Lähettäjä: Texaco 
Päivämäärä:   31.5.25 18:08:17

Olen huomannut ellaista että nykyisin harrastukseen pariin tuleville ratsastajille raippa itsessään on kauhistus, ja opettajat joutuvat perustelemaan pitkään raipan käyttöä ja pitämään pitkiä puolustuspuheita sille, että vasta viimeisenä oljenkortena yritetään varovasti raipalla hieman sohia, jos ratsua ei ole saatu pohkeilla pumppaamalla ja pusertamalla millään liikkumaan. Ja silloinkaan sillä raipalla ei välttämättä mitään reaktiota saada.

Itse olen tottunut ratsastamaan mahdollisimman kevyin avuin ja käyttämään raippaa tarvittaessa mieluummin matalalla kynnyksellä ennemmin, jotta hevonen kuuntelee myös kevyen pohkeella puristuksen, kuin vasta sitten kun on jo puolet tunnista yrittänyt pusertaa hevosta pohkeilla. En luonnollisestikaan hakkaa, lyö tai mäjäytä raipalla, vaan kosketan tai korkeintaan napautan. Useimmille riittää kosketus. Olen kokeillut sitä voimaa itseeni millä raippaa käytän ja se ei kyllä satu.

Oletteko muut huomanneet että suhtautuminen raipan käyttöön on nykyisin jo liiankin pelokasta? Tietenkään en kannata sellaista takapajuista kulttuuria jossa hevosia hallitaan pelolla tai lyömällä. Mutta mielestäni ratsastuksessa raippa on usein ihan tarpeellinen apu hepan kanssa kommunikointiin.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.5.25 18:10:03

En ole huomannut tällaistä kyllä juurikaan.

Lähettäjä: Tuntirats 
Päivämäärä:   31.5.25 18:17:10

Olen havainnut saman. Toki on hyvä, että raipan käyttö on siistiytynyt 1980-lukuun verrattuna, mutta raippaa voi käyttää merkinantovälineenä eri tavoin. Voi hipaista, voi pitää lavan päällä tai napauttaa.

Raippakammoiset on turhan usein pohkeilla pumppaavia, joiden jäljiltä hevoset on tosi hitaita. Puhumattakaan sitten niistä ratsastajista, jotka eivät reagoi jumittavaan hevoseen mitenkään ja muu ryhmä saa tunnista toiseen väistellä pienellä uralla näitä jumittajia.

Tuntiratsastus isommissa ryhmissä vaatii pelisilmää ja napakkaa otetta.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   31.5.25 18:24:52

Myös raipalle voi turtua, aivan kuten jalallekin.

"Puhumattakaan sitten niistä ratsastajista, jotka eivät reagoi jumittavaan hevoseen mitenkään ja muu ryhmä saa tunnista toiseen väistellä pienellä uralla näitä jumittajia."

LOL.. ehkä pitäisi vaihtaa tallia jos talli täynnä jumittavia hevosia. Huh sinun kanssasi olisi kyllä inhottava olla samalla tunnilla.. Sulle sopisi paremmin joku tosi pieni ryhmä ihan parilla tai muutamalla ratsastajalla tai yksärit.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   31.5.25 18:35:58

X:llä tais mennä tunteisiin ;)

Mä ratsastan pienryhmässä, mutta muita ryhmiä seuranneena mietin, miten jengi viitsii maksaa ryhmätunneista, jotka eivät ole sujuvia. Jumitukset riippuu kyllä eniten ratsastajasta, kun napakoilla ratsastajilla samat tuntihevoset liikkuu oikein hyvin.

Lähettäjä: Napakka 
Päivämäärä:   31.5.25 18:39:37

Raipatan niin kauan kunnes hevonen liikkuu eteen. En anna vaihtoehtoa.
T. Opin ratsastamaan 80-luvulla

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   31.5.25 18:52:31

Tuntiratsastukseen kuuluu myös ympäristön tarkkailu ja hevosen ohjaaminen.
Yksi jumittava hevonen uralla ei ainakaan itselle ole ollut ongelma kun ohi pääsee ohjaamalla sitä hevosta.
6 henkilön tunti ei ole pienryhmä.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   31.5.25 19:07:23

Raippa ei kuulu taitavan ratsastajan varusteisiin. Eikä tosin taitamattomankaan.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   31.5.25 19:18:04

X: Pääkaupunkiseudulla 6 henkilön tunti ON pienryhmä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   31.5.25 19:27:29

Mun mittamuulla ei ole. Niin monessa paikassa 6 ratsukon ryhmä on jo aika normi, pk-seudulla. Harvemmassa on minun mielestä ne paikat missä on 8-10 ratsukkoa.
Pienryhmätunti on 3 ratsukon ryhmä.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   31.5.25 19:40:31

Millä pääkaupunkiseudun talleilla 6 on normaali ryhmäkoko, kiinnostaisi - itse kun olen etsinyt, on ollut selvästi isompia (pienryhmiä lukuun ottamatta)? Pääkaupunkiseutuahan siis on Helsinki, Espoo, Vantaa (ja Kauniainen).

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   31.5.25 19:45:09

Primus taitaa olla ainoa pk-seudun koulu, jossa aikuisten normiryhmä on 6 ratsukkoa.
Pienryhmissä sitten 1-4 ratsukkoa.

Kehyskunnissa sitten muutama koulu, joissa 5-6 ratsukon normiryhmät, toki nämä pieniä kouluja että ei tuntihevosten lukumääräkään oikein muuhun riitä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   31.5.25 19:56:39

No sitten KEHYSKUNNISSA 6 ratsukon ryhmä on kyllä se normaali, pystyy pitämään kun maan vuokra halvempi ja asiakkaat tätä vaatii. Ainakin ne paikat missä olen itse käynyt. En haluaisi maksaa siitä että olen 8 ratsukon ryhmässä, saa niin vähän opetusta kun jo 6 ratsukon ryhmässä tuntuu että vähälle jää opetus.

Ajattelin pk-seutuna max 30min Kehä 1 :D Vaikka ihan Espoossa olen syntynyt.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   31.5.25 19:57:54

Keravalla Enjalan tallilla on 6 hengen normiryhmät. Mutta totuin lapsena siihen, että maneesissa on kaksi 10 hengen tuntia yhtäaikaa, niin silloin oppi myös ratsastamaan niin, että kaikki mahtuu. Jos samassa tilassa on nyt 8 niin sehän on jo tilava alue.

Mutta mitä olen tunteja katsonut, niin raippaa ei uskalleta käyttää tai huiskitaan kuin jollain pillillä. Tehokkaampaa antaa kunnon apu raipalla kuin jäädä junnaamaan.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   31.5.25 20:08:52

"Kehyskunnissa sitten muutama koulu, joissa 5-6 ratsukon normiryhmät, toki nämä pieniä kouluja että ei tuntihevosten lukumääräkään oikein muuhun riitä."

Tässä "kehyskuntien" eli suur-helsingin alueen vähän isommat koulut jossa 6 ratsukkoa on ihan normi:
Enjalan talli
Tolkinkylän ratsastuskoulu - Vantaa - yli puolet tunneista 6 ratsukon tunteja
Synergia - Ruskeasuo
Husö - paljon 6 ratsukon ryhmiä
Solbacka - paljon enemmän 5 ratsukon ryhmiä
Rauhalan talli
Evitskog

Isot koulut voi kutsua 6 ratsukon ryhmää pienryhmäksi mutta ei se kyllä ole..

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.5.25 20:12:20

Yksityistalleillakin joutuu katsomaan mihin ratsastaa kun kaikki tekee eri juttuja.. Se on opittava katsomaan eteensä ja suunnittelemaan reittiä myös ratsastuskoulutunneilla eikä ainakaan ratsastaa muiden hännässä kiinni sitten varmaan tuleekin yllärinä kun joku alkaa jumittamaan. Jotkut tuntiratsastajat tuntuu tuijottavan pelkästään hevosen kaulaa eivätkä tiedosta yhtään mitä tunneilla tapahtuu ympärillä, missä muut menee.. Nämä ei ympärilleen katsovat päälleratsastajat on ahdistavia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 20:25:33

Käyn tallilla, jossa opetetaan myös klassista maastatyöskentelyä. Reippa on ihan neutraali väline, kuten sen pitäisi ollakin. Hevosille on opetettu useita raippamerkkejä, esim. raipalla silitys = seis. Varsinkin maasta tehdessä raipalla on helppo ohjata vaikka sisätakasta tai tehdä muuta hienosäätöä. Toki raipan täytyy olla neutraali myös hevosille, joidenkin kanssa se voi olla pidempi tie, kun aiemmat neg. "asetukset" täytyy ensin purkaa. Tunnilla saatan ratsastaa raipan kanssa tai ilman.

Lähettäjä: Mm 
Päivämäärä:   31.5.25 20:28:56

Kaarelassa on aina ollut 6 ratsukkoa max. ryhmäkokoO Ja tämä on ihan superia: tilavat ratsastusalueet vain yhden ryhmän käytössä ja ryhmät eivät ole isoja.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   31.5.25 20:33:15

Hopotin mukaan suurin osa Synergian ryhmäkoko on 7 ratsukkoa, ei 6.

Lähettäjä: Noniin 
Päivämäärä:   31.5.25 20:48:13

Solbackassa kuitenkin normaali ryhmäkoko on 8hlö ja 5hlö on pienryhmä.

Lähettäjä: Noniin 
Päivämäärä:   31.5.25 20:49:41

Samoin Tolkinkylä ja Husö, 8hlö on normaali ja 5-6hlö pienryhmä.

Lähettäjä: Kataja 
Päivämäärä:   31.5.25 20:52:15

Alle 5n ratsastajan ryhmän alv tulee olla 25,5,
Sen suurempien 14

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 20:55:00

Olen ratsastanut jo kauan (n. 20 vuotta) josta osa ratsastuskoulussa ja osa yksityisillä tai omalla hevosella. Nykyään taas ratsastuskoulussa. En ole tottunut käyttämään raippaa eteenpäin ajavana apuna vaan väistättävänä, esim kevyt kosketus lavalle hevosen suoristamiseksi. Kerran muistan purkaneeni ihan omaa turhautumista tahmeaan hevoseen ja näpäyttäneeni sitä siksi raipalla viimeisen viiden vuoden aikana. Jos opettaja (varsinkaan nykyinen) käskisi käyttämään raippaa hevosen pyytämiseksi eteenpäin niin ihmettelisin kyllä.

Ilo on ratsastaa tallilla, jossa hevoset ovat reippaita ja vastaavat istuntaan ja pohkeisiin ilman, että täytyy patistaa eteenpäin.

Lähettäjä: jioaer 
Päivämäärä:   31.5.25 21:07:47

"Raippa ei kuulu taitavan ratsastajan varusteisiin. Eikä tosin taitamattomankaan."

ehkä viikon, eikun kuukauden tyhmin kommentti.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   31.5.25 21:51:31

Hienosti lähtenyt alkuperäinen aihe ihan eri aiheeseen XDD

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 22:39:02

Raippa on merkinantoväline. Minulla on se aina mukana kun ratsastan. Käytän etupäässä kevyesti naputtavana, tahtia antavana apuna, jolloin en käytä pohjetta. Hypätessä saatan ottaa ulkokäteen tukemaan kääntymistä.

Joskus harvoin käytän oikeasti raippaa, mutta lähinnä jos mikään muu apu ei ole tehonnut ja olen tarkistanut oman istunnan. Käytän myös maastakäsin raippaa, jos hevonen on jyräämässä päälle. Näitä hetkiä ei tapahdu kovin usein. En muista milloin viimeksi.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   31.5.25 22:52:36

No onhan se selvästi ratsastuskoulusta kiinni missä hevoset jumittavat ja missä liikkuvat mielellään.

Ei todellakaan ole normaalia että raippaa tarvitaan jonain käynnistyskampena tai ura on tukossa. Ei ainakaan meilläpäin. :D

Toki ratsastajissakin on niitä jotka eivät osaa ratsastaa hevosta eteenpäin muuten kuin raipalla mutta se on yleensä alkeistunnin ongelma?

Lähettäjä: Varaani 
Päivämäärä:   31.5.25 23:11:45

Olisi ihannetilanne, jos joka koululla kävisi niin paljon edistyneempiäkin ratsastajia, että hevosilla pysyisi oma eteenpäinpyrkimys eivätkä ne turtuisi niin, että laahustavat kuin täit tervassa. Valitettavasti välillä vaan on niin, että alueen asiakaskunta on selvästi alkeispainotteista. Silloin hevoset eivät vaan valitettavasti saa kovin paljoa ns. parempaa ratsastusta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.5.25 23:48:21

"Solbackassa kuitenkin normaali ryhmäkoko on 8hlö ja 5hlö on pienryhmä."

Ei ole. Tässä puhuttiinkin siitä mikä on NORMAALI, normaali tarkoittaa että sitä on enemmän = 5 ratsukon tunteja on paljon enemmän, eli se on kyseisen paikan normaali tunti. 8 ratsastajan tunteja on vähemmän, se on sitten niille jotka haluaa päästä halvemmalla ja saada vähemmän.
28/39 ryhmätunneista on 5 ratsukon ryhmiä. 5 henkilön ryhmää ei ole nimetty edes pienryhmäksi Solbackassa.

Sama juttu Tolkinkylässä, 6 henkilön ryhmiä, sitä ei ole nimetty pienryhmäksi, se on tallin normaali tunti. Sama juttu Kaarelan tallilla (Vantaa).

8 ratsastajan ryhmiä voisi kutsua jo suur-ryhmäksi.

Lähettäjä: Papu 
Päivämäärä:   31.5.25 23:52:17

Siinäpä se mukana kulkee. Raippaa käytän tarvittaessa ja yleensä jopa omaan jalkaan, enkä hevoseen. Monelle riittää pelkkä se ääni, ainakin meillä.

Joidenkin hevosten kanssa saattaa myös joutua pitkästä kouluraipasta ottamaan vähän alempaa kiinni tai pitämään ulkokädessä. Esimerkiksi yksi vakituisista ratsuistani on sellainen, että herkästi kaataa esim. ympyrällä laukatessa ulos, jos raippa sisäkädessä, vaikka sillä ei hevoseen koskisi ja sen kanssa sitten pidänkin ulkokädessä ja alempaa kiinni, jos on paljon ympyrätehtäviä.

Ja täällä kun on puhuttu noista jumittavista, niin onhan se turhauttavaa, jos 4/8 tuntilaisista jumittaa, kun sitä hevosta ei uskalleta/osata käskeä eteen. Siinä sitten jää tehtävät tekemättä, kun nämä neljä on levittäytynyt jokainen omalle neljännekselleen ratsastusalueella. Jokainen niistä kyllä liikkuu kunnolla, kun ratsastaja osaa ja uskaltaa ratsastaa.
Onneksi näitä sattuu harvoin omalla tunnilla, että useampia olisi jumittamassa. Yksi on aina omalla tunnilla takuuvarmasti jossain jumittamassa, mutta sen yhden tai kahdenkin kanssa vielä pärjää normaalin kokoisissa tiloissa.

Lähettäjä: Krokotiilivaraani 
Päivämäärä:   31.5.25 23:54:33

Olisi ihannetilanne, jos ratsastuskouluissa keskityttäsiin perusasioiden ja perusratsastuksen hiomiseen eikä väkisin tehdä jotain "avoja, sulkuja yms".
Olisi myös ihannetilanne jos hevosia ei laiteta tekemään liikaa töitä ja niillä olisi lomia ja lajityypillinen elämä, niin ehkä ne eivät liikkuisi niin herkästi kuin täit tervassa ja olisivat tyytyväisempiä elämäänsä.

Lähettäjä: kkkk 
Päivämäärä:   31.5.25 23:56:21

No aika harvinaista varmaan että 4 ratsastajaa jumittaa samalla tunnilla, tai sitten on jotain hevosissa ja niiden hoidossa pahasti vialla tai tallin ryhmät on huonosti suunniteltu eli eritasoisia samalla tunnilla.

Lähettäjä: Äö 
Päivämäärä:   1.6.25 01:22:40

SEY propaganda hienosti uponnut.

Raippa on normaali ratsastusvaruste ja merkinantoväline. Jokaisen hevosia käsittelevän pitää osata käyttää sitä oikein ja arkailematta.

Lähettäjä: Texaco 
Päivämäärä:   1.6.25 07:29:17

"Olisi ihannetilanne, jos ratsastuskouluissa keskityttäsiin perusasioiden ja perusratsastuksen hiomiseen eikä väkisin tehdä jotain "avoja, sulkuja yms"."

Tästä täysin samaa mieltä, onhan se nyt täysin mahdotonta lähteä jotain avoa tosissaan tekemään jos hevonen ei esimerkiksi liiku eteen ja ole kuulolla molemmille pohkeille. Muutenhan sulla tyypillisesti on vaan mutkalle väännetty hevonen joka ei ole sen enempää kuulolla.

Ratsastuskoulun hevosellehan on usein jopa toivottavaa, jos se on hieman hidas ja kuuro avuille, kun sillä saattaa olla joku lapsi tai alkeistäti selässä suuren osan ajasta. Perusasioihin mielestäni kuuluu, että saadaan hevonen nopeasti ja selkeästi mutta ystävällisesti heräteltyä siihen, että nyt selässä onkin ratsataja, joka haluaisi että hevonen on hereillä ja kuulolla ja reagoimassa nopeasti. Hevoset ei minusta ole tyhmiä, jos heti alkutunnista raipalla hieman koskettaa muistuttaakseen, että nyt halutaankin nopeampia reaktioita, ja sitten kiittää, niin kyllä he ymmärtävät eron ja sitten loppu ratsastus sujuu paremmin kun hevonen on saatu oikeaan kommunikaation moodiin. Monella riittää kun tekee tuon jo pitkin ohjin käynnissä, jos hevonen on siinä hidas pohkeelle. Ja sama juttu pidätteen kanssa, jos pieni pidäte ei mene läpi, kun hevonen on edellisen ratsastajan kanssa saanut posottaa ja rojahdella ohjaa vastaan, niin kyllä itse pari kertaa teen vaikka pysähdyksiä, jotta hevonen älyää että minä toivoisin sen kuuntelevan pieniä pidätteitä.
Sitten kun on saatu nämä kommunikoinnin peruspelisäännöt selviksi niin alkaa varsinainen ratsastus.

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   1.6.25 09:02:03

Niin, jos haluat säästää, ja ratsastat 8 ratsukon suurryhmässä, niin sitten olis suotavaa että osaisit ratsastaa sen verran että saat hevoset liikkumaan halutussa askellajissa. Raipan avulla tai ilman.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   1.6.25 09:09:31

Olen huomannut. Raippaa ei uskalleta käyttää vaan sohaistaan kerran vähän sinne päin.
t. 70-luvulla ratsastamaan oppinut

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 09:42:15

Ei kai avotaivutuksen pitäisi olla mikään temppu vaan osa perusratsastusta.

Lähettäjä: ölsadkeföksldgh 
Päivämäärä:   1.6.25 10:09:36

Avo ei ole temppu, ja juu, on osa perusratsastusta. Mutta avotaivutus, jos puhutaan OIKEASTA avosta, vaatii hevosen kokoamista. Ja vain 95% tuntilaisita ei osaa eikä pysty kokoamaan hevosta ollenkaan. Sen lisäksi, koska hevoset liikkuvat viikosta toiseen pitkänä, niillä ei usein edes ole lihaksia siihen että ne kykenisivät kokoamaan itseään.

KAIKEN ratsastuksen perusta on, että hevonen liikkuu reippaasti eteen. Jos sitä ei osaa ratsastaa eteen, voi sanoa että kaikki muu on sitten ihan turhaa.
Ja hevonen ratsastetaan eteen liikkuvaksi vaikka sitten raipan avulla. Tarkoitan pientä muistuttamista, joka EI ole näitä Seyn fanaatikkojen "hakkaamista".
Ja se ratsastetaan reippaaksi pitämällä ohjat napakalla, joustavalla tuntumalla. Lähes kaikki tuntilaiset joita olen nähnyt, ratsastavat suunnilleen puolipitkillä ohjilla.
Silloin hevosella ei ole mitään mahdollisuutta hakeutua peräänantoon, ja ylipäätään koko touhusta tulee pelkkää hevosen selässä matkustamista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 10:16:52

Kyllä hevonen voi hakeutua peräänantoon myös pidemmällä ohjailla tai ilman ohjaa lainkaan, tuntihevoset nyt ehkä ei, mutta hyvin koulutetut hevonen hakeutuu peräänantoon ihan jo liikkeelle lähtiessään ja ratsastajan istunnan avulla. Erään valmentajan kanssa sain pitää vain ulko-ohjan kädessä ja hevoseni ei ole ikinä ennen liikkunut yhtä hyvin ja kevyesti kuin silloin palasten loksahtaessa kohdalleen

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 11:26:02

"Kyllä hevonen voi hakeutua peräänantoon myös pidemmällä ohjailla tai ilman ohjaa lainkaan, tuntihevoset nyt ehkä ei, mutta hyvin koulutetut hevonen hakeutuu peräänantoon ihan jo liikkeelle lähtiessään ja ratsastajan istunnan avulla. Erään valmentajan kanssa sain pitää vain ulko-ohjan kädessä ja hevoseni ei ole ikinä ennen liikkunut yhtä hyvin ja kevyesti kuin silloin palasten loksahtaessa kohdalleen"

Tämä. Tiukoilla ohjilla ja peräänannolla ei ole mitään yhteyttä, sitten on vain vedetty hevonen nippuun ja se on etupainoinen ja painaa kädelle mutta "hienosti kaula kaarella".
Hevosen voi ratsastaa reippaaksi myös pitkillä ohjilla.

Tässä olikin kyse siitä että turha niitä avotaivutuksia jumpata jos perusratsastus on ihan retuperällä. Mikä järki lähteä tekemään "avoa" kun hevonen joko laahustaa, juoksee alta tai ei taivu yhtään mihinkään.

Ja taas täällä on jotkut vainoharhaiset jauhamassa "SEY propagandasta" :D:DDD

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   1.6.25 11:31:36

Aloitin ratsastuksen - 80 luvulla ja vain muutamia laiskoja tunti hevosia olen nähnyt. Yks hevonen pysähteli ja jumitti, raippaa käytin muuraman kerran kunnes totesin että vika on satulan yläpuolella ja raipan käyttö on väärin hevosta kohtaan. Tunti meni kävelyksi mutta en vaan osannu sitä hevosta ratsastaa. Yhen hevosen vaki ratsastaja mäiski raipalla kymmeniä kertoja tunnin aikana ja kun minä menin sillä niin hevonen liikkui hyvin ja reippaasti ilman raippaakin. Laiskan hevosen paikka ei ole ratsastuskoulussa, ei ole oikein että hevosta lyödään joka tunti että se edes liikkuu.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.6.25 12:08:28

Olen huomannut saman alkeis-/jatkotason tunneilla. Jostain syystä harvalle ratsastajalle on ongelma potkia ratsuaan. Heti liikkeellelähdössä jalat palautetaan kylkiin ennen kuin on edes yritetty kokeilla kevyempää apua. Samoin jos opettaja haluaisi reippaampaa menoa, sitä koitetaan saada aikaan potkimalla. Sen sijaan raippaa ei käytetä edes käskystä. Viimeisenä oljenkortena, jos opettaja vaatimalla vaatii, sillä huitaistaan kerran satulahuopaa ja sen jälkeen potkiminen jatkuu. Kysyttäessä perustellaan yleensä sillä, että halutaan olla hevosystävällisiä.

Minä olen oppinut käyttämään raippaa pohjeavun tehosteena kertomaan että tarkoitin sitä ensimmäistä apua ihan oikeasti. Jos ei pieni painallus riitä, seuraava pyyntö tulee raipan napautuksen kanssa kunnes haluttu reaktio on saatu. Yleensä seuraavalla kerralla ja lopputunnin riittää se alkuperäinen pieni apu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 12:19:53

Mmm.. Minulla on juuri siinä ristiriita että jos ratsastaja puristaa istunnalla eli pyytää hidastamaan niin sitten raippa ratkaisuksi.. Pitäisi ensin oppia istumaan puristamatta. Siinä on ristiriita ja se on siinä tapauksessa epäreilua hevoselle.
Raipalle on paikkansa mutta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 13:52:58

Jep, jossain kouluohjelmissakin on ihan se että ohjat "annetaan" hevoselle, eli ne löysytetään kokonaan muutaman askeleen ajaksi, siinä näkee onko hevonen oikeasti peräänannossa ja kantaa itsensä eikä ole vain vedetty ohjilla kaula kaarelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 19:09:42

Raippa on merkinantoväline ja sitäkin voi käyttää oikein tai väärin.

Lähettäjä: ölsadkeföksldgh 
Päivämäärä:   1.6.25 19:29:47

"Tiukoilla ohjilla ja peräänannolla ei ole mitään yhteyttä"

taas yksi joka ei ymmärrä että "tiukat ohjat" EI OLE sama asia kuin TUNTUMA!

Jos tämmöistä alkeisasiaa ei ymmärrä niin vaikea keskustella ratsastuksesta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   1.6.25 21:30:46

No 90% ratsastajista jotka kuvittelevat osaavansa ratsastaa tuntumalla vetävät staattisesti liikettä vastaan joka lukitsee liikkeen ja tällöin ei olla edes lähellä peräänantoa saatikka tuntumaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 21:44:02

Erikoinen kysymys aloittajalla, kuin kysyisi mitä mieltä naiset ovat miehistä, tai toistepäin.

No vastaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.6.25 21:45:22

No vastaan silti, käytän tarvittaessa ja tarvittavalla voimalla/herkkyydellä. Aloitin ratsastuksen vuonna 1985.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   1.6.25 22:55:51

Aloittajalle: Olen huomannut tämän. On ehdottomasti hyvä, että ratsastus on siistiytynyt todella paljon menneisiin vuosikymmeniin nähden, mutta raippaa ei pitäisi automaattisesti kokea miksikään rangaistusvälineeksi.

Minulle raippa on merkinantoväline, ja esteitä ja maastoa lukuun ottamatta minulla on aina raippa mukana ratsastaessa (selästä ja maasta käsin), ellei kyseessä ole hevonen, joka "pelkää" (suhtautuu jännittymällä tms.) raipan läsnäoloon.

En ratsasta tunneilla, eivätkä ratsastamani hevoset tarvitse raippaa vauhdin lisäämiseen, vaan käytän sitä pääasiassa takajalkojen aktivoimiseen tai toisen puolen pohkeen apuna jos jostain syystä pohje ei meinaa pienellä avulla mennä läpi. Käytän pitkää kouluraippaa, jolla halutessani kosketan tai kevyesti naputtelen hevosen takajalkaa (erityisesti piaffessa jos takaosa ei ole riittävän aktiivinen), tai esim. sulkutaivutuksessa asetan raipan rauhallisesti hevosen lonkaa vasten (jos kevyt pohjeapu ei riitä heti).

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   2.6.25 10:02:52

En ole ollut tuntiratsastaja enää muutamaan vuoteen. Ratsastuskoulussa raippa on yleensä varsin tarpeellinen apuväline, koska hyvät tuntihevoset osaa suodattaa ratsastajan epämääräistä heiluntaa eivätkä ne reagoi ihan jokaiseen pohkeen tölväisyyn. Raipalla on ihan hyvä sanoa hevoselle, että "hei, nyt on tosi kyseessä". Raipalla ei tarvi räiviä, piestä tai edes lyödä, vaan yleensä ihan pieni merkki sopivaan paikkaan riittää kiinnittämään hevosen huomion.

Eli "turtuminen" on tuntihevosilta ihan toivottava ominaisuus. Siellä kyydissä roikkuu kaikeinlaisia heilujia ja puristajia ja jos hevonen reagoi kaikkeen, niin ratsastaja on äkkiä turvallaan tantereessa tai vähintäänkin itku silmässä, ja hevosparka on ihan sekaisin kun jalka pyytää eteenpäin ja käsi vetää taaksepäin. Ihan hevosen oman työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että se ei reagoi ihan kaikkeen, vaan vasta sitten kun oikeasti pyydetään (=apu on niin vahva, että se ei voi olla vahinko).

Omien hevosteni kanssa tavoitteenani on pitää niiden työmotivaatio ja herkkyys sellaisena, että kannuksia tai raippaa ei tarvita. En kuitenkaan karsasta niiden käyttöä, ja esimerkiksi valmennuksissa joissa haluan esittää ratsukkona parastamme, käytän yleensä jompaa kumpaa.

Lähettäjä: linda 
Päivämäärä:   2.6.25 10:19:27

"että kannuksia ei tarvita" - vaan kun kaikki kv-huiput sanoo, että millään muulla keinolla ei hevosta pysty ratsastamaan niin herkäksi ja herkästi kuin kannuksilla, kannuksella pohjeapu voi olla kaikkein täsmällisin ja herkin.
Että tavoite päästä eroon kannuksista tuntuu erikoiselta.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   2.6.25 10:29:33

Minä en olekaan mikään KV-huippu eikä hevoseni tarvitse esittää piffejä, paffeja, sarjavaihtoja tai muitakaan sellaisia temppuja, joissa niiltä vaadittaisiin niin äärimmäistä herkkyyttä että sen saisi ulos pelkästään kannuksilla. :)

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   2.6.25 10:33:50

Ratsastajana maksavana asiakkaana toivoisin että mulle opetetaan ratsastus taitoja ei pelottelun väkivallan ja typerien piiskojen käyttöä.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   2.6.25 10:38:54

A: mikä käytännön ero siinä on hevosen kannalta, hipaiseeko sen kylkeä kannuksella vai saappaalla?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   2.6.25 10:40:55

Lähettäjä: VB
Päivämäärä: 2.6.25 10:38:54

A: mikä käytännön ero siinä on hevosen kannalta, hipaiseeko sen kylkeä kannuksella vai saappaalla?

Sama ero kuin siinä, että tökkääkö kaveri sinua etusormella vai kämmenellä, kun pyytää sinua vaikka väistämään jossain, tai miksi korkokengän kanta uppoaa nurmikkoon ja crocsin pohja ei. Sama paine jakautuu joko suuremmalle tai pienemmälle pinta-alalle.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   2.6.25 10:43:45

A: jos hipaisen itseäni ihoon kannuksella, tai omalla pohkeella, ero ei ole valtava eikä kumpikaan aiheuta kipua. Pointti on nimenomaan siinä, että silloin kun hevonen on herkkä ja ratsastaja taitava, kannukseenkaan ei liity tökkäystä eikä suurta painetta, vaan nimenomaan hipaisu. Taitava merkki on täsmällisempi antaa kun pinta-ala on pienempi.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   2.6.25 10:51:23

Lähettäjä: VB
Päivämäärä: 2.6.25 10:43:45

A: jos hipaisen itseäni ihoon kannuksella, tai omalla pohkeella, ero ei ole valtava eikä kumpikaan aiheuta kipua. Pointti on nimenomaan siinä, että silloin kun hevonen on herkkä ja ratsastaja taitava, kannukseenkaan ei liity tökkäystä eikä suurta painetta, vaan nimenomaan hipaisu. Taitava merkki on täsmällisempi antaa kun pinta-ala on pienempi.

Nimenomaan. En ymmärrä, miksi takerruit minun viestiini, koska totesin siinä itsekin että kun halutaan ratsukkona esittää parastamme, niin meilläkin käytetään kannuksia tai raippaa, mutta normaalissa arjessa niille ei ole tarvetta, koska hevosen ratsastettavuus on hyvä (vrt. ratsastuskoulun hevoset joiden herättely raipalla on enemmän sääntö kuin poikkeus), se on motivoitunut työskentelemään ja se vastaa apuihin ihan riittävällä herkkyydellä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 10:58:50

Siinä on vain se jos AINA menee kannuksella niin sitten kohta sitä hevosta ei muulla voikkaan enää ratsastaa.. Nähty on tämäkin.

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   2.6.25 11:03:33

A: En niinkään takertunut sinun viestiisi kuin siihen, että kannus (tai raippa) niin usein esitetään jonain absoluuttisena pahana, vaikka niiden oikea käyttö voi olla hevoselle jopa huomattavasti (pelkän) jalan käyttöä miellyttävämpi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 11:12:26

Minä myös pidän herkän hevosen merkkinä nimenomaan sitä että se toimii hyvin pienillä avuilla ilman raippaa tai kannusta. En myöskään pidä itseäni niin taitavana ratsastajana, että kannus ei olisi hevoselle epämukava ja tökkäävä vähintään välillä, jolloin mielummin herkistän sen hevoseni paljon mielummin reagoimaan pohkeeseen nopeasti ja pienestä avusta.

Myös monet tuntemani oikeasti taitavat kouluratsastajat ratsastavat kotitreenit aina ilman kannusta, kankea ja raippaa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   2.6.25 11:13:11

Voisiko ihmisiä opettaa johonkin muuhun kuin pohkeilla potkimiseen, kannuksiin ja raippoihin?
Esimerkiksi ratsastamiseen?

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   2.6.25 11:35:55

Lähettäjä: VB
Päivämäärä: 2.6.25 11:03:33

A: En niinkään takertunut sinun viestiisi kuin siihen, että kannus (tai raippa) niin usein esitetään jonain absoluuttisena pahana, vaikka niiden oikea käyttö voi olla hevoselle jopa huomattavasti (pelkän) jalan käyttöä miellyttävämpi.

Miksi sitten penäsit vastausta nimenomaan minulta?

Lähettäjä: VB 
Päivämäärä:   2.6.25 11:48:43

A: Koska totesit, että haluat pitää hevosen työmotivaation sellaisena, että kannusta ei tarvita. Ja mielestäni kannuksella ei ole hevosen työmotivaation kanssa mitään tekemistä silloin, kun se on oikeassa käytössä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   2.6.25 11:51:45

Lähettäjä: VB
Päivämäärä: 2.6.25 11:48:43

A: Koska totesit, että haluat pitää hevosen työmotivaation sellaisena, että kannusta ei tarvita. Ja mielestäni kannuksella ei ole hevosen työmotivaation kanssa mitään tekemistä silloin, kun se on oikeassa käytössä.

Sen työmotivaation perässä oli myös sana "herkkyys". :)

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   2.6.25 12:00:02

"Ja taas täällä on jotkut vainoharhaiset jauhamassa "SEY propagandasta" :D:DDD"

Ei se ole mitään vainoharhaa. Tutustuhan millaisia esitteitä SEY teettää ja tarjoaa kouluihin jaettavaksi hevosista ja ratsastuksesta!
On tullut selväksi että SEY on edustajineen siirtynyt ihan suoraan PETA:n arvomaailmaan ja haluaa lopettaa ratsastuksen kokonaan.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   2.6.25 12:06:22

"Voisiko ihmisiä opettaa johonkin muuhun kuin pohkeilla potkimiseen, kannuksiin ja raippoihin?"

Miksi pitäisi? Se on tuossa muutaman tuhannen vuoden aikana todistettu ja hioutunut että nämä ovat paras ja turvallisin tapa merkkikieleen.

Jokainenhan voi opettaa vaikkapa hevosen nostamaan laukan säästä hieraisemalla, mutta silloin "ratsastus" on enemmän paikasta toiseen liikkumista, eikä sitä vahvistavaa jumppaa mikä hevoselle on hyväksi.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   2.6.25 12:08:26

Ja sama koskee muuten oikeaa ohjastuntumaa. Monelle se "maitotölkin paino" kummassakin kädessä on alkuunsa vaikea saada edes kokeiluun kun ohjia koitetaan roikottaa löysinä hölskymässä, ettei vahingossakaan "satuteta" hevosta suusta. Vaikutus touhussa vaan on päinvastainen.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   2.6.25 12:18:55

” Olen havainnut saman. Toki on hyvä, että raipan käyttö on siistiytynyt 1980-lukuun verrattuna, mutta raippaa voi käyttää merkinantovälineenä eri tavoin. Voi hipaista, voi pitää lavan päällä tai napauttaa.

Raippakammoiset on turhan usein pohkeilla pumppaavia, joiden jäljiltä hevoset on tosi hitaita. Puhumattakaan sitten niistä ratsastajista, jotka eivät reagoi jumittavaan hevoseen mitenkään ja muu ryhmä saa tunnista toiseen väistellä pienellä uralla näitä jumittajia.

Tuntiratsastus isommissa ryhmissä vaatii pelisilmää ja napakkaa otetta.”

Tämä. Mun oma herkkä heppa muuten jumittaa, jos alkaa puristella liikaa. Ei ole siis huonon tuntihepan merkki jos jumittaa, päinvastoin tuollainen on turvallinen opettava ratsu! Lopeta jaloilla puristelu niin alkaa liikkua.

Ja tuo ohjien käyttö.. yhdelle tallille kysyivät minua pitämään tunteja. Kävin kerran ja kaikki hölkötti menemään ohjat löysänä. Tunnin jälkeen omistajalta kyselin asiasta, niin ”ei saa ikinä vähääkään vetää ohjasta!” eli toisin sanoen, ei saa hakea tuntumaa lainkaan. Totesin, että olen heille aivan väärä ope.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   2.6.25 12:23:42

” Olen huomannut saman alkeis-/jatkotason tunneilla. Jostain syystä harvalle ratsastajalle on ongelma potkia ratsuaan. Heti liikkeellelähdössä jalat palautetaan kylkiin ennen kuin on edes yritetty kokeilla kevyempää apua. Samoin jos opettaja haluaisi reippaampaa menoa, sitä koitetaan saada aikaan potkimalla. Sen sijaan raippaa ei käytetä edes käskystä. Viimeisenä oljenkortena, jos opettaja vaatimalla vaatii, sillä huitaistaan kerran satulahuopaa ja sen jälkeen potkiminen jatkuu. Kysyttäessä perustellaan yleensä sillä, että halutaan olla hevosystävällisiä.”

Ja niin tämä!!! Potkia kyllä voidaan, mutta kun raipalla pitäis ees hipaista, niin tulee itkukun halutaan olla hevosystävällisiä…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 12:25:01

No eipä kauhean radikaalilta näytä tämä SEY esite ratsastuksesta.... Toki jos on kunnon vanhanliiton tyyppi niin tämäkin voi olla toki paha :'D

https://sey.fi/wp-content/uploads/2022/01/sey-harrastuskaverina-hevonen-web.pdf

Ihan vainoharhaa että täällä pyörisi joku SEY tyyppi jauhamassa. XD Kyllä se on vain sitä että ihmisten tietämys lisääntynyt. Tässäkään keskustelussa ei ole ollut mitään kovin radikaalia "ratsastus on kidutusta" kommentointia..

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   2.6.25 12:33:14

Niin luitko tuon esitteen ajatuksella? Kipua siellä ja epämukavuutta täällä? Mihin tarpeeseen tuollainen on julkaistu? Jotain tehty tekemisen ilosta kun rahaa riittää?
Ja kyllä täällä on ihan säännöllisesti nähty näitä jotain Aaltola&Co. opetuslapsia "rääkkäämisestä" jankuttamassa.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   2.6.25 12:34:49


"Voisiko ihmisiä opettaa johonkin muuhun kuin pohkeilla potkimiseen, kannuksiin ja raippoihin?
Esimerkiksi ratsastamiseen?"

Totta ja kyllä.
Paitsi aloittelijoilla ja ratsastuskoulussa.
Eikai tätä tartte edes selittää auki?
Jokainen tietää, miten aloittelevien hevoset jäkittää ja miten kevyin avuin ne liikkuu osaavilla ratsastajilla.

Lähettäjä: ope 
Päivämäärä:   2.6.25 12:38:18

Tuo raipalla ei saa lyödä jankkaaminen mitä tuossakin vihkosessa näkee, on varmaan se sanavalinta mikä luo ja ruokkii helposti vääränlaisia mielikuvia. Kun impulssin saamiseksi pitäisi sillä muovitikulla oikeasti kerran napauttaa, tämä onkin sitä "lyömistä" ja "hakkaamista".

Jaetaanko jossain oikeasti tuollaisia vihkosia kouluissa..? Ja sitten toitotetaan että lajiliiton asiantuntijoita ei saa/pidä kuunnella, vaikka he kertoisivat ihan samat asiat?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 12:52:33

"Niin luitko tuon esitteen ajatuksella? Kipua siellä ja epämukavuutta täällä? Mihin tarpeeseen tuollainen on julkaistu? Jotain tehty tekemisen ilosta kun rahaa riittää? Ja kyllä täällä on ihan säännöllisesti nähty näitä jotain Aaltola&Co. opetuslapsia "rääkkäämisestä" jankuttamassa."

Se on ihan fakta että jotkut asiat voi aiheuttaa kipua väärin käytettynä ja väärin tehtynä. Luitkohan sinä itse tuota ajatuksella?? Vahvasti epäilen että kun olet noin kaikkea vastaan että olisit edes lukenut. ;) Tuo ei edes ole mikään SEY edustajan kirjoittama vaan RATSASTUKSENOPETTAJAN.. Ratsastuksenopettaja tuskin pyrkii ammattiaan lopettamaan. Voi jeesus kun kaikki halutaan nähdä jostain omasta poterosta niin mustavalkoisena :D Jos olet sitä mieltä että tuo opas on täysin huuhaata, niin sun ei ehkä pitäisi olla hevosten parissa ollenkaan..... Sun kaltaisten ihmisten takia tämä ratsastus varmaan joskus tulee loppumaan.

"
TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.
"

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 12:56:23

Mitä tuossa oppaassa on raipan käytöstä, ÖÖÖÖÖÖÖÖ onpa radikaalia ja tuomitsevaa :DDD Ootteko ottaneet lääkkeet?

Ratsastusraippa on
merkinantoväline
On yleistä, että ratsuhevosille opetetaan
raipalla annettavia merkkejä. Yleisimpiä
raipalla pyydettäviä asioita ovat vauhdin
lisääminen ja raipasta poispäin siirtyminen.
Hevonen ei luonnostaan ymmärrä raippa
merkkejä. Siksi sille pitää erikseen opettaa, että
tietynlainen raipan kosketus tai liike on pyyntö
lisätä vauhtia tai väistää sivulle.
Hevosen ei kuulu pelätä raippaa, eikä rat
sastajan lyödä hevosta sillä. Raipan on tarkoitus
toimia merkinantovälineenä, eikä sillä ole välttä
mätöntä koskettaa hevosta lainkaan. Jos ratsas
taja joutuu jatkuvasti voimistamaan apuja, syy
löytyy yleensä ihmisen osaamisen tai hevosen
koulutuksen puutteista tai hevosen terveyson
gelmista

Lähettäjä: No joo 
Päivämäärä:   2.6.25 13:13:24

Toivottavasti raippa kiellettäisiin jo pian täällä Suomessakin!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 13:22:05

^^ Missä se on jo sitten kielletty? Toivottavasti ei missään. Toivottavasti radikaalit kettutyttöjärjestöt tuomittaisiin rikollisjärjestöksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 13:32:08

Antaisitko esimerkin tällaisesta radikaalista kettutyttöjärjestöstä?

Turkistarhaus nyt ainakin pitäisi kieltää ja samantien. Hävettää ihan ettei Suomessa ole näin tehty kun niin monessa muussa Euroopan maassa on.

Ja kyllä raipan liiallinen käyttö on kielletty monessakin paikassa, johtaa hylkäämiseen esim. esteradalla jos sillä lätkii täysiä menemään mielin määrin. Silloin raipan käyttö ja idea ei ole ihan hallussa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 13:34:04

"Mihin tarpeeseen tuollainen on julkaistu? Jotain tehty tekemisen ilosta kun rahaa riittää?"

Tarve tuollaisille julkaisuille selkeästi edelleen on, jos jonkun mielestä tuo julkaisu on jotenkin RADIKAALI. Selkeästi olet täydellistä kohderyhmää tuolle julkaisulle. Mutta tuollaisen puusilmän aivoja ei varmaan mikään avaa.. Harmi sinun hevoselle jos sellaisen omistat.

Lähettäjä: Hyi 
Päivämäärä:   2.6.25 14:37:37

Raipparatsastajat inhottaa mua yli kaiken. Kaikkein inhottavinta oli hevosmessuilla nähdä lapsia raippojen kanssa. Jokaista raipparatsastajaa pitäisi huitoa raipalla persposkille niin että punottaa.

Lähettäjä: Kukkii 
Päivämäärä:   2.6.25 14:42:08

Jos siitä lähdetään, niin millä tahansa asialla voi satuttaa. Eihän koirienkaan talutushihnoja ole kukaan kieltämässä, vaikka niillä vasta vahinkoa saakin aikaan. Vastaavasti raipan ongelma ei ole raippa, vaan vääränlainen käyttö.

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   2.6.25 14:46:08

Sillä lailla. Kukaan ei ole kutsunut tuota esitettä radikaaliksi. Mitä jos piste vaan vetäisit happea siellä.

SEY nykyään jatkuvalla syötöllä hyvin taitavasti valikoi ja vääristelee kaikkea materiaaliaan keräämällä mm. tutkimukset, haastatteluista ja artikkeleista vain valikoidut, heille sopivat rusinat pullasta. Kokonaisuudesta viis. Aika kauas on menty yleisestä, asiallisesta ja järkevästä eläinsuojeluyhdistyksestä. Kuten tämä pisteen kirjoittelu täällä osoittaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 14:50:56

Puhutkohan PETAsta? Osoita mulle tuosta SEY:n RATSASTUKSENOPETTAJAN kirjoittamasta ohjekirjasesta joku kontekstista irroitettu, "valikoitu ja vääristely sisältö"? Sitä odotellessa. ;) Et taida, koska et pysty. ;) Sulla tuntuu järkevät argumentit ja perustelut loppuvan kun olen vaan joku kettutyttö enkä tiedä mitään. XD

Pauhaat ja jankutat vaan että turha ohjekirjanen ja vääristelyä, osoittaisitko missä kohtaa siinä on jotain vääristelyä? Et ole edes lukenut koko lehtistä..

Lähettäjä: l 
Päivämäärä:   2.6.25 14:55:02

"Jos siitä lähdetään, niin millä tahansa asialla voi satuttaa. Eihän koirienkaan talutushihnoja ole kukaan kieltämässä, vaikka niillä vasta vahinkoa saakin aikaan. Vastaavasti raipan ongelma ei ole raippa, vaan vääränlainen käyttö."

No tämä! Tuolla "oppaassa" on lähes demonisoitu turpahihna(!), raippa, kannukset, kuolaimet, ja apuohjat. Pelkkää negatiivista. Ja tuota kivun ja kipuilmeiden kaivelua ihan kaikesta mahdollisesta.
Kaikki nuo asiat ovat jokaisessa ratsastuskoulussa ja koulutuksissa ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ. Tuollaisia vihkosia ei tarvita yksinkertaisesti mihinkään enkä tajua miksi SEY jatkuvasti mustamaalaa Ratsastajainliittoa, mikä on yksi ihan ykköskanava kaiken saman materiaalin ja arvojen jakamisessa ja kouluttamisessa, ihan ratsastajien hevostaitomerkeistä alkaen. Oppimisalustat on täynnä hyvää materiaalia. Joten miksi SEYn pitää työntää lusikkansa soppaan?

Ja sitten kun sanotaan että tällainen on turhaa ja epäammattimaista pöllöilyä, alkaa taas vääristelty ulvominen että "hevosala VASTUSTAA" sitä ja tätä. Kuten kävi tämän hutaistun uuden hyvinvointiasetuksen kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 14:57:14

"Jos siitä lähdetään, niin millä tahansa asialla voi satuttaa. Eihän koirienkaan talutushihnoja ole kukaan kieltämässä, vaikka niillä vasta vahinkoa saakin aikaan."

No eiköhän se talutushihnankin mahdollinen ongelma ole se vääränlainen käyttö. :D Todella ihmeellinen vertaus kyllä.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   2.6.25 15:00:13

"No eipä kauhean radikaalilta näytä tämä SEY esite ratsastuksesta...."

"Mitä tuossa oppaassa on raipan käytöstä, ÖÖÖÖÖÖÖÖ onpa radikaalia ja tuomitsevaa"

"Tarve tuollaisille julkaisuille selkeästi edelleen on, jos jonkun mielestä tuo julkaisu on jotenkin RADIKAALI."

Lääkkeet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:01:26

Vai että ihan on DEMONISTOITU raippa ja kannukset?? XDDD Missä kohtaa ne on DEMONISTOITU tässä tekstissä? Ei ole kyllä minkäänlaista deminsointia tuossa oppaassa mistään noista luettelemistasi aiheista.. LUE SE HITON OPAS EDES ennenkuin kirjoitat :DDD

Ratsastusraippa on
merkinantoväline
On yleistä, että ratsuhevosille opetetaan
raipalla annettavia merkkejä. Yleisimpiä
raipalla pyydettäviä asioita ovat vauhdin
lisääminen ja raipasta poispäin siirtyminen.
Hevonen ei luonnostaan ymmärrä raippa
merkkejä. Siksi sille pitää erikseen opettaa, että
tietynlainen raipan kosketus tai liike on pyyntö
lisätä vauhtia tai väistää sivulle.
Hevosen ei kuulu pelätä raippaa, eikä rat
sastajan lyödä hevosta sillä. Raipan on tarkoitus
toimia merkinantovälineenä, eikä sillä ole välttä
mätöntä koskettaa hevosta lainkaan. Jos ratsas
taja joutuu jatkuvasti voimistamaan apuja, syy
löytyy yleensä ihmisen osaamisen tai hevosen
koulutuksen puutteista tai hevosen terveyson
gelmista

Ratsastajan varusteisiin kuuluvat toisinaan
jalkineisiin kiinnitettävät kannukset.
Niiden tarkoitus on monipuolistaa rat
sastajan käytössä olevia apuja tai voimistaa poh
jeapuja. Kouluratsastuskilpailuissa on ainakin
toistaiseksi pakollista käyttää kannuksia. Kilpai
luissa saa käyttää valekannuksia, joista puuttuu
nuppi.
Kannukset kuuluvat ainoastaan kokeneen
ratsastajan jalkoihin, eivätkä ne silloinkaan ole
välttämättömät. Kannukset eivät saa osua hevo
sen kylkiin sattumanvaraisesti tai jatkuvasti. Pa
himmillaan ne voivat aiheuttaa haavoja hevosen
kylkiin.
Ainoastaan riittävän harjaantunut ratsastaja,
joka pystyy hallitsemaan jalkojensa asentoja ja
liikkeitä hevosen liikkumisesta huolimatta, ky
kenee koskettamaan kannuksilla hevosen kylkiä
täsmällisellä, hevoselle kivuttomalla ja ymmär
rettävällä tavalla.

Hevosella voi hyvin rat
sastaa ilman turpahih
naa. Turpahihnaa käytet
täessä on tärkeää, että se
on oikealla kohdalla ja niin
löysällä, että hevosen on
helppo hengittää, niellä ja
pureskella. Turpahihna ei
saa aiheuttaa painetta he
vosen päähän. Hyvä sään
tö on, että turpahihnan tai -hihnojen ja hevosen tur
van päällä kulkevan luun
eli kuonopiin väliin mahtuu
hyvin vähintään kaksi aikui
sen sormea.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:02:25

Kuolaimet vai
kuolaimettomat suitset?
Useimmissa suitsissa on hevosen suuhun lai
tettavat kuolaimet. Kuolainten on oltava si
leät, ehjät ja puhtaat, jotta ne eivät riko suun
limakalvoja. Jokaisen hevosen suu on yksilöllinen,
ja kuolainten tulee olla kaikilta mitoiltaan suuhun
sopivat. Kuolaimia käytettäessä on varmistettava,
että käytetyt otteet eivät satuta hevosen suuta.
Toisinaan hevosilla käytetään kuolaimet
tomia suitsia. Kuolaimettomien suitsien kautta
hevonen tuntee ohjasotteet turpansa päällä ja
ympärillä. On tärkeää, että kuolaimettomat suit
set istuvat hyvin, ja että ohjasotteissa käytetty
paine pysyy miellyttävänä. Joissain kuolaimet
tomissa suitsissa paine turvan päällä kiristyy
vipuvarren avulla (esimerkiksi hackamore). Nii
den käyttöä kannattaa harkita tarkkaan, koska
ratsastajan käyttämä ohjaspaine tuntuu hevosen
turvan päällä huomattavasti voimakkaampa
na ja voi helpommin aiheuttaa hevoselle kipua.
Esimerkiksi sidepull-suitset tai kapsoni ovat hac
kamorea lempeämpi kuolaimeton vaihtoehto.
Kaikissa tilanteissa, joissa ohja, talutusnaru tai
liina on kiinnitetty kuolaimeen, tulee huomioi
da hevosen suun hyvinvointi. On tärkeää opettaa
hevonen seuraamaan kuolaimen painetta, jotta
sillä on mahdollisuus välttää tuntuman kiristy
minen. Tämä koskee myös taluttamista, juoksut
tamista ja ajamista. Koulutuksen alkuvaiheessa
voidaan opettaa ohjasotteita ja liinassa työsken
telyä esimerkiksi kapsonissa.
Kovempi kuolain ratkaisee
harvoin ongelmia
Erilaisilla kovilla kuolaimilla, esimerkiksi hevo
sen suuhun vipuvarren avulla vääntöä aiheutta
villa kuolaimilla, saatetaan yrittää ratkaista tilan
teita, joissa hevonen reagoi ratsastajan mielestä
ohjien pyyntöihin huonosti. Todellisuudessa on
gelmat johtuvat yleensä ratsastajan kokematto
muudesta, hevosen puutteellisesta koulutuksesta
tai hevosen kokemasta kivusta, pelosta tai epä
mukavuudesta. Tällöin kovemman kuolaimen
käyttö tai esimerkiksi turpahihnan liiallinen ki
ristäminen eivät ratkaise ongelmia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:03:25

Ratsastuksessa käytetään joskus apuohjia
eli suitsien lisävarusteita. Apuohjien teh
tävänä on ohjata hevosen pään asentoa
haluttuun suuntaan. Yleensä apuohjat ovat kui
tenkin tarpeettomia, ja niiden käyttöä on syytä
harkita tarkkaan.
Apuohjilla saatetaan yrittää korvata hevosen
tai ratsastajan puutteellista koulutusta. Hevosen
kehonkäytölle hyödyllisempi vaikutus saavute
taan, kun huolehditaan hevosen rentoudesta ja
ratsukon molempien osapuolien riittävästä kou
lutuksesta.
Mikäli apuohjia käytetään, on tärkeää huo
lehtia, etteivät ne aiheuta hevoselle ongelmia.
Apuohjien kuuluu pysyä löysinä tai vain keveällä
tuntumalla silloin, kun hevonen liikkuu tavoitel
lulla tavalla. Ratsastajan täytyy tietää minkälaisis
sa asennoissa hevonen rakenteensa, kokemuksen
sa ja koulutuksensa puolesta kykenee liikkumaan.
Muista sallia hevoselle
liike
Hevoselle on tärkeää saada tasapainottaa liikkei
tään kaulallaan, vaihdella asentoaan työskente
lyn lomassa ja ajoittain venyttää kaulaansa sille
luonnollisiin lepoasentoihin. Ratsastajan täytyy
siis pystyä helposti löysäämään ja kiristämään
apuohjia ja kiinteästi kiinnitetyt apuohjat täytyy
välillä löysätä auki.
Erityisen haastavaa apuohjien käyttö on
käynnissä ja laukassa. Näissä askellajeissa he
vosen luonnolliseen liikkumistapaan kuuluu
pään ja kaulan keinuva liike, jonka estäminen
vaikeuttaa hevosen liikkumista ja jäykistää.
Pahimmillaan se voi aiheuttaa pitkäaikaisia
häiriöitä hevosen liikkumiseen ja kipeyttää he
vosen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:04:17

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:04:27

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:04:34

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:04:48

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:04:56

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:05:04

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:05:13

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:05:25

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:05:37

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.6.25 15:05:44

TÄMÄN OPPAAN tarkoituksena on antaa ratsastusharrastajalle perustietoa
hevosen hyvinvoinnin edellytyksistä hevosharrastuksen parissa. Opas sopii
niin ratsastuskouluoppilaille, hevosenomistajille, hevosten hoitajille kuin
ratsastuksenopettajillekin.
Oppaan kirjoittaja Anna Kilpeläinen on ratsastuksenohjaaja ja hevostenkou
luttaja, joka on perehtynyt erityisesti hevosten käyttäytymiseen, oppimiseen
ja hyvinvointiin. Anna on työskennellyt 30 vuoden ajan ratsastuksenopettaja
na. Hän luennoi ja kouluttaa hevosalan harrastajia ja ammattilaisia ympäri
Suomen. Lisäksi Anna toimii hevostalouden ammattiopintojen opettajana.