Lähettäjä: ***
Päivämäärä: 10.8.25 19:44:35
Jos ihan tosissaan väittää, että ratsastuksen epäkohtia ei tuoda tai ei saa tuoda esiin, se on joko tahallista epärehellisyyttä tai tyhmyyttä.
Eihän sitä ole mitenkään voinut olla huomaamatta, millä intohimolla tällä hetkellä salakuvataan kaiken maailman ratsastajia tuntiratsastajista huippukilparatsastajiin ja millä verenhimolla näiden "todistusaineistojen" pohjalta ollaan valmiita lynkkaamaan milloin ratsastaja, milloin valmentaja, milloin tuomarit ja milloin ketäkin.
Kun ratsastuksen epäkohdista huudetaan naamat punaisina, näihin ei oikein saisi edes sanoa mitään kriittistä tai kyseenalaistavaa, kuten että olisi hyvä kuulla myös toisen osapuolen versio tai tuntea koko tarina tai tilanne vähän paremmin. Mikä hyvänsä ratsastuksen kritiikin vastakritiikki leimataan saman tien "väkivallan puolusteluksi", "kritiikin tukahduttamiseksi", "lajin mädänneisyydeksi", "hyssyttelyksi" ja mitä näitä nyt olikaan.
Se on jännä juttu, että jopa murhaajille annetaan mahdollisuus oikeudessa puolustaa itseään ja vakavissakin rikoksissa ollaan valmiita kuulemaan, onko lieventäviä asianhaaroja. Ratsastajia tällainen inhimillisyys ei ilmeisesti koske vaan ainoa oikea toimintapa on välitön, ehdoton tuomio ilman valitusoikeutta.
Mikä tässä kuvatussa ilmapiirissä jonkun mielestä voi viitata siihen suuntaan, että ratsastusta ei saisi kritisoida? Kyllä asia on niin päin, että sitä ei nykyään saisi puolustaa. Mitä enemmän saat kaivettua jotain ikävää esiin, sitä kriittisempi ja moraalisempi ihminen olet. Jopa suhteellisuudentaju kuten sen miettiminen, montako kilpailua, ratsastustuntia tai ylipäätään ratsastustilannetta Suomessa pyörii joka viikko ja mikä on niiden määrä havaittuihin epäkohtiin nähden, on epäilemättä täysin kiellettyä ja "mätää".
|