Lähettäjä: Nina
Päivämäärä: 21.5.25 09:23:35
Mä oon totuttanut joitain kymmeniä hevosia klippaukseen tässä vuosien varrella. Oon klipannut niin monta hevosta, että lopetin laskemisen muutama vuosi sitten tuhannennen kohdalla.
Tunnista ensin ongelma: ääni, tärinä, tuntemus, käsittelijän puutteellinen taito vai kaikki nämä yhdessä.
Varmista, että hevonen on normaalisti koulutettu seisomaan hoitopaikalla (aina seinä selän takana tällaisissa tilanteissa!) mieluiten kiinnitettynä molemmin puolin.
Aloita pienellä koneella, sellaisesta paikasta, mistä hevonen muutenkin tykkää, että sitä rapsutetaan. Tarkkaile reaktioita, rapsuttele ja kehu samalla, pidä kone kiinni hevosessa, klippaa varovasti. Älä sammuta konetta ensimmäiseen sätkyyn, siitä hevonen oppii että toimenpide (=klippaus: tärinä/ääni) lakkaa. Kokeile kaikki ne ruumiinosat, jotka saattavat hevoskohtaisesti aiheuttaa ongelmia. Pidä kone kokoajan käynnissä ja liikuttele sitä hevosta pitkin, älä siis vaihda koskaan koneen paikkaa ja täräytä päälle, saat varmasti säikytettyä hevosen.
Kun kaikki menee hyvin, kehu ja lopeta ajoissa. Seuraavana päivänä vähän enemmän jne. Jotkut ääniherkimmät saattavat tarvita korvapallot aina, joillakin toimii silmien peittäminen, jotkut pelkäävät niin paljon että ne täytyy oman ja hevosen turvallisuuden vuoksi rauhoittaa aina ja ikuisesti.
Pahin virhe on yleensä se, että klippaamisesta (tai jostain muusta perushoitotoimenpiteestä) tehdään kauhea seremonia, vaikka siitä pitäisi tehdä rutiinitoimenpiteen kaltainen stressitön tapahtuma, kuten vaikka harjaaminen.
Muutamat ensimmäiset totutuskerrat ovat ne ratkaisevimmat.
Mulla on asiakkaina sellaisia hevosia, jotka olen itse totuttanut toimenpiteeseen 2,5-vuotiaina ja ovat edelleen 14-vuotiaina täysin ongelmattomia.
|