Lähettäjä: bää 
Päivämäärä:   29.6.25 16:45:53

Onko kellekään käynyt samoin?

Kävin säännöllisesti tunneilla vielä reilu vuosi sitten. Vielä muutama vuosi sitten tuntui, että ratsastus oli suunnilleen ainoa asia, joka kiinnosti ja josta sai voimia kestää työviikon. Luin aiheesta jatkuvasti kotonakin, katsoin videoita ja tein ahkerasti oheisliikuntaa. Sitten voimat alkoivat hiipua, henkisesti ja fyysisesti. Tunnille oli aina vaan työläämpi lähteä. Itse tunnin loppumista alkoi odottaa, sillä voimat olivat poissa jo puolivälissä tuntia. Viimein jo tunnin alussa tehtävä hevosen laitto alkoi tuntua raskaalta. Se kaikki kiire, painavan satulan nostaminen, jännitys, jos hevonen temppuili. Olin loppu jo ennen tunnin alkua. Sitten lopetin ratsastuksen. Kai tämä johtuu päälle hiipineistä vaihdevuosista. Välillä paluu käy mielessä. Mutta sitten totean, että voimia ei ole. Ja etten oikein tiedä edes miksi palaisin. Minusta ei voi ikinä tulla hyvää ratsastajaa. Olen helppo c-täti, joka on arahko ja kehittyminen hidasta ja ailahtelevaa. Jotenkin edes se kehittyminen ei enää tunnu edes tärkeältä. Ja kaikki tämä tapahtui pariin vuoteen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.6.25 16:48:48

Mä olen käynyt tunneilla jotain 30 vuotta ja vuokraan myös, nyt 6. vuokrahevonen menossa. Alan olla lopen kyllästynyt hevosihmisiin ja harkitsen siksi lopettamista.

Lähettäjä: muicci 
Päivämäärä:   29.6.25 22:46:28

Jos ei huvita eikä kiinnosta niin sitten vaan lopettaa. So simple.

Lähettäjä: Ikivanha 
Päivämäärä:   29.6.25 23:01:58

Onko sulla muuta kuormitusta elämässä (mistä nyt et kerro)?
Mulla kävi samoin, mutta sen kuormituksen aiheuttaman stressin tajusin vasta kun aiheuttaja poistui elämästäni sivummalle.
Muicci, ei se vaan ole So simple, jos harrastus on ollut iso osa elämää vuosikaudet.

Lähettäjä: muicci 
Päivämäärä:   29.6.25 23:11:01

Jos on käynyt rats koulun tunneilla kerran vkossa niin ei se ole ollut "iso osa elämää". Mulla on ollut oma hevonen jo toistakymmentä vuotta eikä sekään ole "iso osa elämää". Jonkin kokoinen osa kyllä mutta on monta muutakin osaa.

Lähettäjä: Anneli 
Päivämäärä:   30.6.25 02:06:11

Ja kaikilla on tietenkin ihan just samoin kuin sulla.
.

Lähettäjä: Vattu 
Päivämäärä:   30.6.25 05:37:56

Ihan turha sitä on pohtia, olet vain satunnaisharrastaja.

Lopeta, jos siltä tuntuu. Voit aloittaa uudestaan, jos joskus haluat. Ei ole kovin monimutkaista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 07:06:05

Lopeta jos haluat mutta älä anna periksi millekään vaihdevuosiväsymykselle vaan selvitä, mistä se johtuu ja mitä sille voi tehdä. Elät todennäköisesti vuosikymmeniä vaihdevuosien jälkeenkin. Mieti niitten vuosien laatua.

Lähettäjä: Toinen täti 
Päivämäärä:   30.6.25 07:39:29

”Minusta ei voi ikinä tulla hyvää ratsastajaa. Olen helppo c-täti, joka on arahko ja kehittyminen hidasta ja ailahtelevaa. Jotenkin edes se kehittyminen ei enää tunnu edes tärkeältä. Ja kaikki tämä tapahtui pariin vuoteen.”

—
Et ole ainoa! Kun ikää tulee - tai elämäntilanne tai mieli muuttuu - saa harrastamisen tapa ja tavoitteetkin muuttua.

Meidän tallilla käy kuvaukseesi sopivia tätejä, sekä hevosenomistajia että vuokraajia. Tallilla käyminen ja ratsastaminen tuo iloa, auttaa pitämään yllä kuntoa jne. Parempi ulkoilla ja liikkua hevosharrastuksen parissa edes vähän ja vailla kummempia tavoitteita kuin jäädä väsyneenä kotiin, jos ei muuta/kivempaa tekemistä ole.

Ehkä löytäisit kivan vuokrahevosen, jolla saisi hyvällä mielellä ratsastaa ns. päivän kunnon mukaan sen minkä jaksaa?

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   30.6.25 08:18:43

”Minusta ei voi ikinä tulla hyvää ratsastajaa. Olen helppo c-täti, joka on arahko ja kehittyminen hidasta ja ailahtelevaa. Jotenkin edes se kehittyminen ei enää tunnu edes tärkeältä.”

Minä aloin piiiitkän tauon jälkeen viime kesänä vuokrata iäkästä opetushevosta, ja päädyin ostamaan sen omaksi. En olisi ikinä, ikinä uskonut, että näin käy. Hevonen on hyväkuntoinen ja terve mutta selvää on, että se on ehtoopuolelle elämäänsä. Otan satunnaisesti yksityistunteja, käyn maastossa ja teen paljon maastaratsastusta ja muuta maastakäsittelyä. Tämä on aivan unelmieni täyttymys. En ollut edes älynnyt unelmoida tällaisesta, oikeastaan. Ei suorittamista, saan olla hevosen kanssa ja luoda siihen siteen. Viikkotunneille vaihtelevilla hevosilla minua ei enää saisi.

Lapseni ratsastavat hevosta myös, ja heidän menossa on aika paljon vauhdikkaampaa ja rohkeampaa. Tämä on hyvä diili. Ei halpaa tosin :D ja aikaa tietenkin menee, kun on muutakin elämää, koiria ym. Mutta silti on ihanaa, että sain kokea tämän.

Symppaukset siis aloittajalle. suosittelen kanssa kivan vuokrahepan etsimistä. Älä luovu hevostytön identiteetistä :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 09:11:57

Täällä toinen. Oli joskus omiakin hevosia.
Nykyään en voisi kuvitellakaan ratsastusta ja sitä jumputusta melkein joka päivä jossa ei ole mitään järkeä etenkin kun tietää ettei ikinä kehity helppoa öötä pidemmälle.
Parempi käyttää sekin aika omaan liikuntaan.
Hevosen omistaminen voisi tulla kyseeseen jos sille olisi ihan oikea ja tarpeellinen käyttötarkoitus eli metsä ha peltotyöt sekä tavarankuljetus.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 09:45:06

Miehet kun tulee mukaan kuvioihin, loppuu heppailu.

Lähettäjä: jeps 
Päivämäärä:   30.6.25 09:53:58

Kyllähän tuo voimattomuus on jotakin muuta feelua kropassa mutta ilmenee kyllästymisenä. Kannattaa ehkä mennä lääkäriin ja tsekata että kaikki on ok. Moni vakava sairaus on ilmennyt ihan muissa asioissa kuin itse sen sairauden oireissa. Tutkituta nyt itsesi kuntoon ja pidä taukoa ratsastuksesta. Oma terveys on nyt tärkein eikä se ratsastus. Siihen voi aina palata myöhemmin jos siltä tuntuu. Tsemppiä.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   30.6.25 10:15:53

Itse olen kyllästynyt ratsastukseen jo vuosia sitten. Muuten kyllä heppailen päivittäin oman hevosen kanssa.

Lähettäjä: nuori 
Päivämäärä:   30.6.25 12:45:15

Ärsyttää yleinen mollaus "tätejä" kohtaan. Mitä se haittaa vaikka kehittyminen junnaisi paikallaan? Mitä sitten vaikka olisi arka ja ei uskaltaisi vauhdikkaiden ja reaktiivisten hevosten selkään? Mitä sitten vaikka haluaisi harrastaa vain rauhassa, käydä kerran viikkoon tunnilla? En nyt tarkoita, että olisi mikään alkeistason ratsastaja, joka rynkyttää hevosen selän kipeäksi tunnista toiseen, vaan ihan perus hec/b tason ratsastajasta. Aika moni ratsastuskoulun asiakas on tuota tasoa, se on ihan hyvä kevyeeseen HARRASTAMISEEN.

En ole vielä iältäni "täti", mutta ärsyttää jo valmiiksi, että joidenkin vuosien päästä minua aletaan pitämään tätinä. Ja minut nähdään heti jotenkin huonompana harrastajana.

Muitakin harrastuksia ja lajeja on ihan ok käydä tekemässä ja HARRASTAMASSA kerran viikossa. Ja välillä pitää taukoa. Kukaan ei oleta, jos aloitan jalkapallon, että tähtäisin maailmalle kisoihin. Luultavasti olisin mukana jossakin höntsäjoukkueessa. Tai kukaan ei oleta, jos käyn maalauskerhossa kerran viikossa, että aion kuuluiseksi taiteilijaksi. Käyn vain kerran viikossa harrastamassa.

Joten aloittaja. Ota ratsastus HARRASTUKSENA. Pidä välillä tauko. Jos kiinnostus palaa, niin aloita uudelleen. Ei tarvitse aloittaa täysiä, vaan kerran viikossa tunnilla on ihan ok. Älä ota paineita kehittymisestä. Ihan ok käydä vaikka vuodesta toiseen saman tasoisella tunnilla. Väkisellä kertaamalla jotakin uutta jää päähän.

Minäkin harrastan ratsastusta 1-2 viikossa heb tasolla. Harrastan myös maalausta. Molemmista olen pitänyt joskus taukoa erinäisistä syistä. Molemmat kiinnostavat, mutta kumpikaan ei ole elämäni. Eikä tasoni välttämättä tästä paljoa nouse kummassakaan harrastuksessa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 18:22:12

nuori, ainakin erästä tallinpitäjää ärsytti arat harrastelijat koska hänen mielestään ratsastusta olisi saanut harrastaa vain suurinpiirtein kilpatasolla olevat.
Ja voi sitä simputuksen määrää tunnilla minkä harrastelija sai osakseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 22:09:56

Minä "kyllästyin" viittä vaille kolmekymppisenä ja pidin yli kymmenen vuoden tauon. Sitten vähän puolivahingossa päädyin taas heppahommiin ja totesin, että ei se hevosihmisyys minussa ollut minnekään kadonnut. Parisenkymmentä vuotta tuli harrastettua ennen taukoa ja nyt taas muutama vuosi takana. Myönnettävä on, että välillä on turhauttanut kun eihän sitä ihan samasta pisteestä päässyt jatkamaan kuin mihin aikanaan jäin, mutta kehittyy tässä silti. Itselläni ratsastus myös motivoi muuhun liikuntaan, todennäköisesti olisin ainakin huonommassa lihaskunnossa nyt jos en ratsastaisi. Ja oheisliikunnan merkitys varmasti korostuu, kun ikää tulee lisää. Ainakin itselläni kaiken liikkumisen fokus on siirtynyt ulkoisista seikoista kropan toiminnallisuuden kehittämiseen. Haluan pystyä istumaan satulassa helposti ja hyvin ja olla hevoselle mahdollisimman miellyttävä kantaa.