Lähettäjä: Cuu 
Päivämäärä:   21.4.25 22:31:09

Hevonen loukkaantui ja kuntoutusta luvassa ainakin 6kk. Ei välttämättä senkään jälkeen kestä aktiivista käyttöä.
Hevonen on itse varsasta rakennettu ja ensisijaisesti rakas ystävä. Mutta silti tämä tuntuu tässä hetkessä niin musertavalta. Meillä on ollut ihan huippu talvi ja ollaan omassa lajissa tehty ihan huikeaa edistystä. Lisäksi lähdettiin rohkeasti kokeilemaan toista lajia ja siihenkin hevosessa (ja ehkä mussa) potentiaalia. Kesälle oli kisasuunnitelmia, valmennus leirejä ja kesäretkiä kisoihin ympäri suomea. Nyt kuitenkin kaikki tämä otettiin pois ja on niin vaikea asennoitua tähän. Iso tyhjiö.

Tiedän olevani onnekas että hevoseni on ylipäätään hengissä ja taloudellisesti on mahdollisuus sitä hoitaa ja kuntouttaa.

Mikä auttaa tästä yli ja pääsemään eteenpäin?

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   21.4.25 22:39:57

Kasva aikuiseksi niin se menee ohi. Tuo voi johtaa vaikka 2 vuoden kierteeseen; hevosten kanssa ei ikinä kannata suunnitella tosissaan yhtään mitään seuraavaa päivää pitemmälle. Haaveita voi olla, mutta pitää ymmärtää, että yksi ainoa askel riittää tuhoamaan ne.

T. Kääntelin just tukehtumaisillaan olevan hevosen pois karsinapinteestä, pitää ruuvata potkulaudat sille niin pääsee itse ylös

Lähettäjä: Varpu 
Päivämäärä:   21.4.25 23:11:05

Niin että tietyssä iässä kaikki surun ja pettymyksen tunteet loppuu? Tai jos vaikka vaan kyynistyy ja lopettaa iloitsemisen harrastuksesta, sillä "aina voi sattua jotain"?
Olipa hyviä ja oikein suomalaisia neuvoja!

Ja aloittajalle: Kaikki tunteet on sallittuja ja se on täysin ok että suree ja on pettynyt. Se että yhteinen tulevaisuus ei näytäkkään siltä mitä olitte suunnitelleet, ei kuitenkaan vie pois sitä mitä ehditte jo saavuttaa. Ehkä suunnitelmat muuttui, mutta ei kai niitä tarvitse kokonan pois heittää. Keksit teille uusia juttuja ja yhteistä tekemistä.

Lähettäjä: åowingf 
Päivämäärä:   22.4.25 00:10:05

Maailmassa ei asiat mene miten on suunnitellut. Erityisesti hevosten kanssa. Meidän tallilla on viikon sisään menehtynyt kaksi nuorta, erittäin laadukasta ja hienoa kisahevosta. Toisella katkesi jalka, toinen meni ähkyyn.

Pitää surra tietenkin, mutta samalla ymmärtää että vastoinkäymiset ovat hevosurheilun ydin, kaikilla sen tasoilla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.4.25 01:40:14

Ompas surullinen juttu, uskon että harmittaa ja se on ihan oikeutettua. Ehkä auttaisi jos ajattelisit että tämä on nyt hevosellesi aivan kunnon kesäloma? Ja sitten mahdollisesti ensi kesä voi olla se toiminnan täytteinen kesä.

Voihan sitä käydä katsomassa kisoja ja valmennuksia ja osallistua kuunteluoppilaana. Tai kokeile jotain aivan uutta, tyyliin issikkavaellus tai lännenratsastus? Ehkä löytäisit jostain sijaisratsun valmennuksiin ja kisoihin? Tai tee jotain hevosiin liittymätöntä, istuta jotain kasveja tai kukkia, tms. Tai jos saat hevoselle hoitajan niin lähde johonkin reissuun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.4.25 06:57:57

Tiedän tunteen. Tosin itse ajattelin, että luultavasti se olisi tullut eteen joka tapauksessa. Jotkut kestää, toiset ei ja kantapään kautta oppii sen, missä minkäkin hevosen raja menee treenin suhteen. Valitettavasti. Olettaen siis, että hevoseltasi on mennyt jänne.

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   22.4.25 07:32:42

Lopeta märehtiminen asiasta. Ota jokainen päivä hevosen kanssa niin kun se olisi viimeinen. Tee sitä mihin hevonen pystyy ja tyydy siihen, hevoset ei ole koneita. Kaikella on tarkoitus.

Itsellä oli kolme vuotta hevonen saikulla, nyt päästy ratsastamaan, vuosi kuntoutettiin pikkuhiljaa ratsastajaan ja koko homma alkaa alusta. Nyt palautellaan tapaa liikkua oikein päin ja mitään ei suunnitella tulevaisuuteen. Mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mihin asti päästään. Ei pidä oikaista eikä kiirehtiä, panikointi vihoviimeinen asia.

Lähettäjä: virma 
Päivämäärä:   22.4.25 15:13:29

Saahan sitä olla pettynyt, se on inhimillistä. Samalla kuitenkin sanoisin, että tuo on aivan peruskauraa hevosenomistamisessa. Pää voi olla täynnä suunnitelmia ja intoa ja seuraavassa hetkessä ne murenevat käsiin, eikä siihen tarvita kuin yksi epäonninen harha-askel. Siksi kai hevosenomistaminen sopii lopulta aika harvoille. Riskit ovat korkeat etkä voi vaikuttaa niihin kuin rajallisesti.

Vaikka se ei juuri nyt lohduta, niin tilanne todennäköisesti kasvattaa sinua ihmisenä.

Lähettäjä: 7l7 
Päivämäärä:   23.4.25 19:09:02

Jos kyseessä on tamma, niin moni varsottaa tuossa vaiheessa, että tammaa saa kuntouttaa rauhassa ja varsasta saa itselleen uuden harrastuskaverin tulevaisuudessa, jos kaikki menee hyvin. Mutta jos ei ole tamma, niin sittenhän hevosella ei välttämättä "tee mitään" kuntoutuksen aikana.

Aikaa ja rahaahan kuntoutukseen menee ja lopputulos on usein silti epävarma. Mutta tää laji on tällainen.

Lähettäjä: kr 
Päivämäärä:   23.4.25 19:48:01

Minulla menehtyi joskus nuori hevonen ähkyyn. Oli karsinassa piehtaroidessaan jäänyt jumiin ja kun siitä aamulla löytyi, niin vietiin klinikalle, mutta lopetettiin leikkauspöydälle.

Karsina oli iso ja kuiviketta paljon, mutta kun oli pyörähtänyt seinän viereen niin ei päässyt ylös.

Siinä hevosessa oli särmää ja tuntui pitkään, että koko elämä on pilalla. Se ei ollut ensimmäinen tärkeä hevoseni ja sen jälkeenkin tuli uusi, joka oli sitten se elämäni hevonen, mutta kyllä tuon nuoren menetys kirpaisee edelleen. Se elämäni hevonenkin kärsi terveysongelmista ja tein kaikkeni sen eteen, mutta lopulta oli vain luovutettava. Tuntui, kuin minusta revittäisiin jäseniä irti, kun yritin antaa hevoselle aikaa, kuntoutin ja hoidin, ja lopulta ymmärsin, ettei mikään vaihtoehto ole riittävän hyvä ja hevosen on pakko päästä pois. Tuosta on jo 5 v aikaa, mutta ikävä on edelleen, vaikka minulla on senkin jälkeen ollut kaksi hevosta, joista toinen on edelleen omistuksessani ja toinen myyty.

Vastoinkäymiset tuntuvat kuuluvan harrastukseen. Niiden kanssa on elettävä ja niistä opeteltava pääsemään yli. Jos sinun hevosesi tulee myöhemmin olemaan iskussa, niin kuntouta hevonen, jotta saat siitä vielä harrastuskaverin.

Kaveri osti itselleen kapasiteetikkaan Re 130 cm hevosen, eikä ehtinyt omistaa sen kuin viikon, kun se hölkätessä kompuroi ja hajotti jalkansa niin, ettei siitä enää ratsuksi ollut. No, tamma kun oli, eikä jalka parantunut, niin teki kolme varsaa, sitten piti seurahevosena vanhalle tammalleen, ja sitten laittoi molemmat samaan aikaan monttuun.

Kyllähän se kamalaa oli ja minustakin tuntui pahalta, kun noin kävi ja se lupaava upea kallis hevonen meni yhteen virheaskeleeseen höntsäravissa. Niin epäreilua. Mutta sai hän sentään kolme varsaa, joista kaksi piti itse ja yhden möi kaverilleen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.4.25 20:06:30

Tsemppiä! Olo helpottaa kyllä ajan myötä. Hevonen joko toipuu tai ei toivu, siihen et voi määräänsä enempää vaikuttaa. Pitäkää hauskaa kuntoutuksen aikana, niin jää ainakin hyvät muistot jos ei muuta.

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   23.4.25 20:54:42

Olin 19 kun kilpahevoseni loukkaantui ( tai se loukkaantui jo vuotta aiemmin, naapuritallin hevosten karatessa tämä juoksi tarhassa jalkaansa pahat vekit, mutta kuntoutettiin vuosi kunnes todettiin että nivelkapseli vuotaa) ja päätettiin siirtää hevonen siitokseen. Mulla mureni maa jalkojen alta, kun hevonen oli ollut koko elämä ja voimavara 12 vuotiaasta asti, kun välillä olin ihan pohjamudissa niin se auttoi jaksamaan läpi teiniyden myrskyjen. Pari vuotta meni, että innostus hevosiin alkoi palata. Pelastukseksi koitui muutama vuosi aiemmin hankittu varsa, jonka kanssa puuhastelin vähän läpi noiden rankkojenkin vuosien ajan puoliväkisin, kun oli tunne että pakko yrittää edes vähän hevostella kun se on ollut koko elämä aiemmin. Lopulta tästä hevosesta kasvoi mulle lähes yhtä tärkeä henkireikä kuin edellisestä ja nyt molemmat asustaa mulla kotipihassa.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   23.4.25 21:11:03

Kyllähän se hanurista on. Mutta sellaista se hevosten kanssa hyvin usein on.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   23.4.25 22:20:47

Jos haluat vain kisata niin vaihda lajia. Elävien olentojen kanssa ei voi ajatella että se kilpakumppani on urheiluväline jonka kuskaamista ympäri maata suunnitellaan jo puoli vuotta etukäteen. Osta ralliauto ja ala ajaa kilpaa niin voit suunnitella kisoja ja treenejä välineestä piittaamatta.

Lähettäjä: Cuu 
Päivämäärä:   23.4.25 22:28:51

..: Taisit ohittaa kohdan "ensisijaisesti rakas ystävä". Tämä hevonen syö paremmin kuin minä, se käy useammin fyssarilla ja hierojalla kun minä ja siltä ei ikinä mitään puutu. Saikun elää oikein mukavaa elämää laumansa kanssa metsätarhassa.
Kilpaileminen ja valmentautuminen on täysin oma tarpeeni ja siihen liittyvästä pettymyksestä yritän tässä päästä yli.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   23.4.25 22:44:57

Kunnon syyllistäjiä täällä, hevosesta voi tykätä ja silti haluta myös harrastaa sen kanssa. Ei ne sulje toisiaan pois. Onhan se kurjaa, jos on itselleen mieluisan ratsun tehnyt ja sitten sillä ei yhtäkkiä enää voikaan ratsastaa ehkä koskaan.

Olen ollut samassa tilanteessa, olen tavallaan vieläkin. Tsemppiä kuntoutukseen, ehkä tästä seuraa vielä jotain hyvääkin.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   23.4.25 23:14:02

Tämmöstä tää on. Mun hepalla vuoden sairastelukierre takana ja jatkuu vielä ties kuinka kauan. Kaks kesää nyt ollu täysin pilalla. Eikä siinä vielä kaikki :D kaks kesä aiemminkin menny sairastellessa. Vaan yks meidän viiden vuoden yhteiselosta ollut ok. Pitäis varmaan vaihtaa lajia…

Lähettäjä: Ellen 
Päivämäärä:   23.4.25 23:45:52

Sellaista se vaan on joidenkin hevosten kanssa :( Itse käytin tammalla kuntoutusajan hyödyksi, käytiin paljon kävelemässä ja samoilemassa maastoissa sitten kun sai alkaa kävelemään. Vietti rennot 10kk ja palattiin vähitellen töihin ja valmennuksiin, kisaamistakin jatkettiin vastoin odotuksia. Eli kannattaa panostaa kuntoutukseen ja jos pystyy niin nauttia siitä että on tosiaan kuitenkin elossa ja saat sen kanssa puuhata ja syventää suhdettanne entisestään. Malta kuntouttaa hitaasti niin on varmasti palkitsevaa ja aika menee nopeasti, vaikka nyt tuntuu kurjalta ja pitkältä ajalta. Saisitko sinne leirijuttuihin ym jotakin toista hevosta lainaan tai yp toisen kuntoutuksen ajalle? Itse kävin r-koulussa tunneilla sen ajan kun oma kuntoutui.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.4.25 08:01:01

Kyllä niitä vastoinkäymisiä hevosten kanssa tulee. Kannattaa panostaa nyt hevosen kuntouttamiseen kunnolla, aika sitten näyttää millainen on lopputulos. Itselläni on kuollut joskus yks kaks vaan tärkeä hevonen ja se kyllä opetti että jokainen päivä oman hevoskaverin kanssa on arvokas ja tärkeä, ja voi olla viimeinen. Jos olet taitava ratsastaja, löytyisikö liikutettava lisäksi jotta voit pitää omaa taitoa yllä? Elämässä on myös muutakin kuin ratsastus.

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   24.4.25 09:57:47

Sen ainoan oman saikuttaminen on kyllä aina pettymys ja ikävää.
Aika auttaa sopeutumaan.
Itse käytin hepan saikuttelun siihen, että kävin kerrankin tallilla vähän harvemmin, remontoin, tein kotihommia, kehitin itseäni kuntosalilla. Ratsastin myös muilla hevosilla jonkin verran ja opin siitäkin uutta. Olin itse paremmassa iskussa sitten, kun hevonen oli vihdoin valmis töihin taas.

Tietysti jos ennuste omistajan toivomaan käyttöön on epävarmaa, saikun aikana sopeudutaan myös siihen ajatukseen että mitä jos hevosesta luopuukin, tai hankkiiko toisen.