Lähettäjä: Seija 
Päivämäärä:   15.7.25 16:26:11

Kaipaisin kohtalotovereilta kokemuksia. Miten pääsit omasta luopumisesta yli? Etenkin kun lopetettiin. Miten jatkoit harrastusta?

Vaikka menetys oli etukäteen tiedossa, kyllä kirpasee ja kovaa. Ja kun sitä on kaiken aikansa tallilla luuhannut, valtava tyhjyys painaa. Vaihtoehtoja onneksi olisi mutta ne tuntuu jotenkin oudolta / väärältä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.7.25 16:31:11

Uusi oma hevonen? Ainoa vaihtoehto jos haluaa samalla intensiteetillä tätä harrastusta jatkaa.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   15.7.25 16:41:04

"Vaihtoehtoja onneksi olisi mutta ne tuntuu jotenkin oudolta / väärältä."

Niin minustakin tuntui sellaisen vajaat puoli vuotta. Sitten alkoi taas tuntua hyvältä ajatukselta ratsastaa muillakin kuin sillä omalla joka oli lopetettu. Vuokrasin sitten aikani tutun hevosta ja sitten ostin toisen oman.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   15.7.25 16:45:57

Mun hevonen lopetettiin 21 syksyllä ja olin silloin sairastunut joitain viikkoja aiemmin ite. Yritin lopetuksen jälkeen käydä ratsastamassa ja etsin vuokrahepankin, mutta mun kunto romahti kun yritin väkisin tehdä. Olin 2,5 vuotta ihan vuodepotilaana. 24 keväällä lääkitys alkoi auttaa ja viime kesänä pääsin pikkuhiljaa liikkumaan, mutta tietysti meni aikaa että sai kuntoa nostettua kun aloitti aivan nollasta.
Nyt olen käynyt yhtä heppaa hoitamassa 1-3krt/vko marraskuusta lähtien ja oon itse tykännyt tosi paljon. Toista heppaa käynyt ratsastamassa kans aina välillä. Omaan ei tällä hetkellä ole mahdollisuuttakaan, mutta kyllä siitä haaveilen, että se oma vielä joskus olisi. Mutta mulla ehkä se vaikuttaa, että pelkäsin sairastuttuani etten enää ikinä pysty tallilla käymään, ehkä se on muuttanut suhtautumista ja tuntuu hyvältä ylipäätään päästä harrastamaan. Ja se tuntuu isolta asialta, että voin olla avuksi hevosen omistajalle hoitaessa/liikuttaessa, kun olin itse täysin muiden avustettavana pitkään.
Kyllä sitä omaa edelleen ikävä on, meillä oli pitkä historia ja se oli ehdottomasti elämäni hevonen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.7.25 16:54:39

Heti kun oma piti lopettaa aloin raivokkaasti säästää rahaa uuteen. Jos nyt tulee uudestaan sama tilanne niin aion ehdottomasti toimia samalla tavalla. Mikään ei tuo niin paljon iloa, onnea ja merkityksellisyyttä elämääni kuin heppahommat. Vaikka hommaan liittyy välillä surua ja huolta ja pettymyksiä niin lopputulema on joka ikisen hevosen kanssa ollut niin reilusti plussalla, että asia on selvä kuin pläkki.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   15.7.25 17:07:08

Ensimmäisen oman hevosen lopetuksen jälkeen aloin vajaan vuoden päästä katsella uutta ja ostinkin sitten uuden reilun vuoden päästä edellisen lopetuksesta. Se hevonen kuitenkin valitettavasti jouduttiin lopettamaan ähkyn takia jo nuorena, minkä jälkeen ostin noin puolen vuoden päästä taas uuden. Oma hevonen on itselleni ainoa oikea tapa harrastaa. Ja ilman omaa on ne uuden ostorahatkin jo aika äkkiä kasassa, kun ilman tallivuokria ja muita kuluja jää se noin tonni kuussa ns. ylimääräistä.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   15.7.25 17:09:29

Ja siis omien hevosten välissä olen vain käynyt hoitamassa tuttujen hevosia. Ratsastuskoulu, vieraan hevosen vuokraaminen tms. ei vain kiinnosta yhtään. Pelkkä tutun hevosen hoitaminenkin on itselleni paljon mielekkäämpää kuin vieraalla hevosella ratsastaminen. Mutta oma on aina oma, vaikka rahat ja järki meneekin.

Lähettäjä: Lipo 
Päivämäärä:   15.7.25 19:14:52

Ihan aluksi vain lepäsin. Hevosen sairastelu vei niin paljon omaa energiaa, että tuntui hyvältä olla vaihteeksi ihan vain kotona. Töiden jälkeen ei tarvinnut lähteä mihinkään eikä ennen töiden aloitusta tarvinnut stressata miten hevosen yö oli mennyt. Sitten hankin vuokrahevoseni. Ja aloin kokeilemaan erilaisia harrastuksia sekä tapaamaan muitakin kuin vain heppatuttuja. Samanaikaisesti laitoin rahaa säästöön, jotta voin ostaa uuden hevosen.

Lähettäjä: Seija 
Päivämäärä:   15.7.25 21:43:42

Veeras: rankka tarina sinulla. Kiva kuulla että olet nyt parempana. Eihän sitä tiedä mitä tuleva tuo tullessaan jos siellä olisi vaikka omakin.

Myös muiden kirjoitukset toi lohtua. Joo kyllähän se elän jatkuu ja uusiakin voi tulla jos tullakseen mutta tässä hetkessä ajatus tuntuu kaukaiselta. Ehkä lepo ensin, on kyllä kaikkensa antanut ja uupunutkin olo. Kyllähän se paljon myös toi mutta paljon otti.