|
Lähettäjä: juu
Päivämäärä: 15.4.25 23:16:57
Mä en ehkä vertaisi ratsastusta lajina joukkuepeleihin, vaikkakin olen usein tätäkin miettinyt, että vaikka esimerkiksi jalkapallossa huipulle pääseminen on ihan yhtä vaikeaa kuin ratsastuksessa, niin siihen kuitenkin ainakin alkuun kelpaa valmentajiksi äidit ja isät jotka on joskus nuoruudessaan harrastaneet lajia. Harrastuksena mun mielestä ratsastukseen vertautuu vaikka pianon- tai viulunsoitto, sillä erolla että ratsastus on vaarallisempaa. Musiikkiharrastusten opettajilla on AMK-tutkinto. Hyvin kelpaa.
Ymmärrän kyllä että ratsastus on omanlaisensa laji ja että sitä ei opi "koskaan" mutta olen melko varma myös siitä, että minkä tahansa muunkin lajin edustajat sanovat omasta lajistaan. Aina voi kehittyä jalkapallossa, pianonsoitossa, koripallossa, taidemaalauksessa, jne. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin minusta ratsastuksessa olisi hyvä hieman nöyrtyä sen suhteen millaista tasoa harrastajilta odotetaan. Se, että ht.netin mukaan 99,9999999999 % ratsastuskoulujen ratsastajista on surkeita, ei auta lajin selviytymisessä mitenkään. Koko laji häviää jos suuret massat ei harrasta edes huonosti. Suurin osa myöskin jalkapalloa pelaavista lapsista on aika huonoja maailman huippuihin verrattuina, mutta kaikki harrastajat otetaan ilolla vastaan jotta sitä toimintaa ylipäätään on ja että sille turvataan jatkuvuus ja rahoitus.
|