Lähettäjä: ***
Päivämäärä: 29.6.25 18:28:15
Ratsastus ei ole ympäristöteko, mutta toisaalta siihen, paljonko se ympäristöä kuormittaa, voi vaikuttaa. Tässä lista muutamasta asiasta, jolla hevosenpidon turhaa kuormitusta voi välttää:
- Pois turhat ja liikahevoset. Hevosta kannattaa pitää vain, jos sen käyttöaste on korkea. Jos hevosen ainoa virka on toimia puutarhatonttuna tai terve aikuinen hevonen on käytössä 1-2 kertaa viikossa, se on järkyttävä ympäristön kuormittaja suhteessa siihen, minkä verran sillä on käyttöä.
- Ruokinnan järkeistäminen. Hevosen rehun tuottaminen kuormittaa ympäristöä. Hevosia ei voi pitää nälässä, mutta nyt olisi aika herätä rehun hävikkiin. Esim. vapaalla heinällä hävikkiä voi olla pahimmillaan useampi kilo päivässä per hevonen. Tämä on heinää, joka kuormittaa ympäristöä muttei hyödytä hevosta mitenkään. Osa ruokinnan järkeistämistä on myös lähirehun suosiminen: heinän kuljetus kuormittaa ympäristöä, joten jokaisen kannattaisi miettiä, kuinka aito tarve itsellä on saada juuri tietynlaista heinää vaikka satojen kilometrien päästä roudattuna. Olisiko lähituottajan heinä sittenkin ihan kelvollista?
- Kohtuudessa pysyvä tilankäyttö. Vaikka nykyajan trendi on ajatella, että tarhan koko tekee autuaaksi, jokainen voi miettiä, mikä olisi sopiva tasapaino hevosten ja ympäristön hyvinvoinnin välillä. Valtavat hevosille tarhoiksi pohjustetut - tai pohjustamattomat ja mudalle tallotut - alueet eivät ole mikään ympäristöteko eivätkä tue luonnon monimuotoisuutta. Minkäkokoinen siivu ympäristöä meillä on oikeus varata vain omaan harrastukseemme?
- Yleisen kulutusjuhlan suitsiminen. Kulutukseen hevosharrastuksen tiimoilta pätee sama kuin muuhunkin kulutukseen: jos ostelee koko ajan valtavat määrät kaikenlaista, mahdollisesti vielä lyhytikäistä ja heikkolaatuista, se kuormittaa ympäristöä. Hevostelussakin kannattaa siis varoa sitä, ettei haksahda hevosen hyvinvoinnin varjolla kulutusjuhlaan, jonka todellinen hyöty jää olemattomaksi.
- Hevosten kuljettamisen optimointi. Valmentautuvat ja kilpailevat ratsastajat voisivat miettiä valmennus- ja kisakalenteria myös siitä näkökulmasta, olisiko turhaa hevosen kuljettelua mahdollista välttää. Voisiko ratsastaa mieluummin kaksi starttia samana päivänä eikä lähteä ensi viikonloppunakin erikseen kilpailuihin? Entä olisivatko maantieteellisesti lähimmät kilpailut osallistumiskelpoisia, vaikka siellä ei olisi juuri sitä omaa suosikkiluokkaa, -tuomaria tai -ratamestaria? Mihin kaikkiin valmennus- ynnä muihin kinkereihin osallistuminen todella vie omaa ratsastusta merkittävästi eteenpäin ja mistä voisi jäädä poiskin?
Hyvä uutinen on se, että mikään edellä mainituista asioista ei ole hyvä juttu pelkästään ympäristölle. Kaikki mainitut ympäristöteot ovat hyödyllisiä joltain muultakin kannalta. Esimerkiksi lompakkomme kiittää usein samoista asioista, joista ympäristökin kiittää.
|