Lähettäjä: Asdfghj 
Päivämäärä:   3.4.25 13:24:19

Vuokrahepan omistaja namittaa tarhasta hakiessa, harjatessa, selkään nousiessa yms. Hän on hyvin "rento" hepan kanssa eli antaa mun tehdä niinkuin haluan. En oikein tiedä mitä haluan joten mitä muut teette ja mitä juurisyitä teillä on?
Hepp kohtuu ongelmaton, hieman liikkuu harjatessa ja joskus erittäin harvoin kuulemma liikkuu kun nousee selkään.
Olen itse vähän uusi hevosmaailmassa joten haluan tehdä nyt "oikeat" päätökset ja tavat.
Kiitos kaikille näkökulmista!

Lähettäjä: En. 
Päivämäärä:   3.4.25 13:29:49

En namita hevosta päivänselvistä asioista jotka se jo osaa ja jotka kuuluvat jokaisen normaalin käyttöhevosen kanssa tehtäviin asioihin. Opetan ne asiat ilman nameja varsoille, ja ostan vain sellaisia aikuisia hevosia joille ne asiat on osattu ilman nameja aikanaan opettaa.

Jos olet niin sanotusti aloittelija, olet siinä mielessä vaarallisessa vaiheessa kun ei ole kokemusta eikä ilmeisesti opettajiakaan oikein saatavilla. Itse ole aina hakeutunut, nuoresta asti, sellaisiin paikkoihin joissa hevosia hoidetaan ja käsitellään ammattimaisesti. Siellä on puututtu saman tien esim vaarallisiin toimintatapoihin. Nameja siellä on annettu aina vain yksittäisinä makupaloina jos hevosta on haluttu ihan vaan lelliä. Koulutustilanteessa ei juuri koskaan, tosin ajohevosille liikutuksen jälkeen melassi/mash-mikä kelläkin oli-vesi.

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   3.4.25 13:31:05

Namitus voi olla ihmiselle välttämätöntä, mutta se ei ole hevoselle välttämätöntä. Hevoset eivät luonnossa ruoki toisiaan suhteen rakentamiseksi.

Jos hevonen on kiltti, ongelmaton, ei tungettele namille, ei komentele tai uhkaile ihmistä, ei säiky jne, namin antaminen voi olla molemminpuolista mielihyvää tuova asia.

Jos hevosella on mitään käytöksellisiä haasteita, namitus ei niiden ratkaisemista yleensä helpota ja voi pahentaa.

Annan joskus herkkuja tehostamaan toivotun käytöksen opettelua kiltille hevoselleni. Mutta olen tarkka että hevonen ei saa tunkea lähelleni ottamaan namia, vaan minä ojennan sen kauempana rauhassa odottavalle hevoselle.

Lähettäjä: Joo-o 
Päivämäärä:   3.4.25 13:35:43

Kokemuksen mukana tulee joustavuutta, ja huomaa että asiat ei ole vain mustavalkoisia. Tuo namittaminen on joidenkin hevosten ja ihmisten osalta ongelmallista. Hevonen voi alkaa vaatimaan herkkuja ja ihmiset ei osaa ajoittaa oikein ja vahvistaa sitä vaatimista tai jotain muuta hankalaa toimintatapaa.
Olen joidenkin hevosten kanssa käyttänyt joihinkin asioihin. En aina, enkä koskaan jos hevonen alkaa tunkea tai muuten vaatia.
Saatko mitään ohjausta siellä tallilla?

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   3.4.25 13:58:31

Ei tarvitse namittaa normaaleissa tilanteissa joissa normaalin aikuisen hevosen pitäisi osata toimia. Namin yleensä annan vaikka ratsastuksen päätteeksi. Yhdelle joka on selkään nousuissa levoton eikä malta seistä niin porkkanan pala suuhun ja kyytiin, pikkuhiljaa alkaa rauhoittumaan siihen

Lähettäjä: elsa 
Päivämäärä:   3.4.25 13:58:56

Omaani namitan aina tarhaan päästäessä ja pois hakiessa, satulavyön kiristämisen jälkeen, ja selkään nousun jälkeen. Nämä on tilanteita, joissa haluan että hevonen on hetken rauhassa ennen kuin jatketaan, ja toisaalta nämä on myös tilanteita joissa haluan hevoselle jäävän aina positiivisen ja kivan fiiliksen. Hevoseni kyllä toimii näissä tilanteissa myös ilman palkkaa ja esimerkiksi tallityöntekijöiltä tai vierailta ratsastajilta se ei edes odota palkkaa samoissa tilanteissa, koska se ei ole ikinä saanut palkkaa heiltä.

Lisäksi namit on käytössä jos jonkin asian kouluttaminen on vielä kesken, silloin palkka tulee aina koulutuksen etenemisen/tilanteen/hevosen mukaan. Joillekin harvemmin, joillekin tiuhemmin, jossain tilanteissa samalle hevoselle tiuhaan ja jossain harvoin. Omaa nuorta palkkaan esim. kengitystilanteessa tosi tiuhaan, koska se on kokematon ja vähän levoton kengitettävä. Selkäännousun opettelussa ruokapalkkaa ei samalla nuorella voinut käyttää aluksi ollenkaan, koska siinä se alkoi keskittyä liikaa palkan odottamiseen (johtui varmaan siitä, että ilman avustajaa palkan oikea ajoittaminen oli vaikeaa).

Ihan ensimmäisenä opetan hevosen aina ottamaan namin sievästi - sitä ei ikinä saa ihmisen tilaan tunkemalla, tönimällä, näykkäämällä tai haukkaamalla. Ihminen ojentaa namin ja hevosen pää pysyy paikallaan, ja nami pitää poimia huulilla varovasti (selkään nousun jälkeen toki hevonen joutuu vähän kurottamaan vastaan).

Hevoselle pitää antaa tilaa olla hevonen, ja jossain määrin esimerkiksi harjatessa liikkuminen tai asennon korjaaminen selkäännousupenkin vieressä on ihan sallittua käytöstä eikä hevoselle saa nalkuttaa siitä että se toimii kuin elävä olento.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   3.4.25 14:54:58

Ennen oli namitettu heppa, no mitä se teki tuli taskuille, mun tilaan ja häsläs. Itellä ollut tapa että töiden jälkeen tarhaan ja riimu veks sitten saa herkun. Tää namitettu heppa oppi nopsaa että herkkuja ei tule. On rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa eikä kerjää. Ja hei tulee tarhasta luokse lähtee mielellään töihin ihan ilman namejakin. Silleen jotain kaiketi tehnyt oikein.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.4.25 15:03:40

Itse ainoa normaali arkinen tilanne jossa namitan on kun hevonen tulee tarhassa portille vastaan. Meillä ongelmia ollut että juoksee karkuun ja tällä keinolla on mielellään aina tulossa

Lähettäjä: a 
Päivämäärä:   3.4.25 15:10:10

No onhan se ihan tyhmää namittaa ihan turhaan perus tekemisissä, jos ei ole ollut ongelmia. Just toi, jos ei ole vaikka tarhasta antanut kiinni ja sen namin avulla antaa, niin ok. Mutta se että hevosta kellä ei ole tarhakäytöksessä mitään ongelmia, namitetaan mennen tullen, on turhaa.

Itse en ole muutoin antanut namia, kun taas ratkaistakseni jonkun ongelman. Hevonen nosti ja käänti päätänsä suitsien laitossa, aloin antamaan namin kuolainten suuhun laiton jälkeen ja nykyään hamuaa aina suitsia päähän. Sekään ei vaadi loppuelämän joka kerta namin antamista.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   3.4.25 20:41:04

Mä namitan omaa ongelmatonta hevostani vanhasta tottumuksesta. Ongelmia oli nimittäin alussa todella paljon ja koska pidän R+ -tavasta, käytin ja käytän sitä. Saatan nykyään antaa nameja satunnaisissa kohdissa, välillä kavionpuhdistuksen jälkeen, välillä kun laitan satulan selkään, yleensä kun tulee tarhassa luokse, annan aina selästä selkäännousunamin.

Myös jos tämä tekee ratsain jonkin asian oikein superkivasti, kiitän sanallisesti, rapsutan ja annan vielä namin.

Omani ei kerjää, näyki, töki taskuja koska on opetettu niin ettei silloin saa namia. Se seisoo hoitotoimenpiteiden aikana paikoillaan ja tavallaan vähän yllättyy kun annankin slle leivän yhtäkkiä taskusta. Se syö sen ja jatkaa paikoillaan olemista ilman sen suurempaa elämöintiä.

Lähettäjä: Mama 
Päivämäärä:   3.4.25 21:04:04


Mä namitan omaa ongelmatonta hevostani vanhasta tottumuksesta. Ongelmia oli nimittäin alussa todella paljon ja koska pidän R+ -tavasta, käytin ja käytän sitä. Saatan nykyään antaa nameja satunnaisissa kohdissa, välillä kavionpuhdistuksen jälkeen, välillä kun laitan satulan selkään, yleensä kun tulee tarhassa luokse, annan aina selästä selkäännousunamin.

--

Sama täällä, hevosen kohdalla korjattu paljon jännitystä, stressiä ja paniikkia mitä on ollut normaaleissa tilanteissa ja jäänyt sitten tavaksi. Mielummin haluan, että jos tapahtuu jotain hevonen kääntyy luokseni odottamaan namia kuin poistuu paikalta. Joka askeleesta ei tarvitse namittaa, mutta tälläisissä tilanteissa tuppaan itse yhä antamana herkun.

Lähettäjä: Asdfghj 
Päivämäärä:   4.4.25 05:00:36

Tuhannet kiitokset kaikille vastauksista! Ok, moni käyttää valituissa rajatuissa tilanteissa tehdäkseen hommasta rauhallisen / mieluisan.
Sitten vielä kysymys jos jaksatte - miten opettaa ettei saa kerjätä, vaatia tai tuuppia namuja?
Ja mikä on hyvä pieni namu?

Lähettäjä: Joo-o 
Päivämäärä:   4.4.25 07:18:01

Kerjäämisen aikana ei koskaan anneta namia. Ei huomioida ollenkaan jos kuopii tms. Jos tunkee ihmisen liian lähelle (niin että sulla alkaa ahdistaa kun 400 kg on niin lähellä) niin käsketään pois. Namin saadessa hevosen pään pitää olla suoraan eteenpäin, ja ihminen ojentaa kädellä namin hevosen turvan luo. Poikkeuksena selästä antaminen, jota hevosen pitää vähän kurottaa.

Lähettäjä: Joo-o 
Päivämäärä:   4.4.25 08:02:00

Hyvä nami on vaikka porkkanasiivu. Pieni, hevosella ei kestä kauaa syödä se. Sinähän voit käyttää samaa herkkua kuin omistaja.

Lähettäjä: C 
Päivämäärä:   4.4.25 10:15:36

Ja mikä on hyvä pieni namu?
se minkä hevonen kokee hyväksi palkaksi. Toiselle se voi olla greenline nappula toiselle porkkanasiivu kolmannelle jokun muu.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.4.25 10:21:23

Jos mun hevonen alussa alkoi tökkiä turvalla niin kyllä mä läiskäisin sitä kädellä takaisin siihen turpaan. Mutta oma onkin aika herkkä, eli oppi parista kerrasta ettei tuo ole ok.

Noin muuten opetin "luopumisen" niin että palkka tuli ketjuna, se teki jotain, kehuin ja odotin että se oli neutraalissa asennossa pää eteenpäin ja annoin namin, eli MINÄ vien käden hevosen turvan eteen, en odota että se tulee ottamaan namin minulta. Tämä on mielestäni tärkeintä namittamisessa että ihminen on se joka antaa namin, hevonen ei liiku kohti ottaakseen sitä.

Lähettäjä: Ttt 
Päivämäärä:   4.4.25 10:23:10

Meidän tallilla on yksi joka käyttää nameja hevosen venyttelyyn ja joidenkin temppujen opettamiseen. Tosi kiva loimittaa sitä aamulla jos taskuun on unohtunut porkkana ja tämä haistaa sen tarjoaa kaikki mahdolliset liikkeet saadakseen palkan.

Tämä tiedoksi sille joka väitti, ettei hevonen odota nameja tallityöntekijältä...

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.4.25 10:25:33

^ sä voit komentaa hevosta, kieltää sitä. Kiellät niin kauan kun se lopettaa tuon yrittämisen.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   4.4.25 10:25:41

"Tuhannet kiitokset kaikille vastauksista! Ok, moni käyttää valituissa rajatuissa tilanteissa tehdäkseen hommasta rauhallisen / mieluisan.
Sitten vielä kysymys jos jaksatte - miten opettaa ettei saa kerjätä, vaatia tai tuuppia namuja?
Ja mikä on hyvä pieni namu?"

Kerjäämisen lopettaminen opetetaan siten, että annetaan nami vasta kun hevonen tekee kuten pyydetään. Eli on rento ja odottaa. Kaikkein helpoin tapa kommunikoida hevosen kanssa tässä tilanteessa on, että opetat sille jonkin äänimerkin, joka kertoo hevoselle sen tekevän oikein. Kun hevonen tekee mitä pyydetään, sanotaan äänimerkki ja annetaan nami. Hyviä nameja ovat sellaiset, jotka ei kiihdytä hevosta (toki kaikki eivät innostu nameista niin paljon), kuten heinäpelletti.

Kun hevonen tottuu, että saa nameja, niin usein ne alkavat ottamaan sen aika hellästi ja varovasti (ellei hevosella ole jotain ongelmaa/kipu ja se muutenkin näykkii).

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   4.4.25 10:34:15

Mun hevonen pyytää porkkanaa kääntämällä päätä poispäin ihmisestä.
Se saa aina porkkanaa eli namin kun hän sen tarhasta. Samassa porukassa on nuoria ja ori. Helpompi hakea kun hevonen tulee portille vastaan eikä tarvitse olla silmät selässä muiden kanssa. Nekin on toki koulutettuja mutta silti vireä poikaporukka on silmällä pidettävä. Annan porkkanan vasta kun on riimu päässä, portti suljettu ja pari askelta pois tarhalta. Nyt hevonen asettuu noudettavaksi jo kun meidän auto ajaa pihaan.
Välillä joku hoitotoimenpide kiikuttaa ( riippuu kuun ja tähtien asennosta) niin saatan palkita porkkanalla. Muuten kaikki herkut menee ruokakuppiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 10:59:23

Hevosta ei kannata lyödä päähän jos se tunkee ihmisen alueelle. Jos ei usko muusta kehonkielestä voi heiluttaa kättä ilmassa ”rajatakseen” oman alueen. Jos hevonen tunkee päänsä tälle alueelle ja saa kevyen osuman se on sen oma valinta ja yleensä ne oppivat äkkiä olemaan tekemättä. Jos sen sijaan itse kurotat kohti hevosta ja lyöt osuaksesi hevoselle ei selkene ollenkaan se tilan käsite.

Namien antamisessa se luopuminen on aivan keskeistä. Namia ei saa ikinä tökkimällä, kaivelemalla taskuja, jalalla kuopimalla ja härväämällä vaan ainostaan silloin kun seisoo rauhassa ja vilkaisee poispäin. Näin palkinto tulee oikeasta asiasta tilanteesta riippumatta. Luopuminen pitää opettaa ja aloittajan tapauksessa hevonen ilmeisesti osaa jo. Nyt sitä vaan ylläpidetään eli nami vasta sitten kun hevonen vilkaisee poispäin. Oppivat yleensä helposti kun halutessaan jotain hevoset yleensä kokeilevat eri juttuja joista yksi on poispäin vilkaisu.

Oma hevonen saa väkirehut vain luopumalla. Käytännön arjessa saatan antaa namin tilanteissa jossa hevosen on tärkeää seista rauhassa paikallaan (huomio ihmisessä). Esim. kun suljen maneesin ovea selästä käsin hevonen on oppinut että silloin seistaan rauhassa eikä kurkita tai pyöritä. Ei saa aina namia mutta joskus jolloin asia pysyy mielessä. Samoin loukkaantuneen jalan hoidossa toimin näin ja olen jatkanut ylläpitoa toisinaan antamalla namin kun jalka on kylmätty (alunperin inhosi kylmää vettä ja kiemurteli).

Nameja ei missään nimessä ole pakko antaa. Aikuisen hevosen pitää osaa käyttäytyä arjessa ilmankin. Se, että joskus antaa tuntuu kivalta ihmisestäkin ja voi hyvin olla osa positiivisen suhteen ylläpitoa hevoseen. Jotkut hevoset kiihtyvät nameista vaikka olisikin koulutettu luopumiseen ja tällaisille kannattaa turhan konfliktin välttämiseksi olla vaan antamatta mitään kädestä. Perusongelmaton koulutettu hevonen ei mene nameista pilalle.

Herkkuna käytän kaupan poistolaarista päiväysvanhenevia ruisleipiä jotka leikkaan peukalonvahvuisiksi suikaleiksi ja kuivaan. Hevoselle mieluinen ja halpa herkku. Ei tule myöskään salmonellaongelmia mitä kaupallisissa hevosnameissa harvakseltaan on. Venytyksiin käytän pitkittäin suikaloitua porkkanaa. Ahneella voi ne poikittain leikatut porkkanapoletit mennä väärään kurkkuun,

Lähettäjä: Siis mitä 
Päivämäärä:   4.4.25 11:13:46

Oletko siis aloittelija mutta vuokraat hevosta ja touhuaa sen kanssa yksin? Mikset siis mennyt ratsastuskoululle/valvotusti opettelemaan ensin?

Kuulostaa vähän hassulle jos tuollaisia asioita täytyy jo kysellä foorumeilta, miten hevoselle annetaan makupala...

Neuvoni on että unohda ne makupalat kokonaan, luultavasti niistä on sinun tapauksessasi enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lähettäjä: Ämmä 
Päivämäärä:   4.4.25 11:21:19

"En namita hevosta päivänselvistä asioista jotka se jo osaa ja jotka kuuluvat jokaisen normaalin käyttöhevosen kanssa tehtäviin asioihin. Opetan ne asiat ilman nameja varsoille, ja ostan vain sellaisia aikuisia hevosia joille ne asiat on osattu ilman nameja aikanaan opettaa."

Tämä!

En ymmärrä tätä että ensin annetaan nameja ja sitten opetetaan luopumista niistä. Silloin palkataan eläintä vain siitä että se seisoo kauniisti tunkematta ihmisen tilaan. Tosin moni luulee palkkaavansa siitä että hevonen ravasi tunti sitten hienon ympyrän... En näe syytä palkata hevosta siitä mikä sille on normaalia ja luonnollista, ja mitä siltä voi odottaa. Namipalkalla yleensä palkitaan vain väärää asiaa, eli joko taskuille tunkemista tai että ei tunge. Ei koskaan sitä asiaa joka tapahtui hetki sitten.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   4.4.25 12:11:14

^ se luopuminen on ensimmäinen asia, joka nameilla opetetaan. Et taida Ämmä olla kovin perillä R+ -menetelmästä?

jos jonkun hevonen tunkee taskulle tai pysähtelee niin kyse on sen kouluttajan osaamattomuudesta. Asioita pitää nimittäin ketjuttaa, eli hieno ravi -> hieno käynti -> pysähtyminen -> palkka

jos ysähtyy suoraan ravista, ei tule palkkaa.

Lähettäjä: R+ 
Päivämäärä:   4.4.25 12:50:50

"En ymmärrä tätä että ensin annetaan nameja ja sitten opetetaan luopumista niistä. Silloin palkataan eläintä vain siitä että se seisoo kauniisti tunkematta ihmisen tilaan. Tosin moni luulee palkkaavansa siitä että hevonen ravasi tunti sitten hienon ympyrän... En näe syytä palkata hevosta siitä mikä sille on normaalia ja luonnollista, ja mitä siltä voi odottaa. Namipalkalla yleensä palkitaan vain väärää asiaa, eli joko taskuille tunkemista tai että ei tunge. Ei koskaan sitä asiaa joka tapahtui hetki sitten."

Et selvästikään ymmärrä ollenkaan koko positiivisen vahvistamisen ideaa. Ensinnäkin luopuminen on ihan ensimmäinen opetettava asia, jos otetaan namipalkka käyttöön. Ei siis niin, että ensin annetaaan nameja ja vasta sitten opetetaan luopumaan, vaan päinvastoin. Toiseksi kouluttaja käyttää aina äänimerkkiä, kun hevonen tekee halutun asian, jolloin hevonen ymmärtää, mistä palkka tulee, vaikka se tulisi vasta esim. 10 sekunnin päästä. Oikea ajoitus on ihan ehdottoman tärkeää, jotta hevonen ymmärtää, mitä siltä halutaan.
Suosittelen perehtymään aiheeseen ennen kuin alkaa vetää omia johtopäätöksiä. Se, ettei itse ymmärrä eikä osaa käyttää jotain menetelmää, ei tee koko menetelmästä huonoa.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   4.4.25 12:53:51

En namita koskaan ketään tai mitään.
. Saatan antaa hevoselleni makupalan, porkkanaa tms, mutta meidän perheessämme ei namiteta, mikä on kuvottava ja typerä sana.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 12:58:03

En namita mutta palkkaan hevosta oikeista asioista ja toiminnoista. Esim nyt kun ollaan muutettu uuteen talliin ja hevosta vielä jännittää ja stressaa niin palkkaan kun seisoo rauhassa ja nätisti. Saatan myös antaa herkkua ohimennen esim porkkanan.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   4.4.25 13:02:20

Mä oon ns. namitäti ja pari huomionarvoista seikkaa omasta mielestä:
- älä palkkaa huonosta käytöksestä
- jos hevonen menee herkuista kierroksille, vältän namipalkkioita
- Hevosen pitää osata ns. luopua ennen kuin namitan eli ei saa rynnätä herkuille, vaan pitää malttaa odottaa ja väistää kunnolla

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   4.4.25 13:06:04

Ai niin, mulka on myös naksutinsana/ääni. Heppa osaa yhdistää, että nyt teki hyvin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.4.25 14:23:04

"En näe syytä palkata hevosta siitä mikä sille on normaalia ja luonnollista, ja mitä siltä voi odottaa"

Tämä onkin mielenkiintoinen ajatus, sillä tuo lausahdus tuntuu olevan todella yleinen heitto silloin kun ei R+:aa ymmärretä juurikaan ja ollaan sitä vastaan omien uskomuksiensa pohjalta.

Niin, mikä on hevoselle luonnollista? Onko hevoselle luonnollista nostaa kavio ihmisen käsiteltäväksi? Onko hevoselle luonnollista antaa ihmisen käsitellä sitä kaikkialta, kaikin tavoin? Onko hevoselle luonnollista seurata toista eläinlajia pois lauman luota?

Minä käytän paljon ruokapalkkaa. Nytkin on hevonen joka oli oppinut inhoamaan käsittelyä monilla tavoin, ja edistys on ollut huikeaa tiheän palkkaamisen avulla. Ihan turhaan demonisoidaan ruokapalkkaa - sen huomaa jo ketjusta että ne jotka ovat vastaan, ajattelevat että se on päätöntä namitusta ilman rajoja ja rakennetta :D

Mahtavaa että R+ on hitaasti löytämässä tien myös hevosmiestaitoihin.

Lähettäjä: En. 
Päivämäärä:   4.4.25 14:25:58

Naksuttimet niinikään turhia kun ihmisäänellä saa kehun myös perille.

En usko että itse osaan edes pelata noiden namien kanssa oikein. Enkä näe mitään järkeä siinä, että pitäisi opettaa vielä jotain luopumista. Hevoselle opetetaan varsasta asti asteittain enemmän ja enemmän asioita ja kaikki ne on opetettavissa ilman naksuttimia, nameja ja näihin liittyvää luopumista. Ei tarvitse haaskata aikaansa turhaan. Jos hevonen on jostain syystä vaikea saada tarhasta/karsinasta kiinni, on hyvinkin yleistä kuitenkin palkita se kiinniantamisesta makupalalla.

En minä sinänsä ketään tuomitse, tehkööt jokainen miten haluaa omillaan, mutta itse tykkään asioiden olevan selkeitä ja yksinkertaisia. Hyvin opetettu hevonen yleensä suhtautuu uusiinkin asioihin sen verran luottavaisesti, että namien syytäminen on turhaa.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   4.4.25 14:53:00

Itse en namita. Yleensä ruokakuppiin tiputan pienen porkkanapalan valmiiksi, että saa sitten sen syödä kun lopetan pään lähellä pyörimisen (loimet etuosasta auki, riimut pois tms). Aina sitä ei siellä ole, eikä näin tule koskaan olemaankaan.

Välillä tarhasta hakiessa jos hevonen ei parista kutsuhuutelusta tule portille, kaivan taskusta porkkanan palan ja odotan portilla niin kauan että tulee ja saa siitä sen herkun. Tätä vaan täytyy jonkun aikaa toistaa, että ymmärtää kannattavuuden asiassa, oppii yleensä parilla kerralla. Muuten ei mitään namittamisia, porkkanavenytykset asia erikseen.

Lähettäjä: Al 
Päivämäärä:   4.4.25 14:59:47

En namita mutta silloin tällöin venytellään porkkanoilla/omenoilla tai annan ne väkkäreiden kanssa

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   4.4.25 16:42:30

Namipalkka on aloittelijoiden ja laiskojen oikotie "onneen". Kun lähdetään siitä ettei ymmärretä yhtään positiivisesta palkkaamisesta, hevosen käyttäytymisestä tai koulutusmenetelmistä oikeastaan mitään, on nami se selkeä valinta. Jostain syystä edelleenkin kaikki hyvin käyttäytyvät hevoset ovat sellaisten ihmisten käsissä jotka eivät namipalkkaa. Ja toisaalta namipalkkaajien käsissä hevoset eivät osaa edes käytävällä olla. Jännä sattuma toistuu vuodesta toiseen ja eri talleilla.

Lähettäjä: Asdfghj 
Päivämäärä:   4.4.25 17:24:46

Hyvää keskustelua ja eri näkökulmia. Todella mielenkiintoista, kiitos kaikille asiallisista kommenteista.
Nimimerkille Siis Mitä kun ihmettelit että ekaksi ratsastuskouluun kun en edes namittamisesta tiedä - missä ratsastuskoulussa käydään asia kunnolla läpi?
Toki osaan sillä tasolla ratsastaa mihin olen ratsastuskouluvuosinani ehtinyt ja omistaja uskaltaa hevosen minulle itsenäisesti jättää, mutta nämä hevosen hoidon nyanssit ovat uusia. Koulussa vähän harjaillaan ja "heitetään satula niskaan" eikä siinä neuvota, perustella tai opeteta. Nyt haluan toimia hevosen parhaaksi koska alan käydä säännöllisesti samalla hevosella.

Lähettäjä: billie 
Päivämäärä:   4.4.25 23:27:05

Mulla on ollut 30 vuotta hevosia, kaikki olleet asiallisia ja hyvin käyttäytyviä. Yhtään niistä ei ole koskaan namitettu millään tavoin. Jos haluan antaa joskus herkun, nakkaan porkkanan ruokakuppiin.
Hyvin on pärjätty ja talutus, lastaus, matkustus, kengitys, ell jne onnistuvat mallikelpoisesti.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   4.4.25 23:46:59

Hevosta ei palkata. Työntekijä palkataan. Kummalisia kielenraiskaajia nämä palkkaajat ja nsmittajat.

Lähettäjä: Moii 
Päivämäärä:   5.4.25 00:44:09

Nuorille voin antaa nameja jos on sellaisia tilanteita esim ettei ota kuolainta suuhun hirveen hyvin tai nostaa pään kun suitset yritetään saada päähän. Selkään nousussa tai jossain muussa ”ongelma” tilanteessa ihan vaan opetuksen kannalta ja että tilanne on hevoselle miellyttävä. Pikkuhiljaa niistä keinosta päästään sitten eroon kun sujuu ongelmitta. Omalle vanhemmalle hevoselle (9 vuotias) en anna lähes koskaan mitään kädestä. On niin ahne että söisi varmaan minut sit seuraavaksi XD Kisoissa voin välillä antaa jos sattuu olee namia mukana, muuten laitan aina ruoka kuppiin kun haluan antaa. Hänellä ei myöskään ole minkään suhteen mitään ongelmia kohtia jotka pitäisi korjata enään. Ne ongelmat syntyvät jos annan nameja.. alkaa kuopii, nyppiä vaatteita jne. Sellaselle hevoselle en todellakaan suosittele antavan. Sanoisin että nameja voi antaa riippuen hevosesta ja sen luonteesta ja ongelmista. Ei ole väärin antaa mutta kaikille se ei myöskään sovi.

Lähettäjä: Moii 
Päivämäärä:   5.4.25 00:52:00

Selvennän vielä etten koskaan anna esim lastaus tilanteessa. (Voin ehkä antaa kun on mennyt koppiin, kaikki kiinni ja seisoo nätisti) Nameilla houkutteleminen ei toimi. Sit voi esim kengitykseen heittää vaan heinäkärryn eteen niin hevosella on muuta mietittävää ilman että tarvii seistä ja lahjoa kokoajan. Anna kädestä niin vähän kun mahdollista. Mielummin aina ruokakuppiin jos haluaa antaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.25 05:02:08

Käytän tosi paljon. Älyttömän helppo tapa saada hevoset suhtautumaan positiivisesti ikäviinkin asioihin kuten vaikka lääkityksiin tai lastaukseen. Käytän myös ihan perinteistä painetta ja sen poistoa, yhdistelen karkkeja siihen. Päätön lahjonta tai huonon käytöksen vahvistaminen on huonoa hevostaitoa, R+ täytyy itse opetella tekemään oikein niinkuin kaikki muukin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.25 07:40:10

Käytän silloin, kun joku asia on hevoselle vaikeaa. Esimerkiksi nyt olen käyttänyt varsalle, kun sille jalkojen nosto on ollut hankala juttu. Olen saanut asian käännettyä positiiviseksi. Samoin, kun olen hieman vaivainen, on minulle ensiarvoisen tärkeää, että hevonen seisoo paikallaan, kun nousen selkään. Kun hevonen odottaa namia, se seisoo kuin tatti. Se luopuminen on tosiaan ensiarvoisen tärkeää, kun käyttää namia. Se opetetaan ensin.

Lähettäjä: Hilda 
Päivämäärä:   5.4.25 08:02:45

Joskus palkitsen hyvältä käytöksestä jos esimerkiksi kengitän ensimmäisiä kertoja niin kun seisoo nätisti annan jotain palkaksi välillä

Lähettäjä: Ida 
Päivämäärä:   5.4.25 08:14:40

Minulla on kaveri joka syöttää hevoselleen vähänväliä herkkuja ilman syytä. Itse kävin aiemmin paljon tätä hevosta ratsastamassa ja annan herkun korkeintaan töiden jälkeen tallissa jos silloinkaan. Omistajan kanssa hevonen ei viitsi edes yrittää kun saa palkan joka tapauksessa. Minun kanssa on heti hyvin motivoitunut tekemään ja selästä käsin ihan eri draivi alusta asti.

Lähettäjä: Kati 
Päivämäärä:   5.4.25 12:17:34

Monella ratsutallilla tuntuu yhtäkkiä olevan paljon näpsiviä harrastehevosia. Eiköhän syynä ole juuri tämä "namittaminen", jolle ei ole mitään järkiperustetta ja jota suurin osa vielä käyttää aivan väärin, väärissä tilanteissa, väärällä ajoituksella. Lopputulos näkyy nyt hevosissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.25 13:10:07

Namitan, koska voin. Miksi ei? Yksikään hevonen ei ole mennyt tästä pilalle. Suurin osa lähtee ikävämpiinkin hommiin mielellään kun tietää saavansa porkkanaa.

Aloittajalle ehdotan, että opettelet ruokapalkan käytön ennen kun aloitat.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.4.25 13:37:31

Siinä vaiheessa kun hevoselle ihmisen kanssa toimiminen on ikävää hommaa ilman porkkanaa, ollaan niin syvällä metsässä ettei sieltä enää namittaja ulos löydä.

Lähettäjä: Asta 
Päivämäärä:   6.4.25 08:46:52

Annan hakiessa tarhasta tai laitumelta, riimu päähän ja pala porkkanaa, samoin kun nousen selkään ”lavalta” kun seisoo nätisti saa palkan ennen kuin lähdetään liikkeelle. Kun tietää mistä ”palkka” tulee, ei kerjää sen kummemmin.

Muut namit ts porkkanat ruokakuppiin.