|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 4.7.25 12:15:27
Minä olen ihan vastaavassa tilanteessa kanssasi, toki tämä ymmärtämättömyys ulottuu hevoseni lisäksi kaikkiin muihinkin lemmikkeihini. Perheeni ei ole koskaan ollut eläinihmisiä eikä niistä juurikaan ymmärrä. Ratsastuksenkin olen aloittanut vasta, kun olen ollut tarpeeksi vanha kesätöihin ja saanut maksettua harrastukseni itse.
Ostin ensimmäisen oman hevosen kaksi vuotta sitten. Kerroin perheelleni, että olen menossa koeratsastamaan tällaista hevosta, en edes puhunut rahasummista mitään enkä kertonut hevosesta sen tarkemmin, kun perheeni eivät lajista tiedä. Silti heti melkein hyökättiin kimppuuni, että millä aion sen sitten maksaa, jaksanko hoitaa sitä ja kuka sen sitten hoitaa kun sataa vettä.
Olen lähes 30v, olen aina hoitanut ja maksanut eläimeni itse, ennen omaa hevosta minulla oli sama vuokrahevonen 7v ja yhtälailla sekin maksettiin ja hoidettiin, satoi tai paistoi. En siis ymmärrä, miksi perheeni kuvitteli, että oman hevosen kohdalla asia muuttuu. Tykkään muutenkin ulkoilla ja sateella voi pukea sadevaatteet, en ole koskaan valittanut säästä tai eläimistä joten oli mielestäni kummallinen kommentti.
Hevoseni liikkuu 6x viikossa ja kilpailemme eri lajeissa seura- ja aluetasolla. Perheeni mielestä on kohtuuton matka, kun hevoseni asuu 20min ajomatkan päässä. Eivät ymmärrä, miksi sen pitää liikkua, ja eikö joku muu sitä voisi välillä liikuttaa. Kokevat hevosen taakkana minun puolestani, vaikka minun mielestäni hevosen omistaminen on ihanaa ja ajomatka lyhyt.
Jos kerron käyneeni kisoissa, ensimmäinen kysymys on aina "no mitä ne maksoi", ei edes kysytä että missä kisat oli, minkä lajin kisat tai miten meni. Jos kerron että olemme käyneet eläinlääkärissä, niin vastaus on aina "no onko tuossakaan nyt sitten mitään järkeä", vaikka en ole edes puhunut summista. Tässä kahden vuoden aikana ollaan tarvittu "ylimääräisiä" ell käyntejä kaksi, eli niitäkään ei ole ollut vaivaksi asti.
Minulla on myös esimerkiksi kaneja. Jos kerron, että kanini on sairastunut ja olemme käyneet eläinlääkärissä päivystysaikaan, saan siitäkin murhaavia katseita, koska perheeni mielestä kanit eivät ole sen arvoisia, että niihin pistettäisiin satoja euroja eläinlääkärikäynnillä. Minun mielestäni taas muutama satanen päivystysaikaan on ihan kohtuullinen hinta siitä, että kani saa pitää henkensä.
Joskus menin mainitsemaan, että olen hakemassa kissanruokapakettia postissa. Äitini tästä kysyi lisää ja kerroin, että tilaan aina kerralla ison satsin laadukasta ruokaa, joka riittää moneksi kuukaudeksi. Äitini sitten kysyi että mitä maksoi, ja sanoin että tällä kertaa tilasin 80 eurolla ja sen pitäisi riittää noin kolmeksi kuukaudeksi. Sitäkin täytyi sitten päivitellä että hirveitä summia, vaikka yritinkin selittää, että tosiaan ne riittävät kolmeksi kuukaudeksi jolloin kissa syö päivässä alle eurolla.
Perheeni ei muutoin ole mitenkään vanhanaikainen, mutta ehkä sitten eläinten kanssa ajatukset ovat vielä siellä viime vuosituhannella, kun kissoille on syötetty pelkästään latzia ja kanit on pistetty päiviltään saunan takana ja sen jälkeen pataan, jos ovat näyttäneet kipeiltä.
Etsin myöskin uutta asuntoa koska nykyinen vuokra-asuntoni myytiin, tästä kun kerroin äidilleni oli ensimmäinen kommentti "sinun pitää varmaan sitten luopua niistä lemmikeistäsi".
Harmittaahan se, olisi kiva jakaa kilpailumenestystä ja treenikuulumisia, mutta kun vastaus on aina että mitä maksoi tai onko se järkevää tai että pitäis pistää ne eläimet pois, niin en enää puhu mitään eläimiini liittyvää perheeni kesken. Tämän asian vuoksi myöskään välimme eivät ole enää kovin lämpimät. Asia, joka on minulle kovin tärkeä ja lähellä sydäntä, eli eläimet ja hevosharrastus, on perheelleni aihe jota täytyy aina arvostella ja kummastella, kun joskus voisi vaan sanoa, että kiva kun olitte kisoissa, miten meni.
|