Lähettäjä: Åke 
Päivämäärä:   9.4.25 11:36:15

Viime aikoina on taas tullut ihmeteltyä, että miksi jotkut hankkivat omaan käyttöönsä täysin sopimattomia hevosia. Miksi ihmeessä esim. perhehevoseksi ja lasten ratsastuksen opetteluun hankitaan joku kouluttamaton ex-ravuri, joka ei osaa edes laukata kunnolla, tai etupainoisena raahustava huonorakenteinen kylmäverinen, jolla ei ole käytännössä minkäänlaisia edellytyksiä liikkua oikein? Miten ne lapset voivat oppia ratsastamaan kunnolla, jos eivät ikinä pääse kokemaan sitä miltä tuntuu, kun hevonen liikkuu edes suunnilleen oikein?
Tai miksi joku arka täti hankkii isoliikkeisen ja reaktiivisen puoliverisen, jolla ei sitten uskalla mennä kuin pientä nöpöhölkkää ympäri maneesia? Tai miksi joku 175 cm pitkä eikä ihan kevytkään ihminen hankkii jonkun 140 cm piensuokin tai issikan, jonka selkään ei edes voi laittaa sellaista satulaa, johon sen kokoinen ratsastaja mahtuisi kunnolla?

Ja joo, ei kuulu muiden hevosvalinnat minulle ja olen tietenkin vain kateellinen jne., mutta kunhan nyt vain ihmettelen, että miksi jotkut ihan tieten tahtoen hakkaavat päätään seinään käyttötarkoitukseen täysin sopimattoman hevosen kanssa. Itselleni hevosta hankkiessani kaikkein tärkeintä on ollut aina se, että hevonen sopii niin fysiikaltaan kuin luonteeltaankin omaan käyttötarkoitukseeni, joten on vaikea ymmärtää, että miksi jotkut hankkivat jo lähtökohtaisesti täysin vääränlaisen hevosen ja tuskailevat sitten, kun mikään ei suju.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.4.25 11:49:43

1. riittämätön budjetti
2. omien taitojen yliarviointi
3. omien resurssien väärin arvionti
4. kiire ja "hevoskuume"

Ehdottomasti yleisin on ykkösvaihtoehto.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   9.4.25 12:14:27

Oman kokemuksen perusteella nuo viivarivin nimeämät syyt on just ne yleisimmät. Se ex-ravuri ostetaan sen takia, että se on halpa. Sitten kuvitellaan, että omat taidot riittävät sen kouluttamiseen tai että rahat riittävät osaavaan ratsuttajaan, mutta todellisuus onkin jotain aivan muuta. Tai sitten tosiaan on kova hevoskuume ja kova kiire ja se joku söpö muhku kylmäverinen tai pörröinen poni lähtee saman tien mukaan viiden minuutin koeratsastuksen jälkeen eikä käydä enää edes katsomassa muita. Vasta sitten myöhemmin tajutaan (jos edes tajutaan silloinkaan) se tosiasia, että hevosen rakenne, koko, luonne, koulutustaso tai muu vastaava tekijä ei sovi ollenkaan aiottuun käyttöön.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.4.25 12:35:17

Ja sitten on niitä, joiden ensisijainen tarkoitus on löytää turvallinen maastomopo ja oma tavoitetaso ja kokemus on sellaiset, että kelpuutetaan se laukaton etupainoinen röhnöttäjä. Nämä yleensä menee vähiten metsään. Kehitystä ei pääse tapahtumaan, mutta harvemmin mitään sen suurempia katastrofejakaan.

Lähettäjä: Åke 
Päivämäärä:   9.4.25 12:47:16

"Ja sitten on niitä, joiden ensisijainen tarkoitus on löytää turvallinen maastomopo ja oma tavoitetaso ja kokemus on sellaiset, että kelpuutetaan se laukaton etupainoinen röhnöttäjä. Nämä yleensä menee vähiten metsään. Kehitystä ei pääse tapahtumaan, mutta harvemmin mitään sen suurempia katastrofejakaan."

Jos haluaa vain turvallisen maastomopon, niin eihän siinä sitten mitään, jos hevonen ei vaikka osaa edes laukata kunnolla tai ei ihan jo rakenteensakaan puolesta pysty liikkumaan niin kuin ratsuhevosen kuuluisi liikkua. Jos haluaa pääasiassa vain köpötellä hissukseen maastossa, eihän silloin nyt missään nimessä kannatakaan turhaan hassata rahojaan johonkin hyväliikkeiseen vaB-tasoiseen hevoseen. Mutta se ihmetyttää, että jos tarkoituksena on myös kehittyä itse tai vaikka saada lapset kehittymään ratsastajana, niin miksi silloinkin hankitaan sen laukaton etupainoinen röhnöttäjä, joka sopisi lähinnä vain maastomopoksi?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.4.25 12:48:14

Koska oma käsitys "kehittymisestä" voi olla lähinnä "ei putoa satulasta maastossa".

Lähettäjä: Kirsikka 
Päivämäärä:   9.4.25 13:12:44

Ja joskus myyjä myy käyttötarkoitukseen sopimattoman hevosen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.4.25 13:19:43

Meille ostettiin lapselle osaamaton mutta umpikiltti ja rauhallinen ex-ravurisuokki, "etupainoinen laukaton röhnöttäjä", koska lapsi oli hevosten kanssa tosi arka ja jännitti paljon eikä 2x/vko ratsastustunti riittänyt itseluottamuksen rakentamiseen.

Hänellä ei ollut minkäänlaista halua laukata kunnolla tai edellytyksiä ymmärtää milloin hevonen liikkuu kunnolla - hän tarvitsi hevosen, joka ei taatusti pukita, ryöstä, tai ota minkäänlaista ylimääräistä sivuaskelta.

Hän kuitenkin tykkäsi ratsastaa ja ennenkaikkea halusi ratsastaa vaikka jännittikin ihan kamalasti. Ratsastuskoulu oli hänelle tuossa vaiheessa aivan väärä paikka, koska hän oli siellä muun ryhmän tiellä, ei pysynyt ryhmän tahdissa ja jännitti vaihtuvia ratsuja kahta kauheammin. Kotiin tuli melkein aina itkun kanssa, joskus ei uskaltanut nousta tuntiratsun selkään ollenkaan, joskus itkun aiheena oli se että muut samaan aikaan aloittaneet menevät jo laukkaa ja hän ei uskalla edes ravata.

Keräili tämän röhnöttäjän kanssa itseluottamusta pari vuotta, meni puomeja ja hyppeli pieniä esteitä, laukkaa saattoi tulla joskus vahingossa askel tai kaksi. Taitotasossa kehitystä ei liiemmin tapahtunut, mutta se itseluottamuksen ja rohkeuden kasvu oli ihanaa seurata ja etupainoinen laukaton röhnöttäjä oli siinä vaiheessa kyllä painonsa arvoinen kultaa.

Ja nyt muutamaa vuotta myöhemmin tuo sama arka ja pelokas lapsi viilettää tukka putkella metrin esteitä sillä "kunnollisella" hevosella.

Joskus se käyttötarkoitukseen sopimaton hevonen sitten kuitenkin sopii käyttötarkoitukseen - käyttötarkoitus ei vaan ehkä ole sitä, mitä sinä kapeakatseisesti ajattelet sen olevan :)

Lähettäjä: Tytti 
Päivämäärä:   9.4.25 13:34:36

Edellisellä tallilla tuli just seurattua yhtä tällaista tapausta sivusta eikä kyllä voinut kuin ihmetellä. Hevonen oli just sellainen raskasrakenteinen etupainoinen röhnöttäjä, ei minkäänlaista eteenpäinpyrkimystä mutta sitten kuitenkin pukitteli ja säpsyili. Omistajan lapset (ei siis kuitenkaan mitään ihan pikkulapsia, vaan sellaisia varhaisteinejä) sitten sillä yrittivät ratsastaa, mutta eihän siitä oikein mitään tullut opetuksessakaan. Teki mieli sanoa omistajalle, että ihan oikeasti ne lapset oppisivat enemmän vaikka ryhmätunnillakin hyvässä ratsastuskoulussa, jossa on laadukkaita opetushevosia, kuin yksityistunneilla sillä omalla hevosella, joka vain laahusti jäykkänä ja etupainoisena, veti ratsastajalta ohjia kädestä, vastusteli ja pukitteli. En voinut olla ihmettelemättä, että miksi tuollainen hevonen oli edes hankittu, kun ei selvästikään sopinut heidän käyttöön eikä myöskään terveydentila varmasti ollut ihan parhaalla mahdollisella tolalla. Tokihan se heidän mielestään oli niin ihana ja täydellinen ja söpö, mutta ulkopuolisen silmin se ei kyllä sopinut lainkaan käyttötarkoitukseen ja se ratsastuksen katsominenkin oli suorastaan tuskallista, kun se näytti niin epämiellyttävältä kaikille osapuolille. Toivottavasti ovat sittemmin tajunneet vaihtaa hevosen sopivampaan.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   9.4.25 13:36:11

Joko triplaviiva ymmärsi tosi lahjakkaasti väärin tai sitten useimpien poniäitien tapaan tykkää vain kertoa lapsestaan ja käyttää sopivat aasinsillat ja välillä ei tarvita niitäkään ;)

Jos käyttötarkoitus hevoselle on se että sen kanssa voi turvallisesti harrastaa ja kerryttää itseluottamusta niin tuohan oli ihan ideaalitilanne kaikin puolin ja hevonen juuri tarkoitukseen sopiva. Sen sijaan jos tuollainen hevonen olisi ostettu lapselle joka on itsevarma, rohkea ja haluaa kehittyä, se olisi käyttötarkoitukseen sopimaton.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.4.25 13:39:07

123, en varmasti ymmärtänty väärin, sillä aloituksessa kysytään (suora lainaus):

"Miksi ihmeessä esim. perhehevoseksi ja lasten ratsastuksen opetteluun hankitaan joku kouluttamaton ex-ravuri, joka ei osaa edes laukata kunnolla, tai etupainoisena raahustava huonorakenteinen kylmäverinen, jolla ei ole käytännössä minkäänlaisia edellytyksiä liikkua oikein?"

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Onko se nyt väärinymmärtämistä tai jaarittelua?

Lähettäjä: Åke 
Päivämäärä:   9.4.25 13:51:59

"Joko triplaviiva ymmärsi tosi lahjakkaasti väärin tai sitten useimpien poniäitien tapaan tykkää vain kertoa lapsestaan ja käyttää sopivat aasinsillat ja välillä ei tarvita niitäkään ;)

Jos käyttötarkoitus hevoselle on se että sen kanssa voi turvallisesti harrastaa ja kerryttää itseluottamusta niin tuohan oli ihan ideaalitilanne kaikin puolin ja hevonen juuri tarkoitukseen sopiva. Sen sijaan jos tuollainen hevonen olisi ostettu lapselle joka on itsevarma, rohkea ja haluaa kehittyä, se olisi käyttötarkoitukseen sopimaton."

Juuri näin. Kuten jo tuossa aiemminkin kirjoitin, jos haluaa vain turvallisen maastomopon, niin silloinhan joku rauhallinen kylmäverinen tai järkevä ex-ravuri on ihan omiaan siihen hommaan, vaikka eivät muuten ehkä olisikaan ihanteellisia ratsuja rakenteensa ja liikkumistapansa puolesta. Tai jos tarkoituksena on vain lähinnä kasvattaa aran lapsen itseluottamusta, niin eihän siihen silloin vaadita hevoselta oikeastaan mitään muuta kuin tietynlaista luonnetta, kaikki muu on toisarvoista. Mutta siinä missä sitä turvallista maastomopoa haluavan ei ole mitään järkeä hankkia pitkälle koulutettua reaktiivista kilpahevosta, ei myöskään itseään tai lapsiaan ratsastajana kehittymistä haluavan ole mitään järkeä hankkia huonorakenteista ja huonosti liikkuvaa ex-ravuria tai raskasta ja etupainoista kylmäveristä tai vaikka itselleen liian pientä ponia tai lapsille liian isoa hevosta, koska silloin se kehittyminen on hyvin vaikeaa tai lähes mahdotonta ihan vain sen takia, että hevonen ei kerta kaikkiaan sovi siihen käyttötarkoitukseen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.4.25 13:56:27

Meillä se huonoliikkeisen, etupainoisen ex-ravurin hankkiminen oli nimenomaan EDELLYTYS sille että lapsi pääsi kehittymään. Jos olisin hankkinut osaavan reaktiivisen kilpaponin siinä vaiheessa, niin lapsi ei ensimmäisen nopeamman pyrähdyksen jälkeen olisi varmaan uskaltanut ratsastaa enää ikinä.

Eli, onko kyse siitä, että hevosia hankitaan väärään käyttötarkoitukseen, vai projisoitteko te nyt omia tavoitteitanne ja halujanne nyt muiden harrastuksiin, ja onko oma näkemyksenne kehittymisestä ja oppimisesta mahdollisesti vähän liian kapea?

Lähettäjä: auts 
Päivämäärä:   9.4.25 14:02:42

Aloittaja, etkä ole ainoa, vaikuttaa selväpäiseltä järki- ihmiseltä, mutta myös siltä että tuskin mikään perustelu tuottaisi tyydytystä kysymykseen miksi. Ihmiset ovat erilaisia ja valinnoissa painaa tuhat ja yksi asiaa. Toisaalta myös kysymykseen sisältyvä ”käyttötarkoitus” voisi johdattaa pohdintoihin hevosen arvottamisesta käyttöesineenä. Toki ei ole hyvinvointia tukevaa jos hevonen joutuu suoriutumaan kykyjensä vastaisista tehtävistä. Niin hyvässä kuin pahassa siinä hevosen elämässä on usein se 23h/ vrk muuta kuin käyttöä ja silläkin painoarvonsa hevosen elämän merkityksellisyydessä. Korostaisin myös ihmisen kykyä oppia - muutakin kuin ratsastustaitoa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.4.25 14:03:40

Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 9.4.25 13:39:07

123, en varmasti ymmärtänty väärin, sillä aloituksessa kysytään (suora lainaus):

"Miksi ihmeessä esim. perhehevoseksi ja lasten ratsastuksen opetteluun hankitaan joku kouluttamaton ex-ravuri, joka ei osaa edes laukata kunnolla, tai etupainoisena raahustava huonorakenteinen kylmäverinen, jolla ei ole käytännössä minkäänlaisia edellytyksiä liikkua oikein?"

Vastasin esitettyyn kysymykseen. Onko se nyt väärinymmärtämistä tai jaarittelua?

----

Minä ymmärrän tuon "perhehevosen ja lasten opettelun" niin, että on tavoitteita kehittyä. Esim äiti treenaa enemmän ja lapset harjoittelevat perästä. Aloituksessa ei sanottu, että "lapsen kävelyhevoseksi itseluottamuksen kasvattamiseen ostetaan röhnykkä". Te etsitte turvallista röhnykkää ja sen saitte. Perhehevosta etsivät etsivät usein kapasiteetikasta, mutta kilttiä hevosta, jolla voi ratsastaa kaikki vauvasta vaariin puskaÖ-tasolta reilusti ylöspäin. Semmoiseksi se röhnykkä ei sovi.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   9.4.25 14:09:33

Juuri noin kuin tuplapiste sanoo.

Jos kehitystavoite on kasvattaa rohkeutta niin triplaviivan ostos oli napakymppi ja juuri sopiva käyttötarkoitukseen. Ei kehittyminen aina tarkoita nimenomaan ratsastustaidon kehittymistä kilpatasolle asti, vaan jokainen määrittää omansa.

Lähettäjä: Åke 
Päivämäärä:   9.4.25 14:12:30

En nyt oikein ymmärrä tuota triplaviivan jankkaamista, koska hevonenhan mitä ilmeisimmin on sopinut käyttötarkoitukseensa enemmän kuin hyvin. Tässä oli nyt kyse siitä, että hevonen aiheuttaa jonkinlaisia ongelmia ja turhautumista ihan vain sen takia, ettei se sovi siihen käyttöön, johon se on hankittu. Väännetään nyt vielä kerran rautalangasta: Jos haluaa lähinnä vain maastoilla turvallisesti tai aralle lapselle halutaan lisää itseluottamusta, hevosen tärkein ominaisuus on ehdottomasti luonne, kaikki muu on toissijaista. Toki sen huonosti liikkuvan etupainoisen ex-ravurin ja reaktiivisen kilpaponin väliinkin mahtuu aika paljon muitakin vaihtoehtoja, mutta jos budjetti riittää vain siihen ex-ravuriin, niin kyllähän sekin asiansa ajaa siinä tilanteessa. Sitten taas jo haluaa kehittyä ratsastajana vaikkapa heC-tasolta heA-tasolle, pitäisi olla jo vähän jotain hajua siitä, miltä oikein liikkuva hevonen tuntuu, ja se ei enää onnistu sillä jäykällä ja laukattomalla ex-ravurilla tai jo rakenteeltaan todella etupainoisella kylmäverisellä. Tai jos 175 cm pitkä, roteva aikuinen haluaa kisata koulua ja esteitä kansallisella tasolla, joku 140 cm piensuokki ei ehkä ole ihan järkevin valinta, tai jos 7-vuotias lapsi haluaa oppia ratsastamaan, 175 cm puoliverinen ei ehkä ole ihan sopivin siihen tarkoitukseen, kun lapsella ei edes ylety jalat satulan siiven yli. Kyse on siitä, että miksi hankkia OMAAN käyttöön sopimaton hevonen.

Lähettäjä: Åke 
Päivämäärä:   9.4.25 14:24:05

auts: Eihän se nyt ole hyvä asia hevosenkaan kannalta, että sen kanssa tehdään väkisin asioita, joihin se ei fyysisten ominaisuuksiensa tai luonteensa puolesta sovi.

Lähettäjä: auts 
Päivämäärä:   9.4.25 14:42:56

No niinhän minä kirjoitinkin ettei tue hevosen hyvinvointia jos joutuu suoriutumaan kykyjensä vastaisista tehtävistä. Mutta sekä ihmiset että hevoset oppivat. Ja sillä muulla ajalla on myös painoarvonsa. Etupainoinen röhnykkä 1h päivässä alkeisratsuna/ puskamopona ja muuten lajityypillistä hyvää elämää terveydestä huolehdittuna vai se hyvin koulutettu opetusmestari viikottain valmennuksessa ja tehotreeneissä ja muu aika maneesitallissa postimerkkitarhassa… Tarkoitan vain että ns arvopuntarissa painaa monet asiat. Oikein/väärin ei useinkaan ole mustavalkoista.

Lähettäjä: auts 
Päivämäärä:   9.4.25 14:50:11

Lisään vielä, että sepä olisikin mukavaa jos hevosia voisi ostaa kuin kaupan hyllyltä, ja niissä olisi tarkka tuoteseloste ja käyttötarkoitus :) Ja olen kuullut kuin varmaan moni muukin näitä tarinoita, että,osti täydellisen ponin/ hevosen, joka ei ollut päivääkään sairastanut (luotettavalta taholta, vanhalta tuttavalta vaikkapa) ja ensimmäisenä vuonna se sai ähkyn, kaviokuumeen, jänne meni. Jos sulla Åke on tuttavapiirissä näitä väärien hevosten omistajia niin koeta kohteliaasti esittää vaihtoehtoisia toimintatapoja tai vaikka sitä hevosen vaihtoa.

Lähettäjä: Åke 
Päivämäärä:   9.4.25 15:12:30

"Etupainoinen röhnykkä 1h päivässä alkeisratsuna/ puskamopona ja muuten lajityypillistä hyvää elämää terveydestä huolehdittuna vai se hyvin koulutettu opetusmestari viikottain valmennuksessa ja tehotreeneissä ja muu aika maneesitallissa postimerkkitarhassa… Tarkoitan vain että ns arvopuntarissa painaa monet asiat. Oikein/väärin ei useinkaan ole mustavalkoista."

Ei tietenkään ole mustavalkoista, eihän kukaan ole tässä niin väittänytkään. Mutta koska tätä nyt selvästi yritetään vetää nimenomaan mustavalkoiseksi ja vihjailla, että käyttötarkoitukseensa sopivia hevosia pidettäisiin jotenkin huonommin ja epäeettisemmin kuin sopimattomia, niin kerrottakoon, että oman hevoseni käyttötarkoitus on lähinnä lemmikki ja se elää laumassa pihatossa. Olen valinnut juuri tämän hevosen aikoinaan nimenomaan sen takia, että sen luonne sopii hyvin lähinnä lemmikiksi (eli ihmisen järjestämä liikunta on hyvin kevyttä höntsäilyä ja muu tekeminen on maastakäsittelyä, hoitamista, leikkimistä yms.), koska se on erittäin sosiaalinen ja tykkää ihmisen seurasta ja huomiosta eikä niin sanotusti kerää virtaa, vaikka ei harrastaisi päivittäin hikiliikuntaa ihmisen toimesta. Jos taas haluaisin tehotreenata ja valmentautua viikoittain, olisin valinnut aivan toisenlaisen hevosen, mutta sekin kyllä eläisi laumassa pihatossa, mikäli vain suinkin olisi sellaisiin olosuhteisiin sopiva yksilö.

On vain tosiaan tullut seurattua sivusta useampaakin sellaista tapausta, että hevonen ei ole sopinut ollenkaan siihen käyttöön, jota varten se on hankittu. Ja näitä on siis ollut ihan laidasta laitaan, tavoitteellista valmentautumista haluavista itseni kaltaisiin höntsäilijöihin, mutta hevonen vain on sitten ollut täysin sopimaton kyseiseen hommaan. Ja siitä on herännyt kysymys, että miksi ne ihmiset ovat hankkineet juuri sen tietyn hevosen, vaikka se ei selvästikään sovi haluttuun käyttöön. Jos joku tällä palstalla kokee, ettei oma hevonen sovi omaan käyttöön, olisi mielenkiintoista kuulla syy kyseisen hevosen hankkimiseen.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.4.25 15:18:24

Tuplapiste, me ei etsitty etupainoista röhnykkää, vaan helppoa, turvallista hevosta jonka kanssa arka lapsi voi oppia ja kehittyä. Kehittyä. Kehitystä on monenlaista. Joku toinen ehkä haluaa kehittyä niin, että oppii mahdollisimman paljon erilaisia temppuja, tai että pääsee hyppäämään mahdollisimman nopeasti mahdollisimman isoja esteitä. Kehittyä voi kuitenkin muutenkin.

Tässä ketjussa nyt näkyy se, että muiden harrastamista tarkastellaan omien, varsin mustavalkoisten, tavoitteiden ja arvojen valossa. Mistä te tiedätte, mihin "käyttötarkoitukseen" se hevonen on ostettu?

Lähettäjä: Unna 
Päivämäärä:   9.4.25 15:28:22

No omalla kohdalla kävi ihan vain niin, että ensimmäistä omaa hevosta ostaessa oli kauhea hevoskuume ja jostain syystä vain ihastuin ihan sokeasti heti ensimmäiseen, jota käytiin katsomassa, vaikka tavallaan kyllä tajusin sen epäsopivuuden jo silloin. Jotenkin vaan ruusunpunaiset lasit silmillä kuvittelin, että kyllä sen kanssa pystyy tekemään sitä ja tätä. Aika nopeasti kuitenkin kävi selväksi, että ei se kyllä todellakaan sopinut mun haluamaan käyttöön, esim. hyppäämiseen, mutta hakkasin silti päätä seinään yli vuoden ennen kuin myönsin asian itselleni ja muille. Nyt jälkikäteen harmittaa sekä omasta että hevosen puolesta, että yritin puoliväkisin niinkin kauan. Onneksi kuitenkin lopulta tajusin luovuttaa ja hevonen pääsi sille sopivampaan käyttöön ja ostin itselleni uuden, joka puolestaan sopii paremmin mun käyttöön. Musta tuntuu, että koko aihe on suorastaan vähän tabu ja on jotenkin tosi noloa myöntää, että tuli tehtyä virhe eikä hevonen toimikaan siinä käytössä, johon se on hankittu. Ja sen takia jengi menee helposti vähän puolustuskannalle, jos asiasta kysytään edes tälleen nimettömänä.

Lähettäjä: Åke 
Päivämäärä:   9.4.25 15:49:23

"Mistä te tiedätte, mihin "käyttötarkoitukseen" se hevonen on ostettu?"

Tiedän ihan niiden hevosten omistajien omista puheista ja tavoitteista. Halutaan valmentautua tavoitteellisesti, edetä jollekin tietylle tasolle, jopa kisatakin, mutta sitten kuitenkin hankitaan hevonen, jonka kanssa sellaiseen ei ole minkäänlaisia edellytyksiä, koska sillä ei ole edes kolmea kunnollista askellajia. Tai vaihtoehtoisesti halutaan vain maastoilla rennosti ja turvallisesti rauhallisella tätiratsulla, mutta sitten kuitenkin hankitaan herkkä, nopea ja reaktiivinen, helposti kuumuva hevonen. Tai halutaan, että lapsi oppii ratsastamaan ihan kunnolla, mutta sitten hankitaan joku puolikipeä ja lastenratsuna toimimiseen leipääntynyt vanha tuntiponi, jota ei voisi enää vähempää kiinnostaa kehän kiertäminen ohjista vetävä ja jaloilla jumputtava lapsi selässä. Tai halutaan hypätä, mutta sitten hankitaan joku raskastekoinen kylmäverinen, jonka kroppa ei yksinkertaisesti kestä hyppäämistä. Tai halutaan vain lähinnä lemmikki ja seurahevonen, jolla voi vähän köpötellä joskus ja jouluna, mutta sitten hankitaan säännölliseen liikuntaan tottunut, ylimääräisitä vapaista virtaa keräävä entinen kilpahevonen. Kyse on ihan yksinkertaisesti siitä, että nämä ihmiset itse ilmaisevat haluavansa jotain asiaa X, mutta jostain kummallisesta syystä silti hankkivat hevosen, joka ei järjellä ajateltuna mitenkään päin sovi siihen käyttöön X.

Nimimerkki Unna oli ensimmäinen, joka vastasi kysymykseen. Kiitos vastauksesta, on tosiaan kiinnostavaa kuulla, että mitä syitä tällaisen takana on ja miten tilanne on ratkaistu :)

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   9.4.25 16:11:11

Onhan tuo ihan validi kysymys. Jos haluaa tehdä hevosella metsä- ja peltotöitä, ei silloin hankita täykkäriä tai jotain siroa ratsuponia. Jos taas halutaan hypätä yli 100 cm ratoja, ei silloin hankita jotain raskasta kylmäveristä. Nämä nyt toki olivat hatusta vedettyjä ääriesimerkkejä, mutta kyllä sillä oikeasti on väliä, että millainen hevonen mihinkin käyttöön hankitaan. Joskus on kyllä itsekin tullut ihmeteltyä, että mitä joku ihminen oikein on ajatellut hankkiessaan omaan käyttöönsä täysin epäsopivan hevosen. Se on varmasti ihan totta, että on vaikeaa ja tuntuu nololta myöntää tehneensä virheen ja valinneensa aivan vääränlaisen hevosen ja sen takia saattaa sitten hakata kauankin päätä seinään ennen kuin luovuttaa ja vaihtaa hevosta. Tai sitten on saattanut kuitenkin jo muuten kiintyä hevoseen niin paljon, ettei enää raaski luopua siitä, vaikka ei pystyisi tekemään sen kanssa mitään mitä olisi alun perin halunnut tehdä. Silloin vain olisi sitten hevosenkin kannalta parasta, että luovuttaisiin niistä omista tavoitteita ja haluista eikä väkisin tahkottaisi asioita, jotka eivät vain kerta kaikkiaan juuri sen hevosen kanssa onnistu.

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   9.4.25 16:48:28

"Ja siitä on herännyt kysymys, että miksi ne ihmiset ovat hankkineet juuri sen tietyn hevosen, vaikka se ei selvästikään sovi haluttuun käyttöön. Jos joku tällä palstalla kokee, ettei oma hevonen sovi omaan käyttöön, olisi mielenkiintoista kuulla syy kyseisen hevosen hankkimiseen."

- Aika harva varta vasten ostaa itselleen sopimattoman hevosen ja että aina se ostettu hevonen olisi nappivalinta. Tottahan näitäkin on, että lähtökohtaisesti joku ostaa itselleen liian pienen hevosen tmv. mutta haevoin kukaan haluaa vaikka liian reaktiivista ostaa kun se on jo vaarallinenkin. Osa sitten yrittää sinnitellä kun ostettu on ja mahdollisesti ongelmaisesta hevosesta on vaikea päästä eroon, etenkin jos oma omatunto ei anna myöden huijata ihmisiä.

Mä oon ollut lajin parissa yli 30 vuotta ja 20 vuotta ollut omia. Olen minäkin yhden virheostoksen tehnyt, vaikea se on silloin jos myyjä ei kerro totuutta eikä muutaman kokeilun perusteella tule kaikki ilmi. Tässä tilanteessa totuuden kuuli sitten vasta edellisiltä omistajilta ja hevonen lähti hyvin nopeasti sopivampaan kotiin. Itse hevosessa ei ollut vikaa, minun käyttööni vaan täysin väärä. Olisi hevonenkin välttynyt turhalta kodinvaihdolta, jos myyjä olisi ollut rehellinen, minä kerroin rehellisesti mitä etsin ja mihin käyttöön. Erittäin tunnettu ihminen myyjänä eikä mikään jobbari. Mutta tässä hevoshommassa ei kyllä voi oikeasti yhtään kehenkään luottaa, se piti oppia kantapään kautta näinkin vanhana.

Että joo, siksi minä ainakin ostin epäsopivan hevosen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.4.25 17:04:28

Lähettäjä: ---
Päivämäärä: 9.4.25 15:18:24

Tuplapiste, me ei etsitty etupainoista röhnykkää, vaan helppoa, turvallista hevosta jonka kanssa arka lapsi voi oppia ja kehittyä. Kehittyä. Kehitystä on monenlaista. Joku toinen ehkä haluaa kehittyä niin, että oppii mahdollisimman paljon erilaisia temppuja, tai että pääsee hyppäämään mahdollisimman nopeasti mahdollisimman isoja esteitä. Kehittyä voi kuitenkin muutenkin.

Tässä ketjussa nyt näkyy se, että muiden harrastamista tarkastellaan omien, varsin mustavalkoisten, tavoitteiden ja arvojen valossa. Mistä te tiedätte, mihin "käyttötarkoitukseen" se hevonen on ostettu?

--

Niin eli ostitte sellaisen hevosen kuin tarvitsitte. Mikä tässä nyt on ongelma? :D Johan tässä on monet sanoneet, että etsitte turvallista puksua ja sen saitte, joten tilanne ei liity mitenkään tämän keskustelun aiheeseen, jonka oli se, että haluaisi kisata vaikkapa koulua kansallisella tasolla vaB ylöspäin ja ostaisi laukattoman ex-ravurin. Se, että joku on ostanut ex-ravurin, koska sellainen sopi tarpeeseen, ei liity tähän aiheeseen mitenkään.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   9.4.25 19:32:36

Koska ollaan hötönetissä, ei kai pitäisi edes yllättyä luetunymmärtämisen tasosta, mutta vähän kyllä silti ihmetyttää tuo joidenkin vänkääminen täysin aiheen vierestä :D Aloittajan tai kenenkään muunkaan pointtihan ei ollut se, että miksi ostit ex-ravurin, tai edes sekään, että jos hevonen on vasta kotia vaihdettuaan osoittautunut vaikka luonteeltaan tai terveydentilaltaan sellaiseksi, ettei se sovikaan aiottuun käyttöön, vaan pointti on se, että ostetaan jo lähtökohtaisesti täysin epäsopiva hevonen. Jos haluaa vaikka ajaa kilpaa poniraveissa, ei silloin osteta issikkaa. Miksi siis mennä edes katsomaan hevosta, jonka rotu, rakenne, koko, askellajit, hyppykapasiteetti, luonne tai mikä tahansa ratkaiseva ominaisuus ei sovi ollenkaan aiottuun käyttöön? Koska kyllä näitäkin tapauksia on nähty itse asiassa ihan myyjänäkin, kun myytävää hevosta katsomaan tulleet ostattelijat ovat selvästi halunneet jotain aivan muuta mutta tulleet sitten kuitenkin katsomaan hevosta, joka ei ihan jo perusominaisuuksiltaan sovi lainkaan heidän aikomaansa käyttöön.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 19:36:04

Ite ostin just nuoren hevosen, kouluttamaton. Mutta mulla onkin lähipiirissä koulutustaitoinen henkilö joka sen voi kouluttaa (rahaa vastaan tietty).

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   9.4.25 22:33:12

??: Niin, ainakin omalla kohdalla moni varmasti ehti miettiä, miksi edes ostin kyseisen hevosen. Ja tosiaan se luetunymmärtäminen - oikeasti harva varta vasten haluaa ostaa epäsopivan hevosen, kuten yllä jo kirjoitin. Onhan niitäkin, mutta en oikeassa elämässä tunne kyllä kuin ehkä pari ja hevoshistoriaa takana tosiaan se 30 vuotta. Siksi ette saa tämän kummempia vastauksia täälläkään, koska tämä on useimmiten se totuus niiden epäsopivien hevosten kohdalla.

Lähettäjä: Jojo 
Päivämäärä:   9.4.25 23:20:49

Olen kertonut täällä joskus ennenkin jossain muussa yhteydessä siitä, kun myin kaverin hevosta. Kaveri siis joutui luopumaan hevosesta elämäntilanteen takia ja saman elämäntilanteen takia ei oikein pystynyt hoitamaan myyntiäkään itse, joten autoin siinä ja esittelin hevosta kiinnostuneille. Hevonen oli melko raskas kylmäveriristeytys, ei nyt varsinaisesti mitenkään erikoisen värinen, mutta kuitenkin melko huomiota herättävän näköinen ja varmasti ulkonäöltään tietyn värisistä ja sellaisista muhkummista työhevostyyppisistä tykkäävien mieleen, ja ilmeisesti se houkutteli ihan älyttömiä ostajaehdokkaita. Jo myynti-ilmoituksessa kerrottiin, että hevosella oli pääasiassa maastoiltu ja että se tympääntyi nopeasti sileällä menemiseen ja tarvitsi siihen osaavan ratsastajan ja rehellistä oikein päin liikkumista, tai muuten kipeytyisi, koska oli tosiaan aika vahva edestä ja raskastekoinen eikä muutenkaan rakenteeltaan ihan ihanteellinen ratsu. Kerrottiin myös, että ei ollut hypätty juuri ollenkaan koon ja rakenteen takia. Sitten kuitenkin useampikin ostajaehdokas oli ihan innoissaan, että ai että, täähän olisi meille kiva koko perheen hepaksi, kun puskaÖ-tasoinen äiti voisi mennä sileää ja lapset hypätä, kun on niin kiltti ja rauhallinen hevonen ja niin söpö muhku. Itseltä oli vähällä lähteä järki niiden ostattelijoiden kanssa, kun tosiaan useamman kohdalla oli päivänselvää, ettei hevonen todellakaan sopinut heidän käyttöönsä. Onneksi hepalle löytyi lopulta järkevä ostaja, joka halusi nimenomaan maastoilla ja sai hepan kulkemaan oikein myös sileällä, mutta ei voinut kuin ihmetellä niitä ostajaehdokkaita, jotka ihastuivat hevoseen ja olisivat halunneet ostaa sen ilmeisesti vain ulkonäön ja melko halvan hinnan takia.

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   10.4.25 09:03:13

"ei voinut kuin ihmetellä niitä ostajaehdokkaita, jotka ihastuivat hevoseen ja olisivat halunneet ostaa sen ilmeisesti vain ulkonäön ja melko halvan hinnan takia."

- Tämä on ihan tavallista oli eläin mikä tahansa. Aina löytyy niitä, jotka haluaa ostaa sen koska se on halpa ja tai ihana. Tässä ei myöskään ostajat ole ehkä ymmärtäneet täysin, miten vähän tai paljon hevosella voi sileällä mennä tai hypätä eikä siihenkään ole mitään absoluuttista totuutta. Ei se myyjänkään mielipude käytöstä ole absoluuttinen totuus, ellei sitten ole oikeasti jotain terveydellistä haittaa josta on lausunnot ja muuta. En ole koskaan nähnyt hevosta, joka rakenteensä puolesta ei voisi hypätä edes jotain pientä. Pelkästään maastoiluun sopiva raskas hevonen rajaa taitavia ostajia pois aika tehokkaasti myöskin.

Kuitenkin mitä tässä topassa on esitetty, että joku haluaisi poniraveihin ja ostaisi issikan tai vaativan koulun menijät ostaisi ex-ravurin, niin en ole koskaan oikeassa elämässä kyllä nähnyt enkä usko näkeväni.

Lähettäjä: Mö 
Päivämäärä:   10.4.25 09:12:07

Mulla on kaikkia noita epäsopivia hevosia pihassa, mutta ai että, kun ne on kauniita! Koska mä voin ja budjetti riittää :D

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   10.4.25 09:21:30

Kyllä mulle on valitettavasti tullut vastaan ihmisiä jotka oikeasti haluaisi sen heA ja vaihdot PV: n joka kuljee nätisti kaula kaarella, tekee temppuja ja jolla saa kisoista rusetteja. Budjetti riittää raakaan itätuontiin, lämppäriin tai suokkiin jolla ei ole kunnon laukkaa ja sellainen ostetaan kun on pakko saada hevonen. Sitten yritetään ties millä kuolaimilla, apuohjilla, netin ohjeilla, eri rehuilla,....saada hevosesta simsalabim hokkuspokkus se toivehevonen ja ollaan ihmeissään kun ei toimi. Ihmisten pitää ymmärtää että noissa tapauksissa sen koulutusprosessin pitää olla harrastuksen pointti, ei se haave mitä haluttaisiin.

Lähettäjä: janna 
Päivämäärä:   10.4.25 09:33:33

Hirveä syyllisyys ja morkkis iski kun vuoden omistamisen jälkeen totesin, että ostamani hevonen ei olekaan minulle mieluinen/sopiva. Mietin silloin, että minkälainen ihmishirviö oikein olen, koska halusin vaihtaa sen parempaan, laadukkaampaan jne. Eihän ystäviä sillä tavalla ja tuolla perusteella "saa" vaihtaa eikä arvottaa, mietin. Eli on, tai ainakin oli aikoinaan tosi vaikea myöntää, että tuli vikahankinta ja ystävästä haluan luopua. Uusi hevonen olikin sitten se elämäni hevonen ja vanha pääsi hyvään paikkaa "tätiratsuksi".

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   10.4.25 17:53:25

Valitan, etten ihan vastaa aloituksen kysymykseen, mutta vastaan silti :) Itse olen ihmetellyt myös sitä, että miten monet olettavat tietävänsä, millaista hevosta joku aika vieraskin ihminen on ostamassa/ostanut. Kysymättä tai kuulematta, päättelemällä vain omista lähtökohdistaan.

Itse ostin vuosia sitten poni-ikäiselle tyttärelle (ja itselleni) ison nuoren peruskoulutetun rotuponin, kiltin mutta aika herkän. Ei tehnyt mitään tyhmää ja laatua liikkeissä. Tytär ei ollut kiinnostunut kilpailemaan, mutta kehittymään kyllä valmentajan silmien alla. Ja poni on ollut tähän aivan täydellinen, olen ollut erittäin tyytyväinen kauppoihin. Tietysti pieniä mutkia on ollut matkassa, mutta ne kuuluvat asiaan.

Mutta jostain syystä varsinkin alkuaikoina muutaman ihmisen mielestä olin tehnyt ihan väärin, olisi pitänyt ostaa tytölle vanhempi opetusmestari, jolla olisi kisannut. No, kaikille kisaaminen ei ole tärkeää ja jotkut haluavat pitää ponin ponivuosien yli ponin loppuiän (mielellään pitkään), tämäkin olisi selvinnyt kysymällä eikä olisi tarvinnut huolehtia asiasta... Tuokin on outoa, että kun ikää nuorelle tulee se 16 niin pitäisi ostaa hevonen ja pistää poni eteenpäin, ei sen pitäisi olla mikään oletus.

Lähettäjä: zxc 
Päivämäärä:   11.4.25 00:11:11

Dark Jedi: Kukaan oikeasti HeA tasolla oleva ei kuvittele voivansa ratsastaa sillä tasolla jollain lämppärillä. Haaveitahan saa kaikilla olla ja tässähän on ihan selvä syy seuraus miksi tällaisiin kauppoihin on sitten tuntemiesi ihmisten kohdalla päädytty - eli osaamattomuus ja rahan puute. Ei varsinaisesti ole haluttu ostaa epäsopivaa, vaan se on ollut ainoa vaihtoehto, mikä sillä taidoilla ja rahalla on irronnut.

Eli ei, en edelleenkään usko, että kukaan varta vasten ostaa epäsopivan hevosen, jonka kanssa harrastaminen on mahdollisimman vaikeaa.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   11.4.25 07:21:10

Zxc: voi kuule kyllä kuvittelee. Tai oikeastaan näillä ihmisillä ei ole ollut kokemusta tai tietoa hevosen (uudelleen)koulutuksen viemästä ajasta ja työstä. Siis ei ole oikeasti ymmärretty että jopa se että kun se oikea ratsuhevonen on vahvasti siellä heA tasolla harrastelijan alla on siihen tehty vuosia töitä siitä sisäänratsastuksesta eteenpäin. Sitten kun ei olla heti päästy harrastamaan kuten on haaveiltu petytään. Nämä tyypit on pääasiassa vain tunneilla käyneitä ja valmiilla vuokrahevosilla ratsastaneita joille on oikeasti tullut yllätyksenä että hevonen ei synny "valmiina" vasn sille pitää neuvoa avut ja kouluttamaton hevonen ei liiku kuin "valmis".

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   11.4.25 09:22:52

Ja tiedän mä tapauksen tuolta parinkymmenen vuoden takaa jossa hevosta ostattelevalle tärkein valintaperuste oli että hevonen on musta ja iso. Muulla ei väliä, hylkäsi useamman peruskivan ja toimivan hevosen vain värin takia. Löysi sitten nuoren lämppärin joka oli ollut ikänsä pikkutyttöjen "harrastushevosena" eikä ollut oikeastaan millään lailla opetettu mihinkään. Tää oli sellainen tapaus että kasvattaja oli jättänyt varsamaksut maksamatta ja hevonen oli paperiton ja oli jo varsana päätynyt "ratsuksi" eli ei ollut saanut ravurin alkuopetusta. Ei tarvitse olla kovin ihmeellinen ennustaja että juttu päättyi sairaalahoitoa vaativiin vammoihin kun hevonen oli täysi pommi. Mutta kaunis kuin mikä ja upean värinen....