Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   12.4.25 17:24:44

Minä ja kaverini haaveiltiin että ostetaan ponit ja tehdään niille talli kaverin mummolan vanhaan navettaan. Ajateltiin että kun siinä on peltoja ympärillä niin niistä saadaan poneille heinät ja joku pelto aidataan laitumeksi.

Rahaa alettiin keräämään viikkorahoja säästämällä ja marjoja poimimalla sekä pulloja keräämällä :)

Lähettäjä: Helmu 
Päivämäärä:   12.4.25 18:05:25

Minulle oli aina hyvin selvää, että haluan esteratsastajaksi hyppäämään isoja kisoja.
120cm tasolle pääsin kiertämään pikkukisoja kunnes lopetin ja totesin, että miksi hakata päätä seinään kun olen selvästi kouluratsastaja :D

Lähettäjä: YK 
Päivämäärä:   12.4.25 18:06:50

Ostan ponin ja laitan sen autotalliin asumaan kaupunkialueella.

Lähettäjä: Miisa 
Päivämäärä:   12.4.25 18:32:39

Ostettaisiin kaverin kanssa poni ja ne asuisivat meidän okt;n pyöräkellarissa.
Kerättiin niille jo ruohoa valmiiksi säkkeihin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 19:19:43

Olisin halunnut oman ponin, mutta en oikein osannut haaveilla oikeasti. Tiesin että en pärjäisi sen kanssa, kun ei vanhemmista olisi ollut mitään apua. Eikä vanhemmat ponia tosiaan ostaneet. Silloin ajattelin, ettei meillä olisi ollut varaa, mutta kyllä olisi. Luulin että me ollaan tosi köyhiä, sen takia en uskaltanut haaveilla oikein mistään.

Lähettäjä: Kaffe 
Päivämäärä:   12.4.25 20:36:08

Haaveksin lapsena, että omistaisi oman ponin tai hevosen (ei olisi juuri ollut edes väliä, millaisen, kunhan voi ratsastaa). Lisäksi haaveilin omasta tallista. Omia hevosia tuli sitten myöhemmin ja aikuisena oma tallikin maalla.

Joskus lapsena kinusin, että muutettaisiin maalle, johon hankittaisiin hevosia. Vanhemmat jopa katsoivat ilmoituksia taloista ja harkitsivat vähän, mutta ei muutettu kumminkaan. Teininä olin tyytyväinen, ettei muutettuaan, niin kaverit olivat lähempänä. Aikuisena into maalle sitten taas palasi. :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   13.4.25 01:03:30

Halusin huippukouluratsastajaksi:D Hauskinta tässä on se, etten ikinä päässyt yksiinkään koulukisoihin asti.

Minulla oli siis lapsena ja nuorena oma poni sekä ratsastin myös ratsastuskoulun hevosilla ja muilla sekalaisilla ratsuilla. Kävin 2-3 kertaa viikossa kouluvalmennuksessa, joskus harvoin hyppäsin pieniä esteitä mutta en usein, sillä pelkäsin esteitä kuollakseni. No, haaveilin koulukisoista mutta minulla oli aivan typeriä syitä miksen niihin voinut mennä (tai siis nyt tuntuvat typeriltä, silloin erittäin aidoilta). Pelkäsin mm. että unohdan radan, ja että mitä teen sen jälkeen jos unohdan sen. Mitä jos jään vain pyörimään sinne kun en tiedä mihin mennä? Ja kaikki nauraisivat. Tällaisia kauhukuvia vilisi mielessä. Kerran ilmoittauduin koulukisoihin mutta sitten kun olisi pitänyt harjoitella rataa niin tajusin etten osaa sitä. Olin niin pettynyt että aloin itkemään:D Peruin sitten ilmoittautumisen.

Mutta koska "kaikki" tallilta kävivät kisoissa (lähinnä estepainotteisia ratsukoita) ja halusin mukaan siihen fiilikseen niin kävin parissa estekisoissa hyppäämässä aivan pikkuluokkia vaikka inhosin ja pelkäsin esteitä.

Nyt aikuisena harmittaa että miksen aukaissut suutani ja pyytänyt apua? Kaikki, äitiä, valmentajia ja tallikavereita myöten luulivat etten halua kisata. Monet kyselivätkin että miksen mene koulukisoihin, niin kohauttelin vain hartioita että miksi pitäisi. Valmentajan kanssa oltaisiin voitu vaikka vuosi hinkata helppo c:n rataa että varmasti jää kalloon.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   13.4.25 07:42:32

Halusin mahdollisimman monta eri väristä ja rotuista hevosta, katsoin heppakirjasta kuvia ja ulkonäöstä osasin tietysti päätellä mikä rotu on kiva :D

Lähettäjä: € 
Päivämäärä:   13.4.25 10:05:55

Meillä oli siskojen kanssa hevoskokouksia, joissa mietittiin kaikkia keinoja kerätä rahaa omaan hevoseen. Sillä ei olisi ollut väliä millainen hevonen, kunhan vaan oli hevonen. Ei nämä kokoustamiset mihinkään johtanut eikä muistaakseni rahaakaan säästöön saatu, mutta hauskoja muistoja.Talli suunniteltiin autotalliin ja laidun nurmikolle keskelle asutusaluetta :)
Nyt omien lasten myötä nämä haaveet on toteutuneet ja hevosia on useampi.

Lähettäjä: Pur 
Päivämäärä:   13.4.25 10:14:40

Haaveilin että saisin hoitohevosen tai mieluiten hoitoponin, shettiksen. Kun aloin haaveilla omasta hepasta (vasta ratsastustunnit aloittaneena), tuumasin että voisin aina ratsastaa ilman satulaa (en osannut vielä satuloida) ja turparemmittömillä suitsilla (helppo pukea eikä liikaa "vaikeita" remmejä). :D Suunnittelin myös, että kyllähän puulatoon tai pyörävarastoon saisi riittävän kokoisen karsinan...

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   13.4.25 14:16:30

Halusin kimon hevosen, joka näyttää ja liikkuu kuten Milton. Sitten eurosporttia kun katselin, aloin hurahtamaan kouluratsastukseen ja kyttäsin monta tuntia GP-ratsastusta ja tokaisin äitille, että jos en saa rahaa kerättyä tarpeeksi niin aviomies voi sitten maksella.

En saanut kimoa enkä Miltonin kaksoisolentoa. Hurahdin punaiseen, kerrostalon kokoiseen ja kivasti ratsuna liikkuvaan lämminveriseen jota mun ei koskaan pitänyt ostaa saati koskaan mennä sen selkään. :D Ihan itsekin kaikki kulut maksan, mies ostaa välillä omasta halustaan porkkanat ja päärynät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.4.25 15:16:16

Mittailin ulkorakennuksen oven leveyttä, että voisiko siihen laittaa hevosen kahdelta puolelta kiinni. Haaveilin ainakin vuonohevosesta ja tekeväni sillä vaelluksia. Jostain lehdestä luin yrttien kuivaamisesta hevosille, ja kuivasin sitten siankärsämöä. Ikinä en omaa hevosta vanhemmilta saanut.ä, mutta tunneilla sain käydä.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   13.4.25 23:23:29

Olin viisivuotias kun halusin tallille jonka olin joskus nähnyt. Ongelma oli että sinne oli matkaa yli 10 km eikä kukaan vienyt minua sinne.
Päätimme siskon kanssa lähteä sinne jalkaisin ja mietimme kysyvämme vastaantulevilta neuvoa minne päin täytyy kulkea.

Äitiäni huvitti kun siskon kanssa keskustelimme tähän tyyliin: " Mitä jos tulee sulhanen vastaan?"
"Ei sulhasia ole olemassa, ihminen vain pukeentuu."

Vanhojen satukirjojen sulhaset olivat outoja mutta hevoset sensijaan kiehtovia. :D

Tottakai polkupyörä oli hevonen, lumesta tehtiin hevonen, villasukasta keppihevonen.
Koska sisko oli juonessa mukana oli hevosleikeissä aina kaveri mukana, maitokärryt muuttuivat ravikärryiksi ja niilläkin sai kovat vauhdit kesämökin hiljaisella asfalttisuoralla. Mökillä oli vanha navetta jonne sitä omaa hevosta haaveiltiin, olihan siellä hevosia joskus ollutkin.

18-vuotiaana haaveita jo toteutettiin, kesätyösäästöt käyttöön ja se hevonen ostettiin siskon kanssa omin rahoin.
Niissä maisemissakin missä oli hevosta niin paljon leikitty se oma suokki vietti yhden kesän, kärryteltiin ja ratsastettiin. Aika nostalgista että myös niitä vanhaan navettaan hylättyjä vanhoja työhevosen varusteita kunnostettiin vielä käyttöön, nahkariimu, talveksi reki, mäkivyöt... :)
Tiesin sen hevosen nimenkin keneltä ne perittiin ja jonka karvaa niihin oli jäänyt, se oli Pörri josta sukulaiset kertoivat. <3

Tuosta kaikesta on nyt aikaa vuosikymmeniä, meillä on yhä yksi suomenhevonen, se ei ole sama kuin tuo ensimmäinen oma ja sekin on jo iäkäs. Niin se aika kuluu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.4.25 08:03:10

Olin lapsena ja nuorena järkevämpi kuin aikuisena. Ajattelin etten ikinä hanki omaa hevosta koska siinä on niin paljon työtä, se vie kaikki rahat ja ajan.
Sitten kasvoin aikuiseksi..

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   14.4.25 08:12:40

Oli vain haaveena oma hevonen, ei muuta.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   14.4.25 08:52:30

Asuttiin serkkutyttöjen kanssa isovanhempien maatilan naapureina ja suunniteltiin tuntikausia miten konevajasta tehdään talli ja miten kasvihuoneiden paikalle tulee tarhat ja kenttä. Meillä oli hööksin kuvastosta kaikille hevosille varusteet valittuna ja hinnat laskettuna ruutupaperille.

Ei tullut tallia sinne mutta juuri rakentui oma kotitalli toisaalle.

Lähettäjä: kipa 
Päivämäärä:   14.4.25 11:26:30

Haaveilin hevosesta ja se asuisi meidän omakotitalon pihalla. Tontti oli noin 800 m2, niin onhan siinä nurmikkoa ja tilaa ihan riittävästi XD Ratsastaisin sitten viereisellä puistoalueella ja siellä voisi varmaan laiduntaakin. Rakennettaisiin sille pihan kulmaan sellainen puinen koppi tai vaihtoehtoisesti tehtäisiin sille autotalliin karsina. Voi Luoja :D

Lähettäjä: äm 
Päivämäärä:   14.4.25 14:57:02

Se, että saisin meidän kesämökille jonkun hevosen kesäksi omaan pihaan. Siitäkin huolimatta, että tontti oli liian pieni laitumeksi, siellä ei ollut mitään suojaa hevoselle, eikä maastotkaan olleet kovin kummoiset. Äitini on/oli vähän samanlainen haaveilija kuin minäkin ja hän sanoi, että voi kysyä työkaveriltaan, että lainaisivatko he (kilpa)hevostaan meille kesäksi. :D En tiedä kysyikö oikeasti koskaan (toivottavasti ei), mutta olisihan se joka tapauksessa ollut ihan maailman huonoin idea.

Lisäksi vielä teininä haaveilin siitä, että sitten kun ostan oman hevosen, niin kilpailen kouluratsastuksessa. No, ensimmäisellä omalla hevosellani (joka oli minulla 6 vuotta) en päässyt radalle koskaan, koska se oli niin hirveä jännittäjä ja muutenkin vähän haastava kuumuessaan, että ei kiinnostanut lähteä mihinkään. Nykyisellä hevosellani olen mennyt omalla tallilla yhdet seurakisat ja parit rataharkat ja tullut siihen tulokseen, että "ulkopuolisiin" kisoihin minulla ei oikeastaan ole enää minkäänlaista hinkua.

Lähettäjä: kis 
Päivämäärä:   14.4.25 15:02:37

Aloittajalla oli sentään navetta ja peltoa käytössä, minä kuulun niihin jotka haaveili hevosen ottamisesta kaupungissa ok-talon pihaan ×D Olin varmaan 7 vee.

Lähettäjä: Orkidea 
Päivämäärä:   14.4.25 15:56:38

Mutta nämä kaikenlaiset ruutupaperille laskemiset, aitojen ja tallin pohjapiirustuksen piirteleminen paperille ja kuvastosta varusteiden valitseminen olivat juuri sitä ihan mahtavaa tekemistä! Ajatelkaa miten paljon sen parissa jaksoi viettää aikaa ja käyttää mielikuvitustaan. Ei ollut TikTokkeja mössäämässä aivoja vaan oikeasti haaveiltiin ja suunniteltiin kaikenlaista.

Nyt aikuisenakin joitain vuosia sitten oli ihanaa _piirtää vihkoon_ tallin pohjapiirustusta ja tontin käyttöön liittyviä suunnitelmia siinä vaiheessa, kun miehen kanssa päätettiin alkaa etsiä isoa tonttia maalta. :) Löydettiin, tosin talli olikin onneksi jo valmiina ja vaati vain pienempiä muutoksia eikä tarvinnut rakentaa alusta lähtien, ja nyt on jo useampia vuosia ollut hevosia omassa pihassa. Eli juuri sitä mistä lapsena haaveilin. On tämä ihanaa!

Just tulin Rustasta. Ostin kauniita ulkoruukkuja, joihin ruuvaan kouluradan kirjaimet kiinni, laitan kukkia ja sitten pistän ne tuohon omalle pitkän kouluradan muotoiselle kentälle aidan viereen niin kuin koulukisoissa on kukka-asetelmia. Talvea varten olen jo hankkinut hyvännäköisiä ulkoilmaa kestäviä tekokasveja, jotta ruukut eivät ole talvellakaan tyhjillään. Joka vuosi tekee jotain lisää, että pihasta ja talliympäristöstä muutenkin tulee aina vain kauniimpi. :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.4.25 17:34:24

Orkidea// Pakko sanoa että kuulostaa ihanalta kun panostatte talliympäristön viihtyvyyteen! Pääasia toki että hevosilla on hyvät oltavat, mutta on se ihmisellekin mukavampaa jos on siisti ja esteettinen ympäristö. Juurikin kukat, havukranssit, jouluvalot sun muut pikkujutut saavat ihmeitä aikaan.

Meillä on pihassa vanha kivinavetta ja aikoinaan oli ideana että oltaisiin remontoitu se ja tuotu hevoset kaupunkitallilta sinne. Mutta tajusin että ei musta ole pitämään tallia maaseudulla Suomen talvessa, lisäksi lähimmälle maneesille olisi yli 20km ja iso osa matkasta mutkaista ja mäkistä melko kapeaa maantietä, kai olen liian varovainen mutta hirvitti ajatus että sitä pitäisi kulkea talvisin monta kertaa viikossa traileri perässä. Niin se ajatus sitten jäi ja myöhemmin hevoset kokonaan. Välillä vieläkin leikittelen ajatuksella että mitä jos sen navetan remontoisi ja hankkisi muutaman ponin ihan lemmikiksi ja ajamiseen. Ei tarvisi kulkea maneesille. Olisi juurikin ihanaa laitella omaa tallia mieleisekseen.

No, pitää varmaan aloittaa sillä että jos joku haluaisi tuoda meille poninsa kesälaitumelle eikä heti hypätä syvään päätyyn.

Lähettäjä: Hillevi 
Päivämäärä:   14.4.25 17:58:06

Mä haaveilin aina supernätistä ponista, kävin parillakin eri tallilla jossa oli welshejä ja ne pikkusektion ponit oli mun mielestä kauneinta maailmassa. Tärkeintä oli että poni olisi kimo jossa on riittävästi harmaata ja sillä on sievä pää. Varusteita mietin paljon, että mitkä värit sille sopisi ja mitä voisin tehdä itse
.
Suunnitelma oli tyyliin laittaa se poni johonkin isovanhempien autotalliin. Hyvinhän se siellä menisi. Hiukan järkiinnyttyäni aioin viedä ponin yhdelle maatilalle, jossa oli muutamia eläimiä. Se oli ihan kaupungissa, enemmän museotyyppinen kuin oikea toimiva tila mutta mun silmissä just hyvä. Pidin isovanhempia niin rikkaina että niillä ilman muuta on varaa hommata mulle poni. Totuus oli kyllä vähän toinen...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.4.25 21:01:35

Vaikuttiko teillä nämä lapsuuden haaveet tulevaisuuden ammattiin?

Itse haaveilin omasta suomenhevosesta. Suunnittelin talleja eri paikkoihin, erilaisiin valmiina oleviin rakennuksiin ja lisäksi uusia talleja, erilaisia tonttiratkaisuja. Piirsin hevosten kuvia ihan julmetun määrän talleja, lisäksi talleja, laitumia, tarhoja..... Käytin tähän älyttömästi aikaa suunnitteluun. Ikää oli tyyliin 6-10v.

Minusta tuli rakennusinsinööri.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   14.4.25 21:44:11

Ihan pienenä haaveilin omasta shirehevosesta, joka olisi myös ollut huippuestehevonen :D

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.4.25 11:28:39

Lapsena haaveilin Norjan vuonohevosesta koska niitä oli niin paljon Hevoshullun sarjakuvissa :D
Myöhemmin teininä halusin ison hyvin hyppäävän tamman tai mustan ruunan.

Nyt olen omistanut elämäni hevosen, mustan ruunan 12 vuotta.

Lähettäjä: Aamu-usva 
Päivämäärä:   15.4.25 11:45:39

Oma hevonen. Unelma toteutui aikuisiällä 17 vuotta sitten kun vihdoin oli resurssit hankkia se ensimmäinen oma.

Olen maailman onnellisin hevosenomistaja. Nautin joka päiviä. Just maailman parasta se oma hevonen ja sen hyvinvointi. Tunne ylittää kaikki odotukset.

Lähettäjä: Kolmas 
Päivämäärä:   15.4.25 11:46:06

Oma hevonen. Unelma toteutui aikuisiällä 17 vuotta sitten kun vihdoin oli resurssit hankkia se ensimmäinen oma.

Olen maailman onnellisin hevosenomistaja. Nautin joka päiviä. Just maailman parasta se oma hevonen ja sen hyvinvointi. Tunne ylittää kaikki odotukset.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   15.4.25 12:18:57

"Ihan pienenä haaveilin omasta shirehevosesta, joka olisi myös ollut huippuestehevonen :D"

No siis pakostihan hevonen joka on itse tosi korkea, hyppää myös korkeita esteitä :)

Lähettäjä: Gee 
Päivämäärä:   15.4.25 12:31:02

No omasta hevosesta haaveiltiin tietenkin. Joka joulu toivoin, että saisin lahjaksi hevosen. Asuttiin maatilalla, joten meillä olisi kyllä hevoselle ollut tilaa. Pari ylläpitohevosta sitten lukioikäisenä olikin kesäisin, mutta omaa en saanut.
Opiskeluiden ohessa kävin paljon myös töissä ja niillä rahoilla sitten ostin hevosen. Nykyään olen nelikymppinen ja minulla on kotona kolme suomenhevosta, joiden kanssa ajan, ratsastan, touhuan.. Haaveet eivät ole koskaan liittyneet kisaamiseen, vaan hevosten kanssa olemiseen ja hevoselämään. Välillä jään katsomaan hevosiani ja miettimään, onko tämä oikeasti tottakaan ja miten pieni minä olisi ihan pakahtunut onnesta, jos olisi tiennyt joskus omistavansa useamman hevosrn

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.4.25 13:07:48

Just näitä autotalli- ja kellarihevosia oli minunkin unelmissa.

Ainakin vuonohevonen, kimo estehevonen, friisit ja pohjoisruotsinhevoset oli unelmissa (viimeiset lähinnä siksi, että näyttivät kivalta Furbergin sarjakuvissa).