|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 22.6.25 00:37:58
Itse olin Ulkomailla 1997-1991 ja ihan työlläni rahoitin. Tapasin viikoittain siellä olevia suomalaisia kymmenittäin. Mielestäni "koko Suomi" oli Euroopassa kasarilla.
Eurooppaan mentiin ihan niinkuin tänäkin päivänä. Osa kisasi kv, osa kansallista, osa oli groomina, osa laittoi hevosia satulaan ja nh luokkiin. Suomuksen Ykä läksi tuttavapiiristäni ensimmäisenä pysyvästi. Perään meni melko tavis Lekander ja onhan siellä ulkomailla nytkin varmaan 50 tai 100 tai en tiedä, mutta paljon kasarilla sinne muuttanutta ratsastajaa Kyrasta alkaen.
Kisoihin ilmoittauduttiin ensisijaisesti lomakkeella. Ensin se lähetettiin aina postissa ja kasarin lopussa myös faxilla. Puhelimella sai jälki-ilmoittautua.
Lähtölistat todella arvottiin ja kirjoitettiin ja kopioitiin. Laadittiin myös tuloskortit tornille ja niitä sitten täytettiin. Radat piirrettiin millimetripaperille.
Hevosautot alkoivat muuttumaan nykydesigniin kasarin puolivälin jälkeen, kun AK ja pari muuta niitä alkoivat valmistamaan. AK autoja on vieläkin liikenteessä kisoissa. Eli asuntoautomainen living, automaattiramppi tai kaksi, vesisäiliöt, suihkut, vessat, telkkarit, ilmastoinnit, alumiiniset isot kisakaapit ja konevinssit...
Traikuissa kasarin puolivälin jälkeen alkoi saada leveitä nykytraikkuja parempia etupurullisia telejä. Kasarin alussa ja seiskarilla oli vähän kamalia traikkuja, seiskarilla junakin oli vaihtoehto ja kisapaikalle ratsastaminen. Joskus kasarillakin ratsastettiin naapuritallille. Kasarin alussa oli jo hyviä hevosautoja.
Tuo teurasautojuttu. Teurasautolla kulkivat lähinnä tuntihevoset ja lähinnä tuntsareihin tai valmisteleviin. Siilit liikkuivat teurasautolla vielä muutama vuosi sitten. Ei siis mitään muinaisuutta eikä huono.
Mustat lötkyt ruoka-astiat, jabakupit, jabat (samoja kuin kasarilla seisoo vielä Ypäjällä), heinäverkot, kuljetussuojat, nahkapäitset lampaankarvapehmukkeilla jne
Silloin merkattiin omilla väreillä eli eri värisin sähköteippiyhdistelmin omat kilpailutarvikkeet. Kisoista sai tarroja ja niitä liimattiin kisakaappiin. paremmista kisoista sai palkinnoksi sellaisia seinään laitettavia palkintolevyjä, en tiedä mitä suomeksi. Sekä tietysti ruusukkeita, rahaa ja pokaaleja. Ja rahaa sai moninkertaisesti nykyaikaan nähden. Ei ollut harvinaista, että hevonen eli sueraavan vuoden kesän palkinnoilla.
Kisapaikoista noin puolet oli nurmella, moni kisapaikka liittyi varuskuntaan, kisakentät olivat nykyistä suurempia ja useissa oli hyvä pohja. Urheilukentät olivat huonoja ja niitä oli vain jossain Seinäjoen lähellä. Kisakausi meni jotenkin niin, että Turku, Nikkilä ja Tuusula samana viikonloppuna, sitten oli Derby ja kun Savonlinna joskus alkoi sit se, ennen sitä niillä paikoin oli Messilä, sit oli SM Laaksolla yleensä.. ja HIHS vuodesta 1985 syksyllä, ennen sitä Rusan maneesissa joku isompi kisa. Kisoja oli Mäkelöitten luona Pikkaralassa Pikkaralan palkinto, Kestilässä maitomalja, Pohjanmaalla Pohjanmaan Potti, Ouluun tuli myöhemmin Oulun Pokaali, jotain oli joskus Vaasassa, Kokkolassa oli ensin jossain nurmilentokentällä ja sitten jossain hiekalla ysärillä ehkä siellä missä käyttökieltomaneesi. Turun Malja Artukaisissa, Tuusulan Derby, Santahamina, Lappeenrannassa varuskunnan kentällä, Kuopiossa ysärillä Sorsasalo, Jyväskylässä oli kamalalla pohjalla joku Killerin palkinto, Tampereella kisattiin Kaupin puistossa ja Kangasalla Pohtiksella, Riihimäellä raviradalla, Santahaminassa lentohiekassa, Laaksolla, Takkulassa kans aina kisat ja siellä Messilässä. Kajaanissa oli jokin lentokenttä nurmella. FiinDerby tietysti ja oli kv ja paljon rahaa jaossa.
Messilässä oli kesäkelkkamäki, kesämaa ja Saimaannorppakilpailu. Yläkenttä oli parempi kuin uudempi alakenttä. Maneesi kammottava.
110 luokat olivat vain nuorille hevosille ja aloitteleville junnuille ja avoimet luokat alkoivat He A eli 120 cm. Usein oli avoin 120 vain perjantaina ja la ja su pienimmät avoimet 130. Ja täytyy sanoa, että tätä kaipaan. Jos sun hevonen oli klassattu, piti hakea klassaukseen poikkeusta, jos junnuna halusi aloittaa 110-tasolla. Seura ja piiritasolla ei tarvittu lupia, mutta kansallinen anottiin eikä niin vaan saatu seuralta. Lupia käytettiin vallan välineenä. Kasarilla nuoret hevoset menivät 110, ysärillä ja kakstuhat ekalla vuosikymmenellä 5 v menivät la 110 ja su 120 ja 6v la 120 ja su 130.
Kasarilla arvosteluja käytettiin.. oli viestiä,piste-esteratsastusta ja vaikka mitä ja paljon maksavaa yleisöä.
Onnettomuuksia sattui harvoin. Gunssan jäi kerran jalustimeen ja siinä taisi olla melkeinpä kaikki. Tippuminen oli lajin ominaisuus eikä onnettomuus.
Radoilla ei ollut turvakannattimia, puomit olivat raskaita ja esteissä enemmän puomeja, esteet olivat aina vähän yli maksmin eikä niitä arkailtu sijoittaa ilkeästi. ratamestarit hakivat oppinsa suurilta areenoilta ja testasivat oppimiaan tehtäviä meillä kansallisissa. Vesi, kolmoissarja, muuri, trippeli kuuluivat normaaliin rataan.
|