Lähettäjä: Palaaja 
Päivämäärä:   28.6.25 23:35:39

Sori huono otsikko. Olen siis aloittamassa ratsastusta 15 vuoden tauon jälkeen. Sitä ennen ratsastin 10 vuotta ratsastuskoulussa. Olisi mukava kuulla että mikä ratsastuksessa ja hevosenhoidossa on muuttunut viime aikoina verrattuna entiseen (puhutaan vuosista 2000-2010).

Lähettäjä: Loyal 
Päivämäärä:   28.6.25 23:38:20

Kevennä joka kolmannella askeleella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   28.6.25 23:44:39

Tutkimusnäyttö vahvistunut:
- heinää usein (esim 5-6x/vrk)
- heinää annos ennen liikuntaa, vähentää mahahappojen ärsyttävää vaikutusta
- kevyessä istunnassa ratsastus on hyödyllistä etenkin verryttelyssä
- keventäminen ravissa sallittu helpoissa koulu luokissa (HeC, He B)
- pinteleiden ja suojien haitat voi ylittää hyödyt, turhaa suojitusta kantsii välttää jos ei tarvetta oo

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 06:22:03

Enää ei pakoteta kantapäitä alas, tämä lukitsi koko jalan.

Enää ei tolkuteta sisäpohje ja ulko-ohja vaan hevosta pitäisi olla yhtä paljon molemmilla ohjilla.

Lähettäjä: Mummo 
Päivämäärä:   29.6.25 06:41:08

Ennen piti istua suorassa ja varpaat menosuuntaan. Nyt pitää istua takareisillä, istuinluut eteenpäin ja varpaat ulospäin. Sanomattakin selvää, että tämä sammakko-asento (=tuoli-istunta) ei ole perinteisen kouluratsastuksen mukainen, mutta jostain syystä yleistynyt opetuksessa eri puolilla Suomea. Ja näyttääkin ihan kamalan rumalta.

Lähettäjä: € 
Päivämäärä:   29.6.25 07:09:36

Näin tällaisen sammakon satulassa näytti kyllä kamalalta. Sekin on muuttunut tavoite ei ole oppia ratsastamaan perusteiden kautta vaan oikaistaan. Siitä johtuu mm nykyinen huono taso lajissa kuin lajissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 10:34:14

Palasin yli 20 v tauon jälkeen satulaan.

Tietämys biomekaniikasta on kehittynyt, ihmisen ja hevosen!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 10:47:49

Mitä seurannu lapsia tunneilla niin todella herkästi opetetaan käyttää raippaa mikä on surullista. Kantapäät koko ajan naputtaa kylkiä ja raippa viuhuu. Ilmankos ponit jumittaa.

Lähettäjä: HK 
Päivämäärä:   29.6.25 11:08:20

Juuri satuin kirjoittamaan blogipostauksen aiheeseen liittyen:
https://kuolaintuella.blogspot.com/2025/06/
onko-hontsaily-korvannut-kehittymishalun.html

Jos lyhyesti referoin, itse olen tehnyt sellaisen havainnon, että tosissaan yrittäviä, aidosti kehittymishaluisia ratsastajia on vähemmän ja ns. höntsäilijöitä enemmän. Pätee sekä ratsastuskouluharrastajiin, vuokraajiin että oman hevosen omistaviin. Moni tuttu opettaja on kertonut, että varsinkin aikuisharrastajissa on paljon niitä, jotka tulevat usein tunneille rentoutumaan (ns. tyhjentämään pään) ja varsinainen kehittyminen on pienempi prioriteetti. Poikkeuksia on tietysti.

Toinen tähän läheisesti liittyvä asia on se, että hevosiltakaan ei haluta enää vaatia.

En tiedä, onko tässä taustalla osittain ne kohut, joita ratsastuksessa on ollut alkaen rollkur-kohusta (2000-luvun lopussa ja 2010-luvun alkupuolella), siitä kuolaintutkimuksiin (hevosten suusta löydetty vaurioita), kipuilmetrendiin (jokainen urheilullisen pinnistelyn aiheuttama ilmeen muutos on kipuilme) ja siihen, että nykyään ymmärretään, että hevosen epätoivotulle käyttäytymiselle on todennäköisesti jokin muu syy kuin se, että se nyt vain sattuu olemaan itsepäinen. Päälle sitten vielä nämä Dujardinit ja muut, jotka ovat päättömästi mäiskineet hevosia, kun ovat halunneet niiden tekevän jotain paremmin.

Hyvä asia siis itsessään, että tutkimuksia tehdään, tieto lisääntyy ja metodeja myös kyseenalaistetaan. Kilparatsastuksessa pehmeämpään suuntaan meneminen (kuolainsäännökset, huomion kiinnittäminen hevosen korrektiin muotoon) tekee vain hyvää, ja toivottavasti edelleen esimerkiksi kouluratsastuksessa show-elementtien arvostaminen vähenisi ja oikeaoppisuuden ja harmonian arvostaminen lisääntyisi. Ehkä sitten myös jalostettaisiin hevosia enemmän korrekti rakenne ja hyvä luonne edellä eikä räjähtävyyttä ja hurjasti huitovia jalkoja tavoitellen. Harrastajien keskuudessa ehkä sitä vastoin on menty ääripäähän, jossa osan mielestä hevosta ei saa edes ottaa tarhasta ratsastukseen, jos se ei itse tule ja laita turpaa riimuun, sillä saisi olla yhdessäkään kuvassa tyytymätön ilme, ja jos jokin uusi opeteltava asia on sille aluksi hankala, pitää lakata pyytämästä.

Lähettäjä: dressage 
Päivämäärä:   29.6.25 11:12:51

HK, erittäin hyvin sanottu!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 11:15:47

Ratsastajat ei uskalla vaikuttaa hevosiin koska kaikki on nykyään väkivaltaa. Ei tuntumaa, ei pohkeita, eikä varsinkaan saa huomauttaa raipalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 11:17:17

Ratsastuskouluoppilaatkin näkee ”kipuilmeitä” joka hevosella.

Lähettäjä: Hei 
Päivämäärä:   29.6.25 11:42:04

”Moni tuttu opettaja on kertonut, että varsinkin aikuisharrastajissa on paljon niitä, jotka tulevat usein tunneille rentoutumaan (ns. tyhjentämään pään) ja varsinainen kehittyminen on pienempi prioriteetti.”

Entä jos ratsastusta kannattaisi viedäkin enemmän tähän suuntaan, että pyrittäisiin enemmänkin rentoutumaan hevosen seurassa (korostaen kuitenkin hevoshenkilötaitojen tärkeyttä)? Ymmärrän, että se ei tuo meille uusia kilparatsastajia, mutta onko tuo kilpahevosten kuskaaminen ympäri planeettaa edes vastuullista, niin hevosen kuin ympäristön kannalta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 11:47:13

Ja joskus aikoinaan niitä kipuilmeitä ja esim. mahaongelmien takia oireilevia hevosia riitti, mutta nehän oli vaan itsepäisiä/hankalia/sikoja, ja ne piti laittaa "kuriin".

Mutta nyt mielenkiinnosta, missä tuollaista yllä kuvattua "sammakkoasentoa" oikein näkee ja missä sitä opetetaan?

Itse olin koko 2010-luvun pois hevosten parista, aloitin 80-luvulla ratsastuskoululla, opettajia ehti olla useampia. Nyt muutama vuosi sitten aloitin uudelleen, ja kamala sanoa, mutta vasta nyt ymmärrän oikeasti, miltä tuntuu korrekti istunta ja mitä sillä voi tehdä. Ei noihin juttuihin kiinnitetty ennen niin huomiota (tai ainakaan omat opettajani eivät näemmä kiinnittäneet) ja muutenkin tuntuu, että fokus oli kädessä, jalassa ja tehtävissä. Toki voi olla, että kaikki tieto on omassa päässä kumuloitunut nyt siihen pisteeseen, että asiat käsittää ja voi toteuttaa itsekin toisin. Kylläpä olisi ollut hyvä silti, jos näihin asioihin olisi keskitytty enemmän jo alkutaipaleella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 11:50:24

Kyllä se ratsastajan kehittyminen on hevosen etu. Ratsastajan tulee oppia tuntemaan milloin hevonen liikkuu oikein (=ergonomisella tavalla) ja ratsastamaan hevosta niin että se liikkuu oikein. "fiilistely" tunnilla on lähes verrattavissa norsu- ja kameliturismiin jossa eläintä käytetään elämysten luomiseen oman terveytensä kustannuksella.

Hevosten kanssa voi fiilistellä, mutta ei ratsain.

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   29.6.25 11:56:37

"Lähettäjä: Hei
Päivämäärä: 29.6.25 11:42:04

”Moni tuttu opettaja on kertonut, että varsinkin aikuisharrastajissa on paljon niitä, jotka tulevat usein tunneille rentoutumaan (ns. tyhjentämään pään) ja varsinainen kehittyminen on pienempi prioriteetti.”

Entä jos ratsastusta kannattaisi viedäkin enemmän tähän suuntaan, että pyrittäisiin enemmänkin rentoutumaan hevosen seurassa (korostaen kuitenkin hevoshenkilötaitojen tärkeyttä)? Ymmärrän, että se ei tuo meille uusia kilparatsastajia, mutta onko tuo kilpahevosten kuskaaminen ympäri planeettaa edes vastuullista, niin hevosen kuin ympäristön kannalta?"

Millä lailla hevosen seurassa rentoutuminen sulkee pois sen, että hevonen kannattaisi yrittää saada kulkemaan hyvin eli terveellisellä tavalla (taipumaan, astumaan alleen, menemään reippaasti eteen jne.)? Eihän hyvä ratsastus tarkoita, että ratsastaja on kireä. Erikoinen ajatus.

Eivätkö ne hevoset, joita ei kuskata ympäri planeettaa (eli suurin osa hevosista), ansaitsisi rastastajan, joka yrittää ratsastaa hyvin ja yrittää saada hevosenkin kehittämään hyvän lihaksiston? Hyvä ratsastushan tekee hevosesta rennon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 11:56:37

^ En minäkään ymmärrä, miksi joku ratsastaa, jos ei halua kehittyä. Itseäni ei kisaaminen ole koskaan kiinnistanut, mutta silti haluan tulla koko ajan edes vähän paremmaksi. Hevosen etuhan se on. Eihän se kehitys hetkessä tapahdu kun pari kertaa viikossa ratsastaa ja välillä mennään takapakkia, mutta muina päivinä hommaa voi edistää pitämällä omasta kehosta huolta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 12:50:55

Sen verran jatkan vielä, että kyllä minä ainakin menen tallille "tyhjentämään pään". Missäs se paremmin onnistuisi kuin hevosen seurassa, siinä on pakko maadoittaa itsensä kuluvaan hetkeen. Eikä se sulje pois kehittymisen halua. Käyn klassiseen painottuvalla tallilla ja olen pikkuhiljaa vieroittanut itseni siitä "verta, hikeä ja kyyneleitä" -ryppyotsamantrasta. Kyllä, hevoshommissa tulee hiki, aina ei mene putkeen, joskus on hankaluutta itsellä (keski-iköistyminen ei asiaa helpota), hevosella (sekin voi olla jumissa jostain) tai molemmilla, mutta kukaan ei kuole, jos hevonen vaikka tänään taipuu huonommin vasemmalle. Sitten vaikka mietitään päivän harjoitusta vähän uusiksi, päästään auttamaan hevosta taipumaan ja lopputunnista voikin olla ihan eri ääni kellossa ja tasapainoinen, pehmeä hevonen alla.

Se minkä toivoisin vähentyvän, varsinkin kun ihmiset tuntuvat keskimäärin olevan entistä huonokuntoisempia, on se että vedetään tunnilla tietyt kuviot läpi vaikka ikenet irvessä, jos se ei vaan kertakaikkiaan tunnu onnistuvan, oli syy mikä tahansa. Esim. jos kuski ei kerta kaikkiaan pysty istumaan alas ravissa kuin muutaman askeleen ennen kuin grippaa polvet kiinni ja alkaa pomppia, sitten se on sillä kertaa niin, ja kuski keventää kun ei voi enää istua ilman, että tilanne käy hevoselle epämukavaksi ja alas istuminen yhä vaikeammaksi . Kun harjoittelee lyhyissä pätkissä, siihen tulee huomaamatta aina askel lisää ja pian se kolme askelta voikin olla jo kierros kentän ympäri. Tai jos vaikka perus pohkeenväistö onnistuu pari askelta ja sen jälkeen liirataan lapamyyryä, suoristetaan ennen kuin menee pe*seelleen ja otetaan uusi pätkä. Huonoa ei kannata harjoitella, ei ihmisen eikä hevosen. Toki isoilla ryhmätunneilla näihin on varmaan vaikea pureutua, ja toisaalta ratsastajankin pitäisi kyetä itse tuntemaan, milloin on hyvä ja siihen tarvitaan open huomio. Ja varmasti tarvittaisiin paljon enemmän tunteja, joilla keskityttäisiin nimen omaan siihen miltä tuntuu, missä hevosen jalat menee ym. niiden "suoritetaan tehtävät x, y ja z" -tuntien rinnalle.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   29.6.25 16:59:22

Hevosten namittaminen nykyään open toimesta tai pyynnöstä kesken tunnin
Hevosilta ei saa vaatia enää
Kaikki on liian kuluttavaa ja hevosia säästellään paljon, jotkut sopivasti, mutta toiset aivan liikaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 17:32:51

” Ratsastajat ei uskalla vaikuttaa hevosiin koska kaikki on nykyään väkivaltaa. Ei tuntumaa, ei pohkeita, eikä varsinkaan saa huomauttaa raipalla.”

Tämä.’

Lähettäjä: Nappo 
Päivämäärä:   29.6.25 18:30:39

Samaa shaibaa eri paketissa vuosikymmenestä toiseen. Ja sama virsi miten muualla on kaikki paremmin kuin suomessa, koska ei osata nähdä meidän potentiaalia ja se potentiaalikin mitataan vain arvokilpailutuloksilla. Viime vuosikymmeninä lisääntynyt trendi on pyörän keksiminen uudestaan: brändätään ihan vanhoja tuttuja taitoja uudella nimellä ja kehitetään lahko asian äärelle. Suurin ongelma hevosalalla tulee sisältäpäin, jolloin ulkoa on helppo hyökätä kertomaan miten rääkkäystä koko touhu on. Edelleen moni tekee rakkaudesta lajiin mutta näköala on täysin vääristynyt ja toki asiakkaiden mieltymykset entistä haastavampia. Samaa on monessa muussakin lajissa, joten ehkä jossain kohtaa vaativat ja raskaat tekniikkalajit, kuten ratsastus, häipyy pois ja tilalle tulee nopeita, helppoja ja mukavia lajeja tilalle. Ehkä tulevaisuudessa ratsastaa voi tekoälyllä jokainen maailman huipulla kivasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 10:26:48

Ratsastus ja hevonen ei ole se pääasia vaan kännykällä kuvaaminen ja ilmeisesti klippien nettiin laitaminen. Tallilla käy 2-3 teiniä noin 14-15 vuotiaita usean kerran viikossa. Vuokraavat kahta lämppäriä. Pystyttävät ensin esteitä kentälle ja sitten noustaan tallissa selkään ja ratsastetaan vauhdilla ovesta ulos. Ei alkuverryttelyjä eikä mitään perusratsastusta vaan ajetaan vuoronperään ne lämppärit laukkaan kun toinen kuvaa ja hypätään jos hevonen ei mene jommalta kummalta puolelta ohi. Uudestaan ja uudestaan. Vuoronperään ja samaan suuntaan. Välillä mennään sit vähän käyntiä ja sahataan hevosen pää virkkuukoukkuun niin että saadaan kuvattua kuinka 'hyviä' kouluratsastajia sitä ollaan. Sitten taas jatkuu laukkaan ajamiset esteiden yli. Omistaja on kuulemma asiasta tietoinen ja antanut luvan.

Selvää tietenkin on että nämä esteprinsessat ei siivoa jälkiään, ei karsinoita vaan lainataan toisten ämpäreitä ja ne unohdetaan paskaisena homehtumaan likaiseen karsinaan. Ollaan estestaroja eikä siivoojia. Unohdetaan myös langat maahan kun haetaan hevoset sisään, ei sillä ole merkitystä että sähkö katkeaa sitten myös muista tarhoista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   30.6.25 11:05:53

"Jos lyhyesti referoin, itse olen tehnyt sellaisen havainnon, että tosissaan yrittäviä, aidosti kehittymishaluisia ratsastajia on vähemmän ja ns. höntsäilijöitä enemmän. Pätee sekä ratsastuskouluharrastajiin, vuokraajiin että oman hevosen omistaviin. Moni tuttu opettaja on kertonut, että varsinkin aikuisharrastajissa on paljon niitä, jotka tulevat usein tunneille rentoutumaan (ns. tyhjentämään pään) ja varsinainen kehittyminen on pienempi prioriteetti. Poikkeuksia on tietysti."

Tämä on totta ja samaan aikaan täysin ristiriidassa hevosen hyvinvoinnin kanssa. Osaamaton, vino, apuja huonosti käyttävä jne. kehittymishaluton rentoutuja, jonka kanssa hevonen kulkee vinona väärinpäin, ei ole kuin haitaksi hevosen hyvinvoinnille. Väittäisin, että huono ratsastaja on hevoselle yhtä suuri tai jopa suurempi rasite kuin nyt jatkuvasti tapetilla ollut kireä turparemmi, mutta jostain syystä vain toista rummutetaan aktiivien puolesta somessa ja kaikissa muissa mahdollisissa kanavissa ja toisesta ei puhuta mitään.

Nykyajan keskustelussa unohtuu aika usein kokonaan kokonaisvaltainen ajattelu; ihmiset ajaa (somessa) jotain puolittaista agendaa unohtaen olennaisia asioita ympäriltä. Samalla nämä "hyvinvointihevoset" voi usein aika huonosti. Vähän ontuen ja kengättömiä kavioita arkoen lihava vino täti selässä puolilöysistä ohjista nyppien, mutta asuuhan se hei luonnonmukaisesti pihatossa ja saa ulkoilla 24/7 kun terrorisoiva laumatoveri ei päästä kuivikkeille lepäämään.

Jos hevosen haluaa voivan aidosti hyvin, ihan jokainen osa-alue sen elämästä pitää olla kunnossa, eikä vain niiden omaan ideologiaan sopivien.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.6.25 23:23:28

Olen kysynyt tätä aiemminkin samankaltaisessa topicissa, mutta en saanut vastausta. Eli, eikö nykyään opeteta että raipan paikka on reiden päällä, vai onko tapa muuttunut? 2000-luvun alussa painotettiin tiukasti, että raippa lepää reiden päällä. Nyt jos katsoo vaikka nuoria ratsastajia, ei aloittelijoita, mutta sellaisia jotka ovat aloittaneet harrastuksen tässä viimeisen 5-10 vuoden sisällä, niin raippa heiluu ilmassa.

Toinen mitä olen huomannut muuttuneen on se, että nykyään jokaiselle hevoselle juotetaan jotain mash-vellejä. Silloin omina harrastusaikoina niitä annettiin jos oli vaikka kenttäkisat ja/tai kuuma keli, ei normaaleina pävinä eikä todellakaan vapaapäivinä. Toki juomisesta huolehdittiin, hoitajat veivät tuntihevosille ratsastajien vaihtuessa ämpäreillä vettä, mutta mitkään vellit eivät olleet yleisessä käytössä, edes yksityishevosilla.

Lähettäjä: .-.-.-.-.- 
Päivämäärä:   30.6.25 23:53:40

Opettamisen ammattilainen ei välttämättä selviä edes koulutetulla hevosella He A eli He A koulu ja este eli 120 luokkaa eikä oikeasti osaa yhtään mitään muutakaan.

Hevosten hajonta on suurempaa ja ratsastuskouluissa on hyvin vaatimattomia hevosia ja paljon poneja. Ennen melkein kaikilla tunsareilla pystyi kisaamaan ainakin 120 ja Ko He A.

Putoaminen on onnettomuus eikä lajiominaisuus. Koska sitä ei opeteta eikä opita, sitä ei osata ja sitten tulee auts uijui.

Ihmiset eivät ymmärrä puhetta ja väsyvät ja niille tulee helposti jano.

Ei tule kuuloonkaan, että 10. tunnilla hypättäisiin pieni rata vaan mennään taluttajan kanssa.

Metrin luokka on ratsastuskoulumaailmassa iso.

vanhemmat nokuvat kentän laidalla ja jopa neuvovat opettajaa.

Kouluratsastajat humppaavat kummallisen ylikorostuneesti munakupeissa hissiliikettä ylös alas isompana kuin hevosen liike. Ja kuuluuko humppa muutenkaan ratsastukseen.

Istunnalla pungetaan hevosta ja kannuksella kaiverretaan kylkiä. hevonen vedetään syliin kuolaimen taakse. Tavoiteltavaa on korkea etujalka ja ponneton takajalka ja ilmassa roikkuva leijuva ravi ja ruma keinotekoinen käden eteenpäin työntäminen ikäänkuin tilan tarjoajana, mutta on ihan showmoovi.

Noushauttityypit törmäilemässä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   1.7.25 06:53:11

Puhun nyt muutoksista siihen aikaan kun itse aloitin, osa näistä varmaan jo tuttuja muutoksia aloittajalle:
1. Turvavarusteet parantuneet. Hei hei munankuorikypärät virttyneellä kuminauhalla. Tilalla minusta nättejä turvakypäriä. Turvaliivit ja selkäpanssarit yleistyneet ja paukkuliivit tulleet markkinoille.
2. Jalustimia on monenlaisia. Varsinkin turvajalkkareita.
3. Opetus muuttunut inhimillisemmäksi. Ei enää opet huuda ja hauku.
4. Hevoset juoksee tunneilla sen 1-2h/vrk monessa paikassa, eikä enää 3-4h (jotka pahimmillaan putkeen).
5. Hoitajakulttuuri lähes loppunut
6. Satulavyötä kiristäessä en ole enää nähnyt tai kuullut lausetta ”potkaise sitä vatsaan” jos hevonen pullistelee.
7. Tuntsareitakin hierotaan ja satulat sovittaa ammattilaiset
8. Ihmisen ja hevosen biomekaniikan ymmärrys parantunut ja näkyy istunnassa ja opetuksessa.
9. Hevosen kipu tunnistetaan paremmin

Ja kyllä edelleen opetetaan raippa reiden päälle. Just seurasin ratsastustuntia yks päivä ja ope tästä ratsastajaa huomautti :)