Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   14.8.25 11:57:53

Tuli tuosta yhdestä toisestä keskustelusta mieleen, että miten mitataan ratsastajan kapasiteetti? :D

Oppimishaluttomuus?
Ei kehity, vaikka olisi hyvä valmennus?
Ei ymmärrä?

Miten se mitataan ja mistä sen näkee, ettei ratsastajan kyvyt riitä?

Lähettäjä: Yoda 
Päivämäärä:   14.8.25 12:56:10

Riittää mihin? Esim kaikista todella taitavista ja lahjakkaistakaan ratsastajista ei tule koskaan kilparatsastajia. Vaikka taito riittäisi ja fysiikka olisi rautainen, niin myös pääkopan pitää olla sellainen, että kestää kilpailun. Osasta ei myöskään tule koskaan hyviä ratsastajia, jos mielestä vaan yksinkertaisesti puuttuu tietynlainen herkkyys ja kyky lukea hevosta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.25 13:04:04

Siitä ei tule, joka ei jatka. On paljon lahjakkaita ja taitavia, jotka ei koskaan kokeile potentiaalia. Lisäksi on ihan perusjurnuttajia, jotka vain jatkaa sitkeästi ja edistyy siksi. Ei saa luovuttaa ja pitää olla sopivan rohkea.

Tässähän ei puhuttu olympiatason ratsastajista, vaan kisaajista ylipäätään. Kisaamaan pääsee kun on hevonen millä mennä ja ostaa luvan.

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   14.8.25 13:18:28

Todella mielenkiintoinen ja tärkeä keskustelunavaus.
Sanoisin että ratsastajan kapasiteettiin vaikuttaa ainakin
- halu ja palo kehittymiseen
- halu ja kyky vaatia ja edellyttää itseltä kehittymistä ja paremmin tekemistä, myös silloin kun ratsastaa itsenäisesti
- kyky analysoida omaa tekemistä ja suorittamista muutenkin kuin istumalla hevosen selässä
- kyky päästä yli epäonnistumisista ja yrittää seuraavalla kerralla paremmin
- kyky perehtyä asioihin, halua ja aikaa kouluttautumiseen
- aikaa ja rahaa käydä valmennuksissa, tunneilla
- aikaa, voimia ja rahaa oheisurheilla, oheistreenata itseä hevostelun lisäksi
- rahoitus ja aika hevosiin, pitkälle kehittyminen voi vaatia useamman kuin yhden ratsun
- sekä onni elämän lotossa, ettei tule mitään isoa mihin kehitys tyssää kuten tapaturmat, hevosten sairastelut jne.

Nämä tuli yhtäkkiä itselleni mieleen. Ihan oman kehittymisen vuoksi on mukava kuulla jos muut löytää vielä lisättävää tähän.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.25 14:03:24

Musta kyllä vaikuttaa siltä, että moni intuitiivinen ratsastaja ei ainakaan kauheasti mieti eikä jää miettimään, painaa eteenpäin ja yrittää parhaansa. Jos menee metsään niin puskee lisää eteenpäin. Helpottaa jos on jonkunlaista hoksaavuutta oman tasapainon ja koordinaation kanssa. Helpottaa myös jos ei veri vedä muualle kuin ratsastamaan.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   14.8.25 14:10:14

Hyvä fysiikka ja kyky lukea eläintä, molemmissa voi kehittyä, mutta jonkinlaista luontaista taipumusta täytyy olla. Monella kehitys myös kaatuu omaan negatiiviseen ajatteluun, urheilullinen asenne ja toimelias ote paikkaa paljon vaikeassa taitolajissa, jopa sitä rahan puutetta.

Lähettäjä: rira 
Päivämäärä:   14.8.25 15:17:00

Ratsastaja ei opi, jos valmentaja ei osaa opettaa.

Moni valmentaja hokee mitä teet, muttei osaa kertoa, MITEN sen teet.
Istu suorassa. Suorista hevonen. Suorista ryhti. Vaikuta enemmän jaloilla.
Mutta ei kerro, MITEN nuo tehdään.

Siinä ei auta vaikka olisi millainen hevonen tai ratsastaja, jos ei opeteta ihan perusasioita ja puututa perusasioissa oleviin ongelmiin.

Kuka tahansa voi mennä hiihtämään kisaradalle, mutta ei se kisaradalle meno mitään kerro, jos jo perusistunta on ihan päin prinkkalaa.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   14.8.25 15:20:58

Lähettäjä: rira
Päivämäärä: 14.8.25 15:17:00

Ratsastaja ei opi, jos valmentaja ei osaa opettaa.

99% ei opi vaikka valmentaja osaisikin opettaa. Kunhan keikkuvat kyydissä.

Lähettäjä: rira 
Päivämäärä:   14.8.25 16:14:27

"99% ei opi vaikka valmentaja osaisikin opettaa. Kunhan keikkuvat kyydissä."

Mielestäni prosenttiosuus on päinvastoin. 99 % kyllä oppisi, jos valmentaja osaisi opettaa. Eli sen sijaan, että vain hokisi "suorista selkä" tai "hartiat taakse", kertoisi, mitä pitää tehdä, että se selkä on suorana tai hartiat oikealla paikallaan. Eli ei riitä selän oikominen vaan pitää alkaa jumpata niin, että keskikropan, yläselän ja lapojen asento on automaattisesti oikea. Ja jos satula on ratsastajalle täysin epäsopiva ja ohjaa väärään asentoon, niin siinä on ihan turha jankuttaa, että istu oikeaoppisesti. Jos satulaa ei voi vaihtaa, niin silloin opetetaan, miten kyseisessä satulassa voi istua mahdollisimman oikeaoppisesti. Tai jos ratsastajan lonkat on ihan eri paria tai hartiat eri korkeudella, niin turha hokea "istu suorassa", kun pitäisi havainnollistaa, mikä ratsastajan istunnassa aiheuttaa vinouden ja miten ne pitäisi korjata.

Mutta valmentajilla ei riitä taidot nähdä noita virheitä, joita pitäisi korjata, eikä viitseliäisyys, että viitsisi niihin puuttua. Jokaisen valmentajan pitäisi teettää asiakkaallaan pieni liikkuvuustesti, jotta näksi, onko hän vino ja kiero ja onko järkeä edes valmentaa, kun lähtökohata on korkkiruuvi ratsastaja ja toispuoleinen hevonen.

Valmentajan pitäisi myös osata tarjota pieniä vippaskonsteja, joilla ratsastaja kykenee korjaamaan tai huomaamaan jonkun ongelman. Mutta moni teettää nämäkin ihan väärillä tavoilla, eli heiluvat tai lepattavat kädet sidotaan vartaloon kiinni loimivyöllä (vaarallista!!!), lösöt hartiat pakotetaan taakse laittamalla harjanvarsi ratsastajan selän takaa ja käsivarret sen ympärille (TODELLA VAARALLISTA!!!), pomppiva takamus pakotetaan kiinni satulaan laittamalla seteli pyllyn alle sen sijaan, että opetettaisiin, miten ravissa istutaan pomppimatta (ei todellakaan istumalla tiukasti satulassa tai olemalla takakenossa), tai heiluvat jalat laitetan paikoilleen sitomalla jalustimet kiinni mahavyöhön, jolloin monilla jalan asento on täysin luonnoton eikä jalustin myötää yhtään. Kertoo vain valmentajan ammattitaidottomuudesta kun ei kykene näkemään ja neuvomaan, mistä ongelma johtuu ja miten se korjataan.