Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.5.25 17:20:10

Mikä johti päätökseen?

Myytkö vai lopetitko?

Olitko harkinnut asiaa kauan?

Oliko tunne luopumisen jälkeen helpottunut vai surullinen?

Oletko katunut päätöstäsi?

Viimeisimmän hevoseni pitäminen (2,5 vuotta yhteistä taivalta takana) on ollut pitkä epäonnistumisten sarja, hyvät hetket ovat olleet vähissä. On ollut hevosen sairastelua, isoja laskuja, muutoksia, vääriä ihmisiä sattunut kohdalle. Myös suolisto- ja vatsavaivaa, joiden pysyvästä parantumisesta ei ole varmuutta. Hevonen on oikeasti hieno ja lupaava, eikä mitään varsinaista käyttöä estävää vaivaa ole, mutta herkästi huomaa, jos kaikki ei ole kohdallaan ja silloin kaikki on todella hankalaa ja kurjaa. Koko ajan kun hevonen on ollut, on sen pito aiheuttanut lähinnä ahdistusta, stressiä ja huolta. Toivo siitä, että harrastus voisi olla vielä joskus kivaa ja mukavaa, alkaa olla sammunut. Mutta pelkään että mieltäni jää kaihertamaan ajatus siitä ettenkö vain yrittänyt vain tarpeeksi tai ollut tarpeeksi pitkäjänteinen, jos myyn hevosen. Ja pelko siitä millaisiin käsiin hevonen joutuu kaihertaa mieltä. Ajatus luopumisesta surettaa valtavasti, mutta hevonen on myös iso taloudellinen panostus ja viime vuodet ollut eniten kuormittavimpia asioita arjessa.

Lähettäjä: Kulahtanut tossu 
Päivämäärä:   14.5.25 19:28:22

Kiinnostus harrastukseen loppui 25 vuoden hevosen omistajuusvuoden jälkeen ja rahallisesti oli jo kipurajat ylittynyt. Elämä ilman hevosta alkoi tuntumaan ihanalta ajatukselta ja ihanaa se on kyllä ollutkin.

Lopetin viimisen hevoseni, se oli vasta 18v. mutta vaivojen ja ominaisuuksiensa takia paras ratkaisu.

Muutaman vuoden mietin.

Helpottunut ja ei, en ole katunut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.5.25 22:44:29

Annoin loppuelämän ylläpitoon.
Elämäntilanteen muutos vaikutti.
Olo oli yhtäaikaa hirvittävän helpottunut mutta myös surullinen. Syyllisyyttäkin tunsin paljon vaikka hevosella oli kaikki enemmän kuin hyvin ylläpitopaikassa. Ja kyllä kaduinkin päätöstä joskus.

Lähettäjä: oubg 
Päivämäärä:   14.5.25 23:42:49

En vielä ole luopunut, mutta tämä on ehdottomasti viimeinen hevoseni. Sillä on ikää 23 ja heti jos ja kun tulee jotain isompaa vaivaa, en ala hoitamaan vaan laitan pois. Todennäköisesti hampaat tulee olemaan se syy. Ell joi sanoikin, ettei hän mitään isoa hammasremonttia alkaiskaan tän ikäiselle tekemään, siinä on niin isot vaikeiden komplikaatioiden riskit.
varmaan tulee tyhjä olo vähäksi aikaa, ja talliporukkaa ikävä, mutta mulla on jo monta juttua joita haluan alkaa harrastaa, ja sitten matkustella ja muuta. Hevoseen menee nykyään joka kk yli tonni, siitä jää sitten rahaa tehdä vaikka mitä kivaa.

Aika aikaa kutakin. takana hevostelua yli 30 vuotta ja omia hevosiakin 20 vuotta. Kaikki mun hepat on olleet kivoja ja helppoja eikä millään ole ollut ihmeemmin vaivojakaan, mutta silti. Kun tämä tamma lähtee niin mun hevostelu loppuu.

Lähettäjä: Riutta 
Päivämäärä:   15.5.25 00:06:14

Kaksi olen laittanut pois vaivojen takia. Surullistahan se on mutta jos ei hevonen ole terve eikä tule paranemaan niin päätös oli aika helppo.

Aloittajalle sanoisin että myy pois, et selvästikään nauti omistamisesta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   15.5.25 08:02:46

Sanon vaan sen että kun tulee se tunne niin toimi.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   15.5.25 08:20:34

Kamppailen ihan saman kanssa tällä hetkellä

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   15.5.25 08:29:57

Lopetin, hevonen oli 22v ja sillä oli jalkavaiva jota ei saatu kuntoon. Oli yritetty muutama kk kuntouttaa ja loppukesästä tuli selväksi, ettei hevonen tule kuntoon enää niin olihan se päätös sinänsä "helppo". Jos nyt voi koskaan sanoa helpoksi päätöstä lopettaa elämänsä hevonen.

Itsellä oli siinä mielessä helpottunut olo jälkikäteen, kun tiesi, että enää ei toisella ole kipuja. Mutta oli tosi rankka paikka. Sairastuin itse vähän ennenkö tein päätöksen hevosen lopetuksesta, ja se sairastuminen teki kyllä pahempaa kaikesta - en päässyt 2,5 vuoteen tallille kuin pari kertaa piipahtaan, ja itselle olisi juuri se tallielämä ollut se, mikä olisi surussa auttanut. Onneksi en ihan petikunnossa ollut vielä silloin kun hevonen lopetettiin, että pääsin sen itse saatteleen.

Lähettäjä: aikansa 
Päivämäärä:   15.5.25 09:43:01

"Myös suolisto- ja vatsavaivaa, joiden pysyvästä parantumisesta ei ole varmuutta." Kyllähän toi nyt kuulostaa vähän siltä että käyttöä estävää on olemassa, "pysyvästä parantumisesta ei ole varmuutta".

Laita pois. Saat itsellesi oikeasti rauhan kun ei tarvi stressata eikä enää miettiä missä hevonen kiertää.

Ja joo, vajaa 40 vuotta oma talli, viimeisille kun tuli ikää ja vaivoja, laitoin pois eikä ole kaduttanut koskaan. Eikä myöskään uusia tule ikinä enää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.5.25 11:08:52

Myin hevoseni, kun muutin itse toiselle paikkakunnalle. Uudella paikkakunnalla ei tukiverkostoa tai ylläpitotalleja, joten pitkän mietinnän jälkeen päädyin myymään. En ole katunut ratkaisua, hevonen pääsi todella hyvään kotiin ja itse jatkoin tuntiratsastajana kevyttä harrastamista (eli elämäntapa muuttui harrastukseksi). Välillä haaveilen omasta hevosesta, mutta ei ole aikomusta ostaa.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   15.5.25 14:42:41

Oma hevoseni on vasta 10, mutta monessa suhteessa haastava eikä tervekään. Ei ole myöskään lahjakas tai siitoskäyttöön sopiva. Se stressaa kaikesta ihan valtavasti ja olen miettinyt, että laittaisin sen pois. Ammattilainenkaan ei näe, että tälle olisi oikeasti realistista mahdollisuutta löytää toista sopivaa kotia. Silti tuntuu pahalta, koska hevonen on nuori… Mutta oma motivaatio on ihan nollissa ja kaikki rahat menevät tähän, vaikken varsinaisesti saa edes toivomaani vastinetta rahalle. Kamala kirjoittaa näin, mutta tämä on ollut vaikeaa jo useamman vuoden.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   15.5.25 18:25:54

Rahan- ja ajan puute.

Myin. Hevonen nuori ja terve.

Koko 5 vuotta harkitsin.

Helpottunut.

En ole katunut. Nyt myynnistä 2,5 v.