Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.8.25 21:38:33

Te joilla on omia hevosia ja varsinkin sellaiset joilla jo pidemmän aikaa ollut. Onko teillä hevosten liikutus mennyt ehkä enemmän sellaiseksi velvollisuudeksi joka "pitää" vain tehdä.

En sano että mitään pakko pullaa olisi mutta sellainen päivittäinen rutiini kuitenkin mikä vain hoidetaan. Joukkoon mahtuu toki paljon kertoja kun ei olisi millään viitsinyt liikuttaa mutta sitten kun on vain lähdetty niin hevonen onkin ollut ihan super hyvä ja siitä tullut hyvä mieli.
Tai sitten on niitä kertoja kun on todella paljon motivaatiota ja oikein odottaa että pääsee työpäivän jälkeen ratsastamaan.

Mutta suurimmaksi osaksi hevosten liikutus menee sellaisella rutiinilla sen kummemmin mitään ajattelematta tai suuria tunteita herättävänä.

Omia hevosia ollut nyt lähes 20v ja tunnollisesti olen hevosten säännöllisestä liikutuksesta pitänyt kiinni.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.8.25 22:25:57

Tuntuu että heppaihmisillä on kovin mustavalkoinen ajatusmaailma. Jos tallilla mennyt hyvin: hevonen on ollut tänään ihmisen alla "hyvä".

Missä ne pienet onnistumiset? Maassa sekä selässä? Joku menee huonosti, joku menee hyvin; kehitys ei ole lineaarista ja absoluuttista hyvää ja huonoa, vaan aina siltä väliltä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.8.25 22:47:33

No ainakin itse sanon että hevonen oli hyvä, jos se on tarjonnut edes lyhyitä pätkiä joihin olen tyytyväinen. Sehän on ihan normaalia, että koko ratsastus ei ole pilvillä tanssimista.

Ja joo, useinkin varsinkin töiden jälkeen ratsastus on hoidettava velvollisuus. Voisin hevosta rapsutella pitkään ja puuhata muuta. Hevosen takia se on kuitenkin liikutettava jotenkin päivittäin. Yleensä ratsastuksen jälkeen on hyvä mieli, mutta kello paljon kun sitä ratsastamaan lähtöä on ensin venyttänyt. Kunnon kierre, kun sitten väsyneenä ei jaksa ratsastaa jne.

Lähettäjä: Maija 
Päivämäärä:   10.8.25 22:52:36

Mulle ratsastus on aina ollut "pakollinen paha". Tykkään hoitaa hevosen hyvin ja pitää paikat siistinä. Kunnon treenin jälkeen on mukava hoitaa hevonen, siitä saan varmaan intoa ratsastaa.

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   10.8.25 23:42:52

Ei se liikutus ole se juttu mikä eniten innostaa vaan.hevosen kanssa seurustelu. Kuten monilla muillakin vuosikymmeniä hevosia omistaneena tulee siitä lopulta velvollisuus.

Nyt minulla ei ole kuin yksi puolieläkeläinen ratsu joten pääsen itsekin helpommalla, pääosin se liikkuu vapaana omassa laumassaan.
Toivon että se on ilonani vielä vuosia koska ystävyyssuhde siihen antaa paljon.

Lähettäjä: mie 
Päivämäärä:   10.8.25 23:58:05

Väliin enemmän, väliin vähemmän innoissaan. Nyt kun ole helteet niin en ois kyllä jaksanut yhtään, vaikka vaan käytiin maastossa ja pyrittiin olemaan varjossa. Mutta siellä niin paljon ötököitä että hevonen ei tykännyt. Ja mulle tuli NIIN hiki ihan pikkareita myöten, yäk.
valkussa tykkään käydä, ja jos ois rahaa ratsastaisin pelkästään valkun silmän alla. Se vaan antaa niin paljon enemmän.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   11.8.25 06:24:30

En aina, mutta melkein aina siitä jää hyvä mieli kuitenkin.

Olennaista on, että treenaan, teen hyvät harjoitukset sen sijaan että "liikuttaisin" hevosen. Jos hevosta vain liikuttaa, minusta se kuulostaa samalta kuin että koira pitää nyt käyttää lenkillä. Eli haahuillaan ympäri kenttää tai mennään maastoon ilman sen kummempaa ajatusta, miltä hevonen tuntuu ja mikä on tavoite sen kerran ratsastuksessa. Liikuttaminen käy äkkiä tylsäksi eikä kehitä hevosta tai ratsastajaa.

Lähettäjä: Kiir 
Päivämäärä:   11.8.25 07:12:35

En, mutta kun pääsen selkään niin innostun.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   11.8.25 07:33:42

Aika useinkin on pakkopullaa töiden jälkeen, ainakin lähteminen :D Sitten juuri kuten aloittaja sanoi, monesti sen jälkeen on hyvä ja motivoitunut fiilis. Kisakaudella kun on lähes aina selkeä tavoite mitä kohti mennään ja esim ratsastuksissa aina joku kisaan liittyvä agenda, olen paljon motivoituneempi. Talven pitkinä hiljaisina kuukausina kun maneesikin ruuhakisempi, on kyllä tosi usein pakkopullaa. Etenkin jos osellainen talvi kuin viime vuonna. Inhoon maneesissa ruuhakssa vain ''sileän ratsastusta'' että teen sit mielummin puomeja/kunnon koulua/hyppyjä, mutta talvelle niitä ratsastuksia tulee liikaa kun vaan kevennellään ja laukkaillaan ruuhkan mukana. Sillon lähden mielummin maastoon, jos vaan pohjat hyviä.

Olen myös aikuisuuden myötä oppinut armollisuutta. Se, että jonain keskiviikko iltana en jaksa lähteä ratsastamaan sinne ruuhkaiseen maneesiin tai pimeään metsään, ei muuta kokonaiskuvaa mitenkään. Se hevonen ei kärsi, se ei huonone eikä me olla ens kesän kisoissa yhtään sen huonompia. Mun hevoset asuu pihatossa niin ei tarvi myöskään ''jaloittelun'' takia ratsastaa. Treenaan 5-6 kertaa viikossa toisella ja 1-3 kertaa toisella (ja sillä sit 2-3 pvä vuokraajia)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.25 07:47:00

Ei ole mikään velvollisuus. Teen vain silloin kuin tuntuu itsestä hyvältä. Sehän on minua varten, ei hevosta.

Lähettäjä: Piste 
Päivämäärä:   11.8.25 09:37:54

.// Itsellä tämä ei toimisi koska silloin hevoseni liikutus olisi hyvinkin epäsäännöllistä. Enkä voisi vapaasti päättää että tänään onkin kunnon estetreenit taikka reipas laukkamaasto yms.

Koska jos hevonen liikkuu epäsäännöllisesti fiilikseni mukaan niin eipä siinä mitään rankkoja estetreenejä vedetä jos hevonen on vaikka reilu viikon seissyt.

Mutta kun hevonen saa säännöllisesti liikettä niin silloin on helpompi toteuttaa tälläiset. Toki minulla on hieman vanhempi hevonen (16v) niin sillä varmasti liikkumattomuus vaikuttaa nuorta hevosta enemmän.

Esimerkkinä yksi tuttava aikoinaan pyysi minua maastoon hänen hevosillaan. Vedettiin oikein kunnon laukkamaasto mäkineen. Vasta jälkeenpäin sain tietää että hevoset olivat melkein kuukauden ollut liikuttamatta.
Tuttava ihmetteli seuraavan päivänä kun toinen hevosista oli vaisu ja jäykän oloinen. Lihakset olivat varmasti todella jumissa.

Lähettäjä: Juu-u 
Päivämäärä:   11.8.25 10:32:12

Oman kanssa tärkeimmäksi muodostui hoitaminen. Mutta kyllä myös usein tuli koettua ratsastamisen ihmeitä tekevä vaikutus. Joku harmaa oikein matalapaineinen pysähtynyt syyspäivä ja kun puolisen tuntia tallustellut kentällä, tunne kuin ”taivaat aukenisivat” ja kaikki onkin aivan mahtavaa ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.25 11:53:50

en, hoitaminen ja kaverit tallilla on paljon tärkeämpää kuin ratsastus. Ohjasajon oppiminen on nyt se juttu. Lenkillä saa itsekin kuntoa kun ohjasajaa eikä ratsasta. Varusteiden ostelu on parasta harrastuksessa, satulahuopia on ratsastuskoulun verran yhdelle.