|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 16.6.25 14:41:03
Tuosta keravan kenttäkisan topasta jäin miettimään sitä, millainen kiinnostus ratsastusta ja kilparatsastusta kohtaan on sopivaa.
Ja sanotaan nyt heti alkuun, että en halua keskustella yksittäisistä ratsastajista enkä tapahtumista.
Mietin siis sitä, milloin tavallisen harrastajan on ok osoittaa kiinnostusta lajin tapahtumiin ja millä tavalla? Vaikuttaako tähän se, onko kyseessä tunnettu ratsastaja vai ei? Missä menee raja liian henkilökohtaisen ja julkisen tiedon välillä? Ymmärrän, että esim terveystiedot on täysin henkilökohtaisia ja jokaisen oma päätös julkaista niistä mitä julkaisee. Mutta onko väärin olla huolissaan kanssa harrastajasta?
Itse koen, että ratsastuspiirit on sen verran pienet, että kaikki isommat tapahtumat, oli sitten iloisia tai ei, koskettaa. Iloitsen suomalaisten menestyksestä ja jään miettimään, jos jossain sattuu onnettomuus. En itse ole kokenut onnettomuudella mässäilyksi sitä, jos toivon ratsukon olevan kunnossa. Se jossain määrin on tietysti minulle kuulumatonta, mitä on tapahtunut, mutta toki olen utelias sen kuulemaan, jos se kerrotaan. Myös siksi, että en tykkää kokea kaikkea itse kantapään kautta ja esim yhden surullisen onnettomuuden jälkeen olen ollut paljon tiedostavampi siitä, etten loimita tai riisu vapaana olevia hevosia tarhassa tai laitumella. Eli koen itse tämmöisen toisinaan hyödyllisenä tietona.
Ymmärrän myös, että onnistumisia on kivempi jakaa ja niistä saa ns helpommin olla kiinnostunut. Mutta saako harrastaja olla kiinnostunut myös lajin varjopuolista? Ja mikä painotus tässä on tuntematon harrastaja vs ammattilainen? Tai tuntematon harrastaja vs vaikuttaja, joka on tehnyt itseään tunnetuksi ja halunnut ihmisten kiinnostuvan itsestään. Vai onko kiinnostus sallittua vain positiivisia asioita kohtaan?
Ja siis kiinnostuksella tarkoitan tässä ystävällismielistä kiinnostusta, joka kohdistuu julkiseen tai mahdollisesti julkiseksi tulevaan tietoon, en niinkään juoruilua tai kuulopuheiden levittämistä. Ehkä tämä myös liittyy kysymykseen siitä, missä määrin uteliaisuus on sallittua sanoa ääneen ja milloin siitä tulee "haaskalintuna olemista".
|