|
Lähettäjä: bää
Päivämäärä: 29.6.25 16:45:53
Onko kellekään käynyt samoin?
Kävin säännöllisesti tunneilla vielä reilu vuosi sitten. Vielä muutama vuosi sitten tuntui, että ratsastus oli suunnilleen ainoa asia, joka kiinnosti ja josta sai voimia kestää työviikon. Luin aiheesta jatkuvasti kotonakin, katsoin videoita ja tein ahkerasti oheisliikuntaa. Sitten voimat alkoivat hiipua, henkisesti ja fyysisesti. Tunnille oli aina vaan työläämpi lähteä. Itse tunnin loppumista alkoi odottaa, sillä voimat olivat poissa jo puolivälissä tuntia. Viimein jo tunnin alussa tehtävä hevosen laitto alkoi tuntua raskaalta. Se kaikki kiire, painavan satulan nostaminen, jännitys, jos hevonen temppuili. Olin loppu jo ennen tunnin alkua. Sitten lopetin ratsastuksen. Kai tämä johtuu päälle hiipineistä vaihdevuosista. Välillä paluu käy mielessä. Mutta sitten totean, että voimia ei ole. Ja etten oikein tiedä edes miksi palaisin. Minusta ei voi ikinä tulla hyvää ratsastajaa. Olen helppo c-täti, joka on arahko ja kehittyminen hidasta ja ailahtelevaa. Jotenkin edes se kehittyminen ei enää tunnu edes tärkeältä. Ja kaikki tämä tapahtui pariin vuoteen.
|