Lähettäjä: Syreeni 
Päivämäärä:   19.6.25 08:49:56

Miten 'ennen vanhaan' eli vaikkapa joskus kasarilla kisattiin? Ei varmasti silloin olleet äidit groomina tai kuskinakaan, eli miten käytännössä onnistui?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 09:10:27

En kisannu itse lapsena enkä nuorena, mutta olin kisahoitajana. Meitä teinejä oli hoitajina toisille teineille ja aikuisille, mutta oli monella iskät ja äiskät jelppimässä, jos ei muuta niin vetämässä traikkua tai ajamassa kuorkkia (se ei ollut hepparekka silloin, vaan sanottiin kuorma-auto).

Joidenkin iskät oli vähän limaisia meille teinitytöille.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   19.6.25 09:18:22

Jos ei saanut isää, äitiä, ukkia tai vaikka isoveljeä kuskiksi pyydettiin joku lähiseudun raviukko kuskaamaan. Lähiseudun kisoihin porukka kulki ratsastamalla, mun tuttu on mennyt ratsastamalla lähes 10 km päässä olleisiin kisoihin eikä se ollut mitenkään outoa. Toisen tutun talliporukkaa kuskasi kisoihin paikallinen teurasautokuski sillä teurasautolla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.6.25 09:23:57

Toisen tutun talliporukkaa kuskasi kisoihin paikallinen teurasautokuski sillä teurasautolla.

Apua 😃 No, oldies goldies

Lähettäjä: Koko päivä 
Päivämäärä:   19.6.25 09:34:21

Kisakutsut katsottiin Hippoksesta ja ilmoittauduttiin kirjeellä. Equipeä ei ollut, joten yhtään ei tiennyt, paljonko on osallistujia ja mihin aikaan päivästä oma startti on. Kisoihin mentiin aamulla ja oma starttivuoro tuli sitten jossain kohtaa.

Lähettäjä: RX 
Päivämäärä:   19.6.25 09:45:55

Lähdöt piti varmistaa ennen kilpailua. Estekilpailuissa varmistaminen tapahtui ympyröimällä ratsukon lähtönumero kanslian seinällä olevaan listaan. Koulukilpailuissa piti puhelimitse soittamalla varmistaa lähdöt, tällöin varmistusaika oli esim tiistaina klo 20-21.

Arvioidut lähtöajat sai tietää myöskin soittamalla kilpailukutsussa määriteltynä ajankohtana (esim. torstaina klo 19-20).

Lähettäjä: sdf 
Päivämäärä:   19.6.25 09:52:59

Kisamaksut maksettiin kansliaan ihan rahalla ja käteisenä haettiin ne palkintorahatkin sieltä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.6.25 10:10:59

"Ei varmasti silloin olleet äidit groomina tai kuskinakaan, eli miten käytännössä onnistui?"

Oli niillä joiden äidit oli hevosihmisiä tai muuten mukana harrastuksessa, tai isät. Kyllä niitäkin oli. Mutta tietysti oli myös paljon teinit keskenään niin, että vain kuskina oli joku täysi-ikäinen, ellei kisat olleet ratsastusmatkan päässä jolloin mentiin tietysti ratsain.

Lähettäjä: sweet memories 
Päivämäärä:   19.6.25 11:15:58

Tallin seinällä oli kutsut lähiseudun kisoihin ja isommat kisat Hippoksessa. Ilmoittauduttiin ihan kirjepostilla ja maksut käteisellä kansliaan. Siihen aikaan sai pikkukisoistakin rahapalkintoja, nekin sai hakea kansliasta.
Aika monella isät kuskasivat kisoihin plus oli kimppakyytejä esim. ratsastuskoulun rekalla. Monella oli hoitaja mukana eli joku tallikaveri.
Yövyttiin usein lähiseudun leirintäalueen mökeissä, myöhemmin hotelleissakin. Hevosille oli tehty väliaikaiskarsinoita maneesiin putkivirityksin tai majoittuivat lähiseudun talleissa, isommissa kisoissa oli jaboja myös.
Etelässä näki enemmän isoja hepparekkoja, joissa oli living.

Lähettäjä: PM 
Päivämäärä:   19.6.25 12:14:38

Vanhemmat tai jpskus valmentaja kuljetti.
Traikulla tai hevosautolla, traikussa teli ja etupurku.
Ilmoittauduttiin lomakkeella, lähtölistat paperilla, lähdönvarmistulset, joita on nykyäänkin viimeksi Ypäjällä.
Kentät olivat suurempia, kolmoissarjat, trippelit, vallit, haudat ja pitkät vedet jo 120. Radoilla oli suhteitettuja ja esteet tapissaan ja usein 8% yli. Ei turvakannattimia. Esteet olivat maasiivisempia. Harvoin sattui mitään.

Jos hevonen oli klassattu, piti hakea oikeutta mennä pienempää.

Pihalle lensi vasta kolmannesta kiellosta