|
Lähettäjä: Kansas
Päivämäärä: 8.4.25 16:30:56
Minkätyyppinen ratsastus on aloittajan mielestä kovaa?
Jos haluat ratsastaa sujuvia HeA-ratoja hyvillä prosenteilla, siihen vaaditaan esimerkiksi se, että hevonen vastaa heti pohkeesta eteen. Onko sinulle liian kovaa ratsastusta esimerkiksi se, että kun ratsastaja antaa nätin ja kevyen pohjeavun ja hevonen ei reagoi siihen, niin ratsastaja antaa napakamman pohjeavun ja mahdollisesti tehostaa sitä napauttamalla raipalla pohkeen taakse tai käyttämällä kannusta? Tai jos hevonen ei reagoi istuntapidätteeseen (esim. käynti - seis) vaan jää valumaan eteenpäin, otetaan tarvittaessa vaikka kovakin mutta nopea ohjasapu, joka kertoo hevoselle, että istuntapidätteeseen täytyy reagoida eikä voi jäädä seilaamaan?
Moni täällä sanoo, että kuulostat hankalalta oppilaalta, ja se johtuu siitä, että on vaikea aervioida, mitä tarkoitat kovalla ratsastuksella. Hyvä ja hevoslähtöinen ratsastus on minusta sellaista, että hevoselta ei vaadita sen kuntoon ja koulutustasoon nähden liiallisia asioita, mutta sen täytyy silti kuunnella ratsastajaa, jaksaa pysyä sen tunnin verran skarppina ennen kuin jatkaa löllöttelyä tarhassa ja myös pinnistellä ja yrittää, vaikka oikealle taipuminen onkin vähän vaikeampaa kuin vasemmalle tai vaikka alkoi äsken jo vähän hengästyttääkin. Jos hevonen ei esimerkiksi kuuntele apuja, jotka on sille koulutettu ja jotka se kyllä ymmärtää, minusta ratsastaja voi käyttää hetkellisesti kovaakin apua, kunhan se ei ole yliampuvan kova ja kunhan ratsastaja sen jälkeen tarjoaa taas kevyttä ja nättiä apua.
On myös eri asia potkaista hevosta siksi, että se ei tänään viitsi nostaa koipiaan kunnolla, kuin siksi, että se jää pohkeen taakse ja on vaarana, että se keksii kohta nousta pystyyn tai peruuttaa ojaan. Samoin pidätteiden läpi juoksevan liian freesin hevosen voi minusta vetäistä kovallakin kädellä pysähdyksiin, jos toinen vaihtoehto on, että se oppii ryöstämään tai lähtee kohta pukittelemaan tai aiheuttaa muun vaaratilanteen. Sen jälkeen taas palataan kevyisiin apuihin ja kokeillaan, kelpaisiko nyt kuunnella niitä.
No, ehkä käymilläsi tunneilla ei ole ollut näitä vaaratilanteita, mutta joka tapauksessa minusta on hevosten kanssa ongelmallista, jos ratsastaja on täysin ehdoton siinä, että ratsastajan apujen on kaikissa tilanteissa oltava pieniä ja pehmeitä. Hyvin koulutetulla, toimivalla hevosella ne voivatkin olla, mutta erilaisia tilanteita tulee vastaan, kun riittävän kauan ratsastaa myös huonommin koulutetuilla ja nuorilla hevosilla. Silloin vaaditaan ratsastajalta napakkuutta, jotta siitäkin hevosesta aikanaan tulisi kiva, toimiva ja ennen kaikkea turvallinen.
Useiden "pehmeiden ja hevoslähtöisten" ratsastajien ratsastus on todellisuudessa sen näköistä, että hevonen ei edes astu painopisteensä alle, se laahustaa, se ei ole aidosti peräänannossa ja se on yleensä myös varsin jäykkä ja toispuoleinen, koska siltä ei ole koskaan vaadittu mitään. Ratsastaja on ajatellut, että hevonen on tyytyväisin, kun se ei hengästy ja hikoile ja kaikki on helppoa ja kevyttä. Kun se on väistänyt sivulle huonosti, sen on annettu väistää huonosti eikä esimerkiksi naputeltu kevyesti raipalla takaosaan lisäapuna, koska ratsastaja on ajatellut, että tää on sille nyt vähän tämmöstä vaikeeta ja ei sen tartte harjoittaa lihaksiaan, jos on vaikeeta. Seurauksena hevonen ei kehity ja samat asiat ovat sille vielä vuodenkin päästä vaikeita - mutta hei, onpahan pehmeää ja hevoslähtöistä.
Voin kertoa, että kaikki ratsuttamani asiakkaiden hevoset eivät ole olleet aluksi koko ajan iloisen näköisiä, kun on pitänyt harjoitella taipumista tai pistää jalkaa ristiin tai kun on pitänyt napauttaa pohkeilla reilummin, kun hevonen jää nukkumaan. Mutta vähän ajan kuluttua kaikki ovat pärskineet rentoutuneesti siitä huolimatta, että nivuset ovat hiessä ja taitaapa hengästyttääkin. Kun kroppa lähtee toimimaan ja kireydet avautumaan ja hevonen saa liikkua reippaasti, terve hevonen kyllä pitää siitä, vaikka se on vaikeampaa kuin mummoravissa lössyttely.
|