|
Lähettäjä: kassa
Päivämäärä: 29.7.25 12:48:08
Onhan noita mielenkiintoisia sekarotuisia ollut aina. Joskus mietityttää, että mihin niillä pyritään? Jos haluaa kivan harrastepollen itselleen, niin sen pitäisi sitten olla itselle sopiva. Ja jos ei ole, sen pitäisi mennä kaupaksi. Usein näkee näitä, että myydään kun "jääkin tädille liian pieneksi", kun ei muuta keksitä ilmoitukseen... Jotkut myös varsottavat siksi, että saavat siitä omasta hevosestaan varsan, ihan sama minkälaisen. Se on sitten rakennekukkanen ja sopivaa satulaa ei löydy ja metabolisiakin ongelmia on ja... Ja jotkut vain värin vuoksi, jolloin sillä paint- tai ic- yksilöllä astutetaan mitä vain. Ja kun varsa ei olekaan kirjava vaan tylsän ruunikko, niin myyntiinhän se menee jollain typerällä tekosyyllä...
Jossain vaiheessahan oli ihan "muotia" astuttaa lv ic:llä, tavoitteena saada kirjava varsa. Jotkut näistä olivat kirjavia ja melkoisia rakennekukkasiahan ne taisivat olla... Ainakin joku näkemäni oli paksujalkainen, jotenkin tönkön oloinen, mutta sillä oli ihan lv:n kaula ja kroppa, eli eipä siitä edes hyvää ratsua rullut ja oli käytännössä norsu balettitunnilla. Mutta oli sentään omistajan onneksi kirjava! :D Myös suokki-ic -sekoituksia on näkynyt vuosien varrella. Aika raskaitahan ne on, eikä kyllä paljoa auta suomenhevoskasvatusta.
Olen itsekin kasvattanut hevosia ja poneja ja aina yrittänyt miettiä niin, että jos en pidäkään itse, niin millä saisin tämän jollekin muulle myytyä. Luonne ja temperamentti pitää olla harrastajalle sopivia, pitää olla myös kapasiteettia niin, että joku voisi edes pikkukisoissa käydä, rakenteen pitää olla hyvä että on mahdollisimman hyvät edellytykset ola terveenä, enkä astuta liian isolla kokoerolla olevia.
Näitä näkee ihan liikaa, että astutetaan 125 cm tamma 150 cm orilla kun se oma tamma on niin kiva, ja sitten jo tiineysaika on hankala, varsalla ongelmia ja siitä tulee ihan päävikainen, kun ilmeisesti oli jotain hapenpuutetta kohdussa... Ei riitä yksi varsa vaan pitää tehdä kolme, kunnes älyää lopettaa ja silloinkin haukkuu koko hevoskasvatuksen myttyyn, eikä ymmärrä omia mokiaan.
Olen tehnyt muutaman poni-hevos-risteytyksen, joista siis tullut pieniä hevosia. Ne on olleet suosittuja. Paint-pv:stä tuli kivan kirjava, ja muutama ravurikin tullut laitettua alulle, ja joskus ihan tarkoituksella koitin saada kimoja jälkeläisiä pv:lläni, kun tykkäsin kimoista. Kaikki ei olleet kimoja, mutta onneksi oli kuitenkin niin kivoja, että meni helposti kaupaksi. Minulla on myös suokkitamma, jonka varsoja olisi kaikki kaverit ostamassa, mutta eipä siitä varsoja saa kuin max. yhden vuodessa. On lapsuuden lempihepan jälkeläinen. Kyseisellä oriilla on kyllä orijälkeläinenkin, joka astuu, joten kaverit voisivat ihan itse teettää siitä itselleen varsoja, mutta ei...
|