|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 22.3.25 18:56:03
Meilläkin oli hyvät lähtökohdat, olimme olleet ystäviä 15 vuotta josta 10 harrastettu samalla tallillakin. Silti yhteistyö kaatui muun muassa edellä mainittuihin asioihin. Toinen ei halunnut ikinä joustaa omista menoistaan, hevonen oli toissijainen jolla ratsasteli silloin kun itseä huvitti. Oltiin jo ennen hevosen ostamista sovittu suurpiirteisesti, miten sitä treenataan ja miten se liikkuu, silti ei olisi loppujen lopuksi halunnut tehdä mitään muuta kuin irtojuoksuttaa maneesissa ja vääntää koulutreeniä, sitten kehtasi valittaa minulle kun hevonen ei liiku hyvin kun sitä kyllästyttää liikkua maneesissa.
Halusi ja yritti myös vaatia, että minä valmentaudun ja teen esimerkiksi laukkaharjoittelut niin ettei hänen tarvi, muttei tietenkään ollut aikomustakaan osallistua esim. laukkaradan vuokraan.
Lisäksi oletti, että minä hoidan kaikki kengitykset, hieronnat, eläinlääkärit ja muut järjestelyt. Hänellä ei ole kuljetuskalustoa, minä ostin vetoauton jotta pääsen itse haluamiini valmennuksiin ja kisoihin. Hän olettaa, että minä kuskaan hevosta aina ja kaikkialle, myös silloin kun hän valmentautui, hän aina oletti että minä kuljetan häntä, koska minulla on kalusto. Parhaimmillaan varasi hierontoja ja muita ja ilmoitti minulle vain, että vie hevonen päivänä x paikkaan y hierottavaksi. Totesin hänelle, että ikään ei estä häntä ostamasta omaa autoa jolla voi vetää ja vuokrata sitten traileria minulta tai muilta, johon hän totesi, että ei hänellä ole rahaa. Niinpä, oletti kuitenkin että kyllä minä maksan kallista isoa autoa hänenkin puolestaan.
Lisäksi jätti varusteet kuin ratsastuskoulussa konsanaan. Omat tallikäyntini sain aina aloittaa sillä, että joudun putsaamaan kurat ja paskat yhteisistä varusteista, jotta sain ne itse otettua käyttöön. Hevosta ei myöskään tykännyt harjata tai hoitaa esimerkiksi haavoja. Puolihoitotallin työtkin oli useimmiten liikaa, yritti sysätä niitä minulle, kun hänen mielestään hänen menonsa olivat aina tärkeämpiä kuin minun. Esimerkiksi jos hän oli sopinut menevänsä kahvilaan näkemään ystäviä, sitä ei voinut perua, vaan oletti minun olevan sen sijaan pois töistä, jotta karsina tulee siivottua.
Minä en tätä tietenkään katsonut kauaa, ilmoitin hänelle että jos hän haluaa harrastaa tällä tavalla, niin ratsastuskoulu on oikea paikka.
Kannattaa myös pitää mielessä, että elämäntilanteet muuttuu. Vaikka alkuun harrastettaisiin innokkaasti hevosen kanssa, voi tulla lapset, työttömyys, opiskelu, ihan mikä tahansa, joka muuttaa tekemistä. Lisäksi pitää kirjata ylös myös tilanteet, kun hevonen loukkaa. Kuka korvaa, jos hevonen loukkaa toisen huolimattomuuden takia? Hoidetaanko hevosta silti 50/50, jos se on sairaslomalla?
Lisäksi kannattaa miettiä myös toimintamalli tilanteisiin, joissa toinen ei noudata sopimusta. Kuten sanoin, olimme olleet pitkään hyviä ystäviä ja silti toisen käytös tuli yllätyksenä. Olimme sopineet, että selkään ei mene kukaan muu kuin minä ja hän, missään tilanteessa. Silti hän oli käyttänyt kaverit ja kissat ja kummit siellä selässä, antanut jopa toisen tallilaisen käydä pari kertaa maastossa yksin hevosemme kanssa.
|