|
Lähettäjä: Väärti
Päivämäärä: 2.4.25 16:02:58
Olin myös tulossa sanomaan tuosta ratsastajan painopisteasiasta. Ainakin itselläni oli aiemmin sitä ongelmaa, että yritin kulmassa hulluna survoa sisäpohjetta läpi ja asettaa sisäkädellä. Samalla päästin sisäkylkeni lysyyn, jolloin keskivartalon tuesta ei ollut tietoakaan vaan istunta lähti menemään etukenoon, ja jouduin tukeutumaan ohjiin ja reisillä puristamiseen pysyäkseni mukana. Ei ihme, että hevosetkin kaatuivat kulmaan sisälapa edellä.
Kun seuraavan ratsastat kohti kulmaa, tarkista istuntasi: istu pystyssä, kummatkin kyljet samanmittaisina. Varo etu- ja takakenoa. Auta hevosta säilyttämään tasapainonsa keventämällä mahdollisimman pienesti. Seuraa katseellasi sitä reittiä minkä aiot ratsastaa. Yläkroppa rintarangasta alkaen kiertyy kaarteen suuntaisesti, mutta sisäkylki ei edelleenkään painu lyttyyn. Ratsasta kulmat aluksi loivempina, kuin ison voltin kaarina, koska hevosesi tasapaino ei todennäköisesti vielä riitä varsinaiseen kulmaan ravissa. Hevonen pitää saada suhtautumaan rauhallisesti kulmiin ja hoksaamaan, että niistä selviääkin ilman tasapainovaikeuksia. Moni hevonen nimittäin korjaa tasapainon ja voiman puutetta juuri lisäämällä vauhtia ja kääntämällä kaulaa ja päätä ulos kaarteessa, että saisi tasapainotettua itseään.
Olen vain pahainen harrasteratsastaja, mutta ainakin yhden asian olen oivaltanut: on oikeasti hyvä ratsastaa valmentajan silmän alla, koska hän osaa auttaa sinua tunnistamaan ne hetket, kun avut menivät oikeasti läpi. Itse en ole mikään liikunnallinen lahjakkuus vaikka koetankin harrastaa riittävästi liikuntaa. Ei ole aina helppo tuntea, milloin avut menivät läpi, milloin myödätä, milloin pyytää vähän enemmän jne. Tarkkasilmäinen valmentaja tai ope on siksi ihan korvaamaton.
|