Lähettäjä: abc 
Päivämäärä:   19.5.25 09:49:28

Ideoita kaivataan!
Mitkä on teille jäänyt itselle mieleen hauskoina muistoina?

Ikähaarukka on 9-14 ja haluan välttää sitä, että lapsille tulee nöyryytetty fiilis. Semmoisiakin leirikasteita on nimittäin koettu.

Tässä joitain ideoita mitä ollaan pyöritelty mielessä:
- Tehtävärata missä odotetaan vuoroa silmät sidottuina ja aina suorittava talutetaan paikoilleen
- Etsi saavista esine missä on esim. kasteltua turvetta mikä tuntuu ällöltä
- Haistelupiste esim. kolme tallilta tuttua tuoksua (satulasaippua, selvitysaine jne)
- Jos ollaan oikein rohkeita niin ajelutetaan lapsia kävelyvauhdissa mönkijän peräkärryssä pitkin tonttia. Tämäkin olisi silmät sidottuna

Lähettäjä: Lantakuoppa 
Päivämäärä:   19.5.25 12:52:49

Se perinteinen (jos lantala on ”kuopassa”):

Tallilla lantalava on mäen sisässä niin, että kottarit vain kipataan ”kuopassa” olevan lavan yläreunasta. Lantalavan yläreuna siis on maanpinnan tasalla.

Lantalavan yli laitetaan lankku ja lankku näytetään leiriläisille. Sitten silmät sidotaan ja ryhmä suorittaa erilaisia tehtäviä silmät sidottuina. Jossain kohtaa tullaan lankulle ja jokaisen pitää kävellä lankun yli. Ei kannata pudota, koska muuten putoaa lantalavalle. Todellisuudessa leiriläiset kävelevät maassa olevan lankun yli. Siksi on tärkeää, että lantalavan yläreuna on maan tasalla. Kiipeäminen lantalan päälle ja sitten lankulla kävely ei onnistu.

Lähettäjä: Ketä sä rakastat 
Päivämäärä:   19.5.25 13:25:49

Omaan mieleen on jäänyt hauskana muistona, mutta ehkä ei ole sitä niille, jotka eivät juttua keksineet:

Iso leiri, ehkä 20 osallistujaa. Oltiin tallihuoneessa tekemässä jotain askartelua ja sitten yksi kerralla piti mennä heinälatoon. Siellä oli pari ponia ja pari leiriohjaajaa, jotka olivat myös yrittäneet pukeutua hevosiksi. Ohjaajilla oli kaulassaan vielä nimilaput, joista näki, mitä hevosta esittävät. Ponit ja ohjaajien esittämät hevoset olivat tallin suosituimpia.

Kun leiriläinen tuli latoon, yksi ohjaajista sanoi: ”Sano, ketä sä rakastat”. Siinä sitten yksi jos toinen yritti sanoa lempihepan, koiran, isän/äidin/sisaruksen jne nimeä. Olisikohan 5 kertaa saanut sanoa ja sitten piti mennä takaisin tallihuoneeseen jatkamaan askartelua ja lähettää seuraava latoon. Jos latoon menijä osasi vastata oikein, hän sai jäädä latoon seuraamaan ja yksi ohjaajista soitti tallihuoneeseen ja sieltä lähetettiin seuraava leiriläinen latoon.

Osalle tuo oli tuttu leikki ja saivat jäädä heti latoon. Osa joutui palaamaan useamman kerran tallihuoneeseen ja tulemaan taas uudelleen latoon.

Jos leikki ei ole tuttu, niin tuohon ohjaajan ”Sano, ketä sä rakastat” kysymykseen kuuluu vastata ”ketä sä rakastat”.

Kun kaikki olivat vastanneet oikein ja päässeet latoon, leirikaste jatkui. En muista enää, mitä loppukasteessa tehtiin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.5.25 13:31:03

Vesiletkulla vettä päälle, melassimössöstä omenoiden/karkkien kalastelua, suitsien niputus sokkona, jos aika loppui niin vettä/jotain päälle, lantalan ja/tai olkikasan läpi ryömimistä ja viimeisenä piti sokkona tunnistaa hevosen ruumiinosa, mutta olikin joku auringossa pehmennyt banaani.

Ennen ei oltu liian nössöjä tai arkajalkoja

Lähettäjä: ?! 
Päivämäärä:   19.5.25 14:07:18

"Ennen ei oltu liian nössöjä" = Ennen oltiin niin tyhmiä ettei puututtu kiusaamiseen kun "leirikaste kuuluu leiriin"

Itse olen aina koko sydämestäni vihannut näitä mukahauskoja "kaste"- ja ryhmäytymisjuttuja. Kaikista niistä on tullut nöyryytetty olo vaikka olisi muka koitett miettiä lempeyden kautta.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   19.5.25 15:14:08

Selvitin etukäteen, että onko leirikaste vai ei. Jos leirikaste oli, valitsin toisen leiripaikan.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   19.5.25 17:52:48

Voi tätä mielensäpahoittamista :D

Itse rakastin lapsena leirikasteita. En kovin hyvin muista, mitä ne sisälsivät, mutta ainakin joskus oli tehtävärata, missä piti kiivetä hevosen selkään, ratsastaa joku rata, tulla alas selästä ja onkia suulla omena vesisaavista ja sokeripala jauhojen seasta (=märkä naama, niin jauhot tarttuivat nenään ja leukaan :D) ja sit kiivetä takaisin kyytiin ja ratsastaa maaliin. Kaikilla oli hauskaa! :D Voisin osallistua aikuisenakin :D

Lähettäjä: Pala 
Päivämäärä:   19.5.25 18:18:59

Tuo ketä sä rakastat -juttuhan on hauska!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.5.25 18:32:16

On hyviä muistoja ja sit ei niin hyviä muistoja. Pahimmat on just niitä että nolataan, kuten tuommoiset ketä sä rakastat leikit, joissa koko leiri sitten katsoo kun joku nolataan. Sitten taas jos kaikki yhdessä tekee jotain tai on hauskoja tehtäviä, mikäs siinä.

Monta vuotta olin leiriavustajana ja me lähdettiin aina siitä, että mikään juttu ei oikeasti ollut paha, mutta ne koitettiin saada tuntumaan sille. Jos uskalsit heittäytyä, sait todeta ettei mitään kovin pahaa ollutkaan. Meillä oli myös opettajilta ukaasit ettei saa sotkea leiriläisiä kokonaan, koska se siivo majoitustiloissa oli niin paha sen jälkeen  eli yleensä polvista alaspäin saattoi likaantua.

Muutamia ihan hauskoja (ainakin omasta mielestäni)
- lyhyt ratsastus silmät sidottuna, talutettuna tietysti ja oli kypärät
- laitettiin leiriläiset silittämään ponia ja sitten vietiin poni pois. Leiriläisille sanottiin että kontatkaa ali. Välillä ei ollut mitään minkä ali kontata, välillä oli joku pieni este, jonka päälle ripustettiin pyyhkeitä tms. Tarkkana sai vaan olla ettei kukaan lyönyt päätään.
- ämpäreitä täytettynä kylmällä ja lämpimällä vedellä + turpeella
- liina viritettynä estetolppien väliin ja liinaa seuraamalla leiriläiset etenee. Matkalla voi olla jotain esteitä, esim märkiä pyyhkeitä roikkumassa tai joku vesimatto täytettynä vedellä tms. Kokemus kertoo, että mikään kova ja paljaat varpaat on huono yhdistelmä.

Me koitettiin kaikin tavoin välttää leiriläisten loukkaantumisia, ettei tule paha mieli. Tarkoitti käytännössä sitä, että oli aina leiriavustaja per 1-2 leiriläistä seuraamassa kulkua ja varoittamassa tarvittaessa.

Itse olen kyllä mm. Lyönyt päätä ja varvasta sekä saanut sähköiskun aidasta leirikasteessa xD toki nääkin riippuu iästä. 15v ei ollut enää niin herkkä eikä meillä varsinaisesti ollut leiriavustajia vaan tutut tallin vakkarikävijät keksi jotain. Lopputulos oli usein kasteen suorittajien ja kasteen pitäjien osalta samanlainen: jäätävä sotku. Tarkoitti tietysti sitten vesarissa pesua ja pyyhkeisiin kietoutuneena hiippailua suihkuun. Silti joku vuosi saatiin noottia opettajalta, että suihkut oli törkyiset.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.5.25 18:37:37

"Tuo ketä sä rakastat -juttuhan on hauska!"

En tiedä onko se niin hauska niistä viimeisistä, jotka käy monesti kokeilemassa ja muiden edessä yrittää keksiä oikeaa vastausta. Kaikki ei ole välttämättä niin kielellisesti lahjakkaita tai muuten nokkelia, että keksisi yhdellä tai kahdella yrityksellä tuon. Ainakin itse toivoisin että leirit olisi turvallisia paikkoja myös niille aremmille tai oppimisvaikeuksista kärsiville, joille koulu voi olla raskas paikka. Eri asia tietysti jos leirillä on vain sanavalmiita ja ehkä toisilleen tuttuja lapsia. Mutta jos on arempia tai kiusaamistaustaisia, tuollainen voi pilata koko leirin. Se tuskin on kuitenkaan tavoitteena.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   19.5.25 21:50:58

Kaikki letkulla kastelu ja muukin vedellä lotraus on inhottavaa. Minulla ei ollut leirillä ratsastussaappaiden lisäksi kuin yhdet lenkkarit. Kaikki vaatteet päällä ja ne kengät kasteltiin letkulla. Kuivatin lenkkareita vielä viikonkin päästä ja sitten niistä irtosi pohjat, kun oli liimatkin irronneet.

Lähettäjä: Kipa 
Päivämäärä:   19.5.25 22:49:09

Työharjoittelupaikassa pomo halusi välttää kans nolaamiset ja pahan mielen ja meillä olikin sitten leirikaste vaan tervapata leikki jossa pois putoaja sai napollisen vettä päälleen ja voittaja joka luuli selvinneensä ilman kastetta saikin sitten loput vedet saavista päälleen. Yks leiri oli sitten sellainen jossa oli tuttuja vähän vanhempia tallilla kävijöitä ja nämä tytöt valmiiksi nyrpistelivät tuolle nössölle leirikasteelle jonka tiesivät leirillä olevan. No, me harjoittelijat sitten suunniteltiin näille nirppanokille vähän rajumpi leirikaste kun pomokin oli sopivasti poissa paikalta. :D

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   19.5.25 23:15:59

Mun mielestä nuorena ne ns pahat leirikasteet oli ne ikimuistoisimmat. Joskus tuli uitua ojassa, kaivettua hevosen paskan seasta eri esineitä, syötyä pellavamössöä mausteineen ja pyörittyä hiekassa. Taisi jokainen kaste olla silmät sidottuina. Ja leirikasteen päätteeksi ulkona pesu letkulla ja heti saunaan, niin ei sotkua tullut. Kaikille aina ilmoitettiin, että uimapuvut päälle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 00:06:12

Toi ketä sä rakastat-juttu varmaan hauska niistä jotka tajuaa tai tietää jutun juonen, tuskin niistä jotka joutuu palaamaan monta kertaa takaisin varsinkin kun katseliajt lisääntyy. Toi on just sitä nöyryytystä.

Paras on sellainen, missä ei tartte tunkea käsiään kakkaan tai pyöriä ojassa tai kastella ketään.

Lähettäjä: nsdn 
Päivämäärä:   20.5.25 00:22:29

Leirikasteesta kuuluu jäädä positiivinen mieli ja tuoda yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikki nöyryyttäminen ja älllöttävyyksiin pakottaminen on siis poissuljettu.

En koskaan lapsenakaan tykännyt mistään typeryyksistä, jossa sotkettiin, revittiin, uitettiin paskassa, satutettiin, jne. Mutta leikkiähän se vain oli, ihan huumoria, ei saa suuttua.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 00:56:50

Noissa leirikasteissa ja nasutuksissa yms on jotain samaa. Ihan ystävällisesti järkätään ja vapaaehtoisesti kaikki osallistuu. Kuitenkin osallistujat ei taida ihan samalla tavalla sitä kokea, mutta poiskaan et voi jäädä. Siksi olisikin tärkeää, että aikuisista lähtisi se ajatus, että leirikasteesta jäisi hyviä muistoja.

Näihinkin vaikuttaa paljon se osallistujien ikä ja tausta. Yksin ensimmäistä kertaa leirillä kaukana kotoa olevat alakouluikäiset on paljon herkempiä ikäville tunteille kuin tutussa paikassa olevat rippikouluikäiset. Leirikaste saa toki olla ikimuistoinen, mutta mielummin ikimuistoinen hauskoista kokemuksista kuin nolaamisista.

Itse muistan yhden tuommoisen leirikasteen, jossa nolaaminen kuului asiaan. En kehdannut edes omaan leiripäiväkirjaan kirjoittaa mitä oli tapahtunut. Ehkä se kertoo riittävästi. Tosin siinä paikassa muutenkin oli vähän erikoinen meno, enkä käynytkään kuin kerran. Onneksi myöhemmin löytyi se "kesäkoti".

Lähettäjä: Repe 
Päivämäärä:   20.5.25 11:09:19

Kerran ollut leirikaste, muut leirit aina ilman. Tää oli sellainen kentällä tehty jossa kaksi tiimiä teki toisiaan vastaan rataa, jossa oli pienet esteet, joku omenan onkiminen ämpäristä ilman käsiä ja siis alussa kierrettiin sellaisen kepin ympäri joku 10 kertaa ennen radalle lähtöä. Tehtävät ei ollut liian vaikeita että ois loukannut itseään tms.
Joku pallon heitto vois olla hauska ton kepin kiertämisen jälkeen, jos pitää osua vaikka ämpäriin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 11:42:51

Ikinä en ole ymmärtänyt missään kontekstissa kenen mielestä on hauskaa, että alisteisessa asemassa olevia sotketaan, kastellaan tai laitetaan koskemaan jotain ällöttävää edes leikisti. Miksi lasten kivassa harrastuksessa pitäisi kiusata? Ryhmäytyminen on ihan eri asia ja siinä auttavat leikit tuovat yhteishenkeä mikä on hyväksi leirin järjestäjän bisneksellekin. Jos on hauskaa tulee mielellään uudestaankin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   20.5.25 12:22:01

Minusta tuo ketä rakastat -peli kuulostaa äärimmäisen tylsältä. Miksi minusta olisi hauska istua ja odottaa, että joku osaa lopulta sanoa "ketä sinä rakastat"? :D Sivusta seuraaminen on hauskaa, jos on vaikka juurikin tuollaista, että pyöritään otsa kepissä keppiä ympäri ja sitten lähdetään tekemään joku tehtävä jne. Mutta eihän tuommoissa "rakastan äitiä, isää, pikkusiskoa.." ole mitään hauskaa. Ehkä olen vain tylsä.

Itselle on jäänyt mieleen toiminnalliset leirikasteet. Omenan onkimista, kahden vierekkäisen ihmisen toiset jalat yhteen pintelöitynä tehtäväradan suorittamista, yms. Kastelu ja likaantuminen on ok, jos on lämmin päivä ja päällä on uikkarit tms, mutta jos menee kaikki ulkovaatteet sontaan, eikä niitä saa leirien aikana kunnolla pestyä ja kuivattua, niin tulee äkkiä vilu.

Joka tapauksessa leirikaste ehdottomasti vapaaehtoiseksi niin, että jos joku haluaa kieltäytyä, niin voi kieltäytyä ilman sen suurempaa numeroa. Jotain mukavaa tehtävää sille aikaa. Tai vaikka mukaan ajanottajaksi tms johonkin muuhun rooliin.

Lähettäjä: Eilinen 
Päivämäärä:   20.5.25 12:24:47

Yhteen leirikasteeseen kuului vienti riiheen silmät sidottuna, ja yksi miespuolinen ohjaaja rähjäsi ja ärjyi ja lopuksi iski tukilla seinään leiriläisen pään yläpuolella. Juttua oli pohjustettu jollain kummitusjutulla ja tämä mieshenkilö oli olevinaan se kummitus. Säikähdin niin paljon, että aloin itkeä, enkä muistaakseni ollut ainoa. Muistan sen kyllä joo ikuisesti mutta en mitenkään positiivisesti.

Leirin osallistuja olivat kaikki kymmenvuotiaita, ohjaajat 15-17 -vuotiaita ja tämä mainittu mies oli aikuinen.

Lähettäjä: Pala 
Päivämäärä:   20.5.25 12:27:24

Lähettäjä.

Päivämäärä20.5.25 00:06:12

Toi ketä sä rakastat-juttu varmaan hauska niistä jotka tajuaa tai tietää jutun juonen, tuskin niistä jotka joutuu palaamaan monta kertaa takaisin varsinkin kun katseliajt lisääntyy. Toi on just sitä nöyryytystä.

Kasteen vetäjäthän voivat auttaa ja antaa vihjettä, jos joku leiriläinen ei meinaa millään hoksata. Miksi nykyään pelätään niin hirveästi sitä, että näyttää hetken vähän hupsulta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.5.25 12:36:42

Pala, hupsulta näyttäminen ja nöyryytys on eri asioita. Jos pitää pukea korvahuppu päähän ja satulahuopa selkään, se on hupsua.

Lähettäjä: Eilinen 
Päivämäärä:   20.5.25 12:38:50

Toi ketä sä rakastat-juttu varmaan hauska niistä jotka tajuaa tai tietää jutun juonen, tuskin niistä jotka joutuu palaamaan monta kertaa takaisin varsinkin kun katseliajt lisääntyy. Toi on just sitä nöyryytystä.

Jep, tämä olisi ollut kymmenvuotiaalle itselleni oikeasti todella inhottava tilanne. Inhosin ja välttelin itseeni kohdistuvaa huomiota parhaani mukaan ja tämä olisi ollut minulle ihan painajaismainen tilanne. Olisin luultavasti mennyt niin lukkoon, että kaikki hoksaaminen olisi mennyt ihan jäihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.5.25 10:30:38

Pala, ja miltä ajattelet että jostain ujosta, mahdollisesti kiusatusta lapsesta tuntuu seistä koko leirin edessä, kun ohjaaja odottaa että "et millään hoksaa" ja sitten et vihjeistä huolimatta hoksaa. Ja sitten kaikki edelleen katsoo ja odottaa, että keksit. Jos tuo leikki saisi tuntemaan itsensä hetken hupsuksi, se väärä vastaus ehkä ohitettaisiin vaikka pienellä vesisuihkulla tms ja jatkettaisiin matkaa. Niin ettei se epäonnistuminen jää pitkäksi ja sitten vastaus kerrotaan nopeasti ja saattaa tulla vielä sellainen "no miten en keksinyt". Tuommoiset sanaleikit sinällään varmasti on hyviä lapsen kehitykselle, mutta en usko että ketään kehittää seistä noloksi kokemassaan tilanteessa muiden edessä. Ja harva alakouluikäinen esim osaisi suhtautua tuommoiseen tilanteeseen huumorilla.

Lähettäjä: Mitä ihmettä 
Päivämäärä:   21.5.25 20:35:19

Eilinen, tuo oli niin hullua ettei tiedä itkeäkö vai nauraa. Kuka tuommoista keksii leirikasteeksi? :D