Lähettäjä: iiiii 
Päivämäärä:   16.4.25 22:42:57

Onko teillä kokemusta tällaisesta. Mulla on hevonen joka säikkyy välillä ihan turhan päiväisiä. Vaikka vaan omalla kentällä heina liikahtaa niin hänellä menee kuppi nurrin. Saattaa myös olla että ravaa ihan rennosti ympyrällä ja yhtäkkiä tulee kauheat sivuloikat. Hevonen tutkittu, ei oo kipeä. Maha ja satula katsottu lähiaikoina ja hierottu säännöllisesti. Sekoilua ei voi myöskään yhdistää tiettyyn paikkaan tai tilanteeseen. Saattaa tapahtua yksin kentällä, tai porukalla maneesissa. Ollut samanlaista ihan nuoresta asti. Tosi leikkisä ja ”rasavilli” ollut aina. Voiko olla tosissaan vaan hevosen luonnetta joka tylsistyy kun ratsastaessa ei ole vaikka tarpeeksi tehtävää. Vai tarviiko tässä alkaa ylianalysoimaan?

Lähettäjä: Laku 
Päivämäärä:   16.4.25 22:49:33

Tollaset hevoset on ihan hiton perseestä. Mitään vastauksia ei siis ole tarjota mutta noi on vaan niiiiin raskaita. Lopulta tulee itsekin ihan vainoharhaiseksi.

Lähettäjä: iiiii 
Päivämäärä:   16.4.25 22:51:14

Näimpä! Hänkin on vähä sellainen että liikkeet meinaa olla sellaisia että jos ei olis monta vuotta hänen kanssa harjotellu stunttaamista niin olis kaks kertaa yhdellä ratsastuksella pellossa

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.4.25 23:29:21

Minä pelkään tuollaisia hevosia, ei ole yhtään kivaa jos ne säikkymiset on jatkuvia ja tulee vielä isoja reaktioita. Ei ole harrastaminen yhtään mukavaa tai rentouttavaa.

Onko hevosesi vielä nuorehko? Voihan olla että rauhoittuu iän myötä, tai sitten ei. Yksi pahimmista säikkyjistä ja tättähääristä joita tiedän oli yksi keski-ikäinen new forestin poni. Ja omistaja vielä oikein ruokki sitä käytöstä, ei voi ratsastaa jos tuulee/sataa/aurinko paistaa/on pilvistä, heti jos näyttää että poni katselee jotain niin koko maailman pitää tyyliin pysähtyä pidättämään hengitystään. Yhtään ei saa poni tuntea oloaan epämukavaksi, repi ihmisiltä vaatteita eivätkä edes yrittäneet kieltää. Kerta kaikkiaan ärsyttävä otus.

Itse varmaan laittaisin jonkunlaiselle siedätyskuurille. Ei tarvi kranaatteja heti räjäytellä vieressä mutta mahdollisimman paljon ns. normaalielämää. Pyydä jota kuta vaikka välillä siirtämään kentällä tai maneesissa jakkaraa eri puolille tai kulkemaan usein maneesin ovista, yskimään katsomossa, jne. Mielestäni tärkeintä on ettet ala tekemään kuin nuo tuntemani ponin omistajat eli tahallisesti tai tiedostamatta käärimään sitä hevosta kuplamuoviin koska se nyt ei ainakaan johda mihinkään.

Onnistuuko teillä muuten maastossa käyminen ollenkaan? Miettisin myös tarhausta, saako olla ja liikkua tarpeeksi isossa tarhassa vai seisooko muutaman tunnin päivässä postimerkin kokoisella alueella.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.4.25 05:19:25

Käykö se huomaamattasi ylikierroksilla jo ennen säikkymistä?

Minulla oli tällainen ja se oli todella herkkä. Aloitin sen kanssa maasta käsin ja opettelin tunnistamaan ne pienet merkit, kun sillä vireystila ja jännitys nousi. Esim. Warwick Schilleriltä löytyy tosi hyvää asiaa tästä. Usein merkkejä jännittyneisyydestä on jo paljon ennen säikähdystä, mutta ne ovat tosi pieniä. Joskus vain odotettiin ja otettiin sitten paussi tai sitten tehtiin jotain tehtäviä. Ei siitä pomminvarmaa tullut koskaan, mutta sellainen jatkuva ylivirittyneisyys jäi enimmäkseen pois. Ja tosi hereillä sen kanssa sai olla että tilanne oli hallinnassa ennen kuin se ehti säikähtää. Ja pitkä prosessi...

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   17.4.25 05:42:22

Lisäyksenä vielä että oli ihan mahdoton kun tarhasi yksin. Laumassa ja paljon paljon ulkoilua niin oli paljon "normaalimpi".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.4.25 08:11:47

Meidän entinen hevonen säikkyi liikettä näkökentässä. Mikä tahansa liike jossain ja neliraajasätkyt. Kun iso hevonen sätkähtää niin se on iso liike ja tömäys. Oli tosi raskasta ja vielä raskaampaa hevoselle. Sillä oli nivelkipuja ja laitettiin pois. Ihan liian kauan kuuntelin mukaguruja, johtajuusteoriaa, miten hevonen ei säiky luotettavan ihmisen seurassa, syytin itseäni että mikä mussa on vikana kun säpsyy taluttaessa. Näin säpsyvän myös tarhassa näkokenttään tullutta liikettä, toki isolla tallilla se iso lauma ympärillä toi tälle turvaa mutta se säikkyminen oli siellä pohjalla koko ajan. Ei sellasella hevosella ole hyvä olla itselläänkään.

Pahinta tän kohdalla oli se että aloin itsekin kävellä munankuorilla. Järjestelin tilanteita niin ettei säpsymistä tulisi ja kun tulee niin ainakaan omat varpaat ei jää alle. Sellainen käsittely näyttää tottakai ulkopuolisen silmiin siltä että käsittelijä pelkää ja olihan se tavallaan sitäkin. Kun hevonen saattoi sätkähtää sitäkin että suka osuu sen turkkiin kun harjaus alkaa, ei siis tullut sähköiskua vaan pelkkä kosketus. Joskus mietin onko se jotenkin erityisherkkä. Oli mikä oli niin omaan harrastamiseen vuodet sen kanssa yrittäen ymmärtää ja kaikki se klinikkatutkimuksiin käytetty raha vei ilon. Kaiken pitäisi olla ihan hyvin ja hevonen säpsyy tarhassa! Harmi että ilo tekemiseen ei ole itselle palannut vieläkään ja käsittelen edelleen hevosia kuin kauhulla odottaen että taas säikytään.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   17.4.25 08:26:58

Säikky hevonen meilläkin, osa varmasti jalostettua sähäkkyyttä, osa kipupäytöstä takapolvien vuoksi ja osa opittua käytöstä. Innostuessaan säpsyy enemmän, ei oikein osaa itse hallita omia tunteitaan. Näitä paljon harjoitellaan ja kohdataan arjessa asioita mitkä häntä mahdollisesti ahdistaa. On paljon hyviä päiviä ja paljon päiviä kun hän ei pysty mihinkään. Koska taustalla on ne takapolvet, annamme huonot päivät anteeksi, sillä huomenna saataa olla taas huippu rento päivä.

Kipua epäilen sinunkin kuvauksessa. Kipukäytös voi olla myös päässä, eli jos joku asia on joskus sattunut, saattaa hevonen yhdistää jonkun asian tähän "kipu muistiin" ja reakoida siihen, vaikka varsinaista kipua ei enää olisikaan.

Eli hyvinä hetkinä panosta enemmän ja huonoina päivinä tee vähemmän.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.4.25 09:22:44

Kipumuisti kestää hevosilla hyvin lyhyen ajan. Kun hevonen huomaa ettei ennen kipua aiheuttanut asia enää tuota kipua, se lakkaa reagoimasta. Jos hevonen jatkuvasti arjessaan oireilee, on todennäköistä, että sillä on ihan aktiivista kipua. Mahahaavojakin voi olla montaa sorttia, vaikka mahahaavaa ei olisi. Suolistotukehduskin on vain yksi niistä ja esim. allergiat voi myös aiheuttaa mahanpuruja. Tutkisin kyllä ainakin vielä jalkojen nivelet, hampaat ja niskan. Lääkäriltä saattaa myös joskus jäädä kuvista asioita näkemättä, joten kuvista voi pyytää mielipiteen toiseltakin lääkäriltä.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   17.4.25 10:01:24

Liikaa virtaa?

Lähettäjä: Nillitys 
Päivämäärä:   17.4.25 10:08:42

Kinnerpatit aiheutti mun hevosella rajua säpsymistä.

Lähettäjä: Just niin 
Päivämäärä:   17.4.25 10:12:04

Mulla oli joskus säikky suomenhevonen. Laitoin sille ratsusuitsiin noin silmälaput, niin puolet säikkymisistä jäi jo sillä kun ei näkökenttäänsä ihan jokaista heinän heilahdusta saanut.

Lähettäjä: Just niin 
Päivämäärä:   17.4.25 11:57:08

..siis noin sanotut silmälaput siis, kuten ravihevosilla.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   17.4.25 12:45:29

Oma on tällänen. Tai överi-säikkyjä jos joku paikka kipeänä ja yleensä se on maha mikä oireilee. Kun oireet helpottaa, rauhoittuu korvienkin väli. Pohtisin mahdollisuuksien mukaan, että onko syönyt hiekkaa tai ahdistaako varusteet jostain, tai sitten ihan selkä, polvet jne.

Lähettäjä: Tammamamma 
Päivämäärä:   17.4.25 14:47:15

On selvää, että säikkyminen on yksi kipuoire, mutta ei se ainoa syy ole. Kuvailen omaa poniani aistiyliherkäksi. Se ei pystynyt kulkemaan edes tallista kentälle ilman syöksyjä ihmisen syliin. Harkitsin vakavasti sen laittamista monttuun, kun ei sen kanssa voinut tehdä mitään. Elämä oli todella raskasta sen kanssa.

Meikäläisen ponin kohdalla apu tilanteeseen oli sitten todella simppeli, meni vaan tajuttomasti aikaa, että tajusin... Nyt sillä on korvat aina liikuttaessa suljettuna, korvapallot ja korvallinen huppu. Kyse ei ole vain äänistä, joita se kuulee ja joita ihminen ei kuule (ja mun hevonen ei pelkää kuitenkaan kovia ääniä, esim. uudenvuoden ilotulituksesta se ei ole moksiskaan), vaan myös mm. tuulesta, sateesta jne. ne kaikki tuntuvat kulkevan sen korvista sisään ja aiheuttavan kipua/epämiellyttävää tunnetta.

Nykyään poni toimii suurimman osan ajasta, joskus toki saattaa tulla joku sätky. Tuntuu, että poni itsekin oikein odottaa, että korvat suljetaan ja äänet sen päässä vaimenevat ja voi rentoutua.

Lähettäjä: Hi 
Päivämäärä:   17.4.25 16:05:06

Pelkäätkö itse ja hevonen vaistoaa sen? Itselläni hevonen "rauhoittui" oman itsevarmuuteni noustua. Enää vain normaalia säikkymistä, jos joku vaikka tuulen mukana ponnahtaa eteen. Muutoin rauhallinen maastokaveri

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.4.25 16:59:12

Tuota ihmisen pelokkuutta aina tuputetaan syyksi. Aikuinen terve hevonen ei ala yhtäkkiä täysin säpsyksi jos sitä taluttaa arempi ihminen. Soveltakaa noita teorioita vaikka koiriinne. Hevonen elää yleensä hoitotallissa ilman omistajaansa 22t/vrk ja sitä käsittelee tallilla työntekijät sen verran että se talutetaan tarhaan. Muun ajan se on oma itsensä muiden hevosten keskellä.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   17.4.25 17:04:57

Pisteelle:

Koira ei olekaan saaliseläin. Ja tässä puhuttiin ihmisen kanssa esiintyvästä käytöksestä.

Lähettäjä: Karvanoppa 
Päivämäärä:   18.4.25 00:42:54

Minulla on ollut paljon hevosia ja olen myös ammatikseni niiden parissa työskennellyt. Vain yksi on ollut tällainen epätavallisen säikky.

Ainakin itse olen hevosen kanssa täysin rento enkä tee numeroa sen sätkyilyistä, tasapainoni kyllä riittää sen kanssa kun se on ollut minulla jo toistakymmentä vuotta. Tunnen sen tavat kuin omat taskuni ja tiedän miten se reagoi.

Silti hevosen luonne on ja pysyy samana, sellainen se on ollut varsasta asti.
Tällaisia nyt vain joskus kohdalle sattuu.

Myymään en tätä pystynyt, tuli bumerangina takaisin ja meille jäi..
Tarkat rutiinit auttavat jonkun verran, paljon ulkoilua ja turvallinen lauma parempi kuin yksin tarhaaminen.
Kyllä tämän kanssa on väkisin joutunut ennakoimaan tilanteita ja harkitsemaan mihin kannattaa lähteä ja mihin ei, turhia riskejä esim.liikenteessä en ota.

En tiedä onko taustalla joku piilevä sairaus vai pelkästään perimä. Mitään selkeää syytä käytökselle ei ole tiedossa.
Tällä hevosella arkuus tuli ilmi jo kasvattajalla siinä määrin että varsan opetus meinasi mennä kokonaan metsään ja olisi lopetettu ellen olisi ylipuhunut myymään se minulle.

Tämä erikoinen hevonen on kuitenkin minulle aivan erityinen, tietysti kun sen kanssa on kulkenut näin pitkän matkan. Nyt se on jo iäkäs, edelleen se on kuumuva ja säikky jos jotain uutta ja erikoista tapahtuu. Tuttujen ihmisten kanssa tutuissa askareissa kuitenkin useimmiten rauhallinen.

Onhan se hevoselle kuluttavaa, omaani yritän paljon säästellä nyt vanhempana kun se on ikänsä mennyt ylikierroksilla, varmasti on nivelissäkin jo kulumaa vaikkei varsinaista nivelrikkoa ole röntgenissä löytynyt.
Muutenkin olen pyrkinyt aina sen kanssa ennen muuta rentouteen kaiken suorittamisen sijaan.

Lähettäjä: Karvanoppa 
Päivämäärä:   18.4.25 00:48:39

Nyt kun laskeskelin niin yli 15 v on jo yhteistä matkaa takana, tämä on tasaantunut melko paljon nuoruudesta mutta edelleen on herkästi reagoiva.
Seuraa ympäristöä, kaikkea liikettä ja ääniä turhan paljon, myös tallissa ja tarhassa. Yksin tarhatessa säikähteli jos joku vaikka liikahti tallin kulmalla tms.
Onneksi on viime vuosina saanut aina olla porukassa niin on vähemmän vahdittavaa ulkona...

Lähettäjä: Pp 
Päivämäärä:   18.4.25 08:31:14

Jotkut hepat on vaan säikkyjä..mutta onko silmät tutkittu?

Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   18.4.25 08:40:58

Täällä yksi lisää! Aina jonkun mielestä näissä hevosissa/omistajissa on jotain vikaa eikä uskota, että oikeasti tällaisia superherkkiä ja säikkyviä ja kaikkeen reagoivia hevosia on olemassakaan. Mutta kyllä niitä vain löytyy.

Tämäkin yksilö ollut varsasta asti samanlainen, nyt 12v ja edelleen ominaisuutensa puolesta varsin raskas yksilö. Yli 30v hevos- ja ratsastustaustalla pärjää, mutta ei tämä aina herkkua ole. Eikä se välttämättä ole sitä hevosellekaan. On tutkittu, olosuhteet optimoitu, laumaa vaihdettu, rehut ja ulkoilut tasapainotettu… Mutta perusluonne on mitä on.