Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   29.6.25 10:18:42

Valmensin asiakasta, jonka hevonen ilmeisesti tarhassa teloi itsensä. Hevosta on nyt hoidettu ja kuntoutettu vuoden päivät, ontuu yhä :(

Hevonen on ihan tavallinen puoliverinen harrasteruuna, hieman arvaamaton käytös. Eli ei millään muotoa harvinainen.

Kun asiakas raahaa kuukaudesta toiseen rahanippuja eläinlääkärille, niin viime aikoina on tullut mieleen, että miten minun kannattaisi suhtautua tähän. Jotenkin tuntuu, että käyttöhevosta tuosta ei tule. En haluaisi olla luomassa asiakkaaseen vääränlaista ”kyllä se vielä tästä” -uskoa.

Minun palkkapussiini tämä ei vaikuta, asiakas käy valmennuksissa lainahevosella.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   29.6.25 10:29:56

Onko vaihtoehdot joko ylenpalttinen toiveikkuis tai tappotuomio sinulta?

Tarvitseeko sinun ottaa kantaa hevoseen, jonka tilaa ja hoitoa et ole seurannut? Toivotan onnea, kuulet kyllä lopputuloksen sitten kun sen aika on.

Lähettäjä: Aloittaja 
Päivämäärä:   29.6.25 10:32:18

Olen seurannut kuntoutusta viikoittain.

Ja sitä tässä juuri kyselen, että miten kannattaisi suhtautua, kun asiakas minultakin on mielipidettä kysellyt.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   29.6.25 10:34:44

Et ole eläinlääkäri eikä sinun tarvitse neuvoa asioissa, joista et tiedä. Saathan sinä tietysti sanoa, että itse olisit ehkä jo luovuttanut jos haluat, mutta mitä hyötyä siitä asiakkaalle on, en osaa sanoa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 12:43:52

Asiakas pitää sinua kokeneempana hevosihmisenä ja sitä varten varmaan haluaisi sinulta myös kuulla mielipiteen. Mutta nämä on vaikeita tilanteita, pitäisi tuntea sitä toista osapuolta. Hän saattaa haluta sinulta vahvistuksen sille, että hevosta kannattaa edelleen hoitaa, hevonen kuitenkin on varmasti hänelle tärkeä. Toisaalta jos on alkanut nyt vasta kysellä, hän on saattanut alkaa miettiä järkevyyttä itsekin ja toivoisi ainakin salaa, että saisi muutamalta luottamaltaan henkilöltä ns vahvistuksen sille, että on ok lopettaa.

Itse olen usein kavereiden kanssa puhuessa tuonut esiin vähän molemmat vaihtoehdot oikeina. Hoitaa saa niin pitkään kun se on hevoselle "oikein", mutta on myös täysin ok lopettaa kipeä hevonen siinä kohtaa kun omistajan ajalliset, henkiset tai rahalliset resurssit loppuu. Yksi kaveri on hevostaan hoitanut vuosia ja hänelle aina sanon, että tiedät itse, missä menee raja. Että hoitaa pitää niin kauan, ettei jälkikäteen ala miettiä olisiko sittenkin pitänyt vielä kokeilla. Esim omalla kohdallani se tarkoittaa, että sellaisiin hoitoihin, mihin ei ole varaa voi lopettaa, kun en jää niitä jossittelemaan. Mutta en haluaisi jäädä miettimään jälkikäteen sitä, olisiko pitänyt itse tehdä vähän enemmän, eli ne mitä on mahdollista vaikuttaa omilla teoilla, ne teen parhaalla mahdollisella tavalla.

Ehkä voisit tuon asiakkaan kanssa tunnustella ilmaa, mikä on asiakkaan fiilis. Sitten voisit antaa hänelle sellaisen mielipiteen, joka asiakasta auttaa. Koska se ei auta, jos hän haluaa hoitaa, että sanot lopettamisen olevan parasta. Mutta jos on alkanut miettiä lopetusta, tuommoinen "kun resurssit loppuu, lopetus on ok" saattaa antaa luvan miettiä asiaa.

Lähettäjä: LK 
Päivämäärä:   29.6.25 13:56:15

Jos sinulta on kysytty mielipide, sano se rehellisesti. Omistajalla on kuitenkin aina tunteet pelissä, niin joskus on ihan hyvä kuulla mielipide kuplan ulkopuolelta.. turhaa toivoa ei kannata turhaa ylläpitää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.6.25 14:04:02

Mikäli tiedät eläinlääkärien lausonnot sekä heidän ennustukset hevoselle, ole realisti. Olet asiakkaan valmentaja, se luotettava ja kokenut hevosalan ihminen(toivottavasti) joka sanoo asian realiteetit. Omistaja lähes aina, elättää toiveita että asia tulee kuntoon ja että hevonen palaa käyttöön. Aina ei eläinlääkärin sanoma riitä sillä he myös suositellevat hoitoa aina kun edes jotain pientä on vielä tutkimatta tal hoitamatta. Eli mikäli mikään ei pohjusta hevosen elossa pidon kannattavuutta kerro se. Hevonen on eläin siinä missä muutkin, vaikka se olisikin lemmikki tai perheenjäsen se on eläin ja tarvitsee tietyn elämän laadun siihen että sen elämä on elämisen arvoista. Ei ole elämisen arvoista että se ei pysty ilman kipua olemaan edes ”pihan koristeena”, josta ontuma kielii, liikkumaan kuten se on tarkoitettu. Vuoden hoitojakso on jo pitkä, sinä ainaka olisi pitänyt tulla muutosta parempaan.