|
Lähettäjä: Iina
Päivämäärä: 22.3.25 14:47:15
Tiina, normivaivoja, meillä oli ori 14v kun tuli kinnerpatti, kuntoutui hyvin ja nyt normaalikäytössä ollut jälkitarkastuksen+kuvien jälkeen esteilläkin. Luutuminen vaihtelee sen mukaan miten paha se rako on kuvissa kinnerpatissa ja minkälaista on kasvu hevosella jo muuten iän puolesta, meillä saattoi myös se helpottaa kun puututtiin ajoissa ja oli vain toisessa jalassa. Meillä meni hyvin kuntoutus, käveltiin ensimmäiset 10kk ja sitten vähitellen takaisin peruskäyttöön (klinikan mielestä olisi koko ajan voinut liikuttaa kevyesti, mutta ei halunnut muuta kun kävellä niin ei pakotettu, ratsain ja kärryjen kanssa kuitenkin oli tyytyväinen kävellessään). Ei ole tullut muita jalkavaivoja, on nyt 22v, vuoden päivät meni kokonaan kuntoutua, riskinä tietenkin että voi tulla toiseenkin jalkaan, mutta nyt osataan oireita seurata sitten paremmin kun olivat todella huomaamattomat kiukuttelua lukuunottamatta. Eli en kyllä pyyhettä vielä kehään heittäisi, rauhassa vaan kuntoutusta. Meillä auttanut paljon myös klinikalta saatu linimentti, joka vahvempaa (doping-aika 4vrk) jota laitettu ohjeen mukaan kintereen sisäpuolelle liikutuksen jälkeen tai päivittäin. Ennen liikutusta välillä haluaa venytellä takajalkoja, samoin esim. hokkikengityksen aikana kun menee vähän pidempään. Normaali kengitys pidettiin koko ajan meillä, hokeissa liikkuu tosi paljon paremmin. Ottaa kinnerpattijalalla lyhempää askelta alkuverkoissa, joten hyvät alku- ja loppuverryttelyt on tärkeitä, toki meillä jo iänkin vuoksi. Hierojaa kannattaa myös käyttää ahkerasti, meillä jumiutui melko usein aluksi kun varoi kinnerpattijalkaa.
Ja aloittajalle vastauksena piikityksiin ikävämpi esimerkki :( Meillä meni 5v saksan tuontitamma kuoppaan nivelrikon takia tallista. Piikitettiin silloin keväällä useampaan kertaan, mutta ei auttanut kuin hetkeksi ja kuvattiin klinikalla sen jälkeen niin paha nivelrikko joka jalassa ja kinnerpatit vielä lisäksi, ei olisi kestänyt kevyttäkään käyttöä todennäköisesti tulevaisuudessa. Alkuun meni Suomeen tullessaan vuosi tosi hyvin yp, edistyi nopeasti ratsutuksessa (ei oltu liikutettu Saksassa, eikä omistaja ilmeisesti halunnut kuvauttaa hevosta ennen ostoa, vaikka oli 10t hintaa), ei ollut mitään oireita liikuttaessa, hypättiinkin vähän. Yhtäkkiä alkoi jumittamaan ratsastuksessa, halusi ainoastaan kävellä, tarhassa rupesi kaivamaan kuoppia jaloille, että sai painoa pois kipeimmiltä jaloilta ja säpsyi maastossa joka asiaa sekä oli hermostunut. Muuten ei ollut mitenkään kipeän oloinen suoraan jaloistaan siis, söi, joi ja lähti lenkille mielellään, tosi kiltti luonne varmasti myös hämäsi tässä kun ei näyttänyt selkeästi kipuja, ennen kuin olivat jo tosi pitkällä. Omistaja päätti myydä vastoin minun ja klinikan ohjeita tamman terveenä siitoskäyttöön. Luojan kiitos ei tullut tiineeksi ja lopetettiin 2v päästä (oli yritetty siinä vaiheessa ratsastaa ja keuli vaan kaikki alas). Jos olisi ollut oma hevonen, olisi se jäänyt klinikalle sillä reissulla. Soitinkin sieltä vielä omistajalle mitä haluaa tehtävän. Eli ikävä kyllä tämä ja muutkin piikityskeissit mitä tiedän niin päättyneet siihen lopetukseen lopulta tonnien hoitokulujen jälkeen. Eli miettisin tarkasti kannattaako, piikitys on paitsi kallista myös turhaa, jos siitä saa avun vain pariksi viikoksi. Sitäkään ei tiedä miten vastaa hoitoon etukäteen, joskus kannattaa vaan kokeilla, etenkin jos vähän vanhempi hevonen jo. Nuoren hevosen kanssa en tuohon lähtisi edes, jos siinä kohden jo nivelet noin huonot ei käyttöön ole.
|