|
Lähettäjä: Kansas
Päivämäärä: 9.4.25 14:08:15
"Eli hevonen ravaa herkästi pää pystyssä ja selkä notkolla. Kun rauhoittuu ja rentoutuu, tuntuu etupainoiselta. Eli ei kanna itseään, pitäisi löytää se keskitie näiden kahden väliltä."
Jos hevonen liikkuu pää pystyssä ja selkä notkolla ja on ei-rentoutunut ja ei-rauhoittunut, se on etupainoinen. Se ei muutu etupainoiseksi vasta, kun alat tuntea ohjissa vetoa hevosen rauhoittumisen myötä. Eli sinun ei pidä löytää keskitietä etupainoisuuden ja etupainoisuuden välillä.
Kun olen alkanut ratsastaa asiakkaiden hevosia, aika moni on kertonut alussa ongelmaksi, että hevonen jotenkin kaahottaa ja menee aikaa, ennen kuin se rentoutuu. Kun olen kysynyt, millä tavalla ratsastaja on pyrkinyt saamaan hevosen rentoutumaan, kukaan ei vastaa sisällöllisesti mitään muuta kuin että no on ratsasteltu ympäriinsä ympyröitä, pidätetty ja toivottu parasta. Yksikään ei sano, että on tehty paljon väistöjä suoralla tai ympyrän kaarella tai että on ratsastettu avotaivutusmaista liikettä houkutellen takajalkoja alle, sitten ratsastettu muutama askel siitä suoraan eteen ja sitten taas otettu kiinni ja pyydetty takajalkoja alle.
Mitä siis itse teet, kun pyrit saamaan hevosen rentoutumaan? Rentoushan tulee siitä, että hevonen laittaa kroppansa töihin esimerkiksi yllä kuvaamallani tavalla. Jos ratsastus on lähinnä sitä, että menet eteenpäin eri askellajeissa ja välillä käännät jonkin ympyrän tai vaihdat suuntaan ja johonkin väliin jokin yksittäinen siirtymä, hevosen kroppa ei ole töissä eikä ole todennäköistä, että se rentoutuu. Ennemminkin se tosiaan väsyy jossain vaiheessa kaahottamiseen ja siksi alkaa mennä vähän hitaammin.
Kai hevoselle on opetettu väistöt eri askellajeissa? Avoa, sulkua? Yllättävän moni ei opeta hevoselleen edes perusasioita, jolloin on aika hankala löytää työkaluja, joilla ongelmallista liikkumista voisi parantaa. Jos hevonen ei osaa, hanki opettaja, joka osaa opettaa sekä sinua että hevosta.
Se on hyvä ymmärtää, että mieli ja kroppa ovat yhteydessä toisiinsa: kun jommassakummassa on kireyksiä, se heijastuu toiseenkin. Itsekin varmaan tunnet olosi tukalaksi, jos niskat ovat aivan jumissa tai jos päätä särkee (fyysinen kireys aiheuttaa henkistä kireyttä), ja toisaalta jos mieli on levoton ja ahdistunut, se voi aiheuttaa niskojen jännitystä, hampaiden narskuttelua, päänsärkyä ja suurempiakin fyysisiä oireita (eli henkinen kireys aiheuttaa fyysistä kireyttä).
Sinun hevosesi on kropastaan kireä, kun se liikkuu noin. Ehkä sille ei ole muuta tapaa opetettukaan. Se pitäisi siis saada kropastaan vetreäksi, jotta mielikin pääsee rentoutumaan. Lihakset tarvitsevat TYÖTÄ ja VENYMISTÄ, jotta ne rentoutuvat ja jotta hevosen mieli rentoutuu. Eikö omakin olosi ole rentoutunut, kun olet ensin jumpannut koko kropan kunnolla molempiin suuntiin ja sitten vielä vähän venytellyt päälle?
Ajattele nyt kropastaan kireää ihmistä, jolla on liikaa energiaa. Liika energia voi hävitä sillä, että lähtee juoksulenkille, mutta se ei kovin paljon vetreytä kroppaa eikä tuo lisää liikkuvuutta. Vetreys haetaan sitten voimistelutunneilla, pilateksessa, ehkä salillakin, crossfitissä, aerobickissa tai jossain muussa. Samalla tavalla sinun hevosesi ei saa vetreää kroppaa sillä, että se vain juoksee eteenpäin, kunnes väsyy, vaan se tarvitsee huolellisesti ratsastettuja voltteja, väistöjä, avoja/sulkuja/vastataivutuksia, vastalaukkaa, isoja siirtymisiä - mitä vain, mikä saa lihakset venymään, jalat kunnolla ristiin ja kunnolla mahan alle. Tässä hevonen myös hengästyy, hikoilee ja jossain kohtaa alkaa väsyttääkin. Se voi myös olla sille aluksi vähän vaikeaa. Mutta kun se joutuu laittamaan oikeasti kroppaa peliin, lihakset alkavat rentoutua, kireydet helpottavat ja hevonen rentoutuu myös henkisesti. Siksi hyvin läpi ratsastettu hevonen on niin tyytyväisen oloinen tunnin lopussa, vaikka se olisi ihan hikinen ja aika väsynytkin jo.
Tässä yritin nyt kuvata, miksi hevoselle pitäisi kouluttaa ihan vähintään kaikki HeA-tason liikkeet, mieluusti VaB-radoiltakin tuttuja asioita. Ne eivät ole mitään temppuja vaan työkaluja, joilla hevosesta tehdään miellyttävä ratsastaa, vahva ja venyvä. On hevoselle hyväksi, että se on riittävän pitkälle koulutettu ja että sen ratsastaja käy opetuksessa ja löytää hyviä harjoituksia, joilla hevosen lihasterveydestä pidetään huolta.
|