|
Lähettäjä: Kansas
Päivämäärä: 7.4.25 16:27:19
Jos se hevonen on huonosti opetettu, jäykkä ja turta, hyvälläkin ratsastajalla menee ainakin jonkin aikaa, että se alkaa toimia. Jos se pitää vain herkistää, saattaa onnistua jo yhden ratsastuskerran aikana hyvinkin. Jos se taas pitäisi saada taipuisaksi, siinä menee kauemmin, koska lihaksistolla kestää aikansa muokkautua eivätkä lihakset millään hevosella kehity ja notkeudu yhden ratsastuskerran aikana optimaalisiksi, vaikka selässä oli maailmanmestari. Ja jos se taas pitäisi saada aidosti kantamaan itsensä, siihen menee lähtötasosta riippuen jotain monesta ratsastuskerrasta moniin vuosiin, koska se vaatii voimaa. Voi verrata siihen, että motivoituneinkaan voimistelijaoppilas ei esitä ekalla harjoituskerralla upeita voimistelusarjoja tai taivu spiraaliin, jos lähtötilanne on se, että hän on jäykkä sohvaperuna. Ei auta, vaikka valmentaja olisi kuinka taitava.
Tämän vuoksi GP-ratsastaja ei ole puska-Ö-tasoinen, vaikka hän ei saakaan sitä puska-Ö-hevosta menemään upeasti kertaratsastuksella.
Tason määrittäminen ei ole tosiaan ihan yksioikoista, mutta minusta voisi sanoa, että jos pystyisi suorittamaan jokseenkin asiallisilla (60 -->) prosenteilla tietyn tasoisen kouluradan usealla erilaisella hevosella, jotka kuitenkin ovat koulutettuja sille tasolle, voi ratsastaja sanoa itseään sen tasoiseksi. Joku hevosista on siis ehkä tasainen ja helppo, joku vähän laiska, jollekin vasen kierros on vaikea, mutta kaikilla ratsastaja pärjää ihan hyvin. Jos rata taas onnistuisi vain sillä yhdellä ainoalla maailman helpoimmalla hevosella, joka ei suorita ratsastajasta johtuen vaan hänestä huolimatta, ei ratsastaja ole vielä radan tasoinen.
|