Lähettäjä: ope
Päivämäärä: 24.3.25 11:37:16
Näkemättä on tietysti hiukan vaikea sanoa, mistä juuri sinun kannattaa lähteä liikkeelle, mutta annan sinulle samat neuvot kuin vastaavassa tilanteessa oleville/olleille oppilailleni olen antanut.
1. Pystytkö istumaan ravissa niin, että jalat pysyvät rentoina ja käsi rauhallisesti paikallaan? Jos ravissa istuminen on vaikeaa, ja alat esimerkiksi puristaa jaloilla ja nojaamaan eteen työntäen ohjat löysäksi tai tukeudut takakenossa ohjiin käsi ylhäällä, niin perusistuntaa täytyy harjoitella lisää. Voit kysyä opettajaltasi, saatko mennä osan tunnista ilman jalustimia, hae siinä rentoutta jalkoihin ja ylävartalo pystyyn, yritä joustaa ravin mukana, älä estä pomppua. Vasta kun tasapaino paranee, pystyt käyttämään kättä ja pohjetta oikein. Toinen harjoitus, mikä auttaa hahmottamaan asentoa, on jalustimilla seisominen. Pidä polvet pehmeästi koukussa, muuten saat nousta suoraksi ylös, eli tämä on eri asia kuin kevyt istunta. Jos jalka menee liian eteen, pyllähdät satulaan, ja jos jalka siirtyy liian taakse, kippaat eteen. Kun löydät asennon, jossa on helppo olla, istu alas ja säilytä jalan asento.
Ennen laukannostoa tarkista myös ohjan pituus. Jos ohjat ovat liian pitkät, et pysty ohjaamaan pienin ohjasottein etkä tekemään nostoa valmistelevaa pidätettä vetämättä liikaa taaksepäin. Kun ohja on sopivan mittainen, pystyt tekemään pidätteen jo sillä, että rutistat sormet tiukemmin nyrkkiin ja hellität. Ja jos hevonen kiihdyttää ravia eikä nosta laukkaa, on helpompi tehdä pidäte uudestaan kun tuntuma on hyvä. Pystyt myös todennäköisesti istumaan paremmin ja antamaan siten tarkempia pohjeapuja, kun pidätteellä varmistat, ettei hevonen juokse ravissa. Huomaa kuitenkin, että hevosen täytyy olla ravissa riittävän aktiivinen ennen kuin voit valmistella laukannostoa. Jos hevonen ravaa hiipien, ei ole mitään tasapainotettavaa, ja hevonen joko siirtyy pidätteestä käyntiin tai sitten laukkapohkeesta heräilee vasta ravaamaan reippaasti. Monella ratsastajalla on auttanut pattitilanteen yli se, että valmistelee reippaasti keventäen ja istuu alas vasta askelta ennen nostoa, jolloin oma asento ei ehdi kärsiä ravissa istumalla ja tahattomasti estä hevosta liikkumasta valmisteluvaiheessa ja sitten nostossa.
Laukkapohkeet voi hyvin antaa niin, että vain sisäpohje siirtyy eteen, jos hevoselle on niin opetettu. Tässä ei kuitenkaan kannata liioitella, muuten pohje menee niin eteen, ettei se enää osu oikeaan paikkaan ja ratsastajan keho jännittyy, korkeintaan muutama sentti riittää. Voit ajatella painavasi kevyesti sisäjalan kantapäätä alas/nostavasi varpaita ylös, niin pohje siirtyy. Omille oppilaille olen sanonut, että painoapua voi vahvistaa ajattelemalla koko ulkojalkaa reidestä saakka hiukan taakse, niin paino siirtyy voimakkaammin sisäistuinluulle. Pelkkä liioiteltu ulkopohkeen siirto auttaa lähinnä pukkaamaan hevosen vinoon ja aloittelevaa ratsastajaa hukkaamaan ulkojalan jalustimen. Laukannosto on siirtymä siinä missä käynnistä raviinkin, eli pohjeavun ajoitusta ja hevosen reaktiota siihen voi harjoitella siirtämällä hevosta käynnistä raviin. Ratsasta aktiivista käyntiä (yllättävän vaikeaa hiipimään tottuneiden tuntihevosten kanssa), tee pieni pidäte, joka ei hidasta, vaan ennemmin vähän "lyhentää" käyntiä, ja siirrä hevonen raviin ilman, että se yhtään kiihdyttää käynnin tahtia, vaan ponnahtaa reippaasti raviin. Pidä joko ajan oma alaselkä ja jalat rentona, älä puske käyntiä lantiolla. Kun tämä onnistuu hitaammassa vauhdissa, se on helpompi siirtää laukannoston valmisteluun.
2. ja 3. Hyvän ympyrän ratsastaminen onnistuu oikeastaan vasta sitten, kun ratsastaja osaa tehdä sujuvasti pohkeenväistöä. Vaikka ympyrällä ei ole tarkoitus tehdä ristiaskelia, sisäpohkeen ja ulko-ohjan suhde on vaikea ymmärtää ilman niiden hallintaa. Kirjoitat, että sinun on vaikea pitää ohjat kädessä, joten aloita ympyränkin kanssa siitä. Ennen ympyrää tarkista ohjan pituus, vie ajatus ulko-ohjaan. Kun alat kääntää, käytä ulkopohje hiukan tiiviimmin hevosta vasten ja avaa aavistus sisäkättä käännöksen suuntaan niin, ettei tuntuma muutu otteen aikana painavammaksi (tällöin suunta on oikea, eikä vetoa tule taakse). Kun käännät, pidä huoli, ettet kierry itse liikaa ympyrän suuntaan ja työnnä samalla ulkokättä eteen, jolloin ulko-ohjan tuntuma karkaa, oma painosi siirtyy ulos ja fiksu tuntiponi jatkaakin uraa pitkin suoraan kaula mutkalla. Ja mikä tärkeintä, kääntävät avut myödätään pois heti, kun tunnet hevosen kääntyvän, ja toistat ne kun tilanne vaatii.
Ohjien valumiseen on monia syitä, mutta katso ainakin, ettet pidä sormia auki ja anna hevosen hiljalleen nojailla ohjia pois. Eli lyhennä ohjat sopiviksi, ja jos hevonen tuntuu käteen liian raskaalta, niin kokeile pyytää sitä reippaasti pohkeella eteen. Takajalkojen herättely saa hevosen kantamaan itsensä vähän paremmin. Vaatii hiukan sinnikkyyttä alkuun, jos sekä hevonen että ratsastaja viihtyvät kevyen epätuntuman kanssa. Jos itsestä tuntuu hankalalta muistaa lyhentää ohjia etkä huomaa valumista, niin pyydä opettajaa huomauttelemaan asiasta tai ota itsellesi tarkistuspiste, vaikka kentän/maneesin portti/ovi, jonka kohdalla aina tarkistat tuntuman.
|