Lähettäjä: gitta
Päivämäärä: 8.5.25 00:54:13
Mun nuoruudessa rats koululla oli ex SM-voittaja kisaheppa, joka oli vaarallinen. Se puri ja potki kaikki. Hoidin sitä vuoden verran ja piti laittaa kiinni 10cm riimuun hoitaessa. Ratsiope saattoi harjata sen ilman riimua, samoin sen ex kilparatsastaja. se vihasi harjaamista, piti harjata tosi nopeasti. Taluttaessakin se yritti purra.
Ratsastaa se oli ihana! Osas kaiken, ihanat askellajit, hyppäs helposti vaikka mitä, ts niitä metrin esteitä, olihan se kisoissa mennyt 150cm.
En osaa sanoa oisko se ollut kipeä, koska opelle ja tälle ex ridaajalle se ei tehnyt mitään, eikä kukaan sitä ikinä mäiskinyt tai raipattanut. Se ole täykkäri ja varmaan tosi herkkä.
Mutta kyllä osa hevosista oli silloin varmasti kipeitä. Mua - ja muita silloin - purtiin moneen kertaan, kovastikin, varpaita tallottiin ja muuta. Pari hevosta ei voinut kengittää takajalkoja ilman huulipuristinta.
No, se oli 80-lukua.
Mutta henkilökunta ei varustanut, ihan itse saatiin pärjätä 11-12-vuotiaasta kaikkien hevosten kanssa. Kenenkään vanhemmat ei käyneet koskaan tallilla, ehkä joku satunnaisesti kisoja katsomassa. Ei niillä ollut aavistustakaan tallin touhuista. Ei ikinä kotona kerrottu jos oltiin pudottu tunnilla, ja me pudottiin paljon, koska osa hevosista oli hädin tuskin satulaan laitettuja 4-5v Puolan tuonteja.
Ratsastusleirillä ridattiin ilman satulaa kiitolaukkaa sänkipellolla. Sielläkin aina joku putos.
Kymmenen vuotta ridasin tuolla ja koskaan ei kenellekään ihme kyllä käynyt mitään vakavaa.
Aika hyviä hevosihmisiä meistä kyllä kasvoi.
|