonaan jne. Olen kumminkin kahta tallia kokeillut ja molemmissa sama meininki.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   16.8.25 13:22:23

Kova kolaus siis oli luopua koirista.*

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 13:25:18

Sellaisia ne konit on valitettavasti.
Minullakaan ei ole yhtään ikävä ratsastusharrastuksen pariin. Koirat ja kissat on parempia tyyppejä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 13:25:48

Hevonen ei ole yhtään sama asia kuin koira. Siis ei ollenkaan, ja siitä on parempi lähteä liikkeelle. Ne ovat täysin erilaiset eläinlajit joilla ei ole muuta yhteistä kuin 4 jalkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 13:27:45

Näin se monesti ratsastuskouluissa on kun hevosia tympiijatkuvasti vaihtuvat ihmiset ja epäjohdonmukainen käsittely, ihmisen kanssa ei ole kiva puuhailla. Eläiminä ja olemukseltaan myös erilaisia kuin koirat, ilmaisevat itseään eri tavalla ja niiden aivoituksia on varmaan vaikeampi tulkita kuin koirien.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 13:30:51

Hevoselta puuttuu automaattinen miellyttämisenhalu, joka koiriin on jalostunut kymmenien tuhansien vuosien aikana. Hevonen ei halua synnynnäisesti miellyttää ihmistä, se on alkukantaisempi käytökseltään, ei laumaannu itsestään ihmisen kanssa. Niiden kanssa joutuu oikeasti työskentelemään. Peruskoirahan rakastaa jokaista ihmistä viimeistään parin tapaamiskerran jälkeen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   16.8.25 13:33:55

Eivät ole hevoset kyllä kuvaillun kaltaisia siinä ratsastuskoulussa, jossa käyn. Tokikaan hevoset eivät ole sellaisia koirien kaltaisia tyhjäpäitä, jotka uhraavat itsensä ihmisen puolesta, joten sitä ei tule saamaan. Mutta kyllä niiltä ystävällisyyttä saa kun rakentaa niiden kanssa suhteen.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   16.8.25 13:34:11

Niin, en tiedä mistä minulla tuli ajatus että olisivat edes etäisesti samanlaisia.. kai kun moni koirapiireissä harrasti niitä myös. Ehkä mun pitäisi olla persoonaltani erilainen, jonkinlainen luontainen cowboy-alfa. Ei kai ne hevoset kaipaa ihmiseltä muuta kuin turvan kokemusta.

Harkitsen itsekin vakavasti lopettamista. :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 13:34:23

Ja kyllä se hevonen tosiaan toimii toisella tavalla, ja luo syvänkin kiintymyssuhteen ihmiseen. Mutta se vie yleensä vuosia yhdessätekemistä. Kummankin osapuolen täytyy oppia ymmärtämään toisiaan. Hevonen kyllä ymmärtää, mutta sillä ei välttämättä ole motivaatiota jokaista perustuntiratsastajaa kohtaan.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   16.8.25 13:40:01

Nauratti tuo koirien kutsuminen tyhjäpäiksi, koska onhan se nyt vähän tyhjäpäistä että osa punkee vieraankin ihmisen rapsuteltavaksi. :D mutta siksi juuri pidänkin niistä, höpsöjä elukoita ovat.

Varmasti hevosenkin kanssa voi luoda suhteen, mutta en usko, että minulla on siihen ikinä mitään mahdollisuuksia. Se vaikuttaa vaativan jonkinlaista luontaista hevoskuiskaajaluonnetta.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   16.8.25 13:47:04

On totta, että suurin osa taitavista hevosihmisistä on elänyt hevosten kanssa syntymästään saakka. Vertaisin tätä vähän kielenopiskeluun, että kyllähän kehittyvä lapsi oppii uuden kielen helpommin ja tulee siinä äidinkielen tasoiseksi puhujaksi, mutta aikuiselta sellainen vaatii aivan valtavasti enemmän harjoittelua. Luulen, että jokaiselle tulee välillä vastaan hevosia, joiden kanssa synkkaa huonommin kuin yleensä, mutta jos aikuisena vasta aloittaa, on valitettavasti pitkällä takamatkalla.

Hevosen kiinnostusta ei voi herättää samalla tavalla innostamalla ja yllyttämällä kuin koiran, vaan hevosten luottamus ansaitaan pikemminkin vakaalla ja turvallisella olemuksella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 13:48:36

Ensin pitää unohtaa koirat ja niiltä ihan ilmaiseksi saatu jumalointi :D Sitten vasta voi alkaa ymmärtää hevosta.

Minulla on syvä suhde hevoseeni. Se hörisee joka kerta tullessani, viettää aikaa mielellään tallissa, tarhassa tai laitumella. Kyllä se jättää laitumellakin kaverit ja tulee luokse ja siihen myös jää. Ei taatusti ikinä käännä takapäätään. Se on kuitenkin ollut minulla vuosia, ja alku oli aika tikkuista. Hyvä suhde hevoseen on moninverroin palkitsevampaa kuin suhde koiraan. Molempia olen omistanut. Koirasta tulee kuin ihmisen mieli, hevosen ja ihmisen välillä se on enemmän "yhteinen mieli".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 13:58:12

Koira on ihan poikkeuksellisen pitkälle jalostettu elämään ja hengittämään ihmisen kanssa. Jopa itsenäisimmät rodut ja yksilöt tekevät ihan uskomattoman paljon enemmän töitä luodakseen suhteen ihmiseen. Muiden eläinten kanssa sen vasta huomaa, kun joutuu itse tekemään kaiken.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   16.8.25 14:11:33

No sen kyllä selvästi nyt huomaa, miten pitkälle koirat on jalostettuja.. en ole oikein muiden eläinten kanssa ollutkaan tekemisissä.

Hevosharrastukselta kaipasin sitä samaa tunnetta mitä koirista, eli eläimeen syntyvää yhteyttä ja sitä, että kumpinkin nauttii toistensa seurasta. Hevoset eivät kumminkaan selvästi seurastani nauti. Ja koska olen vasta aikuisiässä harrastuksen aloittanut, minulle se yhteyden luominen tuskin koskaan on mahdollista? :/ varsinkaan ihmisiin kyllästyneeseen ratsastuskouluhevoseen.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   16.8.25 14:26:18

Sanotaanko nyt näin, että se suhde hevoseen on sitten monta, monta kertaa vahvempi kuin yhteenkään koiraan, kun se viimein löytyy. Sillä voi olla toki yhteys sen kanssa, että hevosen kanssa synkronoituu ratsastaessa parhaillaan täydellinen, sama yhteinen liike. Vaikea selittää. Hevonen on silti hyvin paljon erilainen eläin, kuin koira. Koira usein vaan "on", odottaen koko ajan milloin ihmiseltä irtoaa pienikin huomio. Hevosen kanssa usein ollaan vaan samassa tilassa, tarkkaillen pieniä, pieniä viestejä. Kuulostaa henkimaailman hommilta, mutta ei se sitä varsinaisesti ole, vaan hevosten välinenkin viestintä tätä paljon on. Tympääntymisen hevonen näyttää helposti esimerkiksi ratsastuskoulussa, kun siltä puuttuu synnynnäinen miellyttämisenhalu jokaista ihmistä kohtaan.

Kannattaa ehkä hakeutua jossain vaiheessa toisenlaiseenkin harrastusympäristöön, kuin ainoastaan ratsastuskouluun kokeilemaan. Vaikka ratsastuskoulua tarvitaan ehdottomasti ensin ja pitkän aikaa, jos tarkoitus on oppia ratsastamaan.

Pitää muistaa, että se r.koulun hevonen ei välttämättä saa sinulta mitään. Hevosen kanssakin toiminta perustuu vastavuoroisuuteen. Hevosen osalta tämä saattaa tarkoittaa vain vaihtuvia, epäselviä, osaamattomia käsittelijöitä tunnilla, ja alkuun epämukavaa ratsastusta. Mutta niillä on sitten se oma elämä 22 tuntia vuorokaudessa joten kyllä ne yleensä pienet työt kestävät, vaikka eivät olisi kovin motivoituneita...

Kun koiralle antaa herkun, se on aivan innoissaan että tuo on se IHANA tyyppi joka antaa vielä makupalojakin! Hevonen toteaa että herkut tänne herkkuautomaatti ja sen jälkeen ala vetää :) tämä vaan ihan huomiona siitä, että omaa hevossuhdetta ei kannata aloittaa rakentamaan pelkän herkkupalkan perään, kuten moni haksahtaa. Hevonen ei ole ostettavissa, vaikka makupaloilla voi sitä tietyissä tilanteissa kouluttaa.

Lähettäjä: susu 
Päivämäärä:   16.8.25 14:28:10

No ensiksi, lähde pois ratsastukoulusta. Mene tekemään TALLITÖITÄ johonkin, älä ratsasta, lappaa paskaa, taluta hevosia, ruoki niitä. Se on ensimmäinen askel rakentamaan suhdetta hevosen kanssa ja oppimaan niiden elämää. Oppimaan hevonen eläimenä.

Lähettäjä: Polle 
Päivämäärä:   16.8.25 14:29:41

Varmasti onkin vaikeaa aloittaa uusi harrastus jos ennakko-odotus siitä liittyy johonkin ihan toiseen lajiin.
Sama kuin entinen pesäpallon harrastaja marisisi siitä ettei lentopallossa saakaan käyttää mailaa ja säännöt on ihan väärät.
Tai jos kissaihminen ottaa koiran ja raivoaa sille sitten siitä että se kaipaa enemmän ihmisen seuraa ja huomiota ja on niin työläs lenkittää.

Joka eläimessä on siis omat lajinomaiset piirteensä. Niihin tulisi tutustua ilman ennakkoluuloja ja asenteita, opetella ymmärtämään niiden käytöstä ja lukemaan niiden kieltä. Se ei tapahdu päivässä, se kysyy mielenkiintoa asiaan ja siinä riittää oppimista.
Ratsastus ei missään mielessä ole helppo laji eikä sovi kaikille.

Ihan alkuun kannattaa miettiä mikä ero on saalistajalla/petoeläimellä joihin koirat alkujaan kuuluvat ja saaliseläimellä joka hevonen taas on.
Miksi laji on kehittynyt sellaiseksi kuin se on jo miten koko lajin säilyminen on ollut kiinni näistä ominaisuuksista?

Petoeläimen ei tarvitse olla jatkuvasti pakovalmiudessa. Sen ei tarvitse olla varuillaan/epäluuloinen uusia, tuntemattomia asioita kohtaan.
Toki koirissa on arempia ja vähemmän sosiaalisia yksilöitä mutta aloittajan kertoman mukaan voi päätellä ettei hän ole erityisemmin innostunut sellaisista tympeistä eläimistä joilla on haasteita toimia ihmisen miellyttämiseksi ennakkoluulottomasti ja avoimesti.

Hevosen alkukantaiset hengissäselviytymisvaistot eivät ole kokonaan kadonneet. Ne luottavat ihmiseen joka osoittautuu niiden luottamuksen arvoiseksi. Piiskalla rätkijät eivät varmasti kuulu siihen joukkoon, koulutuksen myötä heitä siedetään ja nahka kovetetaan (jopa opittuun avuttomuuteen saakka passivoituen) mutta kyllä se hevonen jo karsinaan tullessasi muistaa mitä tulossa on.

Herkkiä hevosia jotka eivät epäselviä apuja, epäjohdonmukaista käsittelyä ja piiskaa kestä eivät sopeudu kuvaamasi kaltaiseen surkeaan ratsastuskouluun.

En kävisi ratsastamassa tallissa jossa hevoset eivät edes liiku eteenpäin ilman lyömistä. Se ei ole normaali tapa ratsastaa eikä niin toimita millään ratsastuskoululla meillä päin.

Oman hevoseni varusteisiin ei edes kuulu raippaa, se on niin tarpeeton ettei meiltä sellaista edes löydy, ei edes juoksutusta varten.

Ymmärrät varmaan että tuo kirjoituksesi kuulosti samalta kuin joku parjaisi kaikkia koiria väkivaltaisiksi ja huonoluonteisiksi eläimiksi siksi että naapurissa asuu joku kouluttamaton täystuho joka purkaa kaiken eteensä tulevan ja puree jokaista vastaantulevaa.
Sitten voisi todeta että kissat ovat niin kovin paljon helpompia, kiltimpiä ja miellyttävät aina ihmisiä kehräten ja söpöstellen ja pitävät itsensäkin puhtaina. :D

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   16.8.25 14:34:41

Kuten piste edellä sanoi suhteen luominen hevoseen vaatii aikaa ja "työtä" ihan toisella tavalla kuin koiriin.

Koira on petoeläin, hevonen saaliseläin. Ne toimivat monella tapaa eri tavalla. Ihmisten on monesti paljon helpompi ymmärtää koiria kuin hevosia.

Jos odottaa hevosilta samanlaista suhtautumista kuin koirilta eli että ne ovat ihmisen nähdessään innoissaan, haluavat olla ihmisen kanssa ja ovat hyvin miellyttämishaluisia melko varmasti pettyy. Mulla on ollut nuo mun hevoset pitkään, toinen 23 toinen 17 vuotta. Ne on perustoimivia, antavat kiinni vieraillekin. Mä jos menen tarhaan rapsuttelemaan ovat siinä mutta jos mies tai jompikumpi lapsista (15 vee) tekee samaa yleensä vaan pokkana kävelevät pois eivätkä kaipaa niiltä rapsutuksia. Ratsastaessa toimivat lähes ajatuksen voimalla mutta se on vuosikausien "harjoittelun" tulos. Ja vieraan alla eivät olekaan noin herkkiä "automaatteja".

Mä en kaipaakaan hevosilta sellaista koiramaista, perskärpäsmäistä käytöstä. Jos ottaisin koiran se olisi ulkona viihtyvä arktinen pystykorva. Joku perskärpäsenä perässä hiihtävä paimenrotuinen koira olisi painajainen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 15:01:33

"hevosten luottamus ansaitaan pikemminkin vakaalla ja turvallisella olemuksella."

Jep. Ja jos haluaa hevoseen syvän suhteen, niin kannattaa hankkiutua jollekin pikkutallille suomenhevosen hoitajaksi. Suomenhevonen on rotu, joka oikean ja läheisen ihmisen löytäessään käyttäytyy hyvinkin koiramaisesti. Siis haluaa luoda syvän suhteen hoitajaansa ja käyttäytyy sydänystävän lailla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.8.25 15:08:03

Hevonen on erilainen kuin koira, mutta eivät ne suinkaan aina ole "tympeitä". Ratsastuskouluhevoset usein ovat, mutta jotkut yksilöt sitäkin hommaa kestävät ja pysyvät hyväntuulisina ja uteliaina vuodesta toiseen varsinkin, jos niiden muu pito on hyvää. Mutta ei moni koirakaan välitä satunnaisten vastaantulijoiden tai vieraiden rapsutuksista tai seurasta, vaikka omistajiensa kanssa olisivat seurallisia ja mukavia.

Oma hevoseni esimerkiksi tulee laitumelta vastaan kun näkee minut, yleensä kävellen mutta joskus ravilla tai laukalla. Työntää innoissaan pään riimuun ja lähtee mukaani positiivisin mielin koska nauttii tarjoamastani tekemisestä. Yrittää parhaansa ja oikein miettii uusia asioita opeteltaessa, että mitähän minä yritän viestiä. Kertoo kyllä senkin, jos ei haluaisi enää osallistua. Laitumelle palauttaessa jää luokseni hengailemaan pitkäksi aikaa sen sijaan että lähtisi syömään tai hevoskavereiden luokse. Usein "hengaa" noin tunnin kanssani jos jään laitumelle ja sitten lähtee tarmokkaasti kävelemään muiden hevosten luokse. :D Jos taas lähden ennen kuin hevonen haluaisi, niin jää portille norkoilemaan hetkeksi ja lähtee vasta sitten kun on varma etten enää palaa.

Toki silläkin on joskus päiviä, kun ei oikein huvita. Silloin se ottaa vain lyhyesti kontaktia ja jatkaa sitten syömistä tai muita puuhia. Oli minulla kyllä joskus koirakin, joka jaksoi treenata vain kerran viikossa, eli ehkä hevonen ei tässäkään eroa kaikista koirista niin paljon, vaikka ei olekaan mikään bordercollie. :)

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   16.8.25 15:29:35

Ratsastuskouluhevosen kanssakin voi viettää ihan antoisia hetkiä (väitän) mutta oma asenne ja odotukset täytyy kyllä säätää erilaiseksi. Eivät ne innoissaan ryhdy heti "nauttimaan" vieraan ihmisen seurasta. Täytyy tarkkailla hevosta ja seurata, minkälainen tyyppi se on (onko seurallinen, tykkääkö rapsuttamisesta vai rentoutuuko parhaiten rauhallisen ja eleettömän ihmisen seurassa). Sitten voi itse yrittää luoda hetken, jossa molemmat voivat olla rentoja.

Hyvä aloitus voi olla kunnioittaa niitä eriluonteisia hevosia esim. niin ettei nimittele varautuneempia yksilöitä heti koneiksi.

No, itselläni oli kyllä koira joka suhtautui pidättyväisesti vieraisiin ihmisiinkin, ehkä se auttoi hevosten kanssa alkuun :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 15:32:31

Minun hevoskokemuksella suomenhevosessa ei kyllä ole yhtään mitään "koiramaista" ja melkoisen monta olen tuntenut. Ovat jäyhiä, hieman vakavia, usein hyviä ns työmoraaliltaan (=ahkeria) ja omanarvontuntoisia siihen asti, että epäsopivissa käsissä osa muuttuu ihan hirveiksi jyriksi. Monesti hyvin suomalaisille sopivia. Mutta eivät kyllä koiramaisia...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 15:39:13

^ Suokit ovat usein vähän yhden ihmisen hevosia, jäyhiä kunnes tutustuvat paremmin ja jos tykästyvät, niin suomenhevosta parempaa paria saat hakea.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.8.25 15:47:28

Vaikuttaa siltä että aloittaja vähän kuin odotti että hevoselta saisi samanlaista täyttä omistautumista ilman tippaakaan työtä, mitä koirilta.

Kyllä hevosten mielenmaiseman oppii liki kuka vaan - JOS olet valmis ensin nielemään pettymyksesi ja odotuksesi siitä oletusarvosta että eläimen pitäisi antaa sinulle huomio tarjottimella. Sitä ei saa kuin koirien kanssa. Jos et ole valmis tekemään töitä sen eteen ja hyväksymään sitä että hevosen kanssa huomio ja yhteys ei ole lähtöpiste vaan se pitkän matkan päämäärä, niin sitten varmasti opit vielä.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   16.8.25 15:51:23

Samaa sanoisin kuin Susu ja Dark Jedi. Et ole ehkä nyt käynyt järin laadukkaassa ratsastuskoulussa, ja jos nimenomaan haluat lähentyä hevosen/hevosten kanssa etkä varsinaisesti ratsastaa, niin hus johonkin muuhun talliympäristöön, missä pääsen tallitöihin ja hoitamaan hevosia opastetusti. Esimerkiksi meidän 28-vuotias seuraponi olisi oiva hevosystävä, tykkäisi erilaisesta maasta työskentelystä ja taluttelusta metsässä. Kotipihassa se tulee aidan taakse seuraamaan tapahtumia, oli tapahtuma klapien tekoa tai risujen polttoa, tallin rakentaminen oli ilmeisen kiinnostavaa myös. Kaikki hevoseni tulevat vislauksella tykö, ja usein myös oma-aloitteisesti. 5-vuotias on jopa kovinkin tyrkky, esim. aidan korjaaminen on mahdotonta kun turpa änkeää väliin.

Mulle tuttuja eläimiä ovat olleet mukulana pari kavereitten tai naapuruston
koiraa (terrierierejä ja whippet) ja sitten 9-vuotiaasta lähtien enemmissä määrin hevoset. En ole koskaan kokenut "omakseni" tiettyjen koirarotujen tapaa olla alvariinsa palvelusvalmiina.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   16.8.25 16:05:14

Kiitos vastauksista, niitä onkin tullut paljon. Mukavaa kuulla kokeneempien näkökulmaa, selvästi omassa asenteessa ja odotuksissa on parantamisen varaa. Ehkä annan vielä harrastukselle mahdollisuuden ja koitan tosiaan löytää noita hetkiä, kun hevonen voi rentoutua kanssani ihan vaan vaikka harjaten.. Ja ehkä vielä katselen muita talleja.

Paljon on ollut mielessä myös se, olenko vaan liian persoonaltani sopimaton olemaan hevosten kanssa. Vaikka en todellakaan ole mikään raipalla rätkijä, korkeintaan huudan PRKL jos meinaa hampaasta tulla, niin pelkään ovatko tunnetilani liian intensiivisiä olemaan hevosten kanssa. Koen voimakkaasti kaikki tunteet, vihasta iloon.. Jotenkin sitä saa kuvan, että hevosen kanssa voi luoda yhteyden vain ihminen, jolla ei ilmekään värähdä vaikka pommi räjähtäisi korvan juuressa.

Metris: missä päin mahdat vaikuttaa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.8.25 16:08:41

Niin kyllähän hevosia mahdottomasti kiinnostaa ihmisten touhut, jos niillä vaan on mahdollisuus osoittaa kiinnostusta mitä ei aina ole. Yleensä ne saa kokonsa vuoksi opettaa pysymään vähän kauempana. Nuoria varsinkin kiinnostaa häiriköidä, kiskotaan ja heitellään vaatteita, kaadetaan kottareita, seisoskellaan vaan haittoina tiellä ja vastaavaa. Paljon on sitäkin siinä, että hevosen kanssa pitää usein pitää rajoja jo pienestä pitäen ja opettaa se käyttäytymään hillitysti, kun ei 500 kiloisen kanssa leikitä veto- ja pakoleikkejä. Ihminen ja hevonen eivät ole tasaveroiset kooltaan, niin ihmisen on määriteltävä enemmän rajoja, etenkin nuorena ja alkuun, mutta myös myöhemmin.

Oma hevoseni on syliintunkeva. Välillä ajan sen pois, jos alkaa itseä ahdistaa, ja se hyväksyy sen kyllä. Tykkää kävellä myös aivan liian lähellä, kiinni minussa tai vaikka turpa selkää vasten. Kaikki päivät rapsuttelisi mutta sekään ei onnistu koska minua nyt ei hampailla voi rapsia. Ihminen ei oikein voi olla hevoselle kaveri samalla lailla kuin koiralle, juuri tuon koon sekä hevosen luontaisten reaktioiden kanssa. Muuten siitä huomaa että se luottaa 100%, piehtaroi vieressä ja nukahtaa viereen myöskin, jos on uniaika. Silti sen koon vuoksi on oltava tavallaan aina hieman varuillaan. Hevonen ei tavallaan juuri koskaan ole täysin rentoutunut, sillä on sisäänrakennettu pakovietti joka kytkeytyy päälle milloin tahansa jotain pelottavaa tapahtuu. Vaikka se nukkuisi laitumella vieressä, huolehdin aina että olen sijoittunut sillä tavalla, että jos se siitä ampuu ylös, en ole jaloissa. Vaikka se luottaa minuun, sillä ei ole tekemistä sen kanssa, etteikö se voi säikähtää maastossa. Niinhän sen hevosystävätkin tekisivät sen kanssa yhdessä.

Hevosen kanssa suhde on erilainen kuin koiran, koska ne ovat aivan erilaisia eläimiä.

Lähettäjä: Aajaa 
Päivämäärä:   16.8.25 16:29:07

Varmaan kokeneena koiraihmisenä olet huomannut, mitn kaikki ihmiset eivät löydä koiran kanssa yhteistä säveltä. Jos jo esim kiinniottaessaan ajattelee nappaavansa sen v- tun rakin kiinni, tuskin onnistuu. Ehkä sinun pitäisi miettiä mitä odotat tuntihevoselta, muuta kuin uljas musta - tyylistä läheisyyttä.

Lähettäjä: Öhkömönkiäinen 
Päivämäärä:   16.8.25 16:34:44

Koira on eläimistä pisimpään aidosti ollut yhteistyössä ihmisen kanssa ja sillä on eläimistä poikkeuksellinen suhtautuminen ja side ihmiseen.

Hevoselle tärkeintä on oma lauma. Se on arka pakoeläin, jolle on luontaista suhtautua hieman varautuneesti uusiin asioihin ja petoeläimiin.

Koira on itse ihmisen tapaan (myös) peto, jolle on hyödyllistäkin tehdä yhteistyötä toisten petojen kanssa mm. ruuan löytämiseksi ja metsästämiseksi.

Se on kyllä koirista pakko sanoa, että oman kokemuksen perusteella harvempi koirakaan aidosti nauttii siitä, että vieras ihminen lähestyy ja tulee iholle. Moni tosin tulkitsee koiria väärin, koska niille väistämistä ehkä yleisempikin reaktio voi olla ns. mielistely jos kokevat olonsa epävarmaksi. Hevosella sitä taas ei juuri esiinny, ne ensisijaisesti pakenevat, harvemmin taistelevat. Niilläkin esiintyy jäätymis ja alistumis/mielistely -reaktiota joskus.

Koiralle jopa luontaisin tapa selviytyä on alistua/mielistellä, toki myös taistelua ja pakenemista nähdään.

Tai ehkä itsellä sitten ollut vain outoja koiria… Mutta melkein kaikille koirilleni on ollut ominaista tietty pidättyväisyys tai varautuneisuus vieraita kohtaan, eivät ole olleet kaikkien kavereita automaattisesti.

Mutta joo, ratsastuskouluissa hevoset joutuvat olemaan tekemisissä useiden vieraiden, ristiriitaisesti käyttäytyvien ihmisten kanssa, mikä ei ole niille(kään) mitenkään luontaista. Osalla voi vielä olla päälle kroonisia kipuja tai vähintäänkin stressiä jatkuvasta hälinästä. Useimmat niistä haluavat enemmänkin rauhaa kuin rakkautta ihmisiltä…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 17:00:02

Onko jo mainittu et koira on tyypillisesti yhdellä omistajalla koko ikänsä. Hevonen tyypillisesti vaihtaa omistajaa ja asuinpaikkaa useita kertoja.

Ei naapurin koira välitä minusta pätkääkään, miksi hevonen välittäisi tuntemattomista ?

Oma on oma ja homma on ihan eri sfääreissä kun on omat omassa paikassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.25 17:11:33

Meidän tallilla ei ole tympeitä ja luimivia hevosia vaan nimenomaan kirkassilmäisiä, uteliaita ja leikkisiä. Aina haluavat olla kaikessa mukana. Kyllä ne eläiminä ovat sellaisia positiivisia ja uteliaita otuksia, mutta selvästi ympäristö on huono.

Lähettäjä: Ipe 
Päivämäärä:   16.8.25 17:17:12

Kiva ja ajatuksia herättävä keskustelu. Mutta tosiaan, jos menet vaikka jonnekin husky-tarhalle, koirapuistoon tai koirakoulun tapaamiseen, ei ne koirat sinusta ole kiinnostuneita. Omaa tai tuttua koiraa ei voi verrata ratsastuskoulun hevoseen.

Koirissa on myös valtavasti eroja rotujen välillä, esim. kavereiden labbikset ja dalmikset rakastavat avoimesti kaikkia ihmisiä, kun taas omat paimenkoirat ovat paljon pidättyväisempiä.