|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 21.3.25 19:42:30
En ymmärrä, mistä se väite on lähtöisin, ettei hevosala olisi muuttunut. Tällaisen väitteen esittäjät eivät taida olla kovin pitkän linjan hevosihmisiä? En ole itsekään vanha ihminen, ja silti omanakin elinaikanani hevosala on muuttunut.
Tietyt asiat eivät silti muutu ihan helposti, koska ne liittyvät joko siihen, millainen hevonen on eläimenä, tai siihen, millainen Suomi on maana esim. ilmaston osalta. En näe, että olisi mahdollista saada muutosta esimerkiksi siihen, että hevosalalla työskentelevien on oltava lian, hien ja sään kestäviä. Parhaatkaan olosuhteet ja välineet eivät tule mahdollistamaan sitä, että tämä ala olisi sopiva mukavuudenhaluisille ihmisille. Samoin ala ei tule koskaan sopimaan kovin hyvin herkille tai joustamattomille ihmisille, koska alalla täytyy osata huomioida toisaalta elävien eläinten - joskus muuttuvat ja yllättävät - tarpeet, toisaalta ihmisten tarpeet, turvallisuus ja taloudelliset realiteetit.
Hevosten ympärillä pyörii paljon ideologista porukkaa, jotka omilla mittapuillaan voivat olla maailman parhaita hevosihmisiä mutta joiden asenteella ei kyetä toimimaan ammattimaisesti.
Hevosalalla on valitettavasti pitkä perinne ammattilaisten hyväksikäytöstä, mutta se perinne ei ole saanut alkuaan hevosalan yrittäjien ja työntekijöiden välillä vaan se on paljon syvemmällä. Myös yrittäjät - ja erityisesti he - ovat vuosikymmeniä tottuneet siihen, että he tekevät rakkaudesta hevosiin ja hevosten parhaaksi. Siinä ei ole paljon kyselty, mitä tästä jää itselle ja onko se missään suhteessa tehtyyn työmäärään. (Useimmiten ei ole ollut.)
Hevosalalla asiakkaat ovat jo vuosikymmeniä tottuneet maksamaan vähän ja saamaan paljon. He ovat jo niin tottuneita siihen, että he kuvittelevat asian olevan päinvastoin. Monilla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka älyttömästi jo hyvin vaatimaton hevosenpito vie rahaa. On totuttu siihen, että muutamalla satasella kuussa joku hoitaa sen oman hevosen ihan kokonaan tai muutamalla kympillä saa ratsastustunnin koulutetulla hevosella maneesitallissa. Puitteetkaan eivät useimmiten edes ole erityisen vaatimattomat, vaikka toki kuningaskuluttajan mielestä asia voi olla toisin. Viime vuosikymmeninä on vielä käynyt niin, että lisäksi on totuttu vaatimaan, että hevosala modernisoituu ja esim. hevosten hyvinvointiin liittyvät uudet tutkimustulokset otetaan huomioon - mutta niin, että hinnassa tämä näkyy korkeintaan nimellisesti.
On saatettu jopa melko suoraan sanoa, ettei hintoja saa nostaa hevosten hyvinvointiin liittyvien parannusten vuoksi, koska "ne nyt vain kuuluu olla" - eli vaadittu yrittäjiä sponsoroimaan nämä muutokset omasta pussistaan.
Hevosala on pitkään pyörinyt "rakkaudesta lajiin" -ihmisten kustannuksella, ja heidän selkänahastaan moni on repinyt oman hevosharrastuksensa. Se tie alkaa tosiaan olla loppuun kuljettu, mutta se ei johdu niinkään siitä, ettei hevosalalla mikään olisi muuttunut. Se johtuu siitä, että ihmiset ovat muuttuneet sillä tavalla, että harvaa enää kiinnostaa edes hevosten vuoksi raataa muiden eteen niin, että palkaksi saa känsät käsiin ja haukut päälle.
Hevosalan yrittäjistä todella pieni osa on ollut kitsaita ja vaativia työnantajia siksi, että he olisivat ilkeitä ja häiriintyneitä ihmisiä, vaan syy on paljon selvemmin siinä, että jos itse raataa paljon ja yrityksestä tulee rahaa niukasti, on silkka matemaattinen mahdottomuus maksaa työntekijöille avokätisesti ja vaatia heiltä vähän. Mutta niin kuin sanoin, ongelma ei ole työnantajan ja työntekijän välillä. Se on hevosalalle asiakaspuolelta suuntautuvissa rahavirroissa. Koska uhrautuminen ei enää kiinnosta sen enempää hevosalan yrittäjiä kuin työntekijöitä, ainoa ratkaisu pidemmän päälle on se, että kulttuuri, jossa pienellä taskurahalla saadaan palveluja, joihin sisältyy kalliiden elukoiden kallis hoito, tulee tiensä päähän ja palvelut joko kallistuvat huomattavasti tai niiden sisältö supistuu tai laatu laskee huomattavasti. Luultavasti näiden kaikkien yhdistelmä.
Ne ammattilaiset, jotka ovat valmiita mihin vain pelkästä rakkaudesta hevosiin, ovat kuolemassa sukupuuttoon. Ja se on oikeastaan todella hyvä juttu.
|