Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.6.25 22:29:09

Ostin ponin, joka on jo aikuinen mutta kouluttamaton. Pahin ongelma on ehkä se, että kääntää perseen ja potkii ihmistä.

On aiemmin yritetty kouluttaa nameilla, jollon myös näykkii.

Onko muuta tapaa kouluttaa kuin jämerät rajat ja välitön palaute esim potkimisesta raipalla? Ois kiva tehdä oehmein keinoin, mut namitus ei ainakan toimi

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 22:31:03

Onko provo?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.6.25 22:37:51

Oiskin. Tämä ei osaa nostaa edes jalkoja tai seisoa käytävällä.

Osaan toki kouluttaa ja potkiminen on loppunut komentamalla, mutta tulee aina huono omatunto niin järeistä otteista. Tekemätön varsa on helpompi kuin vuosia perseillyt poni. Ihan siis on oppinut saamaan periksi vaan sillä, että kääntää pyllyn uhkaavasti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 22:39:46

Onko se oikeasti kouluttamaton vai ollut lasten leluna?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.6.25 22:43:37

Ei ole ollut lasten lelu. On yritetty opettaa, mut vahingossa palkattu huonosta käytöksestä nameilla.

En oo koskaan nähnyt vastaavaa. Onneksi on miniponi, mut silti…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 22:57:42

No kai se nyt on joskus vuoltu jos on kerran aikuinen? Sen on täytynyt osata seistä paikallaan jalka ylhäällä.

Kyllä saa komentaa ja ihan kunnolla jos potkii päin. Eri asia sitten vaan on, että miksi se ei lopeta vaan toistaa jos olet kerran jo komennusta kokeillut? Mahtaisko olla kehittänyt muuttostressistä vanhan kunnon mahahaavan vai mihin tilanteisiin tuo potkiminen ja muu huono käytös liittyy?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 01:22:21

varsatopiikissa kuorossa huudetaan että hevoselle pitää asettaa rajat eikä se ole vihaisuutta. Mutta ponia pitää komentaa niin perkeleen kunnolla ettei uskalla hievahtaakkaan.

Aloittaja, niin, miksi se potkii? Miksi se näyttää persettä? Tiedätkö että hevonen ei tosiaan perseile (Miksi tätä pitää edelleen sanoa ääneen?)?

Ihan hiljattain opetin samanlaisen tapauksen nostamaan ne jalat nätisti. Ei tarvinnut ärjyä tai läimiä tai potkia tai motata. Ei tarvinnut namittaa. Kunhan kuunteli, eteni hitaasti ja rapsutteli.

Jos se poni potkii, se haluaa sinut kauemmas. Siinä kohtaa sinun pitää miettiä miksi - miksi käsittely on niin epämukavaa tuolle ponille että se tekee kaikkensa ja äityy aggressiiviseksi pyrkiessään pääästä sinusta eroon.

No, hieno homma on se että sä olet jo luottamuksesi tuhonnut kun olet näyttänyt että olet ihan samanlainen ärjyjä-murisija-huitoja kuin kaikki muutkin "rajoja asettavat" tumpelot jotka eivät osaa hevosta kouluttaa muulla kuin pelottelemalla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 01:23:14

Ja okei, on mulla järkeviäkin vinkkejä: Aloita TRT:stä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 01:41:39

Kokeilisin antepsin ihan ekana kun kuulostaa että on kipeä. Komentaminen ja raippa ei auta yhtään kovaluontoisemman hevosen kanssa kovinkaan pitkälle vaan saa vaan itse takaisin, jos raippa riittäisi niin sinulla olisi jo asianmukaisesti käyttäytyvä poni muutaman komentamiskerran jälkeen. Tuo trt on hyvä vinkki kokeilla, mutta johdonmukaisesti ja riittävän vähän kerrallaan harjoitellen niitä käytöstapoja

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 07:13:31

Ihmisten potkiminen, pureminen ja jyrääminen ei sinänsä liity kovapäisyyteen. Oikein riivatun omanarvontuntoinen ja huonosti koulutettu hevonen kyllä jyrää kuin lapanen taluttajan oman motivaationsa mukaan vaikka ruoholle syömään ja laittaa vastaan aina kun sitä ei kuviot kiinnosta.

Jatkuva aggressio ihmistä kohtaan peruskäsittelyssä ei mielestäni ole vain rajattomuutta tai kovaluonteisuutta, koska hevosella ei yleensä ole mitään erikoisempaa syytä kohdistaa ihmiseen aggressiota vähän joka tilanteessa. Vaihtoehdot ovat lähinnä pelko tai kipu, siis se syy, miksi hevonen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, miksi se on opetellut temppunsa. Hevonen joka vaan vähän koittelee (tekee ne joskus sitäkin), oppii kerrasta tai kahdesta kun vähän ojentaa. Jotakin reuhtojaa joutuu taluttaessa vähän pidempäänkin suitsilla kuljettamaan ja pään viskomista katselemaan, mutta ei pureminen ja potkiminen tähänkään kuulu.

Käyttäytyykö se vihaisesti joka tilanteessa vai milloin? Tuleeko se karsinasta tai tarhasta luokse ystävällisesti?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 07:18:20

Siis tämä on tehnyt samaa edellisessä paikassa. Potki juoksuttaessa omistajaansa ja juoksutus loppui aina siihen. On vuoltu loppuajasta siellä rauhoitettuna kengittäjän turvallisuuden takia (paitsi tullessaan pystyi vuolemaan ilmankin, mutta pariin vuoteen ei enää). Ei antanut kiinni tarhasta niin kulki aina vapaana. Palkittiin namilla kun näykki ja halusi namia.

Tiedän 100% varmuudella, että ei ole kipeä vaan päässyt niskan päälle. Totta kai fiksu poni oppii, että potkimalla pääsee pälkähästä eikä tarvitse tehdä mitään. Lisäksi entinen omistaja pelkää ponia, se paistoi kilometrien päähän. Enkä toki ihmettele miksi.

Poni uskoi eikä potkinut, kun komensin. Sitä komennettiin varmaan ensimmäistä kertaa koskaan, sillä oli ihan ihmeissään.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 07:24:48

Eikä siis ole varsinaisesti vihainen eikä ainakaan arka. Pureminen on sitä sitä, kun haluaa nameja enkä anna.
Ruokien annossa on oppinut, että olemalla äkäinen saa ruoat ekana isommassa laumassa.

On tosiaan vuolussa potkinut ja palkittu samaan aikaan namilla, jolloin käytös on vahvistunut. Ja juoksutus on aina loppunut siihen, kun poni potkii kohti.

Eli on oppinut vain väärät tavat toimia.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 07:26:43

Tarhasta tulee korvat hörössä vastaan. Ei ongelmaa. Ainoastaan kun aletaan tekemään jotain.

Lähettäjä: ÖÖ 
Päivämäärä:   24.6.25 07:28:54

Tuollaista nyt vaan on pakko komentaa jos se tehoaa. Ei mitään järkeä odotella kuukausitolkulla pehmeiden keinojen kanssa että saadaanko esim kaviot hoidettua.

Jämäkkä rajojen veto, unohtamatta kehumista tietenkään.

Potkun osuminen sattuu ihmiseen paljon enemmän kuin ihmisen raipan käyttö hevoseen, joten on täysin oikeutettua antaa raipasta palaute aina kun tarjotaan potkua. Ihan turha jonkun pehmeä arvo-tyypin nillittää, potku voi murtaa jalan tai kallon ja aiheuttaa sisäelinvammoja. Sellainen on kitkettävä hetimiten pois.

Kerkesin kirjoittaa tämän verran kun luin että miniponi. No, otteet minikokoisia sitten :D

Kun sen kokoinen ei anna tehdä kavioille mitään, niin se onkin mahdotonta jos ei rauhoita, ei siellä maassa kontaten seppä vaan saa mitään tehtyä. Ja jos ihminen on miniponin kanssa esim polvillaa, on potkukin vaarallisemmalla korkeudella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 07:34:05

Siis mikä on sitten ongelma, jos poni uskoi kerrasta ja lopetti monottamisen? Sittenhän se on ihan tavallinen poni joka tokenee äkkiä. Tokihan ne huonoille tavoille oppii äkkiä jos niitä väistelee.

Juoksuttamisessakin on alkuun varsoilla, nuorilla ja ihan kouluttamattomilla aika tavallista protestoida, pukitella ja vähän potkiskella ilmaan, mutta jos liinan päässä on sopiva henkilö niin sehän loppuu nopeasti ja ilman väkivaltaa.

Mitään nameja sille ei kannata kädestä antaa, palaa äkkiä kaavoihinsa. Osaava kengittäjä saa ponin äkkiä takaisin tavoille, jos se kerran on touhun ennen osannut. Edellyttäen että sen kaviot eivät ole kipeät ja kiinni laitetaan tietysti tiukasti kahta puolta. Toki jos se on kengittäjälle oikeasti vaarallinen, se on rauhoitettava.

Jätä yksin tarhaan jos ei sieltä ole pois tulossa ja kysy kahden tunnin päästä uudestaan. Miettisin kyllä kaksi kertaa miksi se ei halua tarhasta ihmisen luokse tulla. Kovaluonteiset ja ahneet hevoset ne on ensimmäisenä aidalla yleensä notkumassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 07:41:24

Nipistely herkkujen saamiseksi loppuu äkkiä kun et koskaan anna sille kädestä mitään, etkä myöskään kuljeta niitä ylipäätään taskussa. Joillakin ruunilla ja oreilla pikku nipistely ja sellainen "haukkailu" purematta on aika sitkeä tapa, sillä pyrkivät komentelemaan vaikka vaan saadakseen huomiota ja rapsutuksia. Melko normaalia hevosten kieltä, toki kertoo vähän siitä ettei vastapuolta oikein kunnioiteta. Tässä on se ero, että hevonen ei tosiaankaan vihaisesti korvat luimussa pure, se on eri juttu.

Taskujen nykijöille ja herkkujen nipistelijälle rähinä päälle vaan joka kerta ja hevonen kauemmaksi niin loppuu alta aikayksikön, jos kukaan vaan ei tuota käytöstä vahvista.

Terveysongelmat on hyvä kyllä aina pitää mielessä, jos hevonen käyttäytyy vihaisesti ihmistä kohtaan ja touhu jatkuu. Myös vatsaongelmaisten käytös on helposti tuollaista, ja komentaminen auttaa silloin huonosti.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 09:50:34

Miten voit 100% varmuudella tietää ettei ole mitään fyysistä vikaa??

Lähettäjä: Noo 
Päivämäärä:   24.6.25 10:12:46

Minusta kuulostaa että olet ihan oikeilla jäljillä. Ottaa aikansa ja vaatii kärsivällisyyttä, että unohtaa vanhat konstit. Tsemppiä!

Lähettäjä: Hop 
Päivämäärä:   24.6.25 10:57:06

Eläinlääkärin tarkistus jonka jälkeen ruokinta ja olosuhteet kuntoon ja pitkäjänteistä toistoa positiivisen kautta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 11:19:40

Jos joudut jatkuvasti asettamaan sillä raipalla ne rajat uudelleen ja uudelleen niin se ei ole vain opittua käytöstä ja perseilyä vaan joku siellä on taustalla. Hevonen ei ole tyhmä eläin vaan oppii nopeasti miten kannattaa kenenkin kanssa käyttäytyvä. Näylkiminen nyt tosiaan jää helposti pois ihan vaan sillä että ei jaeta nameja eikä tarjota haluttua reaktiota siihen. Namejakin voi kyllä käyttää koulutuksessa, mutta se täytyy osata tehdä oikein ja opettaa luopuminen kunnolla. Asiallisesti nameilla koulutettu hevonen ei näyki, pure, häsää, potki tai mitään muutakaan, koska tietää rauhallisesti odottamisen olevan se tapa jolla nami tulee.

Lähettäjä: Peppi 
Päivämäärä:   24.6.25 11:33:49

Niin onko se tutkittu kokonaan, kun olet varma ettei ole kipua?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 13:45:41

Kyllähän noin käyttäytyvällä eläimellä on kierrokset aika tapissa, helposti syntyy kierre. Ja jos ne kierrokset eivät oikein kunnolla laske, ei se vatsahaavakaan tavaton mahdollisuus ole.

Toki jos ponin kanssa on toimittu kuten aloittaja sanoo, niin onhan siinä ongelmia haettu, kun ei-toivottua käytöstä on kerta toisensa jälkeen vahvistettu. Muistan yhdenkin pikkuponin, joka oli syntynyt ratsastuskoululla, mutta jäänyt vähän kesannolle koulutusmielessä. Lopputuloksena tätä metristä tyyppiä ainakin osa sen hoitajista harjasi niin, että poni oli tiukasti kiinni kaksin puolin ja hoitajalla raippa kädessä. Eipä siinä kukaan rauhoittunut, päin vastoin. Narusta viedessä poni saattoi hypätä ihmisen päälle tai koittaa häipyä paikalta. En ole mikään kaikentietäjä tai -taitaja, mutta kerran kun ponin hoitaja oli sairaana tms., toimin varahoitajana. Menin karsinaan, poni tuli kahdella jalalla vastaan, nappasin otsatukasta kiinni, pari prklettä ja kas, kaikki jalat pysyivät maassa ja harjasin ponin sen ollessa ihan normaalisti karsinassa irti. Kai sekin oli oppinut, että vähän pelottelemalla arimmat häipyvät paikalta. Jonkun kerran kävin ponia juoksuttamassa ja muuten kentällä touhuamassa, eikä se sielläkään heittäytynyt hankalaksi.

Mutta tuli sellainenkin mieleen, että onko mitään, mitä poni tekisi ihmisen kanssa mielellään? Jotenkin vaikea uskoa, että täysin kunnossa olevan ponin mielestä ihan kaikki ihmisen kanssa tekeminen olisi vastenmielistä, ja jos on, niin eihän sillä varmaan mukavia kokemuksia juuri ole. Harvemmin hyvin pidetty poni/hevonen kokee kaiken ihmisen kanssa toimimisen lähtökohtaisesti ikävänä. Jos jotain yhteistä mukavaa kuitenkin löytyy, lähtisin sen kautta hakemaan positiivisia kokemuksia ja rakentamaan poniin suhdetta, johon kuuluu muutakin kuin jatkuvaa komentamista ja voimien mittelyä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 17:44:24

Ponin kanssa ei oo juuri tehty mitään. On juossut vapaana tallista ulos ja toisin päin. Piti ajo-opettaa mut potki liikaa.

On alkanut jo asettumaan ja kokeilee selkeästi vähempi rajoja. Pureminen loppui kun ärähdin kunnolla. Otti siis ihan kädestä kiinni hampailla. Jäi mustelmakin.

Positiivisen oloinen eikä oo yleisvihainen. Tulee luokse, antaa kiinni. Taluttamistakaan ei ehkä oo opetettu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 18:08:49

näitä raipan kanssa harjailijoita näkee vaikka kuinka. Surullista että aloittaja on ottanut käytösongelmaisen ponin, jos ei ole kärsivällisyyttä oikeasti hoitaa ponia (henkisesti) kuntoon.

"On vain oppinut ettei tarvitse tehdä mitään kiukuttelemalla"
- Niin, eli se ihmisen läsnäolo ja ihmisen kanssa puuhaaminen on lähtöjään niin hemmetin epämukavaa ettei poni halua siinä olla. Se on se ongelma.

Ja on ihan järjetöntä että sitten kuorossa eläinihmiset huutaa että pitää komentaa ja näyttää kaapin paikka. Ja että nyt kun se on kerran uskonut niin se toimii, eli: jatkossa komennetaan vielä kovempaa, jos ei usko.

Fakta on se että omapäinen, kovapäinen poni jolla on omanarvontuntoa eikä halua alistua ihmisen leluksi (hevosen näkökulmasta on ihan sama pitääkö nostaa kaviota seinään sidottuna vai kuljetttaa lasta selässä - vaikka ihminen tietää että hevonen hyötyy kavioiden hoidosta, niin se hevonen ei sitä tajua) äityy helposti vaaralliseksi.

Tuo komentaminen pohjautuu ainoastaan pelkoon. Ja mitä hevonen tekee seuraavan kerran jos päättää kokeilla rajoja? No se kokeilee kovempaa. Vihaisemmin. Aggressiivisemmin. Ja avot, ollaan tilanteessa missä hevosen kanssa taistellaan.

Ja näin syntyy aggressiivisia poneja jotka päätyy päävikaisena monttuun.

Ennen kuin seuraava tulee sanomaan että "ei se toimi että ollaan vain lässynlää ja pidetään pumpulissa kun tulee kaviosta" - niin ei tietenkään.

Mutta niin kauan kun komentaminen on se defaulttiratkaisu ja toimintatapa, eikä se viimeinen ratkaisu johon tukeudutaan silloin, kun turvallisuus on uhattuna, niin se on pelkkää hevosen kanssa taistelua ja alistamista.

Mä olen nähnyt nämä päävikaiset, "raivosyndrooma" tapaukset jotka pukittelevat ihmistä päin silmät punaisena karsinassa. Ja kuinka jokaisesta kuoriutuu kiva, kiltti hevonen kun niiden tarpeisiin vastataan ja kun niitä viitsii kuunnella.

Nämä "aggressiiviset" hevoset ovat harvassa. 99% ajasta ne ovat vain hieman kovapäisiä kavereita joita ei saa perus pelottelutaktiikoilla ruotuun, ja jotka on pilattu sillä että sitä on loputtomiin yritetty.

Hevonen on ihan saamarin itsenäinen eläin. Ja sitten niiltä viedään jokainen ripe itsemääräämisoikeudesta - siitä samasta, mitä jokaisella hevoslauman jäsenellä on, ja rangaistaan kovalla kädellä joka kerta kun se eläin ei tottele.

Koska hevosihmisen motto on se että "minä määrään, hyvällä tai pahalla, ja sinulla ei mielipiteitä ole".

Aloittaja, mitä olet kokeillut - siis muuta, kuin ärähtelyä? Onko antaa esimerkkiä tilanteesta, missä olet kuunnellut sitä ponia?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 18:12:09

Ja jos olisin samassa tilanteessa, niin kyllä - opettaisin nameilla kavioiden hoitoa. En antaisi kädestä. Kuppi eteen, saa namin sinne, ja vain silloin kun ensin kääntää pään sinusta pois. Tämän oppii varsatkin, eikä yhdistä enää sun kätösiin, kun et sieltä mitään anna. Ekstrana voit pitää namit vaikka sivussa jollain tasolla ja hakea sieltä, ettei ole houkutuksia hamuta taskuja tms.

Mutta odota vaan. Seuraava tulee taas kertomaan miten ruokapalkka aiheuttaa aggressiivisuutta ja raipat ja ärähtelyt luo rauhallisia, tyytyväisiä, luottavaisia eläimiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 18:12:46

Siis ei näitä tämmöisiä synny perusosaavalla jämerällä käsittelyllä johon voi joskus kuulua raippa ja komento jos ei muu auta.

Noitahan syntyy nimenomaan näillä ymmärtäjillä, hissuttajilla, namuttajilla ja "kuuntelijoilla". Niiden jäljiltä saa tämmöiset korjata. Elleivät sitten "armahda kipeinä", vaikka mitään vikaa ei koskaan löytynytkään, on vaan liian noloa tunnustaa ettei ne maastakäsittelykouhotukset namujen kanssa sitten ihan toimineetkaan niin kuin piti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 18:26:39

. / Sieltä se eka tulikin toitottamaan kuinka rauhallisen, luottavaisen, tyynen ja tyytyväisen hevosen saa vain raipalla ja komennolla. Että jos kuuntelee eläintä ja eläimen tarpeita niin sitten siitä kasvaa ihmisiä vihaava hevonen joka potkii, puree ja joka pitää rauhoittaa kengittäjän käydessä.

Avaatko piste vähän tuota logiikkaa että mikä raipassa tekee hevosesta rauhallisen, ja rauhallinen, positiiviseen vahvistamiseen perustuva käsittely tekee hevosesta vihaisen ja aggressiivisen?

On se kumma miten hevosihmiset eivät kerta kaikkiaan suostu uskomaan tiedettä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 18:29:43

Fakta on se että joo, on mahdollista "kouluttaa" vihaisesta hevosesta turvallisen komennolla ja raipalla.
JOS on käynyt niin hyvä tsägä että käsissä on tarpeeksi nöyrä kaveri että tajuaa alistua kohtaloonsa ja pelkää ihmisen reaktiota riittävästi.

Mutta jos käsissä on vähän omapäisempi ja kovempi kaveri niin siitä saa aikaan sen hengenvaarallisen "raivosyndrooma"- tapauksen.

Piste on varmaan sitä mieltä että TRT on huuhaata ja feikkiä. Pitää kato vastata vihaisuuteen vihaisuudella, niin niitä turvallisia elukoita tehdään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 18:46:06

Eikös aloittaja jo kerennyt kertomaan että poni on lakannut sekä puremasta että potkimasta? Eikä tarvittu mitään kuukausien ja vuosien hissuttelua, analysointia ja syväyhteyden luomista universumiin.

"Vähän omapäisempi ja kovempi" kaveri tuossa taisi kyllä jo olla kyseessä ihan vaan kuvailun perusteella, minikokoinen vain. Komennotta kasvanut niin tuollaisiahan niistä äkkiä tulee: ihan normaaleja poneja jotka purevat ja potkivat kun ei ole kiellettykään.

Ei se ole mitään rakettitiedettä tuo. Kertaojennus sen mukaan mitä pakko on, eikä tarvitse kenenkään riskeerata henkeään eikä tehdä muutenkaan asioista sen vaikeampia.

Jos hevosella olisi painoa 700 kiloa ja päin potkii, niin siinä vaiheessa olisi mahdollisesti parasta kysyä jo ammattilainen avuksi eikä plärätä jotain youtube-videoita...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.6.25 20:54:16


Lähettäjä: .
Päivämäärä: 24.6.25 18:46:06

Eikös aloittaja jo kerennyt kertomaan että poni on lakannut sekä puremasta että potkimasta? Eikä tarvittu mitään kuukausien ja vuosien hissuttelua, analysointia ja syväyhteyden luomista universumiin.

^ Oikeastikko käsityksesi on tuo? Että tarvitaan vuosien hissuttelua, analysointia ja syväyhteyden luomista? Mistä kummasta olet sen käsityksen saanut?

No ei ihmekkään että ekana tartutaan raippaan kun ei uskota että muu voisi toimia.

Mä lupaan että en ole erikoista hevosmiestaitajaa nähnytkään, ja silti meni viikko että raivosyndroomaponi jonka piti olla vaarallinen ja potkia päin aina kavioita ottaessa, nosti ne ihan nätisti, rauhassa, eikä tippaakaan jännittyneenä "kohta tulee monosta jos en tottele"- mielentilasta. Eikä tarvinnut muuta tehdä kuin toimia reaktiokynnyksen alla, antaa tarpeeksi tilaa ja taukoa ja edetä vain silloin kun hevonen oli rentoutunut.

Ja niille jotka jatkoi raipan kanssa kavioita putsatessa, saivat nähdä monoja jatkossakin kun astelivat karsinaan sotasaappaat jalassa.

Kun niitä sotasaappaita ei tarvitse viedä ollenkaan.

Mutta uskoteltaa ittellenne että hevonen tarvitsee pelottelua ja väkivaltaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 22:20:33

Olen sama . joka kirjoitti "hankalasta" ratsastuskoulun pikkuponista. Tuossa ylemmällä on hyvä pointti, monesti ne "kyllä se raippaa sitten uskoo" -tyypit on todella kireällä asenteella liikenteessä, jatkuvasti kytätään että joko se elukka pyrkii niskan päälle, hä?. Hevonen on pohjimmiltaan aika rauhaa rakastava eläin, mutta kyllä se sotajalalla oleva ihminen saa hevosenkin herkästi puolustuskannalle. Ihan jo omaa elekieltään tarkkailemalla voi tilannetta muuttaa. Pahinta on, jos kaikessa vuorovaikutuksessa on se pohjavire, että hevosen kanssa ollaan napit vastakkain.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 23:16:40

Ap täällä.

Kolmessa päivässä sain kivan ja toimivan ponin. Illan sessiossa ei purrut, ei potkinut, oli silti utelias ja seurallinen. Vähän kärsimätön, mutta sallittakoot.

Entinen omistaja vaan tuli katsomaan ja poni alkoi heti närppimään häntä sekä tuli korvat luimussa häntå vastaan tarhassa.

Namien sijaan itse käytän rapsutusta palkkana. Mutta potkiminen ja pureminen on ehdoton ei, siihen reagoidaan komentamalla.