Lähettäjä: åoisg 
Päivämäärä:   23.6.25 16:41:21

Kun olen aloittanut ratsastuksen jo aatamin aikoina: vasta nyt tajusin miten iso muutos on tapahtunut tuntilaisissa.

Mietin että miten nykyään esim kilpaillaan paljon alemmalla tasolla kuin vuosikymmeniä sitten, ja miten tuntihevosiksi halutaan ja hankitaan ennen kaikkea kilttejä ja tosi rauhallisia hevosia. Että miten tähän on tultu?

Kunnes tajusin: kun itse olin teini, 90% kaikista ratsastuskoululaisista olivat teinejä ja nuoria! Aikuisia tuntilaisia ei oikeastaan ollut lainkaan. Jos joku oli, hän oli poikkeus jota vähän ihmeteltiinkin...
Kun kaikki tuntilaiset oli 12-16 vuotiaita, riitti rohkeutta (myös tyhmänrohkeutta välillä) notkeutta, kuntoa ja voimaa, eli pysyttiin vähän reippaampienkin hevosten seläss ja jos pudottiin ei käynyt kuinkaan. Uskallettiin hypätä, maastoilla vähän reippaammin, hoitaa vihaisiakin hevosia (jotka varmasti oli kipeitä, mutta silloin ei tajuttu).
Kenenkään vanhemmat ei olleet koskaan tallilla vahtimassa, ettei meidän purjopetterille vaan käy mitään. Saatiin vastuutakin hevosten hoidossa ja muussa. Lisäksi teinien kesken ilmapiiri oli sellainen, ettei pelkoa saanut näyttää mistään hinnasta, vaikka estetunnilla putosi 4 kertaa.

Aikuisilla oli omat hevoset, ei kukaan aikuinen käynyt ridakoulussa.

Nykyään kun tunnit on valtaosaltaan täynnä tätejä, hevosilta odotetaan ihan eri asioita ja, ymmärrettävästi kukaan ei halua tehdä "vaarallisia" asioita.

Niin ne ajat muuttuu...

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   23.6.25 16:57:05

No jopas on yleistystä :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.6.25 17:02:39

lapsia ei myöskään päästetä olemaan tallityttöjä samalla tavalla, ennenhän oli monessa paikkaa aika villinlännen meininki, nykyään ei monessa paikassa tulisi kyseeseenkään vaan halutaan että ammattilaiset hoitaa hevoset

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.6.25 17:04:26

Totta tuokin, mutta kyllä lapset ja teinitkin ovat nykyään arempia. Johtuu siitä, että lapset ovat nykyään niin epäliikunnallisia. Tämähän on huomioitu kouluissakin: liikuntatunneilla on yhä yleisempää, että lapset ja teinit ovat kömpelöitä ja arkoja. Sama näkyy pakosti tallillakin.

Lähettäjä: uw9 
Päivämäärä:   23.6.25 17:16:19

Mietin jo hetken, että onpa erikoinen aloitus mutta toisaalta tuo voisi hyvin olla joltain joka kävi samalla tallilla kuin itse kävin 90-luvulla. Meillä toki aikuisten vähyys varmaan johtui siitä, että suurin osa tallin ratsuista oli alle 150 cm korkeita, muistan kun tallille tuli "ISO" hevonen joka oli 152 cm ja myöhemmin TOSI ISO 163cm.

Isommilla talleilla, joissa kävin leireillä oli kyllä vähintään puolet tuntihevosista ihan isojakin hevosia ja siellä aikuiset kävi.

"lapsia ei myöskään päästetä olemaan tallityttöjä samalla tavalla, ennenhän oli monessa paikkaa aika villinlännen meininki, nykyään ei monessa paikassa tulisi kyseeseenkään vaan halutaan että ammattilaiset hoitaa hevoset"

tästä tuli mieleen, että mitään ei myöskään suosita tehtävän "ilmaiseksi". Siinä missä itse tallityttönä aikoinaan olin aivan todella otettu kun sai lakaista tallin käytävän niin nykyään tuota tallityttö/hoitaja-kulttuuria ei taida olla. "Kuka vastaa?" "kuka maksaa?".

Lähettäjä: ddbb 
Päivämäärä:   23.6.25 17:23:08

Aikoinaan ratsastuskoulut olivat täynnä jotain idän ihmeitä tai ex-ravureita, joille laitettiin ekan kerran satula selkään vasta kun ne tuotiin suomalaiseen ratsastuskouluun. Niitä sitten ratsastuskoulutuntilaiset ratsastivat ja samalla kouluttivat.

Nykyään hevosten pitää olla valmiiksi HeA Re 100 cm ja toimia kenellä vain. Hevosten pitää opettaa ratsastajia ja tehdä mitä pyydetään, vaikka ratsastajan avut olisivat päin prinkkalaa. Jos hevonen ei tee kuten oppilas luulee pyytävänsä, syyttää oppilas hevosta ja opettajaa sen sijaan, että opettelisi ratsastamaan.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   23.6.25 17:24:26

Isoin muutos minusta on se, ettei talleilla pyöri hoitajia vaan suurin osa haluaa VAIN ratsastaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 17:29:17

Ennen ei kyllä riskeistä välitetty, se on totta. Nykyajan lapsilla, joiden äidit ovat nyt näitä tätejä, on ihan yhtälailla samaa arkuutta, liikkumattomuutta, ylipainoa ja tasapainottomuutta. Johtuisiko digiajasta. Lapset ja nuoretkin on erilaisia kuin ennen. Vastuukysymykset on myös tulleet esille, ja hevosten hyvinvointi. Lasten psyykkinen hyvinvointi myös, ennen oli aika raakaa kiusaamista ja nokkimista talleilla helpostikin.

On ihan hyvä että poneja enää rällätä osaamattomien lasten puolelta rikki ja ymmärretään etteivät ne mahdottomia kestä. Muistan kyllä itsekin käyneeni tallilla jossa hevoset työskentelivät kesäaikaan jopa 7 tuntia päivässä. Isoja hyppyjä niistä ei kyllä sitten enää irronnut, aika kultaa muistot. Hirveitä riskejä otettiin kun ei ymmärretty.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   23.6.25 17:37:47

Ennen tallille mentiin joka päivä suoraan koulusta ja lähdettiin, kun talli meni kiinni. Viikonloput yövyttiin tallilla missä lie säänsuojassa milloinkin ja tehtiin ilmaiseksi töitä. Tässä varmaan se suurin ero nykymaailmaan.

Lähettäjä: err3 
Päivämäärä:   23.6.25 17:51:40

"Ennen tallille mentiin joka päivä suoraan koulusta ja lähdettiin, kun talli meni kiinni. Viikonloput yövyttiin tallilla missä lie säänsuojassa milloinkin ja tehtiin ilmaiseksi töitä. Tässä varmaan se suurin ero nykymaailmaan."

Olen myös miettinyt välillä, kun jossain on juttua ihmisestä joka on ollut esim. vaikea teini kotona tai notkunut "väärissä piireissä" että itsellä meni varmaan koko nuoruudesta vapaa-ajat vain tallilla. Kesäisin oltiin porukalla myös yötä, kun tallilla oli pari pikkumökkiä siihen tarkoitukseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 18:22:40

Mä olen aloittanut ratsastuksen kasarin alkupuolella tätini kanssa samalla alkeiskurssilla, eikä täti ollut paikan ainoa aikuisratsastaja. Parin vuoden jälkeen siirryin toiseen ratsastuskouluun ja myös äitini aloitti ratsastuksen. Tunneilla oli muitakin sennuja, myös miehiä. Hoitajat olivat teinejä ja muistaakseni joka hevosella oli 2-3 hoitajaa.

Alkeiskurssilla laukattiin muutaman tunnin jäkeen ja vikalla kerralla käytiin maastossa. Hyppääminen aloitettiin heti alkeiskurssin jälkeen. Kesäisin oli mahdollisuus vuokrata tuntihevosia itsenäiseen ratsastukseen ja silloin kentällä ratsastuksen lisäksi maastoiltiin yksin tai kaksin. Muutenkin tunneilla maastoiltiin paljon.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   23.6.25 18:29:50

Kyllä 80-90-luvulla oli paljon aikuisratsastajia 20-30-vuotiaita siellä missä itse aloitin mutta se paikka onkin aina ollut enemmän aikuisten paikka eikä siellä ollut esim. poneja.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   23.6.25 19:05:40

Elämä oli leppoisampaa. Minullakin oli oma hevonen aikuisena koska miksi ei. Ei silloin ollut mitään triljoonaa purkkia mitä hevoset söi, heinä oli mitä oli, hevosenpito oli vapaampaa eikä niin kallista. Ja itsekin pidin hevoseni lama-aikaan maneesillisessa yksäritallissa. Hinta oli murto-osa nykypäivän hinnoista (toki palkkakin oli pienehkö). Aika paljon hoidettiin hevosen vaivoja itse, jos kutsuttiin eläinlääkäri niin tuli sellainen lehmälääkäri ihmettelemään. Ähkyjä kyllä riitti. Aikuiset osti sen oman, koska ratsastuskoulut olivat nuorille eikä niissä ollut tarkoitus ollakaan enää aikuisena. Saatiin vaan perusjutut ja jatkettiin matkaa.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   23.6.25 19:13:06

Aloitin ratsastuksen - 80 luvun alussa ja sillä tallilla oli ihan turvalliset ja kiltit hevoset. Yks oli mitä ei voinu maastoon laittaa. - 87 oli aikuisten alkeiskurssi täynnä ja moni jatko harrastusta kurssin jälkeenkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 19:37:13

Ei pidä paikkaansa. Kun itse aloitin ratsastuksen vuonna 1990, meillä kävi tallilla sekä aikuisia että teinejä ja lapsia. Ja mikä ihme tämän valituksen tarkoitus oikein on: ajattelitko, että kun teinitytöistä tulee aikuisia, kiinnostus ratsastukseen ja hevosiin lopahtaa saman tien ja kaikilla entisillä teinitytöillä on varaa ja kiinnostusta ostaa oma hevonen?!

Lähettäjä: Niinon 
Päivämäärä:   23.6.25 19:49:08

"samaa arkuutta, liikkumattomuutta, ylipainoa ja tasapainottomuutta. Johtuisiko digiajasta. Lapset ja nuoretkin on erilaisia kuin ennen. Vastuukysymykset on myös tulleet esille, ja hevosten hyvinvointi."

Tämä. Nyt oot vastuussa kaikesta, saat huudot vanhemmilta ja somesta jos jotain tapahtuu. Lapset on tosi huonossa kunnossa fyysisesti, eivät hallitse kroppaansa mitenkään, säälittää oikein edes antaa ratsastaa.

Ajat on todellakin muuttuneet.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   23.6.25 20:01:14

Kaikki vihaiset hevoset eivät ole kipeitä!

Minä olen aina nähnyt talleilla aikuisia ratsastajia lähes yhtä paljon kuin lapsia ja nuoria. Se on kyllä totta että rohkeita oli ennen enemmän.

Lähettäjä: .,. 
Päivämäärä:   23.6.25 21:17:45

Nykylapset tottuneet paapomiseen ja vanhemmat tekee kaiken heidän puolestaan. Ysärillä, jos ei saanut kiukkuista hevosta itse kuntoon, niin sitten tunti jäi välistä, ei ollut vanhemmat auttamassa. Silloin kuoriutui jyvät akanoista. Ja lisäksi vanhemmat vihaisia lapselle, jos maksettu turhasta. Nykyään se on tallin tai open syytä, jos lapsi ei saa hevosta kuntoon tunnille.

Lähettäjä: Sunika 
Päivämäärä:   23.6.25 21:21:02

Meillä ei ole kenenkään tarvinnut varustaa kiukkuista yksin, ei edes ysärillä. Eikä lapset saaneet varustaa sellaista ollenkaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 21:38:12

Olen ratsastuksenopena huomannut muutoksen ns. open kunnioituksessa.

Ärsyttää ihan äärettömästi, että ratsastajat ei kuuntele ohjeita (ei ole kyse siitä, että on vaikeutta ymmärtää) vaan keskitytään vaan johonkin omaan asiaan, kuten kavereiden kanssa puhumiseen sillon kun pyydän katsomaan minua ja alan antamaan ohjetta. On ärsyttävää joutua sanomaan, että HEI KATSO tänne päin ennen kuin pääsen jatkamaan. Kännykät ei onneksi saa meillä olla mukana. Silti katsomossa kaverit ym. häiritsee. Tunnille tullaan myöhässä, sooloillaan omia, ym. Vaikka näihin puuttuisi. Vaikeita tehtäviä halutaan helpottaa, vaikka juuri se vaikea tehtävä opettaisi ratsastamaan ja käyttämään apuja,

Joskus tuntuu, että oppilas ei kanna omaa vastuutaan oppimisesta vaan kuvittelee, että opettajalla on se taikasauva jolla hän tekee ratsastajasta huipun, vaikkei ratsastaja keskity tunnilla (vaikka edellytykset on), lue kotiläksyjä, seuraa ratsastuskulttuuria. Helpottaa huomattavasti, jos oppilaalla on joku käsitys siitä, millaista on hyvä ratsastus tai hyvin ratsastettu liike. Sitä toki myös opetan itse ja vinkkaan erilaisia sivuja josta teoriaa voi opiskella.

Helposti ratsastuskouluhevosista puhutaan rumasti ja niitä ei arvosteta. Tekisi mieli aina poistaa sellainen tunnilta, joka pitää hevosta vaan välineenä.

Kaikki ratsastajat ei ole hevosen ystäviä. Se hevonen eläimenä ei kiinnosta. Se tuottaa itselleni eniten stressiä.

Lähettäjä: Terese 
Päivämäärä:   23.6.25 21:51:30

Tämä

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.6.25 22:02:55

Kyllä mulla on ikävä sitä entisajan ratsastuskoulukulttuuria tietyltä osin. Nykyään kun meilläkin käyvistä puolet ei halua esim varustaa/hoitaa ja loppujen vanhemmat tulee linjoja pitkin jos oma lapsi ei ole saanut lempihevosta "koska tästä maksetaan". On monta asiaa paremminkin: tietoisuus hevosista ja hyvinvoinnista on kasvanut, mutta kyllä meillä on yritetty hoitajakulttuuria yms pitää yllä, mutta kun eihän lapset voi kun pitää mennä yläasteelle ja pitää pyhittää elämä koululle ja ei ainakaan voi oman ratsastuspäivän lisäksi katsoakkaan tallille päin. Jännästi nää nykyratsastuskouluoppilaat ei tiedä hevosesta edes peruasioita

Lähettäjä: kop 
Päivämäärä:   23.6.25 22:14:32

Kun aloitin ratsastuksen 1982-1983 paikkeilla niin tunneilla tosiaan oli enimmäkseen lapsia ja nuoria. Ratsuina oli suomenhevosia ja jokunen saksalainen pv. Myöhemmin hevosia tuli mm. Irlannista. Ne olivat kaikki melko tasaisia. Aikuisia oli tunneilla vähemmän. Me kaikki oltiin aika urheilullisia ja rohkeita laosia/nuoria. Jossain vaiheessa sain yksityisen hoitohevosen, jolla sain maastoilla. Se oli estehevonen ja usein olin kisoissa hoitajana. Fillaroin tallille koulun jälkeen ja illalla kotiin. Viikonloppuisin tehtiin silloin tällöin aamu- ja päivätalli ja siivottiin karsinat. Siitä maksettiin ihan rahaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 22:21:05

Juu koululaiset on niin kiireisiä, ettei ehdi tallille.
Jos katsoo kauanko menee puhelimella, niin puhelinaikaa on 7h vrk. Läksyaikaa vähemmän.

Joo oon myös luokanope. Kirjat on helpotettuja ja läksyt ei ole pitkiä. Jos keskittyy tunnilla, ei välttämättä jää läksyä kotiin. Mutta kun ei jakseta, ei olla sitkeitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.6.25 22:30:02

Nykyisin hevostenpito on niin kannattamatonta, ettei niitä kalliita tuntihevosia haluta särkeä metrin esteillä. Eihän siinä mitään järkeä olisikaan. Ratsastuskoulussa opetellaan perusasiat ja jos halutaan kisata enemmän, ostetaan oma rikottavaksi. Perusratsastuksen on kuitenkin syytä olla hyvässä kunnossa, ennenkuin isommille esteille lähtee ja tosi harvalla se on. Ei ollut ennenkään, mutta ihmiset olivat vähän urheilullisempia eikä hevosista ollut niin väliä.

Lisäksi ihmiset painavat, myös lapset nykyään paljon enemmän. Hevosten työkuormaa on pakko keventää.

Lähettäjä: älknfvkaä 
Päivämäärä:   23.6.25 22:37:44

En kyllä muista 70-80 luvun vaihteessa yjstää aikuista tunneilla. Ehkä joku 19-20 vuotias, ei muita. Kerran ratsastusleirillä oli yksi mies, me oltiin siis 14v, ja kovasti sitä ihmeteltiin. No,kävi ilmio että sillä oli suhde ridaopen kanssa ja siksi oli leirillä... ne ei se meitä haitannut;)
Aikuisilla, siis yli 20-vuotiailla, oli omia hevosia joilla ne kilpaili.

Lähettäjä: tytti 
Päivämäärä:   23.6.25 22:44:52

Tämä on muuten totta. Tunnen monta ridaopea ja kaikki sanoo samaa. Ei ihmiset, ei tädit ei junnut ole kiinnostunut oppimaan ratsastamaan. eikä ne ole kiinnostuneita hevosista. Kovasti vouhutetaan hevosen hyvinvoinnista ja seurataan jotain someguruja. Mutta todellinen kiinnostus niin eläviin eläimiin, että seurattas niitä, vietettäs jopa aikaa niiden kanssa jne - ei vois vähempää kiinnostaa. Miks ne sitten ylipäätään käy? Halutaan fiilistellä ja halutaan kivoja instakuvia. Ne on ainoat syyt.

Lähettäjä: Puh 
Päivämäärä:   24.6.25 07:56:39

Itse olen aloittanut ratsastuksen 90-luvulla ja kyllä ihmettelen nykyajan menoa ja olen itse kiitollinen, että silloin suoritettiin hoitomerkkejä ym. Oppi perusasiat hevosten hoitamisesta silloin. Nykyään tullaan tunnille 5 min ennen eikä mitään aikomustakaan opetella edes varustamaan hevosta. Myös aikuisissa on tällaisia, jotka ei osaa kelloa vaan tullaan myöhässä. Tunneilla on lapsissa ja aikuisissa sellaisia ihme hiihtelijöitä, kun pitää vaan fiilistellä. Lapset ei saa hevosia raviin tai kulmiin, ratsastusradan tiet on hukassa jne. Siis ihan perusasiat, mitä silloin mun alouttaessa paljon hinkattiin! Ärsyttää mtös, miksei opet sano näille kunnolla niin, että menee asiat perille. Ajoissa varustamaan, ennen tunnin alkua väh.5min pitää olla ratsu JA itse valmiina, tunnin jälkeen ENSIN hevonen ja sitten kamat ja vasta sitten omat saappaat ja juomiset, tunnilla YRITÄ JA TEE äläkä vaan haahuile ja anna hevosen päättää. Aargh!

Lähettäjä: äiti 
Päivämäärä:   24.6.25 08:34:02

Minä en pidä siitä, että aina puhutaan että lapset ovat sitä ja tätä. Lapset ovat arkoja, lapset ovat epäliikunnallisia, lapset ovat laiskoja, lapset ovat kömpelöitä, lapset ovat vastuuttomia.

Pitäisi puhua siitä, että VANHEMMAT ovat arkoja, vanhemmat ovat epäliikunnallisia, vanhemmat ovat laiskoja ja välttelevät vastuun ottamista itselleen ja sen antamista lapselle.
Lapset on sitä, mitä aikuiset heistä tekee! Liikunnallisuus, reippaus, rohkeus, ketteryys ovat kaikki ominaisuuksia, jotka kumpuavat vanhemmuudesta ja vanhemman esimerkistä.

Miten ihmeessä lapsi kasvaa liikunnalliseksi ja rohkeaksi, jos vanhemmat ovat kotisohvalla netflixiä ja puhelinta tuijottavia zombeja, jotka haluavat olla enemmän lapsensa kavereita kuin vanhempia? Miten lapsista tulee liikunnallisia, kun vanhemmat ostavat heille sähköskuutit, sähköpyörät ja sähkömopot ennen kuin lapsi osaa lukea. Facebookin puskaradioryhmiin kirjoitellaan vihaisia vuodatuksia siitä, että lapsi joutuu kävelemään koulumatkalla kilometrin eikä koulubussi haekaan kotiovelta. Siinähän saattaa saada vaikka raitisilmamyrkytyksen.

Mikä on aikuisen ensimmäinen kysymys, kun lapsi astuu kotipihan ulkopuolelle ilman vanhempia? No tietysti se, että kenen vastuulla lapsi silloin on. Kenen vastuu on, jos lapsi tuhoaa jotain, jos lapselle sattuu jotain. Miten lapsi ikinä oppii kantamaan vastuuta, jos hän ei saa harjoitella sitä jo lapsena? Omassa nuoruudessani oli ihan normaalia, että joskus tuli munattua ja rikottua omaa tai toisen omaisuutta, joskus murtui raajoja ja joskus tuli vedettyä kaveria turpaan, mutta ei silloin kysytty, että kenen vastuu se oli - vaan todettiin, että omista tekemisistä pitää kantaa vastuu itse. Pyytää anteeksi ja sopia korvauksista. Omatkin vanhempani on makselleet kavereiden silmälaseja, pipoja, potkulautoja, leluja, naapurin ikkunoita ja porkkanapenkkejä, ja minä olen kärsinyt rangaistukseni arestina, takavarikoituna nintendona tai menetettyinä karkkipäivinä ja viikkorahoina.

Nykyvanhemmat ei uskalla rankaista lapsiaan, joten lapsille ei voi antaa mitään vastuuta, etteivät he vaan mokaa niin että heitä pitäisi rankaista. Enkä nyt puhu fyysisestä kurittamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että teoilla on seurauksia.

Ennen lapset oli liikunnallisia, rohkeita ja vastuuntuntoisia, koska heitä kannustettiin ihan pienestä pitäen liikkumaan, olemaan aktiivisia ja rohkeita ja kantamaan vastuuta. Nyt meillä on sukupolvi mukavuudenhaluisia pullamössövanhempia, jotka ovat kasvattaneet pullamössölapsia.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.6.25 08:34:39

Ihan jo lapsilla on eri koulupaine mitä meillä oli 2000-luvun alussa. Lukioon riitti 7-8 keskiarvo ja c:n papereilla pääsi yliopistoon. Nykyään jo ala-asteella lapset joutuvat perumaan tunteja kokeisiin lukua varten. Siihen älypuhelin (joka on pakko olla tai jää jälkeen) niin koulun ulkopuolella liikunnalle jää hyvin vähän aikaa. Kun liikunnalle on vähän aikaa kunto on huono, koordinaatio kyky olematon ja resilienssi nolla. Täällä maalla ainakin vielä pyöräilevät kouluun (meidän kylältä on 7km keskustaan kouluun, isommat pyöräilevät ja pikkuloululaisille on kyyti). Vastuu painaa eikä lapsia enää uskalla ottaa "tallitytöiksi", koska aina haetaan syyllinen ja korvauksia jos jotain sattuu. Myös ihan lait ovat nykyään tiukempia alaikäisten työstä. Vanhemmat ovat varovaisia ja kokevat valtavaa häpeää jos lapselle käy jotain. Vai milloin olette viimeksi nähneet lapsen käsi kipsissä? Meillä oli koulussa vähän väliä jollain.

Lähettäjä: äiti 
Päivämäärä:   24.6.25 08:49:47

Nyt nämä kaverivanhempien vastuulle vieraat pullamössönuoret alkaa valua työelämään. Arvaatteko mikä on seuraus?
No se, että töihin ei tulla, kun ei saatu kyytiä ja satoi vettä niin ei viitsinyt pyöräillä.
Töitä ei tehdä, kun unohtui työläppärin salasana eikä uskalleta soittaa servicedeskiin että antaisivat uuden salasanan.
Esihenkilön pitää soittaa aamuisin herätyspuhelu kesätyöntekijälle, jotta hänet saadaan töihin.
Töissä istutaan selaamassa tiktokkia ja töihin suhtaudutaan someajan häiriötekijöinä. Silmien pyörittelyä ja huokailua, kun esihenkilö kehottaa töihin.
Äidit käy kyselemässä lapsilleen töitä ja kirjoittavat työhakemukset. Työhaastatteluun kutsuttaessa nuoret on ihan hämillään, kun eivät edes tiedä hakeneensa paikkaa.

Lähettäjä: Näkökulma X 
Päivämäärä:   24.6.25 09:03:08

Ratsastuskoulun pitäjän näkökulma: vastuukysymykset vuoksi nykyaikana ei voi ottaa lapsia samalla tavalla pyörimään talleille kuin ennen, vaikka innokkaita tulijoita olisi paljonkin. Ajat ovat erilaiset siltä osin, jos lapsille sattuisikin jotain tallissa. Liian suuri riski yrittäjälle, vika ei ole lapsissa ja nuorissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 09:12:51

Sama näkyy myös jos etsii hevoselle liikuttajaa tai vuokraajaa. Tavallinen hevonen ei ketään kiinnosta, joko pitää olla kisatykki halvalla tai sitten täysin pomminvarma superkiltti hevonen, jollaisia on tosi vähän ja yleensä ovat sitten kipeitä. Ja mielellään mahdollisimman pieni. Hevonen joka saattaa joskus vaikka maastossa säikähtää tai säikähtäessään vähän pukittaa, jota ei saa namikouluttaa ja "maastakäsitellä" ei ole se mitä haetaan. Jokaiseen epätoivottuun reaktioon syy kipu tai puutteellinen luottamus vaikka hevonen käyttäytyisi vain kuten hevosen kuuluu käyttäytyä.

Hevosten kanssa pitäisi viettää paljon aikaa jotta niitä oppisi paremmin ymmärtämään. Hevosen käytöksen ymmärtäminen on myös avain omien pelkojen ymmärtämiseen.

Itse olen koittanut löytää sopivaa liikuttajaa mutta lähinnä tuloksetta. Puitteet olisivat aivan loistavat. Hevonen kiva ja ihmisrakas eikä vihainen/ryöstäjä/pukkikone, mutta iso, älykäs ja varsin omatahtoinen. Sellainen joiden kanssa ennen hyvin pärjättiin, mutta makupalakoulutuksella ei kyllä tule yhtään mistään mitään.

Lähettäjä: Y 
Päivämäärä:   24.6.25 09:14:42

Tällaiset aloitukset on aina vähän mustavalkoisia. Menneet ajat nähdään usein automaattisesti ns. Parempina aikoina, mutta omat ongelmansa oli silloinkin. Lapsia ja nuoria ei paapottu, se on totta. Ei ollut puhelimia taskussa, vanhemmat ei tienneet, eikä heitä aina varmaan edes kiinnostanut, missä jälkikasvu oli ja mitä teki. Lähes tarhaikäisestä lähtien lapset oli keskenään päivän ulkona ja illalla kotiin. Uimaan opeteltiin itsekseen, ilman, että vanhemmat seiso rannalla.
Yleensä ei sattunut mitään, mutta tilastofakta on, että onnettomuuksia ja tapaturmia, pahojakin, sattui nykyistä enemmän.

Tässäkin asiassa se kuuluisa kultainen keskitie olisi paikallaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 10:12:38

Minä harrastan nykyään vähän omassa kuplassa, mutta olen ymmärtänyt saman, että kaikki "uuden polven" harrastajat eivät tunnu olevan niin kiinnostuneita hevosista itsessään. Tuntuu aika kummalliselta, miksi edes hakeutua eläinharrastuksen pariin, jos se itse eläin ei kiinnosta? Itse aloitin 80-luvulla, ja silloin oli itsestään selvää, että lähes kaikki halusivat hoitohevonen ja ylipäätään tehdä tallihommia. Olihan siinä kulttuurissa huonotkin puolensa, mutta kyllä olen kiitollinen niistä vuosista, kun saatiin tehdä hevosten kanssa, opittiin yhtä ja toista hoitamisesta ja ylipäätään olemaan hevosten seurassa.

Nykylapsista, totta on että huonokuntoisia on varmasti enemmän kuin omassa lapsuudessa, muttei sekään ole koko totuus. Ehkä polarisoituminen on tässäkin ongelma - on niitä jotka harrastavat lajiaan useita kertoja viikossa ja sitten on vastaavasti ne, jotka eivät nouse sohvannurkasta kuin syömään. Mutta kultaisesta keskitiestä esimerkkejä on myös, tässä meilläkin. On liikuntaharrastusta, vaikkei varsinkaan toista kilpaileminen kiinnosta ollenkaan, muuten liikkuvat arjessa ihan ns. tavallisesti, pihaleikeissä, pyöräillen jne. Hevostouhuista eivät ole ainakaan vielä kiinnostuneet, vaikka yleisesti eläimistä tykkäävätkin. Vanhempi välillä kyselee, mitä kaikkea tallilla teen.

Lähettäjä: Ninni 
Päivämäärä:   24.6.25 10:58:31

Kannattaa myös huomata, että itse tallinpitokin on muuttunut. Ennen vahaan hengailtiin tallilla pitkin päivää ja tehtiin hommia, mutta myös ihan viihdyttiin siinä samassa. Nykyisin talleilla ajat jolloin paikalla saa olla, esim aika x tunnin loppumisen jälkeen. Työntekijät tai tallinpitäjä tekevät hommat, tavallaan mitään tekemistä ei 'jää' lapsille/nuorille.

Näkisin tässä syynä myös aikuisten "laiskistumisen". Lasten kanssa ajan viettäminen voi olla kuluttavaa varsinkin, kun samalla opettaa niitä kuuluisia talli- ja hevosmiestaitoja. Helpommalla pääsee, kun tekee itse.

Mielestäni siis ei voi syyttää pelkästään nykyajan lapsia/nuoria, että kiinnostusta muuhun kuin ratsastamiseen ei ole. Koko kulttuuri on muuttunut mielestäni myös tallinpitäjien toimesta.

Lähettäjä: Amen 
Päivämäärä:   24.6.25 11:01:57

Lähettäjä: Näkökulma X
Päivämäärä: 24.6.25 09:03:08

Ratsastuskoulun pitäjän näkökulma: vastuukysymykset vuoksi nykyaikana ei voi ottaa lapsia samalla tavalla pyörimään talleille kuin ennen, vaikka innokkaita tulijoita olisi paljonkin. Ajat ovat erilaiset siltä osin, jos lapsille sattuisikin jotain tallissa. Liian suuri riski yrittäjälle, vika ei ole lapsissa ja nuorissa.

Komppi tälle. Ajat on erilaiset monella tavalla ja yrittäjillä ihan erilainen paine kuin ennenvanhaan myös vastuukysymyksissä.

Lähettäjä: Terese 
Päivämäärä:   24.6.25 12:08:26

Puhelin kiinnostaa enemmän kuin hepat

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 12:26:25

Meidän tallilla on vanhemmat lasten kanssa, ja ainakin paikalla pitää olla joku aikuinen. Kaikki aikuiset ei yhtälailla uskalla vaatia lapsiltaan. Olen sanonut tallin aikuisille, että jos mun jälkikasvu laiskottelee, niin saa sanoa! Eli potkua vain persuksille, äidin luvalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.6.25 12:27:34

Ja lapsille olen sanonut, että rikkaiden lapset voi päästä helpommalla, mutta heidän täytyy oppia tekemään töitä. Jos ei ole rahaa, pitää olla ahkera.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   24.6.25 12:52:08

Ei liene väärin, että tuntilaiset toivoo turvallisia ja koulutettuja, hyvinvoivia hevosia? Ennen tunneilla oli paljon vihaisia ja suorastaan vaarallisia, kouluttamattomia yksilöitä.

Lähettäjä: Å 
Päivämäärä:   24.6.25 14:18:00

Tädeille on rahaa. Se on se käyttäjäkunta jotka ratsastuskoulussa tuo kannattavuutta. Totta kai kannattaa satsata heihin.

Lähettäjä: &€#? 
Päivämäärä:   24.6.25 15:55:33

Kaikki pelkää kaikkea. Jos mitä tahansa sattuu etsitään syyllistä/maksajaa useimmiten palvelun tarjoajalta. Tenavat suojataan pienestä pitäen konttauskypärät päässä ja kaikilla mahdollisilla turvavälineillä. Ei siis opitakaan varomaan riskejä taikka selviytymään uhkaavista tilanteista.
Niinpä tarjolla on vain turvaratsastusta, tavoitteena pitää asiakkaat hyvän tuulisina. Ei vaadita mitään, ei aseteta urheilullisia tavoitteita. Ymmärrys eläimistä on kovin kaukana arjesta ja huoli hyvinvoinnista on kuitenkin päällimmäinen. Niinpä eläintäkään ei saa käskeä mihinkään mitä se ei juuri sillä hetkellä ole halukas tekemään.
Hyvä eli tuottoisa ratsastuskouluyritys mukautuu kysyntään ja tarjoaa sitä mitä suurin osa asiakaskunnasta on valmis ostamaan.

Lähettäjä: Tätsy 
Päivämäärä:   24.6.25 17:03:40

80-luvulla aloitin Artukaisissa. Oli sekä teinejä että aikuisia, omassa ryhmässä nuoria aikuisia. Hevoset olivat kurissa ja nuhteessa käyttäytyivät hyvin. Opettajaa kunnioitettiin. Ei ollut kännyköitä ei somea. Artukainen ollut aina isompien paikka ei mikään lasten paikka/poni talli.

Sanoisin että nykyään kyllä ollaan enemmän kiinnostuneita hevosen hoitamisesta kun noina aikoina. Tosin hevosilla oli silloin omat nimikkohoitajat eikä tuntiratsastajat saaneet juuri muuta kuin laittaa kuntoon ja kesällä letkutella ulkona.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   24.6.25 19:53:31

Kyllä turvallisuus nyt vaan on tärkeä asia! Pyöritän yritystä, ja mun on pakko edes yrittää pysyä kunnossa, sillä muuten menee elanto. En esim enää hyppää ja kieltäydyn menemästä pystyynnousevalla ratsulla, en uskalla ottaa riskiä että taidot ei riitä vaikean hevosen kanssa. Muuten menen kyllä liki kaikilla, nuorillakin, jos ovat fiksuja.

Lähettäjä: muusa 
Päivämäärä:   25.6.25 14:11:01

70-80 luvun vaihteessa ridasin Artukaisissa 8 vuotta. En muista yhtään aikuista tunneilla. Vaikka oltiin tallilla 7 päivää vkossa, koulun jälkeen joka päivä ja kaikki viikonloput. Irre Blomqvist opetti, hänellä paljon arvovaltaa, ei tullut mieleenkään sanoa vastaan tai kyseenalaistaa hänen ohjeitaan. Irre oli tuolloin varmaan Suomen ainut (KyraK:n lisäksi) Strömsholmassa kouluttautunut oikea ratsastuksenopettaja.

Lähettäjä: Julia 
Päivämäärä:   28.6.25 23:23:16

Veikkaan että muutos tulee myös nykyisestä peruskoulusta, jossa mitään ei vaadita, ryhmäkuri on heikkoa, tavoitteet on laajoja ja opettajien aika menee parin sählärin sekoilun kaitsimiseen.

Ratsastuksessa ja hevosten hoitaminen ei voi muuttua joustavasti samalla tavalla kun koulu, jossa voidaan tehdä avoimia oppimisympäristöjä, käyttää kirjan sijasta tablettia jne. Ratsastuskoulussa pätee tietyt lainalaisuudet (turvallisuus ja hevosten hyvinvointi), joista ei voi joustaa. Joten kun muu maailma on lapselle aika kaaottista nykypäivänä, voi tulla yllätyksenä että ratsastuskoulussa täytyykin kuunnella ja noudattaa opettajan ohjeita, pitää huomioida hevonen ja muu ryhmä, pitää turvavälit jne. Sellainen mahtaa olla uutta nykylapselle.

Tähän lisättynä tässä ketjussa aiemmin mainitut nykyaikaiset turvallisuusstandardit, vastuukysymykset, vanhemmat, mukavuudenhalu, liikkumattomuus ja älypuhelimet.

Lähettäjä: mama 
Päivämäärä:   29.6.25 07:27:09

Sama ilmiö baletissa, voimistelussa, jne. Kaikki vaatii kuria, järjestelmällisyyttä ja tasaista treeniä.
Aasialaiset dominoivat maailmalla, heidän kulttuuriin voimakas autoritäärisyys kuuluu. Lukekaapas Tiikeriäidin ohjekirja lasten kanssa olemiseen.
Ehkä se kultainen keskitie olisi paras keskiverroille; jos tähtää huipulle, sitten pitää löytyä asennetta ja kovuutta jo vanhemmista ja isompana myös lapsesta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   29.6.25 07:56:21

Höpö höpö. Ratsastuksenopettajakoulutus alkoi Suomessakin jo v.1974 eli 70-80-lukujen vaihteessa oli jo monia Suomessa koulutettuja ratsastuksenopettajia, lisäksi Ruotsissa, Saksassa ja Englannissa opiskelleita.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   29.6.25 09:00:23

Nykyharrastajissa on myös se iso ero että iso osa haluaa vain ratsastaa, muu ei kiinnosta. Ratsastuksenopettajana toimiva kaveri sanoo että iso osa ei enää tunnista perustermejä ja siten esimerkiksi tunnista hevosten värejä. Et voi sanoa jollekulle että sun seuraavan tunnin ratsu on Poku joka on nyt tunnilla menevä ruunikko/ voikko/ kimo vaan on sanottava tummanruskea/ keltainen/ valkoinen. Ei vaan kiinnosta opetella. Saman tallin samanvärisiä hevosia ei pari vuotta ratsastaneetkaan välttämättä erota toisistaan. Kun vielä menneinä vuosikymmeninä jo alkeiskurssille tulleet olivat lukeneet hevostietokirjoja ja tunsivat eri varusteet, ratsastustermit, värit, tavallisimmat hevosrodut ja hevosista oltiin kiinnostuneita kokonaisuudessaan. Talleille kuljettiin polkupyörillä ja runsaasti pihapelejä leikkineet lapset ja nuoret oli fyysisesti hyväkuntoisia.

Lähettäjä: Moi 
Päivämäärä:   29.6.25 09:39:34

Haha mäkin muistan lapsena opiskelleeni ponirotujen sukutauluja, vaikka en ollut edes aikeissa aloittaa minkäänlaista kasvatustoimintoo. Imin vaan kaikkea mikä liittyi hevosiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.6.25 11:51:29

Se oli tosiaan kunnia-asia tunnistaa mahdollisimman paljon rotuja, samoin kaikki värit ja merkit. Itselläni sama koski koirarotuja, vaikka koiran hankinkin vasta aikuisena. Mutta edelleenkin tunnistan lähes jokaisen vastaan tulevan karvanaaman rodulleen, trimmistä huolimatta 

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.6.25 09:55:22

Osa lapsista tietää kyllä tosi paljon roduista ja väreistä - englanniksi - joidenkin hevospelien ansiosta, enemmän kuin minä lapsena. En muista että itse olisin paljoa saanut teoriaopetusta 80-luvulla, luin kaikki hevoskirjat ja opettelin sieltä.

Oma lapsi on saanut teoriaopetusta vaikka kuinka paljon leireillä. Lievästi autismikirjolla olevana hän imee kaiken informaation kuin sieni, liittyi se rotuihin, väreihin, sukutauluihin tai siihen, miten hevosen pitää liikkua/hypätä tai kuinka pikkutarkasti ratsastetaan. Siinä missä samanikäiset on kiinnostuneet kaikenlaisesta, hän imee pelkkää hevosia ja ratsastusta sekä kaikkea oheistoimintaa, kuten hevosen hoitoa, valmennusta, tallin toimintaa jne. Miettii miten voisi parantaa omaa ratsastusta ja alkoi käydä kuntosalilla, että ratsastaisi paremmin.

Monet eivät ole tällaisia yhden asian tyttöjä tai poikia, mutta lajissa kehittymistä palvelee, jos on. Mutta monessakaan paikassa ei enää saa tehdä ja toimia, ymmärrän kyllä syyn. Siellä ei sitten tällainen fanaattinen heppahullu viihdy, kun ei saa hengittää hevosta.

Lähettäjä: Nn 
Päivämäärä:   30.6.25 10:01:45

Vaikka olen turvallisuusasioiden parantumisesta hyvilläni ja siitä, että hevostenhoitoon todella perehdytään, niin en voi olla miettimättä, mihin se heppatyttöjen tekemisen palo katosi. Täällä on syytetty vanhempia, mutta ei näitä heppatyttöjä kiinnosta nämä asiat, kuten ennen. Jos sait yksärin hoidettavaksi, olit super-iloinen, mutta nyt naama myrtyssä keksitään, miksi EI tarttis tulla tallille

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   30.6.25 10:11:13

Omassa nuoruudessa nuo värit, merkit ja sukutaulut tuli hyvin tutuiksi vihko- ja myöhemmin virtuaalitalleista.
"Julkkishevosia" oli silloin aika vähän, joten niistä vähäisistä imettiin kaikki mahdollinen tieto villivarsan ja hevoshullun sivuilta. Sitten ihailtiin, jos jollakin tallin hienolla yksärillä oli sukutaulussa samoja nimiä. Omassa nuoruudessani oli vielä tapana, että karsinakylteissä oli hevosen nimi, sukupuoli, omistaja, ja yleensä myös paikat vähintään emälle ja isälle, usein myös seuraavalle sukupolvelle.

Tietoa hevosista oli saatavilla vähemmän ja sen saamiseksi piti nähdä aika paljon vaivaa. Heppalehdet ja kirjat luettiin viimeistä välimerkkiä myöten, ja myöhemmin pollux-hevoskerhon paketeissa tuli "ystäväkirjoja" joihin kirjoitettiin tietoja tutuista hevosista - usein niissä oli myös hevosen pään ja sivuprofiilin ääriviivat, joihin piirrettiin merkkit :)

Nykyään kaiken tämän tiedon voi tarkistaa instagramin kuvista, sukupostista, hepasta, kipasta tai equipesta ja tieto on aina saatavilla, joten se ei ole yhtä arvokasta.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   30.6.25 10:17:12

Lähettäjä: Nn
Päivämäärä: 30.6.25 10:01:45

Vaikka olen turvallisuusasioiden parantumisesta hyvilläni ja siitä, että hevostenhoitoon todella perehdytään, niin en voi olla miettimättä, mihin se heppatyttöjen tekemisen palo katosi. Täällä on syytetty vanhempia, mutta ei näitä heppatyttöjä kiinnosta nämä asiat, kuten ennen. Jos sait yksärin hoidettavaksi, olit super-iloinen, mutta nyt naama myrtyssä keksitään, miksi EI tarttis tulla tallille

Mistä lapset oppii asenteensa? No kotoa vanhemmilta. Jos vanhemmat tuo kaiken valmiiseen pöytään, ostaa sähköskuutit, koppimönkkärit ja kuskaa sateella kouluun, ei anna lapselle ikinä vastuuta mistään tai vaadi lapselta vastuunkantoa edes omien kouluasioidensa kanssa, niin mitenkäs ne lapset oppii olemaan reippaita, vastuuntuntoisia ja aktiivisia.

Lähettäjä: Kajan 
Päivämäärä:   30.6.25 10:50:29

"Lähettäjä: Nn
Päivämäärä: 30.6.25 10:01:45

Vaikka olen turvallisuusasioiden parantumisesta hyvilläni ja siitä, että hevostenhoitoon todella perehdytään, niin en voi olla miettimättä, mihin se heppatyttöjen tekemisen palo katosi. Täällä on syytetty vanhempia, mutta ei näitä heppatyttöjä kiinnosta nämä asiat, kuten ennen. Jos sait yksärin hoidettavaksi, olit super-iloinen, mutta nyt naama myrtyssä keksitään, miksi EI tarttis tulla tallille"

Minäkin muistan lukeneeni kaikki mahdolliset hevoskirjat ja lehdet ja opetelleeni teoriaa niin paljon kuin pystyi. Lasten ja nuorten lukemisinto on vähentynyt vuosi vuodelta, sehän on tutkimuksissa ja kouluissa nähty. Samalla halukkaita hoitajia on aina vain vähemmän. Ei vain kiinnosta enää. Teininä oli ikionnellinen, kun sai tallilla jonkin tehtävän, kuten hakea hevosen tarhasta, harjata sen tai jopa taluttaa opettajan ratsastaman hevosen loppukäynnit.

Ylipäätään ulkoilmassa viihtyminen on vähentynyt älypuhelinten yleistymisen myötä. Jos lapset ja teinit laiskistuvat ja passivoituvat, ei ole ihme, että se näkyy talleillakin.

Minulta naapurin tytöt ruinasivat, että haluaisivat tulla tekemään tallitöitä ja hoitamaan ja opettelemaan, mutta jaksoivat käydä muutaman kerran, vaikka hommia oli tarjolla kaikenlaisia ja olisivat saaneet ihan valita, mistä tykkäävät. Kilpahevonenkin olisi ollut eli myös kisareissuja ja kaikenlaista kisahevosen elämään liittyvää opeteltavaa tarjolla. Ei vain ole intoa, vaikka ihan itse ruinasivat.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   30.6.25 11:08:31

Ei niillä vanhemmilla ollut ennen mitään tekemistä sen hevoshulluuden kanssa. Moki vanhempi suhtautui äärimmäisen nuivasti hevosiin ja mulla oli kavereita jotka luki hevoskirjoja ja -lehtiä salaa, "hurjimmat" kävi tallilla salaa ja jopa ratsastivat ilman vanhempien lupaa kun tuolloin sai ratsastuskouluissa ratsastaa tallitöitä vastaan. Mutta se palo oli niin hirmuinen ettei sitä vanhempien kiellot hetkauttaneet.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   30.6.25 11:16:16

Lähettäjä: Dark Jedi
Päivämäärä: 30.6.25 11:08:31

Ei niillä vanhemmilla ollut ennen mitään tekemistä sen hevoshulluuden kanssa. Moki vanhempi suhtautui äärimmäisen nuivasti hevosiin ja mulla oli kavereita jotka luki hevoskirjoja ja -lehtiä salaa, "hurjimmat" kävi tallilla salaa ja jopa ratsastivat ilman vanhempien lupaa kun tuolloin sai ratsastuskouluissa ratsastaa tallitöitä vastaan. Mutta se palo oli niin hirmuinen ettei sitä vanhempien kiellot hetkauttaneet.

Ei hevoshulluuden, vaan ihan yleisen asenteen ja reippauden kanssa vanhemmilla on paljonkin tekemistä. Miksi lapsi tekisi yhtään töitä tai näkisi vaivaa minkään eteen, jos kaikki tuodaan hopeatarjottimella nenän eteen?
Omassa nuoruudessa se vanhempien vastahakoisuus useimmiten yllytti entistä enemmän, kun asenne oli "minähän näytä niille".
Nyt lapsilla ei ole tuollaista näyttämisenhalua. Miksi tehdä tallihommia ilmaiseksi kenellekään, kun äiti ja isä maksaa ratsastustunnit joilla ei tarvi kuin käydä ratsastamassa ja viedä hevonen karsinaan, tai kotona voi katsoa uusimmalla iphone-mallilla kun joku muu ratsastaa ja hoitaa hevosta?

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   30.6.25 15:01:00

Siitä olen samaa mieltä, että ihmiset ovat muuttuneet passiivisemmiksi, yleiskunto huonompi yms.

Mutta muuten en ole läheskään kaikkien kanssa samaa mieltä.

Ne ratsastuskoulun hurjat ja hankalat hevoset tosiaan usein oli kipeitä. Esim itse kävin lapsena tallilla, jossa melkein kaikilla oli selässä jälkiä (patteja, säät haavoilla tms) epäsopivasta satulasta ja hevoset saattoi olla tosi vihaisia satuloidessa. Ratsastaessa monet pukitteli herkästi.

Edelleen jostain syystä puhutaan ”automaattihevosista” ja kuinka ratsastajat haluaa vain sellaisia. Oikeasti ei kuitenkaan ole olemassa automaattihevosta. Niitä kutsutasn hyvin koulutetuiksi hevosiksi. Ihan jokaisen pitäisi opetella ratsastamaan ensin sillä ”automaatilla” koska sellaisen kanssa voi oikeasti opetella istuntaa ja apujen käyttöä oikein. Omassa nuoruudessa 90-luvulla ratsastus oli usein tosi kovakouraista, kun hevoset oli tahmeita, pukittelivat tai painoivat kädelle. Ei siinä ole mitään hienoa että hevonen vastustaa ratsastajaa, vaikka silloin ja nykyäänkin osa kuvittelee että on jotenkin hienoa kun vaan selviytyy sen vaikean hevosen kanssa. Hienoa on se, että oppii ratsastamaan eleettömästi ja kevyin avuin. Ja vasta kun nöin osaa tehdä sillä hyvin koulutetulla ja helpolla, virheitä sietävällä, hevosella, voi lähteä kouluttamaan vaikeampia (=huonosti koulutettuja/ratsastettuja) hevosia.

Minusta on hienoa että nykyään ratsastajat vaativat parempia hevosia tunneille. Siis turvallisia ja riittävän koulutettuja. Ei ole hevosten eikä ratsastajien etu, että ytetään vähän koulutettuja nuoria, ex-ravureita yms.

Sitä taas en ymmärrä, miksi olisi huono että pääsee kilpailemaan mahd aikaisin. Tallin pienet kisat on loistava tilaisuus testata taitojaan ja se tuo monelle kivaa vaihtelua ja motivaatiota harrastamiseen. Se on harjoittelua siinä missä normi tunnitkin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.6.25 15:17:08

Kilpailumahdollisuuksien tarjoaminen on erinomainen keino sitouttaa lapsia talkoiluun ja hoitajatoimintaan.
Meillä (ruotsissa) kisaamaan pääsee heti alkeiskurssilla, mutta osallistumisen ehtona on osallistuminen seuran "klubbenin" toimintaan eli hoitajatoimintaan, alkeiskursseilla taluttamiseen, kisatalkoiluun jne.

Esim. oman lapsen alkeiskurssiryhmässä kaikki paitsi yksi lapsi on mukana hoitajatoiminnassa, talkoilee ja kilpailee. Ja tämä yksi lapsi ei ole mukana siksi että heillä on myös kotona hevosia :D
Lapsen talkoisiin voi osallistua, mutta sitä ei voi hoitaa kokonaan, vanhempi tai muu aikuinen. Suomessa harrastuksissa on aika yleistä että talkoot voi hoitaa kokonaan vanhempi tai siitä pääsee eroon rahalla tai sitä ei vaadita ollenkaan.

Minusta on kiva että lapset käy tallilla muinakin päivinä kuin omalla ratsastustunnilla. Katsomo on aina täynnä lapsia ja tulee mieleen oma lapsuus, kun tallille pyöräiltiin joka päivä, eväänä oli brunnebyn blandsaftia retkipullossa ja gillekeksejä tupperin rasiassa :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.7.25 09:27:47

Kilpailutoimintaan mukaan ottaminen tosiaan reipastaa. Kun täytyy osallistua rakentamiseen, olla toimihenkilönä ja hoitaa oma ratsu ja kisata, oppii monia asioita. Ja paras tehdä asiat niin, että ei voi kisata, jos ei myös raksaa/pura tai toimaroi.

Kannattaa palkita junnun ahkeruutta, ei vanhemman egoa/tilipussia/nimeä. Niitäkin paikkoja on, joissa päsmäröimään pääsevät väärät tyypit.