Lähettäjä: Mietin 
Päivämäärä:   29.6.25 07:37:42

Mistä ihmiselle tulee tapa, ettei voi tavata edes omia kavereita (esim. omassa kodissa) ilman, että on täydessä meikkitällingissä? Peruu tapaamisia, jos ei jaksa laittautua tai hiukset on hieman likaiset. Mistä tämä käytösmalli kumpuaa?

En kysy pahalla vaan aidosti olen kiinnostunut mistä tällainen "pakkomielle" tulee ihmiselle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 09:07:35

Itsellä se syynä että häpeän ihoani, joten en tapaa kuin perheenjäseniä täysin meikittä.
Jos lähden kauppaan tai tosiaan tapaan kaveria vaikka meillä kotona niin laitan peitevoidetta nassuun pahimpiin kohtiin.
Silloin itsellä mukavempi olo :)

Lähettäjä: Aura 
Päivämäärä:   29.6.25 09:34:51

Miten liittyy ratsastukseen?

Lähettäjä: Melina 
Päivämäärä:   29.6.25 09:38:49

Minä olen ruma. Tai ainakin tunnen oloni sellaiseksi. Kun olen meikattu, niin se harhauttaa minua edes vähän siitä etten anna oman mieleni koko ajan painaa minua sen takia alaspäin. Ei se rumuuttani siis mihinkään poista, mutta se auttaa minua unohtamaan asiaa. Siksi meikkaan joka päivä, vaikka olisin yksin kotona. Eikä ilman meikkiä minua näe kuin oma mieheni ja ihan joskus satunnaisesti paras ystäväni.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   29.6.25 09:43:39

Huono itsetunto? Epävarmuus ja harhaluulot itsestä? Itsekkyys kun luullaan että kaikki katsoo ja kiinnittää huomiota juuri hänern?

Kaikki ovat nätimpiä ilman överimeikkiä, harmi kun ihminen itse ei usko sitä. Maltillinen meikki taas on oikeasti yhtä tyhjän kanssa mutta toki jos se auttaa niin ei mitään sitä vastaan.

Lähettäjä: Noppa 
Päivämäärä:   29.6.25 10:05:30

Olin nuorempana tuollainen. Kai se jotenkin kotoa kumpusi, kun meillä kotona arvostettiin laittautumista ja opetettiin, että se on kohteliasta, kun on tulossa vieraita ja pitää nähdä vaivaa sekä laittautumalla, siivoamalla ja tarjoamalla ruokia ymsyms. Lisäksi minulla on, ja on edelleen huono iho, tummat aknearvet kautta kasvojen saavat kasvoni näyttämään likaisilta, joten en oikeastaan ole edes eri mieltä siitä, että näyttää epäsiistiltä. Mutta nykyisin riippuu vähän ihmisistä. Jossain töissä on 0% väliä kenenkään mielipiteellä, enkä ole siellä tekemässä kehenkään vaikutusta, niin lakkasi kiinnostamasta aamuviideltä meikkaaminenkin :D joidenkin tuttujen kanssa myös ok olla ilman nykyisin.

Osittain meikkasin paljon myös siksi, että tykkäsin meikata. Olin ihan hyvä tekemään hienoja silmämeikkejä ja siinä oli myös jotain rentouttavaa. En minä ajatellut että KAIKKI katsovat, mutta aivan varmasti jotkut. Kyllähän itsekin kiinnitän huomiota ympärillä olevien ihmisten ulkoiseen olemukseen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   29.6.25 10:43:29

Minäkin olin nuorempana tuollainen ja johtui ihan aknesta. Naama oli kirjava kuin värikartta, kevyellä meikillä sai tasoitettua ja oli itsevarmempi olo.

En nyt mihinkään postilaatikolle tai lenkille meikannut, mutta aina kun lähdin jonnekin missä tapaan ihmisiä tai meille oli tulossa vieraita niin kyllä meikkasin.

Lähettäjä: :-) 
Päivämäärä:   29.6.25 12:46:05

Mä oon jo viiskymppinen, mutta edelleen kaunis. Nuorempana meikkasin aina ihmistenilmoille lähtiessäni (myös tallille), mutta joskus neljänkympin jälkeen alkoi itsetunto olla niin kohdillaan, että esiinnyn sujuvasti myös meikittä. En välitä, mitä muut ajattelevat, mutta toisaalta tykkään meikata ja etenkin töissä huoliteltu ulkonäkö kuuluu asiaan.

Lähettäjä: Matador 
Päivämäärä:   29.6.25 12:48:15

Itsekkyys siitä nyt ainakin on kaukana.

Lähettäjä: luomu 
Päivämäärä:   29.6.25 12:53:33

Menkää meikkipellet sennulaan leuhkimaan pakkelinaamoillanne, tämä on RATSASTUS-puoli!