Lähettäjä: ratsastaja 
Päivämäärä:   30.5.25 16:48:01

Miksi pelkoa hevosten kanssa hävetään niin paljon?

Jos olet esimerkiksi ammattiratsuttaja, onko se ammattimaisuuden merkki että ei pelkää? Että uskaltaa pelottomasti ja uhkarohkeasti mennä kaikkein hulluimpien hevosten selkään ja pärjää niiden kanssa?

Itse olen ratsastuksenopettaja jolla ollut muutamia omia kilpahevosia ja ratsastanut joskus paljon nuoriakin, mutta pelkään jos hevonen on päällekäyvä, keulii tai spookaa joka nurkkaa. Tekeekö se musta vähemmän ammattilaisen tai huonomman hevosihmisen?

Miksi sitä ei uskalleta sanoa ääneen että jonkun hevosen selässä tai kanssa pelottaa? Pelätäänkö sitä, että muut pitävät huonona ratsastajana?

Jos myönnät että pelkäät, sua pidetään ihmisenä joka antaa hevosten kävellä yli ja joka ei osaa asettaa rajoja. Tai sitten olet vaan "nössö kukkahattutäti".

Hevonenkin aistii, jos ihminen yrittää feikata rohkeutta vaikka pinnan alla oikeasti pelottaisikin.

Miksei voi olla muiden mielestä hyvä ratsastaja, jos priorisoi turvallisuuden eikä halua leikkiä hengellään? Tällaisia huomioita olen siis itse tehnyt vuosien aikana, kaikki eivät tietenkään ehkä välttämättä ajattele näin :)

Lähettäjä: Älä 
Päivämäärä:   30.5.25 16:53:54

Olen samaa mieltä. Itse ratsastanut koko koko ikäni, mutta olen luonteeltani hieman ujo ja arka. Hevosen pelko tarttuu minuun helposti ja esim maastossa olen kokenut tosi epämiellyttäviä maastoiluja. Pommin varmall hepalla taas nautin täysin maastoilusta.
No anyway mainitsin yhdelle tallilaiselle että välillä itseä jännittää kun toi mun heppa on myös jännittäjä niin me tartutetaan se jännitys toisiimme ja sitten vasta ollaankin molemmat jännittyneitä. Tää toinen tallilainen on sen jälkeen alkanut pitää mua ihan alottelijana vaikka oon 30 vuotta hevostellut säännöllisesti ja mielestäni olen ihan taitava. 
Mut olen tullut siihen pisteeseen elämässä et mua ei oikeesti haittaa muiden mielipiteet musta. Se nyt vaan on totta et olen vähän arka joissain tilanteissa.

Lähettäjä: Ammattilainen 
Päivämäärä:   30.5.25 21:50:32

Olen ammattilainen, teen hevosten kanssa töitä ja saan siitä leipäni.

Eikä kiinnosta jos joku vaihtaa minut toiseen ammattilaiseen jos pelkään. Pelko on ehkä väärä termi, mutta varon tietyntyyppisiä hevosia ja tietynlaisia tilanteita. Ei siihen ole muuta syytä kuin että haluan säilyttää työkykyni. Tiedän miltä tuntuu kun hevonen esim potkaisee tai lähtee käsistä tai yrittää tulla päälle tosissaan ym.

Ihmiset jotka eivät tiedä miten paljon sattuu mikäkin, ovat yleensä niitä jotka lällättelevät arempia, paremman itsesuojeluvaiston omaavia.

En mielestäni ole turhan arkailija mutta menen aina turvallisuus edellä ja ajattelen asioita sen mukaan. On ollut hankaliakin hevosia työn alla ja tilanteita välillä tulee vaikka miten ennakoisi, mutta en hakeudu vaikeuksiin saadakseni jonkun sulan hattuuni ja mielenkiinnosta sellaiseen.

Arvostan hankalien hevosten kanssa puljaamista vain silloin kun sen hevosen kanssa on myös päästy kotipihasta ulos ja tienattu sen kanssa rahaa.

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   30.5.25 22:57:48

Tänne varmaan kohta eksyy tietynlaiset ihmiset..
Mutta hyvä aloitus.

Kiva kuulla että myös kokeneita ammattilaisia jännittää / pelottaa joskus. Olen aina ollut itse vähän arka ja muutama vuosi sitten tapahtuneessa tippumisessa missä sattui, on jäänyt vahva epäluotto hevosiin jotka kyttää ja spookkailee jokaista kakkaämpäriä ja nurkkaa.
Tällä hetkellä joudun vähän tällaista hevosta ratsastamaan, sen säikähdysreaktio on onneksi varsin pieni yleensä ja olen näin vähän siedättänyt itseäni tällaisiin kyttäileviin hevosiin.. kuukausia siinä meni mutta nyt alkaa tuntua siltä että en mene ihan kipsiin kun se tekee pienen kyykyn, sivuaskeleen tai alkaa korvat hörössä katsomaan jotain. Kop kop kop..
Toisenlaisen hevosen kanssa taas olen ihan normaali ja kykenen olemaan jopa rohkea, mutta tietynlaiset hevoset ja tilanteet saattaa saada kipsiin..

En myöskään halua ratsastaa kipeillä hevosilla (mahahaava, hiekkaa, head shaking). mielummin ratsastan terveellä hyvin koulutetulla hevosella.

Olen kyllä alkanut myös sanoittamaan sitä ääneen että olen arka tai jännittäjä kun jotenkin haluan että ihmiset sanoisi sen reippaasti ääneen, mutta silti välillä itse tilanteessa on hankala olla ja sanoa että en haluakaan tehdä jotain kun jännittää liikaa..

Monet rohkeat ei edes tajua pelkäävänsä, se pelko peitetään vaikka läpsimällä hevosta tai huutamalla, olemalla jotenkin ”kova”.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   30.5.25 23:56:04

Turhien riskien ennakolta karttaminen on viisasta.

Pelko tarttuu, ja jos hevosen käsittelijä tai ratsastaja pelkää, hän tartuttaa oman pelkonsa hevoselle. Tätä kautta syntyy näitä jännittäviä, kyttääviä ja lähtöjä ottavia hevosia, joita ei voi liikuttaa kuin tyynellä puolipilvisellä kelillä maneesin seinien sisäpuolella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 00:12:58

Minulla on hyvin käyttäytyviä hevosia, enkä mielelläni muunlaisia käsittele enää nykyään. Varsoja ja nuoriakin minulla on, mutta ovat asiallisia kaikki. Pienet pelästymiset yms eivät haittaa, mutta minua ei kiinnosta tehdä tippaakaan töitä hevosen kanssa joka tulee oikeasti päälle, yrittää aidosti lujaa osua ihmiseen jaloillaan, vetää järkyttäviä pukkirodeoita jne. Olen tosin tehnyt sen havainnon, että hyvin harvoin minulle tälläistä hevosta osuu käteen, kun olosuhteet, terveys ja liikunta ovat kaikki balanssissa.

Lähettäjä: &€#? 
Päivämäärä:   31.5.25 01:17:03

Pelko on eri asia kuin harkinta. Hevosia työkseen laittavat ei tosiaan saisi kokea pelkotilaa. Pelkäävä ei pysty toimimaan rationaalisesti joten tilanteet tulee entistä vaarallisemmiksi.
Tottakai kun harrastetaan niin voi hyvin valita itselleen sopivan välineen. Ammattilaisena se ei oikein onnistu. Voi tulla nälkä.
Kuitenkin sitä työtä täytyy pystyä tekemään päivästä toiseen. Sairaslomaa ei näissä hommissa pysty pitämään joten sitä osaamista on se että tietää selässä pysyvänsä. Liian riskeiksi koettujen hevosten kohdalla täytyy vaan ilmoittaa asiakkaalle ettei osaa häntä auttaa.
Varsinkin iän myötä tulee kömpelömmäksi, reaktio nopeus huonee. Siksi kenguruhevosten ratsastus kuuluu nuoremmille.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   31.5.25 01:25:14

"Hevosia työkseen laittavat ei tosiaan saisi kokea pelkotilaa. Pelkäävä ei pysty toimimaan rationaalisesti joten tilanteet tulee entistä vaarallisemmiksi."

Näin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   31.5.25 08:52:19

Juuri tuo, pelko estää monesti toimimasta. Ja tässä pitää muistaa se, että hevosten kanssa on aina mukana se hevonen. Jos sinä pelkäät, se vaikuttaa 100% varmuudella hevoseen. Osaan hevosista enemmän ja osaan vähemmän. Pelosta pitää pystyä puhumaan, se hevosalalla pitäisi oppia. Mutta pelkääjän pitää myös ymmärtää vaikutus hevoseen. Siitähän tämä varmasti hevosalalle tulee, että ei saa pelätä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   31.5.25 09:01:20

Minun mielestäni jos on ammattilainen, niin ei tarvi pelätä, koska osaa lukea tilanteet ja hevoset niin ettei vaaratilanteita synny. Jos tekee väärässä kohdassa vääriä asioita niin tottakai joutuu pelottaviin ja vaarallisiin tilanteisiin. Toki joku ongelmahevosten koulutus erikseen, silloin voi pakostakin hetkellisesti joutua sen ongelmakäytöksen kohteeksi.

Lähettäjä: ÅÅÅ 
Päivämäärä:   31.5.25 09:27:59

"Pelko tarttuu, ja jos hevosen käsittelijä tai ratsastaja pelkää, hän tartuttaa oman pelkonsa hevoselle."
"Mutta pelkääjän pitää myös ymmärtää vaikutus hevoseen."

Tämän aivan varmasti jokainen jännittäjä tietää ilman että sitä pitää edes kertoa koska yleensä jännittäjät on käyneet päässään läpi jo kaikki mahdolliset skenaariot, tuo ei koskaan helpota sitä jännitystä kun joku tuon toteaa. Silleen no aijaa kuule, nyt en enää pelkää kun noin sanoit. Yleensä tuo vain lisää sitä jännitystä. Pelkääminen ei tarkoita että on ihan uuvatti. Nyt puhun ei ammattilaisen näkökulmasta vaan harrastelijan, mulle sopii paremmin sellainen hevonen johon niin ei tartu ratsastajan jännitys koska silloin muakaan ei ala jännittämään kun ei synny sitä kiirettä.
Harrastelijana onneksi tähän voi vähän vaikuttaa että tällaisilla hevosilla kykenee harrastamaan, koska mua alkaa jännittämään vain jos tiedän jonkun hevosen olevan "vähän sellainen".

"joita ei voi liikuttaa kuin tyynellä puolipilvisellä kelillä maneesin seinien sisäpuolella."

No joitain hevosia taas jännittää se maneesi kun ei voi nähdä mistä ulkoa tulevat äänet tulee. ;) Ovat rauhallisempia kentällä. ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 09:36:16

Jos pelkää hevosia, ei kannata olla hevosalalla. Pelko on todella kuluttavaa ja stressaavaa. Pelkääjälle itselleen, mutta myös pelkääjän kanssa työskenteleville. Hevoset eivät pysty toimimaan ihmisen kanssa, joka pelkää, koska hevoset eivät ymmärrä pelon johtuvan heistä, vaan laumaeläiminä olettavat että ympärillä on jotain mitä täytyy pelätä ja se vain vahvistaa vaikeaa käytöstä. Käsittelemällä tällaisia hevosia pelkääjä tekee hallaa hevoselle ja muut joutuvat kantamaan vastuun siitä hevosesta.

Eli jos hevosalan ammattilainen pelkää hevosia, niin tarkkaan saa katsoa työpaikan. Toisaalta tuntuu hassulta edes puhua tällaisesta Suomessa, koska meillä sitä ääripään käytöstä on todella marginaalisesti. Suomessa hevoset pääsääntöisesti saavat vähän eneegiarehua ja pääsevät päivittäin ulos karsinasta, Suomessa on verrattain vähän hevosten kaltoinkohtelua ja äärimmäistä väkivaltaa, Suomessa ei ole villihevosia ja pääsääntöisesti käsitellään varsoja edes vähän. Eli toimintatavat lähtökohtaisesti meillä on sellaiset, että niitä kaikista vaikeimpia hevosia on vähän. Jos Suomessa hevospelko vaivaa, niin suosittelen ehdottomasti vaihtamaan alaa.

Sen sijaan ammattilainen osaa lukea tilannetta ja osaa varoa. Se ei ole pelkoa, jos ei mene kauhusta potkivan hevosen luo "pelottomasti". Se on tilanteen lukemista ja tilan antamista hevoselle. Kun hevosta käsitellään oikein ja hevosen ehdoilla, myös todelliset vaaratilanteet ovat harvinaisia. Siksi hevospelko yleensä kielii myös kyvyttömyydestä lukea tilannetta ja toimia hevosen ehdoilla vaikeissa tilanteissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 09:46:52

Ja jatkan vielä tuohon, että pelossa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta se täytyy tunnistaa ja ymmärtää toimia sen mukaan. Itse en ole pelännyt koskaan hevosia maasta, vaikka todella vaikeita yksilöitä olenkin totuttanut käsittelyyn. Ratsastin aikoinaan paljon nuoria laukkahevosia, minulle päätyi paljon sellaisia hevosia ratsastettavaksi, joista minua kokeneemmat harjoitusratsastajat kieltäytyivät ja sanoivat minullekin, että ei kannata. Minulle ei koskaan sattunut mitään pahasti (vaikka putoamisia tuli), mutta jossain vaiheessa pelko hiipui mukaan. Muistan vieläkin sen hetken, kun ratsastin vaikealla 2-vuotiaalla, joka jännittyi ja oli valmiina räjähtämään. Sain tilanteen nopeasti hallintaan, eikä mitään sattunut, mutta jostain syystä juuri se hetki herätti minut tajuamaan, että tämä ei ole enää kivaa. Sen jälkeen aloin huomata, että minua alkoi hiljalleen pelottaa niillä kaikista vaikeimmilla ratsastaminen. Nautin yhä ratsastuksesta, mutta lopetin kokonaan niillä "viripäillä" ratsastuksen ja se oli paras ratkaisu. Eli ei ole häpeäksi tunnistaa pelko ja todeta, että tähän minusta ei ole. Mutta jos se työ edellyttää sitä, niin sitten täytyy harkita alanvaihtoa. Minä pystyin valitsemaan ratsastettavani, koska en ollut kenenkään palkkalistoilla. Mutta en ryhtyisi enää miksikään ongelmahevosratsastajaksi laukkahevosille :D

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   31.5.25 09:57:49

Koska johtaja ei voi pelätä

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   31.5.25 10:05:39

Johtaja XD provo paikalla

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 10:06:30

Saa pelätä. Mä teen puoliksi työkseni myös muiden hevosia ja sisäänratsastan ja ratsutan nuoria.
Mutta valikoin asiakkaat. Selvästi kipeät ja jonkun muun valmiiksi pilaamat jätän väliin, ja muutama tietty temppu hevosella on sellaisia että luovutan suosiolla jonkun muun laitettavaksi. Ei siksi että hysteerisesti pelkäisin, mutta kaikenlaista on vuosien varrella sattunut ja nämä on jättäneet jälkensä sen verran että tiedän jännityksen tulevan mukaan kuvioon. Sitten kun alkaa jännittää, peli on menetetty ja voi odottaa että tilanne menee vain pahemmaksi. Sekin on ammattitaitoa, että tuntee omat rajansa eikä yritä esittää muuta.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   31.5.25 10:45:22

Vai että itsesuojeluvaisto tekee hevosihmisestä huonon? Kaikkea sitä kuuleekin ;DD

Lähettäjä: Sennu 
Päivämäärä:   31.5.25 11:04:26

"Jos pelkää hevosia, ei kannata olla hevosalalla. Pelko on todella kuluttavaa ja stressaavaa. Pelkääjälle itselleen, mutta myös pelkääjän kanssa työskenteleville. Hevoset eivät pysty toimimaan ihmisen kanssa, joka pelkää, koska hevoset eivät ymmärrä pelon johtuvan heistä, vaan laumaeläiminä olettavat että ympärillä on jotain mitä täytyy pelätä ja se vain vahvistaa vaikeaa käytöstä. Käsittelemällä tällaisia hevosia pelkääjä tekee hallaa hevoselle ja muut joutuvat kantamaan vastuun siitä hevosesta"

Ah miten stereotyyppinen ajattelu. Olen pelkääjä, arka ja valikoima. Silti ratsastan vab tasolla, oreja ja nuoria. Olen hyvä lukemaan hevosia mutta en ota turhia riskejä enkä tee sellaista joka ei tunnu hyvältä.

Lähettäjä: Silli 
Päivämäärä:   31.5.25 11:27:37

Tällaisia pelkääjiä on ratssstuskoulut täynnä. Harmi vain että ne suostuvat vaan ratsastamaan niillä turvaratsuilla ja kaikille muille jää ne virkeät ratsut, ehkä jos joku ei sano että pelkää niin ehkä haluaa joskus mennä niillä turvaratsuilla. Niiin.

Lähettäjä: bonbon 
Päivämäärä:   31.5.25 12:22:53

Ei se ole pelkäämistä vaan tervettä järkeä jos ei halua liian "villin" hevosen selkään tai päällekäyvän hevosen lähelle. Itsesuojeluvaisto toimii.
Panee miettimään millaisia hurjapäitä ne olivat, jotka historian hämärissä ensimmäisinä kiipesivät hevosen selkään.... Ei ollut kypäriä, turvaliivejä, sairaaloita tai edes särkylääkkeitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 13:08:07

"tuo ei koskaan helpota sitä jännitystä kun joku tuon toteaa. Silleen no aijaa kuule, nyt en enää pelkää kun noin sanoit. Yleensä tuo vain lisää sitä jännitystä."

Keskustelun aihe ei ole miten ratsastajan jännitystä helpotetaan.

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   31.5.25 13:33:39

Niin, no. Kun on pitkään tehnyt töitä hevosten kanssa, pelko voi olla ehkä vähän vahva sana. Itse kun en hevosia pelkää,oikeastaan missään tilanteessa. Mutta, _Mutta_ olen oppinut varomaan tietyntyyppisissä tilanteissa ja toimimaan ennakoivasti. 30v olen ollut hevosten kanssa tekemisissä ja ainoastaan kaksi murtunutta sormea ja yksi aivotärähdys.. eli vähällä olen selvinnyt. Ja olen tosiaan toiminut tallityöntekijänä, ratsuttanut ja kengittänyt eli hyvin monenlaisia hevosia on käsitelty, monenlaisissa tilanteissa. Näen usein ongelman reaktion takana, joten hevonen harvoin pääsee yllättämään. Joten ne tilanteet, missä olen erityisen varovainen, ovat niitä kun hevonen on kipeä ja siitä huolimatta pitäisi pystyä käsitellä. Kipeä hevonen on arvaamaton ja ihan oikeasti voi olla vaarallinen ihmiselle.
Koen että on minun ammattitaitoani kertoa jos tilanne on epäreilu hevoselle ja voi johtaa pitkäaikaisiin seurauksiin tai jos tilanne on ihmisille liian vaarallinen. Yksikään hevonen ei ole ihmisen työkyvyn/terveyden arvoinen. Jos omistaja vaihtaa tekijää sen vuoksi, ei hän ole asiakkaana minun kanssani samalla aaltopituudella ja se on täysin fine. Toisaalta olen ollut todella iloinen ja nostan hattua omistajalle, joka on paneutunut hevosen ongelmaan, käyttänyt aikaa koulutukseen ja saadaan yhdessä hevonen toimimaan tilanteissa ennakoitavasti tai mieluiten rennosti.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   31.5.25 15:04:49

"Keskustelun aihe ei ole miten ratsastajan jännitystä helpotetaan."

Mä voin puhua ihan mistä haluan. Ja sinä et sitä määrää.
Samalla tavalla sekään ei liity tähän että pelkääjät ei muka tietäisi miten se vaikuttaa hevoseen, ei jännittäjät ole daijuja.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.5.25 15:06:11

Tämä ei liity ratsastuskoululaisiin mitenkään. Ja jos olet rohkea ja pärjäät vähän haastavammalla hevosella miksi sitten kaipaat sitä "turvaratsua"? Jos ei ratsastuskoulu kelpaa hanki oma.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.5.25 15:09:13

Ei mielestäni voi myöskään oikein puhua näissä samassa lauseessa että ratsastuskoulun hieman jotain säikkyvä ja hevoset, joita ammattilaisetkaan eivät pitele läheskään kaikki