|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 20.4.25 15:11:46
Meillä tuli niin päin, että karva alkoi kihartua ja talvikarva irrota huonommin kaksi vuotta ennen ensimmäistä kaviokuumetta, joka saatiin hoidettua etukavioista tiheillä kärkivuoluilla ja foam"kengillä"jotka vaihdettiin joka kolmas päivä(puoliso itse kengittää/ vuolee niin saatiin säännöllinen hoito ajallaan)/kipulääkityksellä sekä karsinalevolla mutta siirtyikin yllättäen takakavioihin( kuulemma huyvon harvinaista sanoi el.lääk) etukavioiden juuri korjaannuttua ja päädyttiin eutanasiaan el.lääkin suosituksesta sekä äkillisen kovan kivun ja pitkän epävarman toipumisennusteen vuoksi, toki hevonenkin oli 20v. Ei aloitettu lääkitystä, karvan alettua selkeästi kihartumaan, koska yhtenä sivuoireena lääkkeessä on vatsavaivat/ähkyriski ja tämän kyseisen tamman kanssa ähky tuli joka kevät ja syksy, kaikista varotoimista huolimatta, psylliumkuurit yms.
Suomenhevostamma kyseessä, koko ikänsä taiteiltiin syömisen kanssa kun söi kaiken "mikä ei karkuun juossut", vaikka omakasvatti eikä koskaan nälkää nähnyt, söi itselleen hiekkaähkynkin eräänä vuonna, kasvien juurien mukana tulleesta maasta (meillä ei hiekkatarhoja) , joka kuvattiin/alku hoidettiin Hyvinkään klinikalla. Meillä ei koskaan tammat laiduntaneet vaikka isot omat laitumet, yöksi aina sisälle koska jollain heti ähky jos ns. liian kauan olivat pihalla, neljästä kolme söi aina liikaa, vain yksi liikkui itsekseen jopa juoksenteli eikä ollut turpa maassa koko ajan.
Emätamma (tuli meille 8v. kantavana), oli kärsinyt joskus nälkää/ huonoa hoitoa ja opetti valitettavasti tälle tammavarsalleen, että syötävä aina kun ruokaa saatavilla... Orivarsansa liikkuivat luonnostaan enemmän joten niiden kanssa samaa ongelmaa ei ollut ja tietysti vieroitettiinkin emästään ajoissa, toisin kuten tamma joka oli emän kanssa koko ajan, 14vuotta ehtivät olla samassa tammalaumassa .
|