Lähettäjä: .
Päivämäärä: 12.6.25 23:08:31
Kielto seuraa luonnollisesti yleensä ratsastusvirhettä. Toki tasosta riippuen, mutta paljon useammin nykypäivänä näkee ns siistejä kieltoja, joiden jälkeen hevosta taputetaan ja yritetään uudestaan. Ilman isoa draamaa.
Pidän edelleen kantani siinä, että älykäs hevonen ei mene jokaisesta paikasta. Huono paikka on toki ratsastajan virhe, mutta en tiedä miksi se olisi jotenkin maailmanloppu tehdä virhe lähestymisessä. Paljon fiksumpi (myös sen ah niin ihanan hevosen sydämen takia) on olla rysäyttämättä esteen läpi. Ainakin itse nykyisin mielummin käännän pois tai pysäytän, jos olen ihan ilman askelta. Mielestäni se on reilumpi ratkaisu hevoselle kuin hypyttää se ilman paikkaa ja jättää koko virhe hevosen ongelmaksi. Hienoa, jos sun mielestä on toisin. Tai vielä parempi, jos et koskaan tee virheitä.
Sen hevosen sydämen saa kyllä rikki teettämällä liikaa ja liian vaikeaa. Harva hevonen menee rikki siitä, että ne pysähtyy huonosta paikasta, tilanne nollataan ja tullaan paremmin uudestaan. Paljon enemmän niitä syö se, että niitä käsketään hyppäämään ilman mahdollisuutta päästä puhtaasti yli.
Edelleen kysyn sitä, kun sekä pudotus että kielto on kuitenkin seurausta ratsastusvirheestä. Miten toinen virhe on toista niin paljon pahempi, että yksi virhe on huonompi kuin viisi virhettä?
Vielä kun otetaan huomioon, että iso kategoria "kielto" tai "pudotus" pitää sisällään ihan kaiken. Ne kaikki kiellot siitä ratsastajan voltista piiska pyllyssä esteen sekaan istuneeseen. Ja kaikki pudotukset siitä kevyttäkin kevyemmästä hipaisusta käytännössä esteen läpi hyppäämiseen. Niin en ymmärrä, miten yksi rauhallinen kielto olisi pahempi kuin viidesti ilman askelta räjäyttää este tulitikuiksi. Vain siksi, että se kiellon ottanut ratsastaja ei koskaan ole halunnut hypyttää hevostaan läpi esteestä ilman paikkaa ja se toinen ratsastaja taas haluaa välttää kiellot hinnalla millä hyvänsä.
|