|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 25.7.25 12:38:56
"Täällä moni väittää, että kipu on helpoin ja siksi suosituin selitys. Minä taas en ymmärrä millä tavalla se on helpoin. Olenkin ajatellut, että siksi sitä ei mieluusti nähdä vaihtoehtona, koska kivun selvittäminen on usein työlästä ja kallista ja myös sen hoitaminen saattaa olla työlästä ja kallista. Helpompaa toivoa, että ongelma ratkeaa ottamalla pari valmennusta tai lisäämällä kuria."
No sehän tässä juuri on ongelma, että oman ratsastustaidon kehittäminen tai ratsastuksellisen yhteistyön kehittäminen hevosen kanssa tai "kurin lisääminen" - joka on usein synonyymi johdonmukaisen käsittelyn lisäämiselle - on itse asiassa monille tuskallisen vaikeaa. En väitä, että on suoranaisesti helppoa laittaa hevosen kivun tai "kivun" tutkimiseen jopa tuhansia euroja ja kärrätä sitä klinikoille. Eihän se ole kovin helppoa eikä halpaa varsinkaan. Siksi tosiaan voisi LUULLA, ettei tähän vaihtoehtoon niin helposti tartuta, jos muitakin on. Käytännön kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei tämä luulo useinkaan pidä paikkansa.
Meitä hevosihmisiä on tietysti monenlaisia, ja on niitäkin, jotka köyhyyttään, ymmärtämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään jättävät hevosen tutkimatta ja työntävät pään pensaaseen, vaikka hevonen hyppisi kolmella jalalla. Nykyään hevosharrastajissa on kuitenkin muiden muassa laaja joukko ihmisiä, joilla on mahdollisuus ja motivaatio käyttää hevosen tutkimiseen rahaa ainakin jonkin verran sekä kiinnostunut ja hyvin välittävä suhtautuminen hevosen terveyteen. Ja ovatko nämä siis huonoja asioita? Eivät tietenkään, mutta tämän porukan kohdalla yhtälöön aika usein kuuluu ohut käytännön kokemus, inhimillistävä asenne sekä varsin epäurheilullinen suhtautuminen hevosharrastukseen. Lopputulema on silloin jopa yllättävän usein se, että mieluummin auotaan lompakkoa klinikalla kuin mennään valmennukseen kuulemaan epämiellyttäviä totuuksia.
Jos haluamme puhua näistä asioista rehellisesti, emme voi kierrellä sitä tosiasiaa, että hyvin moni ei nykyään halua hikoilla hevosen selässä eikä ylipäätään halua tehdä TÖITÄ ratsastajana. Moni ei myöskään halua käskeä hevosta mitenkään - selästä eikä maasta käsin - vaan haluaa loppuun asti pitää kiinni siitä ajatuksesta, että terve hevonen tekee aina kaiken halukkaasti korvat hörössä, koska se rakastaa ihmisen kanssa tekemistä niin kovasti. Näiden harrastajien ei ole edes vaikea löytää itseään tilanteesta, jossa hevosen kanssa ilmenneiden haasteiden ratkominen vaatisi niin syvälle epämukavuusalueelle menemistä ja muodostaisi niin suuren ristiriidan oman ideologian kanssa, että se lompakon aukominen klinikalla - ja ties minkä nivelenniksauttajien ja energiahoitajien kanssa - on todellakin heille helpompi ratkaisu.
Rahan ja ajan käyttäminen hevosen hoitamiseen ei ole helppoa, mutta ratsastajana ja hevosihmisenä kasvaminen ja omien virheiden myöntäminen on usein vielä vaikeampaa.
"Kyllä se kivun mahdollisuus siis kannattaa AINA ottaa huomioon erityisesti juuri käytöksen yllättäen muuttuessa tai voimistuessa tai jos käytös tuntuu lajille tai yksilölle jotenkin erikoiselta, hassulta tai epätyypilliseltä. Varsinkin ennen kuin toteaa ongelman kurin puutteesta johtuvaksi ja alkaa lisätä kuria, vahvempia varusteita, rasitusta jne."
Itse asiassa kuri ei ole mikään mörkö eikä siitä pidä sellaista tehdä. Ja puhun siis terveestä, järkevästä kurista - en mistään sellaisesta, että laitetaan kovat kuolaimet suuhun, gramaanit soimaan ja piiska laulamaan, kun ratsastus ei suju.
Terve, järkevä kuri on johdonmukaisuutta. Se on sitä, että hevoselle kerrotaan, että ei, ihmiselle vaarallisella tavalla ei saa käyttäytyä ja että kyllä, tänäänkin ihminen päättää, mitä tehdään ja mihin mennään. Tämä ei myöskään ole juuri koskaan haitallista - ei edes sitten, vaikka hevonen olisikin kipeä.
Itse asiassa kuri on usein ensimmäinen askel ongelman tunnistamisessa ja myös kivun havaitsemisessa. Kun hevonen on esim. ratsastuksessa haluton vastaamaan eteenpäin pyytäviin apuihin, niin todellakin ensimmäiseksi kokeillaan "kuria" - eli sitä, että hevosta pyydetään eteenpäin tarvittaessa vahvistetuilla avuilla, kunnes haluttu reaktio saadaan. Sittenhän sen näkee, että tuleeko hevosen liikkeestä esille jotain outoa tai käykö niin, ettei normaali apujen läpiratsastaminen auta eikä toimi vaan ongelma jatkuu - jolloin todellakin voidaan epäillä sitä kipua. Jos tästä yhtälöstä poistetaan kuri, silloin ollaan paljon epäselvemmässä tilanteessa ihmettelemässä, että mikäs meillä nyt on. Samalla yhtälöstä poistuu kokonaan se mahdollisuus, että hevonen reagoikin kuriin tyyliin "no höh, okei, mennään sitten" eikä mitään ongelmaa sen koomin ilmene - ja näinhän asia on kuitenkin melko usein... :)
Kuri ja kivun hoito eivät ole toisensa poissulkevia. Itse ainakin vaadin kuria myös sellaisilta hevosilta, joiden tiedän olevan kipeitä. Vaikka hevonen olisi kuinka kipeä, se ei kävele minun päälleni, se ei potki eläinlääkäriä ja se menee traileriin, kun käsketään. Nämä asiat eivät muodosta mitään ristiriitaa vaan kuri on usein jopa edellytys sille, että sairaan hevosen hoito onnistuu.
"Sepä, kun niistä yliymmärretyistä, joka nytkähdyksestä lomalle laitetuista hevosista tulee stressaantuneita koska ne peilaavat käsittelijöidensä stressiä ja epävarmuutta. Sitten kohta ne on lihaksettomia, jäykkiä ja mahahaavaisia ihan oikeasti."
Itse en ole ihan vakuuttunut siitä, paljonko ihmisen stressi suoraan sairastuttaa hevosia, mutta ihmisen stressipäissään tekemät ratkaisut kyllä sairastuttavat hyvinkin usein. Kun ihminen kuvittelee hevoselle kaiken maailman kipuja ja sairauksia, käy usein niin, että kaikki liikunta loppuu tai muuttuu korkeintaan joksikin varovaiseksi talutteluksi. Liikunnan puutteella taas voi olla hyvinkin sairastuttava vaikutus. Lisäksi ihmiset saattavat esim. mahaongelmia epäillessään lähteä tekemään ruokintaan hätäisiä muutoksia, joita he saattavat tehdä montakin nopeasti peräkkäin. Vaikka tässä olisi taustalla hyvä tarkoitus ja huoli hevosen hyvinvoinnista, ruokinnan muutoksetkin ovat valitettavasti terveysriski itsessään.
Ylipäätään moni aliarvioi pahasti RUTIININ merkityksen hevosen terveyttä ylläpitävänä asiana. Liian helposti ollaan ensimmäiseksi rikkomassa hevosen rutiinit, kun herää pienikin epäilys sen terveydestä. Tällöin voi käydä niin, että se hevonen sairastuukin sitten ihan oikeasti.
Joskus tietysti ongelma on todellinen ja rutiinia on pakko muuttaa, mutta siihen tulisi käyttää paljon enemmän malttia ja harkintaa, kuin moni stressiherkkä hevosenomistaja tekee. Tietoa ja kokemustakin olisi hyvä olla, että olisi jokin haju siitä, mitä kannattaa muuttaa ja mihin suuntaan.
|