Lähettäjä: 62520
Päivämäärä: 12.5.25 10:41:29
Itse olen oppinut myös kantapään kautta, ettei edes tuttuihin voi luottaa. Aina kirjallinen sopimus kaikesta. Aloittajan tilanteessa en silti oikein tiedä, olisiko tuossa mitään sovittavaa. Aloittaja on käytännössä ollut hoitaja/liikuttaja ja nyt omistaja haluaakin hevoselleen vuokraajan, mikä on tietysti ihan sallittua, vaikkei ehkä tuossa tilanteessa ystävällistä tai reilua. Aloittaja on kuitenkin (oletettavasti) omasta halustaan ostanut hevoselle varusteita ja palveluja, varusteet on tietysti aloittajan omaisuutta.
Omalla kohdalla kävi niin, että otin tutun vuotiaan hevosen itselleni ylläpitoon myöhemmällä osto-oikeudella. Ystävän (hevosen omistaja) kanssa sovittiin suullisesti, että hän tekee hevosesta varsan tai kaksi itselleen ja sen jälkeen ostan hevosen itselleni siihen hintaan, minkä arvoinen se on sillä hetkellä, kun se tuli minulle ylläpitoon. Ja tämä siis siksi, kun maksoin siitä alkaen sen kulut ja koulutuksen. Tämä oli meille molemmille kiva diili, koska minä silloin opiskelijana en pystynyt ostamaan heti hevosta ja ystäväni puolestaan tarvitsi talliinsa tilaa, muttei hänellä ollut kiire myydä hevosta ja hän halusi siitä jälkeläisiä.
Kuljetin hevosta kaiken maailman kissanristijäisiin, opetin sille perusasiat ja se sisäänratsastettiin. Sitten tuli sovitusti varsa, joka kesälaitumen jälkeen muutti myös minun talliini. En ottanut varsastakaan mitään maksua, koska "sehän menee siinä samalla".
Yhtenä päivänä hevosen omistaja tuli hakemaan sekä tamman että varsan kotiin ja se siitä sitten. Maksoin siis tamman elämisen yli kolmen vuoden ajan ja varsankin siinä sivussa. Ystävä sai peruskoulutetun hevosen omaan käyttöön ilmaiseksi. :)
|